Mistä löysit sen oikean - vai vieläkö etsit?

[Pacem]

Tätä threadia vähän aikaa kummastelleena ajattelin kanssa tuhertaa, vaikka tänne pakkotoistoon tuntuu vähän oudolta kirjottaa tällaisia juttuja, mut anyway. Tänne oli aika paljon kirjottanu oman ikästä tai nuorempaa jengiä, jotka ettii "sitä oikeaa." Itsekkään nyt en ole kovin vanha, enkä muutenkaan ole 'player', mutta omat alle 20 weenä tapahtuneet, aih, silloin niin dramaattisen kovilta tuntuneet erot (ihan vakavista ja pitkistä suhteista) lähinnä naurattaa nyt. Vinkki: ei kannata etsiä "sitä oikeaa" 17 vuotiaana, omasta mielestä sitä ei kannata "etsiä" vielä vähän yli parikymppisenäkään. Tutustukaa mahdollisimman moniin naisiin nuorena, ja luokaa hyviä suhteita niihin. Vähän vaikea selittää tätä, mutta kun tarpeeksi moneen hyvään ja huonoon on tutustunut kunnolla kaikista vinkkeleistä, niin silloin tietää millasta todella "etsii". Vittumaistahan se on, jos tuntuu siltä, että on tavannut sen oikean, eikä siitä tulekkaan mitään. Taitaa vaan olla toikin juttu sellanen, että se on pakko jokaisen käydä itse läpi ennekuin sen ymmärtää.

Just, että tällasta tekstiä tulee kun vääntää samalla rästissä olevia opintojuttuja keskellä yötä... :jahas:

 

[Mike]

Tätä threadia vähän aikaa kummastelleena ajattelin kanssa tuhertaa, vaikka tänne pakkotoistoon tuntuu vähän oudolta kirjottaa tällaisia juttuja, mut anyway. Tänne oli aika paljon kirjottanu oman ikästä tai nuorempaa jengiä, jotka ettii "sitä oikeaa." Itsekkään nyt en ole kovin vanha, enkä muutenkaan ole 'player', mutta omat alle 20 weenä tapahtuneet, aih, silloin niin dramaattisen kovilta tuntuneet erot (ihan vakavista ja pitkistä suhteista) lähinnä naurattaa nyt. Vinkki: ei kannata etsiä "sitä oikeaa" 17 vuotiaana, omasta mielestä sitä ei kannata "etsiä" vielä vähän yli parikymppisenäkään. Tutustukaa mahdollisimman moniin naisiin nuorena, ja luokaa hyviä suhteita niihin. Vähän vaikea selittää tätä, mutta kun tarpeeksi moneen hyvään ja huonoon on tutustunut kunnolla kaikista vinkkeleistä, niin silloin tietää millasta todella "etsii". Vittumaistahan se on, jos tuntuu siltä, että on tavannut sen oikean, eikä siitä tulekkaan mitään. Taitaa vaan olla toikin juttu sellanen, että se on pakko jokaisen käydä itse läpi ennekuin sen ymmärtää.

Just, että tällasta tekstiä tulee kun vääntää samalla rästissä olevia opintojuttuja keskellä yötä... :jahas:

Hyvää tekstiä. Kovin nuorena aloitetut suhteet harvoin kestävät, kokemus uupuu kummaltakin ja jossain vaiheessa sitä alkaa miettimään, että tämänkö ainoan kanssa sitten olen loppelämäni? Kun on tarpeeksi monen kanssa seurustellut niin ei sitten vituta jälkeenpäin ettei olisi kokemusta eri ihmisistä. Sitten kun on siinä päälle 25 ja kokenut kaikenmoista, on valmiimpi sitoutumaan.

 

[XXL]

Tätä threadia vähän aikaa kummastelleena ajattelin kanssa tuhertaa, vaikka tänne pakkotoistoon tuntuu vähän oudolta kirjottaa tällaisia juttuja, mut anyway. Tänne oli aika paljon kirjottanu oman ikästä tai nuorempaa jengiä, jotka ettii "sitä oikeaa." Itsekkään nyt en ole kovin vanha, enkä muutenkaan ole 'player', mutta omat alle 20 weenä tapahtuneet, aih, silloin niin dramaattisen kovilta tuntuneet erot (ihan vakavista ja pitkistä suhteista) lähinnä naurattaa nyt. Vinkki: ei kannata etsiä "sitä oikeaa" 17 vuotiaana, omasta mielestä sitä ei kannata "etsiä" vielä vähän yli parikymppisenäkään. Tutustukaa mahdollisimman moniin naisiin nuorena, ja luokaa hyviä suhteita niihin. Vähän vaikea selittää tätä, mutta kun tarpeeksi moneen hyvään ja huonoon on tutustunut kunnolla kaikista vinkkeleistä, niin silloin tietää millasta todella "etsii". Vittumaistahan se on, jos tuntuu siltä, että on tavannut sen oikean, eikä siitä tulekkaan mitään. Taitaa vaan olla toikin juttu sellanen, että se on pakko jokaisen käydä itse läpi ennekuin sen ymmärtää.

On vaikeaa tutustua naiseen "hyvin" ja sitten siirtyä seuraavaan vain siitä syystä että pitäisi tutustua useampaan naiseen. Saattaa helposti tulla tunnevammaiseksi ja ei ole tyytyväinen lopulta keneenkään.

Parempi että elää täysillä, tehdä virheet, ja vaihtaa naista vain kun suhteessa on jotain vialla.

 

[Jakob]

On vaikeaa tutustua naiseen "hyvin" ja sitten siirtyä seuraavaan vain siitä syystä että pitäisi tutustua useampaan naiseen. Saattaa helposti tulla tunnevammaiseksi ja ei ole tyytyväinen lopulta keneenkään.

Parempi että elää täysillä, tehdä virheet, ja vaihtaa naista vain kun suhteessa on jotain vialla.

No tätä Antzu varmaan tarkoitti. Ei sitä nyt kalenterin kanssa tartte naista/miestä vaihtaa. IMO: turhaa on suunnitella liikaa asioita todella nuorena (tämä lause pätee myös vanhempiinkin suhteen alussa).

Samaa asiaa minä omalta postilta hain, laitoin sen vaan hyvin huomaamattomaan kuoreen jotten nyt ketään 17v hemmoa suututa, kun hän on niin varmasti löytänyt elämänsä rakkauden :jahas:.

Mä en oikein jaksa tuollaisiin teinisuhteisiin uskoa. Varmasti mahdollista, mutta hyvin epätodennäköistä. Olenko hieman katkera :D


1000000001 edit. Tulipa tyly teksti, ei herneitä nessuun. Niissä tunnekuohuissa ei vaan aina järki ole mukana ;)

 

[Pacem]

Kun on tarpeeksi monen kanssa seurustellut niin ei sitten vituta jälkeenpäin ettei olisi kokemusta eri ihmisistä. Sitten kun on siinä päälle 25 ja kokenut kaikenmoista, on valmiimpi sitoutumaan.

Nimenomaan, just mun pointti. En muutenkaan usko, että on olemassa jotain tiettyä oikeaa, tällä väestömäärällä niitä on yksinkertaisesti pakko olla useampi. Ellei sitten tietenkin ole jotkut todella korkeat kriteerit.

XXL: Joo, en nyt tarkottanutkaan, että pitäs vaihtaa vain vaihtamisen ilosta. Tätä on oikeesti helvetin vaikee selittää. Ja muutenkin näissä jutuissa on mahdoton tavallaan neuvoa ketään, mutta tarkotan vaan sitä, että kokemus on valttia näissäkin jutuissa. Väännetään rautalangasta, ethän sä tiedä minkälaiset alushousutkaan sulle on sopivat ennenkuin oot kokeillu useampaa kuin yhtä mallia. Kuten itse sanoit: "Parempi että elää täysillä, tehdä virheet, ja vaihtaa naista vain kun suhteessa on jotain vialla." Niin, ja periaatteessahan se ensimmäinenkin voi olla se täydellinen. Vittu, meen nukkumaan... olen :wanha: ja väsynyt.

Jakob: Juurikin näin.

