Jees, no jos nyt minäkin sitten osallistun keskusteluun..
Sinkku olen, jo reilut pari vuotta ihan hyvin näin viihtynyt. En etsimällä etsi mitään/ketään.
Pisin suhde reilut 3 vuotta, loppui toisen osapuolen sairaalloiseen mustasukkaisuuteen. Alkoi olla jo mahdotonta käydä töissä, kun melkein kaikki työkaverit on miehiä ja siitä ei ex päässyt yli millään.
Siispä pistin suhteen poikki ja muutin pois yhteisestä kämpästä. Siitä se riemu vasta alkoi, soittelua keskellä yötä, uhkailua, kyttäämistä asunnon/työpaikan ulkopuolella..
Viimeinen erehdys oli mennä hakemaan yhteiseen kämppään unohtuneita tavaroitani pois, äijä oli paikalla pienessä sievässä. Siinä sitten purki patoutumansa eron johdosta ja pieksi ihan perinpohjaisesti.
Omin jaloin pääsin karkuun ryömimään turpa veressä ja sain kaverin soitettua apuun. Seurauksena sairaalareissu, muutama murtunut luu (kasvoissa 3 murtumaa ja selkänikamassa 1) ja pitkä sairasloma.
Joten pienellä varauksella miehiä nykyään katselen.
Vanhemmista sitten. isääni en ole ikinä nähnyt, erosivat ennenkun synnyin.
Btw Kaverin kautta tapasin tuon ex ukon.