Mistä löysit sen oikean - vai vieläkö etsit?

[osku]

Siinä ei naisenkaan tarvitse hammassuojia toivoa joululahjaksi.
Löydä itsesi, niin löydät rakkauden.

Höh! No mikä vika nyrkkeilyssä on?
"Löydä itsesi"

Ei siis kyllä lööv on ihan siistiä mutta ei se mitään ratkase että mä hiimailisin jossain metikössä.

 

[Mixu]

Hm, threadissa 361 viestiä ja Fabian on kirjoittanut niistä 1/6-osan. Tämä taisikin vain olla sinun naamioitu kanavasi tuoda julki sydämesi sopukoissa piilevää ja ulospäin ylitsepursuavalla voimalla pyrkivää perisuomalaista, joskin ranskalaisvivahteista romantiikkaa, minkä nykyinen, kliininen yhteiskunta- ja kasvatustyyli on tukahduttanut, aiheuttaen angstia ja henkistä tuskaa lemmen jalolle lähettiläällemme.

 

[Fabien]

Hm, threadissa 361 viestiä ja Fabian on kirjoittanut niistä 1/6-osan. Tämä taisikin vain olla sinun naamioitu kanavasi tuoda julki sydämesi sopukoissa piilevää ja ulospäin ylitsepursuavalla voimalla pyrkivää perisuomalaista, joskin ranskalaisvivahteista romantiikkaa, minkä nykyinen, kliininen yhteiskunta- ja kasvatustyyli on tukahduttanut, aiheuttaen angstia ja henkistä tuskaa lemmen jalolle lähettiläällemme.

Pahoittelen syvästi sinulle hyvä veli-pakkislainen aiheuttamaani päänvaivaa. Rakkauden teattereissa naamioista ei ole hyötyä, siksi en tee niin myöskään teksteissäni. Syy runsaaseen kirjoitteluuni on yksinkertaisesti rakkauden ja ihmissuhteiden mielenkiintoinen kirjo Pakkotoiston sivustoilla. Olenko ymmärtänyt siis väärin, ettei tänne tulevia viestejä saakaan kommentoida? Minulla ei ole angsteja ja henkisen tuskani rakkauden viljapelloilla koen lähinnä rikkaudeksi. Niin kauan kun sydämeni on avoin ja olen tasapainossa itseni ja tunteideni kanssa, olen tyytyväinen. Toivon,ettei seuraava sielunvuoto sovi millään lailla sinun omiin ihmissuhteisiisi, sillä aina rakkauskaan ei ole pelkässä hienossa rantahiekassa käsikkäin kävelyä:

Tietä pitkin, tien on vanki, vapaa vain on umpihanki.

 

[Mixu]

Pahoittelen syvästi sinulle hyvä veli-pakkislainen aiheuttamaani päänvaivaa. Rakkauden teattereissa naamioista ei ole hyötyä, siksi en tee niin myöskään teksteissäni. Syy runsaaseen kirjoitteluuni on yksinkertaisesti rakkauden ja ihmissuhteiden mielenkiintoinen kirjo Pakkotoiston sivustoilla. Olenko ymmärtänyt siis väärin, ettei tänne tulevia viestejä saakaan kommentoida? Minulla ei ole angsteja ja henkisen tuskani rakkauden viljapelloilla koen lähinnä rikkaudeksi. Niin kauan kun sydämeni on avoin ja olen tasapainossa itseni ja tunteideni kanssa, olen tyytyväinen. Toivon,ettei seuraava sielunvuoto sovi millään lailla sinun omiin ihmissuhteisiisi, sillä aina rakkauskaan ei ole pelkässä hienossa rantahiekassa käsikkäin kävelyä:
Tietä pitkin, tien on vanki, vapaa vain on umpihanki.

En ymmärtänyt tuosta yhtään mitään, joten pidän suuni kiinni.

 

[repeated]

etsintä jatkuu vielä..yks Pakkislainen kyl on kiikaris..toivottavasti siitäki tulis jotain..