 

[Mixu]

(hirveän pitkä teksti, en quotaa kokonaan :D )
Just, että tällasta tekstiä tulee kun vääntää samalla rästissä olevia opintojuttuja keskellä yötä... :jahas:

Tuo pitää varsinkin siinä mielessä paikkansa, että kun mies on ensimmäistä kertaa suhteessa naisen kanssa, niin se onn lähinnä kuin kepillä jäätä kokeilisi. "mitähän tuo nyt haluaisi minun sanovan, mitä mun pitäisi tässä tilanteessa tehdä, no teenpä näin - aijaa, se olikin sitten ihan väärin, no ensi kerralla sitten..."

naista (kokonaisuutena) voi ymmärtää vasta monen "rundin" jälkeen, kokeilun ja erehtymisen kautta, pitkällä kaavalla.

 

[Rock^]

Uikutetaan nyt sitten vielä vähän lisää... Kaikki mun parisuhdekokeilut on aina yksinkertaisesti mennyt niin päin helvettiä, että mä olen päättänyt viettää loppuelämäni ankarassa selibaatissa. Onneks mua ei kiinnosta kukaan, eikä kukaan ole kiinnostunut musta. Voin seurustella rauhassa kumppaneideni raudan, spinning-pyörän ja juoksumaton kanssa. Ne ei edes ole mustasukkaisia toisilleen.

Kirjaudutaan kerhoon :kippis1:

Itellä takana pari suhdetta, toinen hieman lyhyempi ja toinen taas puol vuotta... Molemmissa ihastuttiin, muttei rakastuttu. Alan pikkuhiljaa uskoa jo siihen, ettei meikäläiselle Sitä Oikeaa ole. Hommat menee vituiksi vaikka molemmat ihastuisivat tulisesti toisiinsa, "se jokin" vaan puuttuu. Nyt ei ole hetkeen ollut mitään inspiraatiota edes tähyillä ketään kumppania, vaan parisuhdehommat on karusti lyöty jäihin. Harvassa on ne muijat, jotka tässä iässä haluais elää ns. tavallista elämää, ilman turhempia baaritoilotteluja.

 

[XXL]

XXL: Joo, en nyt tarkottanutkaan, että pitäs vaihtaa vain vaihtamisen ilosta. Tätä on oikeesti helvetin vaikee selittää. Ja muutenkin näissä jutuissa on mahdoton tavallaan neuvoa ketään, mutta tarkotan vaan sitä, että kokemus on valttia näissäkin jutuissa. Väännetään rautalangasta, ethän sä tiedä minkälaiset alushousutkaan sulle on sopivat ennenkuin oot kokeillu useampaa kuin yhtä mallia. Kuten itse sanoit: "Parempi että elää täysillä, tehdä virheet, ja vaihtaa naista vain kun suhteessa on jotain vialla." Niin, ja periaatteessahan se ensimmäinenkin voi olla se täydellinen. Vittu, meen nukkumaan... olen :wanha: ja väsynyt.

Mielellään sitä useaan hyvään naiseen tutustuisi mutta jos takaraivossa on ajatus että useampaa pitäisi saada, ei seurustelusta tule koskaan mitään. Kuten sanoin, parempi vaihtaa suhdetta VASTA ja kun jotain on pielessä, ei siksi että jokin maaginen naiskokemusnumero on täyttynyt.

Tunnen pareja jotka ovat seurustelleet 16-kesäisestä ja menevät nyt onnellisena naimisiin. He ovat skipanneet koko baari/porno/sinkkuhelvetin ja keskittyneet omaan elämäänsä, harrastuksiin ja rahaa on säästynyt jo omaan asuntoon ja autoon.

Sopivat alushousut on ne jotka tuntuu hyvältä, ne voi olla ensimmäisetkin. Mitä jos vaihdat ne pois turhaan ja kaikki loput on huonompia, kannattiko?

 

[Jakob]

"mitähän tuo nyt haluaisi minun sanovan, mitä mun pitäisi tässä tilanteessa tehdä, no teenpä näin - aijaa, se olikin sitten ihan väärin, no ensi kerralla sitten..."

Mun mielestä tässä kohtaa ajellaan mäntymetsään ja perkeleen lujaa. Jos mä vielä joskus jonkun kanssa heilastelemaan rupean niin ensimmäinen kriteeri on se, että saan olla just minä itte, en ketään muu. En mä sanomisiani rupea valitsemaan, siis jos olen jostain jotain mieltä niin kyllä mä sen sanon. Asioista voidaan tämän jälkeen neuvotella ja koittaa löytää kompromissiratkaisu tilanteen sitä vaatiessa. Näin olen jokaisessa KAHDESSA vähänkään 'vakavammassa' suhteessa menetellyt. Tulos ei ole kyllä kovin mairitteleva..

P.S. Asioita ei tarvitse kuitenkaan sanoa: "vittusaatanaluuska mä menen nyt kaljalle, hajoo sä tänne", vaan voi valita sanat hieman diplomaattisemmin

Voi olla, että missasin pointin, mutta menköön nyt.

plääh, ensimmäisestä suhteesta oli ilmeisesti pääasiassa puhe, mutta pätee myös siihen.

 

[Muay]

Mun mielestä tässä kohtaa ajellaan mäntymetsään ja perkeleen lujaa. Jos mä vielä joskus jonkun kanssa heilastelemaan rupean niin ensimmäinen kriteeri on se, että saan olla just minä itte, en ketään muu. En mä sanomisiani rupea valitsemaan, siis jos olen jostain jotain mieltä niin kyllä mä sen sanon. Asioista voidaan tämän jälkeen neuvotella ja koittaa löytää kompromissiratkaisu tilanteen sitä vaatiessa. Näin olen jokaisessa KAHDESSA vähänkään 'vakavammassa' suhteessa menetellyt. Tulos ei ole kyllä kovin mairitteleva..

Juuri näin. Tulos voi olla mitä on, mutta kokemuksestakin voin sanoa ettei ole järkevää tehdä toisinkaan. Jos ei omana itsenä kelpaa niin nainen vaan vaihtoon.

 

[Gillyanne]

Mun mielestä tässä kohtaa ajellaan mäntymetsään ja perkeleen lujaa. Jos mä vielä joskus jonkun kanssa heilastelemaan rupean niin ensimmäinen kriteeri on se, että saan olla just minä itte, en ketään muu. En mä sanomisiani rupea valitsemaan, siis jos olen jostain jotain mieltä niin kyllä mä sen sanon. Asioista voidaan tämän jälkeen neuvotella ja koittaa löytää kompromissiratkaisu tilanteen sitä vaatiessa. Näin olen jokaisessa KAHDESSA vähänkään 'vakavammassa' suhteessa menetellyt. Tulos ei ole kyllä kovin mairitteleva..

Tottakai juuri näin! Itse olin eräässä aikaisemmassa suhteessani juurikin sellaisessa tilanteessa, että koko ajan jouduin olemaan ns. varpaillani ja punnitsemaan tarkkaan sanomiseni, ettei kumppani vain loukkaantuisi ja riitaa tulisi (taas). Että kyllä miehetkin osaavat - eikä kyse ollut edes ensimmäisestä suhteesta, kummallekaan, ja ikääkin molemmilla jo lähemmäs 30v.

Tuollainen on pitemmän päälle todella raastavaa ja kuluttavaa, varsinkin kun siihen usein liittyy vielä se, että minkäänlaista ystävällistäkään kritiikkiä ei voi toiselle antaa, ilman toisen osapuolen loukkaantumista ja välittömän marttyyrinasenteen ottamista. (Ja huom. tarkoitan todella YSTÄVÄLLISTÄ kritiikkiä, en mitään "v***u sä ikinä mitää osaa" -tyylistä mollaamista.)

Onneksi nykyinen kumppani on tässäkin kohtaa niin fiksu ja täyspäinen, että uskalletaan sanoa puolin ja toisin silloin kun on sen paikka, sen sijaan että asiat vaiettaisiin kuoliaaksi/lakaistaisiin maton alle piiloon.

