Kerronpa, mitä tein joululomalla, kun oli niin julmetut pakkaset, ettei sen läpi viitsinyt kävellä salille ja autokaan ei lähtenyt liikkeelle. Kotona oli vain käsipainot.
Lähes päivittäin tein keskitettyjä hauiskääntöjä, sarja silloin, toinen tällöin, joskus parikin sarjaa peräkkäin. Ja aina lähes totaaliseen uupumukseen asti. Kun olin oikealla kädellä tehnyt sen parikymmentä, tuli ihan ajatus, että apua, miten sen jaksaa vielä vasemmalla. Mutta pahalla sisulla sen teki.
Ja katso: pari viikkoa tätä teki eetvarttia. Pari milliä tuli heti paikalla. En kerro käsipainon suuruutta, mutta sen paljastan, että se oli suunnilleen 75% siitä painosta, jolla salilla olen tehnyt viime aikoina kuuden sarjoja.
Ojentajille tein samalla painolla sellaista liikettä, että käsi ylhäällä kattoa kohti, kyynärpäästä taivutus, paino noin korvan korkeudelle ja taas ylös. 8 - 10 toistoa. Näitäkin aina silloin tällöin muiden löhöilyjen lomaan. Tumppu rupesi kasvamaan lähes silmissä. (Ei hurjasti liioiteltu.)
Mikä tuon ojentajaliikkeen nimi nyt olikaan? Me he olvidado.