 

[Pulla]

Tuossa Sumun postissa oli kyllä aika tarkkaan kiteytettynä meikäläisenkin mielipide asiasta. Näköjään kun isotkin miehet puhuu hempeitä niin eiköhän vähän pienempikin sitten saa

Eli meikäläisellä ei ole kyllä ongelmia tunnistaa kun se oikean sorttinen mimmi tulee vastaan. Sitä on kauhean nahdotonta selittää mikä siinä naisessa on se jokin mutta kun sellanen tulee vastaan niin siinä on sitä Jotain isolla J-kirjaimella. Se ei johdu pelkästään ulkonäöstä, mukavuudesta, koulutuksesta, sosiaalisuudesta tms. vaan se on jotain sellasta käsittämättömän ihmeellistä. Tässä elämän aikana on tullut treffailtua ja tapailtua jos jonkinlaista naikkosta ja en vielä tähänkään päivään mennessä ole sitä oikein pystynyt analysoimaan että mistä se johtuu. On ollut kaunista, mukavaa, hauskaa, fiksua, urheilullista yms ja kaikkea näiden yhdistelmiä ja välimuotoja. Eli siis toisinsanoen suurinpiirtein kaikkea mitä mä tyttöystävältä toivon. Mutta jostain ihmeen kumman syystä kun ei vaan nappaa niin ei nappaa.

2 kertaa olen elämäni aikana törmännyt sitten tälläiseen ihmenaiseen. Voi herrasiunaa sitä fiilistä. Tosin se ei tule ensisilmäyksellä mutta ei myöskään vuosien kuluttua. Muutaman näkemisen jälkeen meikäläinen on niin ympäriämpäri rakastunut että meinaa yöunet mennä. Koita siinä nyt sitten esittää Vaikeastitavoiteltavaa (tm)* kun tekee mieli hakea naiselle vaikka kuu taivaalta ja meinaa koko ukko revetä liitoksistaan [*Toim. huom. Vaikeastitavoiteltava (tm) on ymmärtääkseni nykynaisten keskuudessa vallitseva muotivillitys jonka kanssa meikäläisellä on vielä opittavaa sillä ei meinaa mahtua jakeluun].

Sitä tunnetta ei kyllä voi tähän sanoin kuvailla kun aamulla näkee sen oman kullan hymyn ja meikäläisen naama on kuin hangon keksi koko päivän. Sukat menevät rusetille jo pelkästä halauksesta ja suukosta saa vatsaan perhosten sijasta nelimetrisiä Burmalaisia kuristajalepakoita. oi voi :haart:

Sumu tuossa jo mainitsikin että turha sitä on puolivaloilla lähteä seurustelemaan. Aivan. Em. tyylinen nainen kyllä saa meikäläisen nousemaan sellasiin svääreihin että siinä ollaan sitten korvia myöten. Miinuspuolena tietenkin on että jos tahi kun tuollainen suhde päättyy syystä tahi toisesta niin sieltä pilvilinnoista tullaan sitten rytinällä alas. Siinä alkaa tälläisellä karvaisella härmäläiselläkin tulla äitiä ikävä kun toista viikkoa tuijottaa sängyssä elementtikattoa aamuneljään asti. Muuta ei niistä voi raatona olla ikuisuuksisin asti. Loppujen lopuksi hienoja hetkiä on hyvä muistella ja viisastuuhan sitä monella tapaa.

Eli loppukaneettina ihq-Sumun (ai lav juu!!) hienosti kiteyttämä lausahdus, painakaa hyvät ihmiset mieleenne...

Antakaa itsellenne ja toisillenne mahdollisuus. Unohtakaa se kyynisyys ja suojakuori, olkaa avoimia ja suhtautukaa elämään positiivisesti.

 

[osku]

etsintä jatkuu vielä..yks Pakkislainen kyl on kiikaris..toivottavasti siitäki tulis jotain..

Ai Zannaz?

 

[Sumu]

Sumu tuossa jo mainitsikin että turha sitä on puolivaloilla lähteä seurustelemaan. Aivan. Em. tyylinen nainen kyllä saa meikäläisen nousemaan sellasiin svääreihin että siinä ollaan sitten korvia myöten. Miinuspuolena tietenkin on että jos tahi kun tuollainen suhde päättyy syystä tahi toisesta niin sieltä pilvilinnoista tullaan sitten rytinällä alas. Siinä alkaa tälläisellä karvaisella härmäläiselläkin tulla äitiä ikävä kun toista viikkoa tuijottaa sängyssä elementtikattoa aamuneljään asti. Muuta ei niistä voi raatona olla ikuisuuksisin asti. Loppujen lopuksi hienoja hetkiä on hyvä muistella ja viisastuuhan sitä monella tapaa.

Jes. Musta tuntuu siltä, että liian usein ihmiset lähtevät puolivalolla seurustelemaan ihan vaan sen takia, että "olisi joku, ei tarttis olla yksin". Mun mielestä se on väärä peruste seurustella. Ei saa pelätä yksin olemista, pitää olla sinut itsensä kanssa myös yksin.

Ihmisiin pitää tutustua. Jos ei natsaa, niin etsitään uusi, ei siihen tartte kenenkään jäädä roikkumaan. Ihmisten pitäisi tajuta se, että ei se ole mikään henkilökohtainen hyökkäys kenenkään persoonaa vastaan jos siitä seurustelusta ei tule mitään. Kaikki eivät sovi keskenään yhteen, on erilaisia asioita joita ihmiset toisiltaan odottavat. Pitää osata ajatella "ei tuo ihminen ollut minua varten, minulle on joku muu". Kuulostaa kliseiseltä paskalta, mutta näin se asia vaan mun elämänkatsomuksen perusteella menee.

Edelleen, :haart: is all you need.

 

[uga]

Pitää osata ajatella "ei tuo ihminen ollut minua varten, minulle on joku muu".

Näin o. Valitettavan moni vaan ajattelee, että "yhy-yhy, minä en ollut häntä varten, elämäni on pilalla, ammun itseni.." -> Bäng.

 

[samuk]

hyvä tredi. Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: intistä löyty reilu pari vuotta sitten.

 

[Finnico more]

Hyvin kirjoitettu Sumu ja Pulla. Ammensin rohkeutta noista teksteistänne tässä mahdollisen uuden ihmissuhteen kynnyksellä... Olo kun on kuin ensimmäisillä treffeillä ja vatsa kurkkuun asti täynnä niitä Pullan mainitsemia Burmalaisia kuristajalepakoita. Saa nähdä, jääkö ikuisuuksia kestänyt sinkkupelleilyni kohtsillään historiaan...

 

[Max Gluteus]

Etsinnät on lopetettu tuloksettomina, toivoa eloonjääneistä ei ole. Yksinäinen haaksirikkoinen aavalla ulapalla tarraa viimeisillä voimillaan pelastusrenkaaseen ainoana lohtunaan, että hyytävä meri turruttaa miehen aistit ennen kuin sulkee tämän lopulliseen, jäätävään syleilyynsä.

 

[Estel]

Ihme äijiä näyttää olevan liikenteessä kun nyrkki heiluu noin. Sen verran kysyn neideiltä jotka ovat joutuneet uhreiksi että onko tämä luonteenpiirre (väkivaltaisuus ja mustasukkaisuus) ollut täysi yllätys vai onko kyseessä ollut joku "prätkäjengiläinen" tai linnassa istunut jätkä?

Mun on vaikea ollut aina käsittää sitä että miksi suhde ei pääty siihen ensimmäisen nyrkin iskuun. Onko siinä pelkoa, usko siihen että se oli vahinko/ainoa kerta, vai mikä ihme..
Tuo on vaan niin surullista aina kuulla tuollaisista suhteista :(
Ja vielä surullisempaa on tietää että moni elää sellaisessa suhteessa eikä uskalla tehdä asialle mitään.

Mun exä ei ollut varsinaisesti väkivaltainen (no joo seuraavaksi sitten kerron kuinka itse olin niin provosoiva ym...). Mutta jokunen kerta hänellä vähän hermo petti ja sen sit ties mitä siitä kävi. Sanon, että ei varsinaisesti väkivaltainen, kun 11 yhteisen vuoden aikana näitä tilanteita ei ollut kovin monia. Ihan tavallinen mies, siis ei rötöstelijä tai vastaavaa.

Mä en saanut aikaan lähteä, kun toinen oli sit niin onneton jälkeenpäin. Asiatkin oli muuten ok, aivan loppuaikaa lukuunottamatta. Exän kanssa tilanteisiin ei liittynyt mustasukkaisuus vaan alkoholi. Eli kännissä exä saattoi pimahtaa totaalisesti, ja mäkään kun en helpoin ihminen ole, tuli joskus vähän nujakkaa. Jokusen kerran sai laittaa tiukat violetit meikit kouluun ja töihin, ettei mustelmia huomaisi. Pari kertaa tikattiin, se viimeinen tikkausreissu johti sitten siihen, että mies käveli kahden päivän päästä pois kotoa toisen naisen luo. Kuulemma tämä toinen nainen oli parempi, ei niinkuin minä, joka olin niin ärsyttävä, että mua oli pakko lyödä. :jahas: Tosin (ja taas huomaan selitteleväni) tämä vika tikkaus ei tullut lyönnistä tai sellaisesta, vaan exä tönäisi mut sohvalle kun olin ottanut kännykkänsä - löin pääni sohvan käsinojaan ja vekki otsaan. Siinä se on muistona vieläkin, arpi.

Olisihan sitä pitänyt tajuta lähteä. Olla fiksumpi. Mutta kun "tää nyt on vaan tällaista, välillä vaan tapahtuu ja itse provosoin olemalla ärsyttävä". Kai sitä myös hukkasi itsensä jotenkin, ei vaan uskaltanut. Ajatteli, että on tää suuren osan aikaa hyvää, ei se vaihtaen parane. Tai että enhän mä tosiaan tän parempaa voi saada / ansaitse. Itse aiheutan tilanteet kun olen tällainen. Vieläkin syytän itseäni, miksi en osannut vaan pitää turpaani kiinni kun kännissä exä jotain söhelsi. Ovi kiinni ja toiseen huoneeseen, ettei mun naamataulukaan ärsyttäis. Muutaman liki-eron jälkeen aina vaan jatkettiin kunnes kaikki sitten räjähti käsiin. Vikat viikot sai mutkin lopulta ymmärtämään, että ei tästä mitään tule. Exä teki niin ikäviä asioita, en ole niistä puhunut kuin muutamalle ihmiselle, että meni kaikki fiilis koko ihmistä kohtaan. Vieläpä esikoisen raskausaikana, jonka olisi pitänyt olla onnellista ja ihanaa.

Olihan se, ihana raskaus - eron jälkeen sitten.

 

[Pumpsi]

Olen löytänyt unelmieni prinssin, josta olen ihan mahdottoman ylpeä. :D
Tapasin mieheni eräänä talvisena iltana pienessä syrjäisessä kuppilassa. Hän istui mietteliään näköisenä nurkkapöydässä katsellen ikkunasta ulos.
Ajattelin, että yksin on tylsä istuskella ja juoda kahvia, joten menin hänen luokseen. Olen oikeastaan hirmuisen ujo tyttö, mutta jostain kumman syystä siinä tilanteessa ei tullut mieleenikään jännittää. Hän ihastui heti minuun ja minä häneen. Kävelimmekin sitten kahvilasta ulos käsi kädessä. Nyt olemme olleet 2 vuotta yhdessä ja uutena vuotena tulee vuosi täyteen kihlauksesta.
Joskus on siis hyvä ottaa ohjat omiin käsiin
:thumbs:

 

[Gideon S]

hyvä tredi. Ja vastaus alkuperäiseen kysymykseen: intistä löyty reilu pari vuotta sitten.

Löysitkö tiukan nais-skapparin, vai karsikin korpisoturin?

 

[peteke10]

Soitto kannatti

Opiskelun alkuaikoina olin kaljalla ystäväni (naispuolinen) kanssa Oulussa. Ilta venähti ja joskus tuossa 1.30 ystäväni sai idean,että tehdään hänen kaverilleen (naispuolinen) pilailusoitto Etelä-Suomeen. No siitä minä vaan soittamaan tälle naiselle (jota en siis tuntenut vielä) keskellä yötä ja selittämään, että olen ihastunut häneen ja nähnyt hänet monta kertaa kapakissa mutta en ole uskaltanut tulla puhumaan mitään. No tämä nainen ei ole moksiskaan soitosta vaan alkaa tinkamaan, että tämä on kuitenkin hänen kaverinsa järjestämä pilailusoitto. olin kuitenkin niin uskottava, että juttui menivät läpi lopulta kunnes kaverini tuli puhelimeen ja paljasti koko jutun. Toisessa päässä oli kiukkuinen nainen tämän jälkeen.

No sitten soitin vielä hänelle sama yönä noin kahden tunnin puhelun ja juttu alkoi luistaa. Kaksi päivää myöhemmin olin hänen oven takana Etelä-Suomessa ja nykyään olemme onnellisesti naimisissa ja meillä on kolme lasta. Joskus kannattaa vain uskaltaa (toki niin, että tällä kertaa alkoholilla oli osuutta asiaan, silloinhan sitä uskaltaa vaikka mitä :kippis1: ).

 

[ZannaZ]

Ai Zannaz?

:lol2:

WTF?

-edit- anteeksi melkeintäysintyhjänpäiväinen postini. Alkuperäiseen viestii mulla ei valitettavasti ole juurikaan sanottavaa..... Jos joskus sen oman kullan saisi viereen...

 

[samuk]

Löysitkö tiukan nais-skapparin, vai karsikin korpisoturin?

oman komppanjan tylyn talous au:n. kaikki lähti yhdestä ylimääräisestä yankee suklaapatukasta. on se kummaa tämä elämä

 

[Juho]

Nyt olen sitten toiminut niinkuin suunnittelin, ja tälläkertaa kävi niin, että rakkauden dynamiittini paljastui yllätäen suutariksi, joten jatkan vaellusta pimeässä syksyssä yksin. Mutta silti jäi tosi hyvä fiilis kun pystyi hoitamaan tuon homman selväksi niin eipähän tarvitse myöhemmin miettiä mitä jos..

Ja treenien kulkemisesta sen verran että kyllä mulla kulkee parhaiten sillon kun en seurustele. (vaikka nyt ei sitä kokemusta aivan hirveästi ole) Ja uskon että kohta taas jostain putkahtaa uusi kiinnostuksen kohde, ja silloin aion tietysti taas toimia, jos vaikka joskus tärppäis! :D

 

[XairaX]

Nelisen vuotta sitten kouluun tuli uusi poika. Ja minä olin myyty. Ihastuin aluksi ulkonäköön (enkä ollut ainoa) ja parin kuukauden aikana onnistuin jopa hivuttautumaan jutteluasteelle ja olin hirmuisen iloinen. Kunnes heppu muutti pois...
Puoli vuotta myöhemmin sama heppu ajaa pyörällä vastaan ja olin lentää perseelleni. Kaveripohjalta sitä lähdettiin rakentamaan, toinen kun vielä seurusteli silloin. Vähitellen tilanteet kävivät otollisemmiksi ja tykkääminen muuttui välittämiseksi. Minun osaltani. Ukko käsitteli minua välillä todella ikävästi (ei halunnut ihmisiä liian lähelle) mutta minähän roikuin perässä kuin iiliäinen, en sitten millään antanut periksi!
Sitten vain hiljalleen oli ukon tunnustettava että välittää minusta kuitenkin, oli tykännyt koko ajan..

En mitenkään voisi sanoa että tässä ollaan ihan tavalliselta pohjalta liikenteessä. Meillä on kuitenkin sellainen menneisyys että tulevaisuus on peruskallion vahvuisille rakenteille rakennettu. Nyt on avaimetkin samaan asuntoon, kihlat tulee ehkä sitten tulevaisuudessa. Henk koht ärsyttää tämä buumi kihlautumisesta, emmekä kumpikaan halua leimautua teineiksi jotka kahden vkon seurustelun jälkeen "rakastavat" toisiaan ja haluavat heti kihloihin. Onhan tässä toki jo se neljä vuotta takana, mutta kun kaikki on vielä edessä niin mikäpä tuo olisi kiire, valmiissa maailmassa?!