Eli ehkä mun olis syytä selventää oman ajatteluni taustaa, jotta ymmärrätte miksi sanoin noi aiemmat jutut. Eli tässä omia ihmissuhde kiemuroita, jätetään kuitenkin raflajutut pois:
Joskus junnumpana oli sellaisia teinisuhteita, joissa vannottiin ekan suukon jälkeen rakkautta (ihQ); sittemmin jonkinnäköisiä lyhyitä seurustelusuhteita, jotka vaan kuivu kasaan. Nyt viimeisin suhde oli pitkäaikaisin, useamman vuoden ja siinä vasta oppi sen, mitä oikeasti tarkottaa kun rakastaa jotakuta. Se ei ole se hetken huuma, jonka nyt saa päälle melkein kenen tahansa uuden tytön kanssa, vaan jotain, mikä saa pysymään pidempään yhdessä (puolet pakkiksesta putos just nyt
). Kuitenkin, vaikka :haart: ei kuollut mihinkään, niin tulevaisuus alkoi ahdistamaan molempia. Kummallakaan ei ollut takana samantapaista pitkää suhdetta, joka alkoi raastamaan loppuvaiheessa, ja alkoi tulemaan ihan
riitoja, yhtä
jutuista. Loppuen lopuks oli vaan pakko istua alas ja puhua homma selväks, koska muuten suhde ois katkennut rumemmalla tavalla. Siispä erottiin, mutta välit jäi kuitenkin kuntoon (välillä vieläkin pakko törmätä ja :whip: ). Tätä kautta, jos tässä jossain vaiheessa tajuaa, että hetkinen :itku: , sehän oliskin ollut se :5: ,niin jää se mahdollisuus palata yhteen (tai ainakin yrittää...), kun ei polttanut kaikkia siltoja. Tällä hetkellä toi ajatus kuitenkin (onneks) tuntuu todella kaukaiselta, kun on eräs toinen pallo kiinnittymässä jalkaan :evil: .
Nojoo, en tiedä auttoiko tää vuodatus selventään puheitani. Pyörittelin näitä asioita aika paljon mielessä, ja saattaa muuten olla, että nämä ketkä pystyy sitoutumaan siihen ensimmäiseen, joka todella tuntuu :5: yksilöltä, on vaan yksinkertaisesti rohkeampia kuin minä. Perse edellä puuhun ja leuka edellä tonttiin, sitä kautta mä oon yleensä kaiken tehnyt, myös tän.
Edit: voitinko jonku "eniten hymiöitä yhdessä postauksessa palkinnon?" :jahas:
