- Liittynyt
- 18.3.2005
- Viestejä
- 2 682
Kevyttä savvoo tää mun kieleni taitaa olla, Jyväskylän vaikutuksesta venytän ajoittain myös vokaaleita. En ossaa vääntää, mutta eräiden mielestä on hauskaa, kun esim. aamuisin kaavan teeveen mukkiin ja muutenkin skippaan kaikki d-kirjaimet parhaani mukkaan. Lounais-Suomesta olevan mieheni kanssa kielenkäyttö aiheuttaa keskustelua edelleen lähes päivittäin.
Kieli kuitenkin vaihtelee, kotona puhun ehkä levveemmin ja esim. töissä puhtaampaa kirjakieltä, mutta silloinkin jään kiinni sanoista kuten "pitkilleen" (pitkään aikaan) tai juurikin d-kirjaimen takia. Lounasta syyään, ikinä en sanoisi "syödä".
Kieli kuitenkin vaihtelee, kotona puhun ehkä levveemmin ja esim. töissä puhtaampaa kirjakieltä, mutta silloinkin jään kiinni sanoista kuten "pitkilleen" (pitkään aikaan) tai juurikin d-kirjaimen takia. Lounasta syyään, ikinä en sanoisi "syödä".
Mun ehdotus olisi "Puolvualeet kualkiärylleet oj jiäkuapin piällä". Tai "peällä" kelvannee myös, ehkä enemmän maalaisversio. Oikeesti en tosin oo ikinä tehnyt noita vokaaliväännöksiä, ei silleen kukkaan mun ikänen kaupunkilainen ennää puhu. 
Lahtelaisuus kuuluu mun mielestä aika paljon ihan vaan siinä puheen rytmityksessä ja soinnissa. Ja mesessä puhetyylisesti kirjotellessa sen sanojen katkomisen näkee aika selkeesti. Välillä häiritsee itseäkin. Nykyään kai on puhetyyli hieman helsinkiläistynyt, mutta dösät ja sporat ei kylläkään mun suuhun sovi yhtään.