 

[Mike]

Mun mielestä tässä kohtaa ajellaan mäntymetsään ja perkeleen lujaa. Jos mä vielä joskus jonkun kanssa heilastelemaan rupean niin ensimmäinen kriteeri on se, että saan olla just minä itte, en ketään muu. En mä sanomisiani rupea valitsemaan, siis jos olen jostain jotain mieltä niin kyllä mä sen sanon. Asioista voidaan tämän jälkeen neuvotella ja koittaa löytää kompromissiratkaisu tilanteen sitä vaatiessa. Näin olen jokaisessa KAHDESSA vähänkään 'vakavammassa' suhteessa menetellyt. Tulos ei ole kyllä kovin mairitteleva..

P.S. Asioita ei tarvitse kuitenkaan sanoa: "vittusaatanaluuska mä menen nyt kaljalle, hajoo sä tänne", vaan voi valita sanat hieman diplomaattisemmin

Voi olla, että missasin pointin, mutta menköön nyt.

plääh, ensimmäisestä suhteesta oli ilmeisesti pääasiassa puhe, mutta pätee myös siihen.

Jahas, olisko paikallaan vähän toleranssia? Kaksi ihmistä ei ikinä voi sopia laakista yhteen, on silkkaa typeryyttä pilata mahdolliset hyvät suhteet puhumalla mitä mieli tekee suhteen alussa. Muutenkin ihmisten pitäis katsoa vähän läpi sormien välillä, pitää olla ymmärrystä. Jos naputtaa kumppanille joka asiasta mikä vähänkin ärsyttää, niin siinähän sitä sitten saa olla yksin. Sitä tulee haettua suhteessa uomia ja kun ne löytyy, on suhde senverta vahva, että on eri asia. Tosin en ymmärrä edes pitkässä suhteessa nalkuttamista, kumppani kun ei koskaan voi olla täydellinen. Aina siellä on jokin pienen pieni asia ja näistä asioista sitten tölvästään menemään sillä varjolla että minä en kyllä enää katso sanomisiani. IMO vitun epäkypsää toimintaa. Ihmissuhteet vaatii hieman liikkumavaraa, annetaan toisen oikuille tilaa.

 

[Weeboom]

Isoveljen emännän seinällä näin valokuvassa tytön ja hetihän sitä piti alkaa vitsailemaan, että tuotapa tyttöä panen vielä joskus... eli ihan vitsillä heitin.

No sitten isoveljen ja sen emännän kihlajaisissa nähtiin ja siitäpä se sitten alkoi... 14.11.1992----->

Joko oot saanu? :D

Imho aiheesta: Oikeaa ei olekkaan, mutta jotkut tarpeeks lähelle täydellisyyttä päässeet tekevät siitä kumppanista semmoisen.

 

[Leona]

naista (kokonaisuutena) voi ymmärtää vasta monen "rundin" jälkeen, kokeilun ja erehtymisen kautta, pitkällä kaavalla.

Ei naisia yleisesti voi ymmärtää kokonaisuutena, sillä naisetkin ovat yksilöitä. Eli oikeassa olet, usein tarvitaan sitä pitkää kaavaa, mutta se vaatii sitten pitkää suhdettakin, kun kokeilun ja erehtymisen kautta opettelee ymmärtämään naistaan.
;)

 

[xjussix]

Miten olette suhteenne saaneet pelaamaan? Kippikset heitän näille huimapäille, jotka teinivuosina aloitetussa suhteessa viihtyvät .

Otetaan tuohon ikärajaksi vaikka ~25v.

Tapasin nykyisen vaimoni ollessani 17v, hän oli tuolloin vuotta nuorempi. Oli varmaankin molempien ihan oikea vakava juttu, kolahti kyllä tosi kovaa heti eka näkemältä. Vatsassa oli perhosia pari päivää putkeen jne. Kaikenlaista on tullut koettua, virheitä ollaan tehty puolin ja toisin vähän liikaakin mutta täytyy kyllä sanoa, etten vaihtaisi päivääkään pois. Veikkaisin, että on tullut nähtyä elämää tänä aikana keskivertoihmistä enemmän, niin hienoja kuin karmeitakin asioita.
Nyt on avioliittoa neljä vuotta takana ja nurkissa pyörii piskuinen tytöntyllerö, 4v. Nuoria tässä vielä ollaan mutta toivottavasti vielä monta yhteistä vuotta edessä. Mikä jottei, jos vain jaksetaan tehdä töitä sen eteen. Se ollaan sovittu jo kauan sitten, että jos joku asia painaa mieltä, niin sitten sitä suuta auki eikä jäädä hautomaan sitä. Siinä voi käydä niin että on jo liian myöhäistä. Mites se nyt menikään, turha rypistää jos on jo housuissa.

