Grilliltä. Tämä oli myyjänä ja minä asiakkaana (monta vuotta sitten). Satuin tulemaan siihen kaverin kanssa, jonka tämä myyjätär tunsi. Hän oli sitten seuraavana päivänä urkkinut ensin tämän minun kaverini numeron ja kaverilta sitten minun numeron. Viestiähän sieltä sitten pukkasi tyyliin: "lähtisitkös joskus mun kaa vaikka kahville? t: grillitäti"...kahvilla oltu nyt jo yli 4 vuotta.
Mistä löysit sen oikean - vai vieläkö etsit?
- Keskustelun aloittaja Fabien
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 10.8.2004
- Viestejä
- 19 053
- Ikä
- 39
Klubi vaan kasvaa
- Liittynyt
- 19.3.2003
- Viestejä
- 56
Noniin elikkäs tuossa ryyppythreadissa olen näköjään jo kertonut löytäneeni sen unelmieni naisen. Tosin siinä vaiheessa kun hänet tapasin baarissa olin niin humalassa, että hän yritti hienovaraisesti sanoa "painu *ittuun." Näin siis kaverini kertoi. Mutta vielä en periksi antanut vaan siinä linja-autolla poismennessä otin selville hänen puhelinnumeronsa. Sekin piti tehdä 2 kertaa, kun en aluksi saanut asiaani sanottua.
Sitten pidin krapulapäivän, ja kun en saanut häntä mielestäni, vaikka tartuin moottorisahaan ja päristelin tupaan puita. Niinpä päätin rohkaistua ja tarttua puhelimeen. Vaan kun ei vielä ollut miestä rimpauttaa niin odotin vielä yhden päivän ja eilen sunnuntaina otin puhelimen ja päätin soittaa. "Sammukoon valot ja syttykööt takaisin jos en nyt heti soita." Ja pakotoin itseni painamaan luuria
Nyt ollaan pääsemässä jutun ytimeen. Soitin, pyysin anteeksi jos olin sanonut tyhmää. Olipa tyttö samaa mieltä, että oli tullut otettua muutama olut liikaa. Pyysin ulos. Hän empi, sanoi että on koulussa. Sanoin että illalla sitten. Empi, sanoi että asuu eri kaupungissa. Sanoin ei haittaa, voin hyvin tulla sinne. Sitten hän sanoi miettivänsä asiaa ja soittavansa tänään.
NYT olen koko päivän ollut ihan jännäkakka housussa ja odottanut soittoa. Alkaa jo tuntumaan että sitä soittoa saa odottaa loppuelämänsä. :( Ja ei taida olla enää viisasta soitella, tehköön niinkuin tahtoo. Mutta minä en osaa tällä hetkellä elää, jäi punttikin välistä tältä päivältä.
Tulipa posti, mutta kolahti tuo tyttö ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. :itku: Näinkö tässä kävi.
Sitten pidin krapulapäivän, ja kun en saanut häntä mielestäni, vaikka tartuin moottorisahaan ja päristelin tupaan puita. Niinpä päätin rohkaistua ja tarttua puhelimeen. Vaan kun ei vielä ollut miestä rimpauttaa niin odotin vielä yhden päivän ja eilen sunnuntaina otin puhelimen ja päätin soittaa. "Sammukoon valot ja syttykööt takaisin jos en nyt heti soita." Ja pakotoin itseni painamaan luuria
Nyt ollaan pääsemässä jutun ytimeen. Soitin, pyysin anteeksi jos olin sanonut tyhmää. Olipa tyttö samaa mieltä, että oli tullut otettua muutama olut liikaa. Pyysin ulos. Hän empi, sanoi että on koulussa. Sanoin että illalla sitten. Empi, sanoi että asuu eri kaupungissa. Sanoin ei haittaa, voin hyvin tulla sinne. Sitten hän sanoi miettivänsä asiaa ja soittavansa tänään.
NYT olen koko päivän ollut ihan jännäkakka housussa ja odottanut soittoa. Alkaa jo tuntumaan että sitä soittoa saa odottaa loppuelämänsä. :( Ja ei taida olla enää viisasta soitella, tehköön niinkuin tahtoo. Mutta minä en osaa tällä hetkellä elää, jäi punttikin välistä tältä päivältä.
Tulipa posti, mutta kolahti tuo tyttö ensimmäistä kertaa lähes vuoteen. :itku: Näinkö tässä kävi.
- Liittynyt
- 22.12.2002
- Viestejä
- 390
trust1 sanoi:
Joel Hallikaisen sanoin, "Antaa surun tulla, antaa surun mennä. Kaikelle aikansa on". Näillä sanoilla lähtisin rohkaisemaan sinua eteenpäin. Jos pahin vaihtoehto toteutuu ja tyttö ei ilmoita itsestään, niin kyseessä on hyvin tyypillinen "yhden adventin joulu", eli yhdellä kynttilällä ei vielä juhlita, kaikkien pitää syttyä.
Teit oikein nostaessa rakkauden areenan kehänarua, mutta älä syytä itseäsi, jos pyyhe lentikin kehään kesken kamppailun. Tietenkään myös miestä vahvempi humala ei ole se oikea tunnetila rakkauden alttarilla, jossa tälle naiselle tunnustit höyhenen pehmeät tunteesi häntä kohtaan. Selvänä myös ajatus ja ennen kaikkea sen toteutus tahtovat olla myös selvempiä.
Pahin virheesi nykytilanteessasi olisi siirtyä menetelmään jota kutsun "laskeneeksi auringoksi". Tässä menetelmässä ihminen haluaa nauttia auringon lämmön syleilystä, vaikka taivas on jo himmennyt. Ei siis mahdollista enää. Uusi aurinko nousee joka päivä, ja joku kerta sen lämmönsäde iskee myös sinuun, niin että kolahtaa.
Rakkaus odottaa taivaanrannassa, kuka antaisi minulle kyydin sinne?
Sniffari
Äitisi valinta
Fabien sanoi:Rakkaus odottaa taivaanrannassa, kuka antaisi minulle kyydin sinne?
Ei muuta kuin nostat maston pystyyn rakkauden purren ja lähdet rohkeasti seilaamaan rakkauden aavaa valtamerta. Muuten voi käydä niin, että jäät yksin kotia hieromaan sitä rakkauden mastoa.
- Liittynyt
- 21.5.2004
- Viestejä
- 381
trust1 sanoi:
Vähän vastapainoa Fabienin kukkaisidyylille
1.) "Mitä se nyt yrittää?"
2.) "Ei kiinnosta, yritän sanoa mahdollisimman kauniisti."
3.) "Keksitään joku tekosyy, sitten se lopettaa."
4.) "Ei se tajunnut vieläkään lopettaa, menin paniikissa suostumaan soittamiseen, IIK!
tai:
1.) "Onpas se söpö ku tolleen soittelee."
2.) "Voi ku mieluusti lähtisin, mutta on just tärkee koe."
3.) "Hitto ku asun näin kaukana, täähän on mun unelmien mies!"
4.) "En viitti soittaa ihan heti, ettei se luule mua helpoks!"
Kerropas Fabien mitä teen, kun olen lankeemassa loveen erääseen varattuun naiseen. Onko normaalia että näkee toisesta unta viikon jokaisen päivänä (eh, siis yönä) vaikka eläisikin parisuhteessa.
nimim. "dumppaanko nykyisen ja alan vikitteleen varattua"
nimim. "dumppaanko nykyisen ja alan vikitteleen varattua"
- Liittynyt
- 24.11.2002
- Viestejä
- 6 914
trust1 sanoi:
Mulle kävi vähän samallalailla 3vko sitten paitsi että sain bylsiä sitä yli siistiä muijaa koko yön.Kirjoitin sille sen jälkeen viestin mutta se ei siihen vastannut.Otin ihan mielenkiinnosta sen osoitteen ja nimen selville mutta päätin etten ole mikään takertuja/stalkkeri.Vähän aikaa se asia pyöri mielessä mutta nyt se on jo menneen talven lumia.
- Liittynyt
- 22.12.2002
- Viestejä
- 390
Ankka sanoi:
Tunteiden huutokaupassa kaikki on mahdollista ja lähes kaikki sallittua. Tilanteesi muistuttaa erehdyttävästi teoriaani nimeltä "handsfree-syndrooma". Eli sinulle ei riitä, että puhut hienoon ja ihanaan puhelimeesi, vaan haluat kätesi vapaaksi puhelimen kahleista, mutta silti myös jatkaa puhelua.
Unet ovat normaaleja, mutta jos tämä mainitsemasi neitokainen on vieraillut jo useammin kuin kerran itse REM-unessasi, niin jotain on tekeillä. Neuvon sinua ns. mesimarja-ohjeistuksella.
Oletetaan, että tykkäät mansikoista enemmän kuin mustikoista. Lähimetsän pullean täyteläiset mustikat ovat poimimis-kypsiä, mutta pölyisen kylätien varrella näkyykin herkullisia metsämansikoita. Kumman valitset?
Vikittelyssä tulee selvittää toisen tausta ja valmius vastata vikittelyyn. Onnellisessa parisuhteessa oleva ei edes vikise vikittelijälle, mutta jos tilanne on toinen, niin kaikki on mahdollista.
Pysähdy rakkauden liikennevaloissa ja mieti, sillä kun vihreä vaihtuu, on aika tehdä päätöksiä : oikealle vai vasemmalle?
- Liittynyt
- 25.7.2002
- Viestejä
- 996
Ankka sanoi:
Hätävilkut vaan päälle ja talla pohjaan.- Liittynyt
- 24.5.2003
- Viestejä
- 1 462
Fabien, sinä lemmensapelin letkeä heiluttelija, oi kerro minulle! Onko ns. Rebound-suhteissa koskaan toivoa?
Mulla on tämä ongelma exäni kanssa, josta en ole vieläkään päässyt yli, vaikka aikaa on jo kulunut n. vuosi erosta ja muita muijia pyörinyt kuvioissa kaiken aikaa..
En vaan osaa valjastaa rakkauden voimia enään uudestaan, kun kukaan ei tunnu miltään, tai siis ne ei voi korvata tätä exää millään tavalla.
En helvetis ymmärrä, vihaan niin monia piirteitä exässäni, mutta silti haluaisin sen takaisin (tunne on varmaan molemminpuolinen)
Ehkä pitäis vaan suunnata rakkauden kumivene aavemmille vesistöille ja heiluttaa rakkauden melaa entistä kovemmin?
Mulla on tämä ongelma exäni kanssa, josta en ole vieläkään päässyt yli, vaikka aikaa on jo kulunut n. vuosi erosta ja muita muijia pyörinyt kuvioissa kaiken aikaa..
En vaan osaa valjastaa rakkauden voimia enään uudestaan, kun kukaan ei tunnu miltään, tai siis ne ei voi korvata tätä exää millään tavalla.
En helvetis ymmärrä, vihaan niin monia piirteitä exässäni, mutta silti haluaisin sen takaisin (tunne on varmaan molemminpuolinen)
Ehkä pitäis vaan suunnata rakkauden kumivene aavemmille vesistöille ja heiluttaa rakkauden melaa entistä kovemmin?
- Liittynyt
- 2.1.2004
- Viestejä
- 145
- Ikä
- 43
Minulla on samanlainen ongelma. Ex-muija jo neljän vuoden takaa on nykyään jo naimisissa ja yhden lapsen äiti aviomiehelleen. Sen jälkeen on ollut monta muijaa kainalossa, mutta mihinkään niistä en ole ollut niin rakastunut kuin tähän em. muijaan. Eilen viimeksi näytin lähtövaloa pari viime kuukautta mun seuralaisena olleella naiselle. Tuntuu että ei siinä ollut sitä jotain.L0b0 sanoi:
Silloin neljä-viisi vuotta sitten seurustelin ensimmäisen kerran "tosissaan", siitä se kai johtuu että se tuntui parhaimmalta tähän mennessä. Toisaalta jos ajattelen että josse ei olis nyt naimisissa jne. niin en välttämättä ottais sitä takaisin vaikka se haluais, mutta se on tässä pointtina etten rakastu enää keneenkään niin kuin siihen. Eli on parempi olla sinkkuna, etten tuota pettymyksiä itselle enkä taas jollekki uudelle naikkoselle. Kai se oikea tulee sitten vastaan, kun se on tarkoitettu tapahtuvaksi.
- Liittynyt
- 24.5.2003
- Viestejä
- 1 462
Nail sanoi:
Veit todellakin munat suusta... öh, siis sanat suustani
Jotkut ihmiset vaan iskostuu niin syvälle sydämeen, ns. tatuoituu sinne, että ei niitä vaan pysty unohtaan vaikka mikä olis, en tiedä.
Jos se rakkauden polte on kadotettu, niin takaisin sitä tuskin haluamalla saa, täytyy vain odotella ja katella maailmaa, kyllä kai se sielt viel joskus nousee taivaalle kuin liekehtivä fenix! Kaikista jännintä on se, että en tod. tiedä minkätakia ajatukseni kulkee tos exässä, olen tavannut kaikin puolin niin paljon parempia naisia, mut en vain pysty rakastaan :( Kai tullu joku tunnevamma, vaan vielähän tässä on aikaa..
What say you, Fabion?
- Liittynyt
- 2.3.2004
- Viestejä
- 96
- Ikä
- 38
Juuri laitoimme tytön kanssa suhteen täydellisesti jäihin, pariksi kolmeksi viikoksi, toivoen että sieltä kautta saisimme uutta potkua. Puhetta oli että ihan alusta alottaisi sitten taas, ensimmäisistä treffeistä lähtien. Toivotaan että tästä vielä tulee jotaan, kumpikaan ei kuitenkaan eroa halua. Vaikea tilanne kummallekkin. :(
- Liittynyt
- 24.2.2003
- Viestejä
- 427
Nail sanoi:
Jos nainen on suunnilleen sinun ikäisesi, niin ei voi muuta sanoa kuin että hämmästyttävän nuorena ihmiset sitoutuu. Vähän yli kaksikymppisenä mennään naimisiin ja hankitaan lapsia...miten jotkut jaksavat leikkiä kotia tuossa iässä? Koulutus, maailman kiertäminen ja etsimisen ilo jäävät kokonaan pois. Ahdistavaa. ;-)
- Liittynyt
- 22.12.2002
- Viestejä
- 390
[QUOTE What say you, Fabion?[/QUOTE]
Tarvitsin 24 syväkyykkytoistoa, ennen kuin olin valmis paneloimaan tästä aiheesta. Herrojen taudinkuvat ovat sikäli mielenkiintoisia, että Fabien on itsekin lähes samassa tilanteessa. Lähes.
Aihe on niin tunnepitoinen, että sitä kannattaa lähestyä varovasti, mutta samalla määrätietoisesti. Ihminenhän ei voi tunteilleen mitään, ja toimii sen mukaan. Jos joku nainen on sinulle heittänyt pelastusrenkaan rakkauden hyökyaallon harjalle, niin ethän sinä voi sitä millään unohtaa. Se on selvä asia. Myrskyn laannuttua huomaat kuitenkin,että tulee uusia aaltoja, uusia tarpeita pelastusrenkaalle. Tässä tapauksessa juuri vuodet ovat noita hyökyaaltoja.
Ei ole lainkaan epätavallista kaivata sen "sielunveljen" perään, vaikka suhde olisikin ollut huono. Aina jauhetaan, että "tulee vielä parempia tyttöjä", mutta niin ei välttämättä ole. Tilanne pitää siis kohdata realistisesti : ei tule parempaa, mutta tulee hyvää kuitenkin.
Syy, miksi rebound jättää jälkiä syvälle sielun herkkiin sopukoihin on yksiselitteinen, nimittäin vertaaminen. Monesti täysin loistava seurustelukumppani kärsii juuri sinun entisestä tyttöystävästä. Sinä vertaat, kuinka ex oli parempi siinä ja siinä ja siinä,etkä näe ympärillesi, kun nykyinen tyttöystäväsi kostuttaa herkillä käsillään geisha-tyyliin teepussia sinulle keittämässään vedessä ja hymyilee.
Vertaamalla pitää itse tavallaan kiinni entisestä, eikä halua katsoa tulevaan, vaikka edessä olisi kuinka hyvän tuntuinen nainen. Onkin parempi kiinnittää huomiota toisen pikkuriikkisiinkiin hyviin puoliin ja huomata, että "hetkinen..ei hassumpaa". Jos tunteiden liekki ei kuitenkaan ala lepattamaan edes hennosti, niin silloin et vain syty. Ethän mahda tunteillesi mitään. Loppusanoina voisin tiivistää seuraavaa:
Anna ajan olla laastarisi, se kulkee mukanasi päivästä toiseen ja pikku hiljaa parantaa sen syvimmänkin haavan sielussasi. Kun haava on kiinni, huomaat,että silmäsi ovat auki jollekkin uudelle.
Tarvitsin 24 syväkyykkytoistoa, ennen kuin olin valmis paneloimaan tästä aiheesta. Herrojen taudinkuvat ovat sikäli mielenkiintoisia, että Fabien on itsekin lähes samassa tilanteessa. Lähes.
Aihe on niin tunnepitoinen, että sitä kannattaa lähestyä varovasti, mutta samalla määrätietoisesti. Ihminenhän ei voi tunteilleen mitään, ja toimii sen mukaan. Jos joku nainen on sinulle heittänyt pelastusrenkaan rakkauden hyökyaallon harjalle, niin ethän sinä voi sitä millään unohtaa. Se on selvä asia. Myrskyn laannuttua huomaat kuitenkin,että tulee uusia aaltoja, uusia tarpeita pelastusrenkaalle. Tässä tapauksessa juuri vuodet ovat noita hyökyaaltoja.
Ei ole lainkaan epätavallista kaivata sen "sielunveljen" perään, vaikka suhde olisikin ollut huono. Aina jauhetaan, että "tulee vielä parempia tyttöjä", mutta niin ei välttämättä ole. Tilanne pitää siis kohdata realistisesti : ei tule parempaa, mutta tulee hyvää kuitenkin.
Syy, miksi rebound jättää jälkiä syvälle sielun herkkiin sopukoihin on yksiselitteinen, nimittäin vertaaminen. Monesti täysin loistava seurustelukumppani kärsii juuri sinun entisestä tyttöystävästä. Sinä vertaat, kuinka ex oli parempi siinä ja siinä ja siinä,etkä näe ympärillesi, kun nykyinen tyttöystäväsi kostuttaa herkillä käsillään geisha-tyyliin teepussia sinulle keittämässään vedessä ja hymyilee.
Vertaamalla pitää itse tavallaan kiinni entisestä, eikä halua katsoa tulevaan, vaikka edessä olisi kuinka hyvän tuntuinen nainen. Onkin parempi kiinnittää huomiota toisen pikkuriikkisiinkiin hyviin puoliin ja huomata, että "hetkinen..ei hassumpaa". Jos tunteiden liekki ei kuitenkaan ala lepattamaan edes hennosti, niin silloin et vain syty. Ethän mahda tunteillesi mitään. Loppusanoina voisin tiivistää seuraavaa:
Anna ajan olla laastarisi, se kulkee mukanasi päivästä toiseen ja pikku hiljaa parantaa sen syvimmänkin haavan sielussasi. Kun haava on kiinni, huomaat,että silmäsi ovat auki jollekkin uudelle.
- Liittynyt
- 24.5.2003
- Viestejä
- 1 462
Kiitos Fabien ;)
Vaikka puhut helvetin oudosti, on sanonnoissasi selvä pointti! Noista vois hyvinkin ottaa elämänohjeita rakkauden pelikentälle!
Täytyy siis ihan ekaksi koittaa lopettaa 'vertaaminen'. Exää ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, eikä tule olemaan..Mä meen yli ja jatkan matkaa.
Vaikka puhut helvetin oudosti, on sanonnoissasi selvä pointti! Noista vois hyvinkin ottaa elämänohjeita rakkauden pelikentälle!
Täytyy siis ihan ekaksi koittaa lopettaa 'vertaaminen'. Exää ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, eikä tule olemaan..Mä meen yli ja jatkan matkaa.
