osku sanoi:
Niin mites on fabien?Onko itse mestarilla ketään kiikarissa?
Kiitos kysymästä Osku. Olen täälläkin jo maininnut,että elämäni tähän asti tunnerikkain parisuhde pysähtyi pimeään tunneliin viime heinäkuussa. Henkisesti epätasapainossa olleen naisen kanssa seurustelu oli ajoittain vaikeaa, mutta myös hyviä päiviä mahtui ja paljon. Nainen petti, sekosi ja minun oli laitettava peli poikki. Tuosta "mustasta heinäkuusta" asti olen nuollut haavojani ja ladannut sieluni täyteen lemmen ja välittämisen sanomaa, johon kaiken tapahtuneenkin jälkeen uskon.
En halua ajautua aikaisemmin jo esille tulleeseen rebound-suhteeseen, vaan suoritan itsetutkiskelun ajokorttia par aikaa oikein perinpohjaisesti. On hyvä selvittää mitä ihmisuhteeltaan haluaa ja mitä arvoja toisessa ihmisessä arvostaa. Näitä asioita minulle on viimeisen 4 kuukauden aikana selvinnyt ilahduttavasti.
Pikkuhiljaa lumen peittäessä rakkaan isänmaani, sydämeni valtaa suuri kaipuu välittää jostain ihmisestä niin paljon, että olen valmis uhrauksiin. Ainoastaan uhrautumalla lisätään pökköä parisuhteen tulisena hehkuvaan nunnauuniin. Niin kauan kun suhteessa ajatellaan itsekkäästi omia etuja, on turha vielä ostella hopeasormuksia sormeen. Kiikarissa on monia, mutta kuinka monella niistä on päässään oikeita,aitoja ajatuksia?
Kuten huomaat kuomaseni Osku, rakkaus ei voi koskaan saada liikaa palstatilaa. Siksi tämäkin tekstini kasvoi täysin huomaamattani tälläiseen mittakaavaan. Välittämisen kipeä kaipuu yllätti siis taas. On se rakkaus ihmeellinen asia. Loppuun vielä syksyn hellää kosketusta kaipaillen kirjoittamani runo, " Onnellinen eksynyt".
Haluan eksyä lemmen metsään, kääntää kivet ja kannot, kunnes löydän sinut, joka rakkauttasi minua kohtaan vannot. Metsä syleilköön meitä hiljaa, tunnen kuinka haluan niittää rakkauden viljaa. Olen sinun, niin kuin on tuo oksa puun, tahtois en luokse kenenkään muun.