Niin ja mitä siihen musiikkimakuun tulee, niin eipä se metalli & hc mihinkään ole "laimentunut". :evil:

 

[reinhardt]

Jumatsuka, kuin mun suusta.

Kuten myös minun. Sillä erotuksella ehkä, että sukupuolta kuvaavat sanat voisi vaihtaa. ;)

Ehkä se rima on liian korkealla, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi tyytyä "toiseksi parhaaseen", kun ei yksinolosta millään muotoa kärsi. Kaikki tai ei mitään olkoon mottoni tässä asiassa.

 

[sporteme]

Ehkä se rima on liian korkealla, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi tyytyä "toiseksi parhaaseen", kun ei yksinolosta millään muotoa kärsi. Kaikki tai ei mitään olkoon mottoni tässä asiassa.

Tällainen minäkin olin ennenkuin tapasin vaimoni. Mike on oikeassa siinä, että parisuhteen vuoksi täytyy molempien muuttua ja "kaikkia" omia piirteitä ei voi säilyttää. Usein se oma kuva tai haave omasta unelmien puolisosta on usein väärä: sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan.

Usein huomaa, tosin monasti liian myöhään, että se ja se ex-ystävä olisi ollut helmi mutta itse menin sen mokaamaan.

 

[Eugen]

No jos tästä jatketaan, niin kohdallani ei ole kyse mistään saavuttamattomasta pilvilinnatytöstä, vaan sellaisesta naisesta jossa on se jokin. Tai sit edellinen suhde osoitti, että rimaa voi huoletta pitää ylhäällä. Ei se väkisin tule, se vaan tulee... :maksalatikko

 

[reinhardt]

Tällainen minäkin olin ennenkuin tapasin vaimoni. Mike on oikeassa siinä, että parisuhteen vuoksi täytyy molempien muuttua ja "kaikkia" omia piirteitä ei voi säilyttää. Usein se oma kuva tai haave omasta unelmien puolisosta on usein väärä: sellaisia ihmisiä ei ole olemassakaan.

Minun tapauksessani kyse ei taida niinkään olla mistään kohtuuttomista vaatimuksista, vaikka vaatimuksia saatan leikkimielellä listatakin. Viime kädessä se, mitä "etsin", on joku, jonka kanssa olisi hyvä olla ja saisi olla oma itsensä. Valitettavasti minun oma itseni ei taida olla niitä helpoimpia tapauksia. Ymmärrän kyllä kompromissien välttämättömyyden ja olen niihin valmis, ja ymmärrän senkin, että parisuhde muuttaa ihmistä, eikä sekään välttämättä ole huono asia -niinhän tekee esim. uusi työpaikkakin. Mutta haluaisin, etten joutuisi teeskentelemään, varomaan sanojani tms, vaan voisin olla ihan oma itseni. Ja useimmitenhan ihmiset muodostavat miestä välittömästi jonkun kuvan, ja ainakin minä luiskahdan ihan liian helposti siihen, että ko. ihmisen seurassa käyttäydyn kuvan mukaisesti -varsinkin sen jälkeen, kun olen nähnyt ensimmäiset hämmennyksen ilmeet toisen kasvoilla kun lipsahdan siitä roolista, mihin minua kulloinkin yritetään ahtaa. kaikki reiät on pyöreitä ja minä olen nelikulmainen palikka. :(

Anteeksi avautuminen.

 

[Net Virgin]

Joko oot saanu? :D

No se panohommahan oli vaan kavereille kerskailua... Mullahan on terveet kädet. :jahas: