Missä on naturaalin päätepysäkki?

[mikki586]

Sivuaa jonkin verran monia aiheita,mutta mielenkiinnosta olisi kiva kuulla mistä porukka on lähtenyt(paino/mitat)ja mikä on tilanne nyt ja kuinka monta vuotta on mennyt harrastuksen parissa?kukaanhan ei tietty voi sanoa absoluuttista maximia tarkkaan,aina on parannettavaa tiedän.
Kerron oman tarinan niin eiköhän tämä aihe-alue aukea paremmin.

Koko nuoruus meni erilaisten urheilulajien parissa(niinkuin varmaan monella muullakin)tuli kokeiltua jääkiekot,yleisurheilut,nyrkkeily(vielä on nenä siellä missä pitääkin)ja fudistakin tuli potkittua jonkin verran.
Raudat alkoi kiinnostamaan todenteolla,luettuani marko savolaisen super-massa kirjan.
Aloin syömään kuin eläin 6-7 kertaa päivässä ja lisäravinteet siihen päälle.Painoa oli aloittaessa 73kg
ja hanskan ympäryysmitta 32cm.penkistä nousi ensi yrittämällä 70kg,muita en voi laittaa,kun en muista tarkkaan,mutta mikään luontaisesti vahva mä en todellakaan ollu.
Reenasin 5 kertaa viikossa ja omasta mielestäni reenasin silloin ja reenaan nytkin kovaa,keskittyminen tuleviin reeneihin alkaa noin tunti ennen harjoitusta ja mua on ihan turha hakee puhelimeen tai heittää läppää kesken harjoittelun,mulla on i-podit korvissa ja hullunkiilto-silmissä(karrikoidusti ilmaistu)
Reenien jälkeen voidaan heittää huulta ja puhua paskaa,vaikka millä mitalla.
Ensimmäisen vuoden jälkeen painoa oli jo 90kg,toisen vuoden paino oli 109 kg(syöminen kävi oikeasti työstä)muistutin aika läskiä ja hauis oli turvonnut 42,5cm:iin rinnan ympärys oli 121cm ja vyötärö 103

Tästä on kulunut noin kaksi vuotta ja reenattu on siis yhteensä 4:jä vuotta omasta mielestä kovaa.
Tietty kevyitäkin jaksoja on pidetty,mutta pää-asiallisesti kovaa.
painoa olen tiputtanut/tippunut hitaasti tuon parin vuoden-ajan ja vaaka näyttää tällä hetkellä
93kg,hanskan ympärysmitta on sama kuin 109 kilosena,rinnan ympärys on 116cm ja vatsan 85cm
Penkistä teen nyt 110kg*10 sotilaspenkkityyliin,maasta vedän 160kg*7 puhtaita toistoja,hauis scotissa 52,5kg*8 ja pravuuri ranskalainen punnerrus 62,5kg*6 puhtaita..jalkakyykyssä en ole kokeillut maksimia mutta pudotussarjana 130kg*6 ja heti perään 100kg*15 toistoa.

ni mitä mä nään telkkarissa joku heebo punnertaa penkiltä 300kg WTF!!ja toisella kanavalla jätkä on 130kg ja rasvat 5%

Kyllä tulee sellanen olo ettei oo rautoja nähnykkään,kyllä musta huomaa että mä oon salilla käyny muutaki ku saunomassa,mutta ku kattoo noita lehtiä missä jätkät on hirveitä kaappeja,ni kyllä tulee sellanen olo,et vois lähtee himaan..mut joo oon mä huomannu,jo kehityksen hidastumista roimasti,
olisi kiva tietää missä se raja kulkee,eikä se varmaan mullakaan ihan heti toivottavasti tule,mutta sen verran vituttaa ku frendi käy samalla salilla ja se pelaa aineitten kaa,ni sille kasvo vuodessa rintalihaksien tilalle sohvatyynyt!
Eikä tässä ole tarkoitus itkeä,että mix naapurin rane saa ja mä en,voisinhan mäkin alottaa ei siinä mitää,mut ku en tähtää mihkää kilpailuihi,ni en oo nähny järkeväx,eikä kyllä toisaalta kiinnostakkaan.
Toki välillä herkuttelen ajatuksella,mut se menee ohi melkein samantien.


Ja nyt ei ollu tarkotus parjata tai mollata ketää roinaajia tai muita saliveikkoja,ei todellakaan,kunhan tuli tässä mieleeni.
Aika paljonhan tuota shittiä tuli kirjoiteltua ja aihekin tais vähän karata,mutta laittakaahan koodia ja keskustelua pystyyn ja jos jollain on fakta-tietoa tyyliin että naturaali ei nosta sitä ja sitä kilomäärää sen ja sen painosena,ni eiku tulemaan vaa.
Mä en tiedä onko tää mun tapaus nopeaa,hidasta,tasaista kehitystä,ja voisko kehittyä nopeamminki,tietty meidän suku ei nyt kauheen lihaksikasta ole ollu,että silläkin varmaa oma lusikkansa sopassa..joku vois kommentoida sitäkin.

Lähenki tästä 3:n tunnin päästä tekemään suonia räjäyttäviä pumppausefektejä..adios!

 

[Litsari]

Tuota mäkin olen miettinyt, varsinkin naisena.
Naisista puheenollen, kun katselee ihan ahkerasti salilla reenaavia tyttöjä, niin eipä niistä juuri edes näy että reenaavat lujasti. Sillon kun naisella edes jossain määrin erottuvat lihakset on, töitä on yleensä tehty jo tosi paljon.
Helvetin masentavaa, mutta totta.

 

[Vitamiini]

Se on tasan siinä, missä ei itse enää usko kehittyvänsä. Vanha sanonta kehitys loppuu tyytyväisyyteen pitää aika hyvin kutinsa. Muiden tulokset on aika yhtä tyhjän kanssa, vaikka luokin motivaatiota. Muiden kunto ei vaikuta sun kuntoon millään lailla ja vaikka kaverit repis mitä tuloksia tahansa, niin ei vaikuta sinun tuloksiin mitenkään. Oli se mikä osa-alue tahansa. Jokaisella on oma työnsä tehtävänä! Ja sinne maailman huipulle on melkosen pitkä ja kivinen tie näissä lajeissa, että aika huono vertailla omia tuloksia johtavaan kärkeen.:thumbs:

 

[Ex71]

Otsikossa totisesti hyvä kysymys. Itse haluaisin uskoa että kehittyä voi vielä hautaan asti, toki olen jo huomannut huomattavaa hidastumista. Esim. tänä vuonna ei ole tullut kiloakaan lisää mihinkään sarjaan... Tähän tietty vaikuttaa turvonnut keskivartalo, josta pitäisi hiljalleen päästä eroon --> eikä miinuskaloreilla kauheasti örhitä eteenpäin. Katsotaan uudestaan kunhan voi aloittaa plussilla jälleen.

Itse olen kovasti skeptinen jokaisen 200+ raakapenkkaajan suhteen, josko pimeän voimat olisivat sittenkin vieneet voiton... Ja kun siirrytään 250+ lukuihin, epäily muuttuu varmuudeksi. Tätä voidaan perustella mm. sillä faktalla että 300+ raakapenkkaajien määrä taitaa jäädä about tusinaan mieheen -- eikä meikästä löydy idealistia uskomaan kenenkään puhtauteen ko. poppoosta.

Sorry penkkipainotteinen pohdinta, mutta kun sitä on (valitettavasti) eniten hinkannut, on siihen myös eniten perspektiiviä. Sinällään mulla ei ollut mitään uutta sanottavaa Vitamiinin suht tyhjentävän vastauksen jälkeen, paitsi ehkä voisin vielä tiivistää koko ajatuksen yhteen sanaan:

Yksilöllistä.


Edit: Sorry että tulin rikkoneeksi lupaavasti alkaneen yöketjun... Ja mä kun luulin kirjoittavani väsyneenä!

 

[Uwish]

Tuota mäkin olen miettinyt, varsinkin naisena.
Naisista puheenollen, kun katselee ihan ahkerasti salilla reenaavia tyttöjä, niin eipä niistä juuri edes näy että reenaavat lujasti. Sillon kun naisella edes jossain määrin erottuvat lihakset on, töitä on yleensä tehty jo tosi paljon.
Helvetin masentavaa, mutta totta.

Varmaan pitää paikkansa, mutta sitten on niitä, joilla on aina ollut lihaksia. Siihen kun pistää päälle säännölisen punttitreenin niin tuloksia tulee aika nopeasti. Johtuneeko sitten enemmän geeneistä vai lapsena harrastetun liikunnan tyypistä ja määrästä, mutta ainakin omalla kohdallani voin todeta että varmaan molemmista. Kun muistelee vaikkapa ala-asteen liikuntatunteja, niin kyllähän niissä kakaroissa näkee eroja jo aika varhain. Joka luokalla on niitä, joiden raajat on kuin al dente spaghettia, liekö ihokin aneemisen kalpea. Ei onnistu köysikiipeily, vaikka massaa on vähän. Ja niitä jotka ovat "massavia", ja nostavat luokkakaverinsa vaikka naulakkoon paidankauluksesta. Niitä jotka heittävät pesiksessä pallon 20 metriä kotipesän ohi, tai ei edes sinne asti. Niitä jotka tekevät spagaatin tosta noin vaan. Niitä, joita katsoessa ajattelee että "tosta nyt ei kyllä koskaan tule minkään lajin urheilijaa". Kyllä ihmisillä on niin eri lähtökohdat aloittaa salitreeni ettei mitään määrää.. Pikkusiskoni veti maasta 80kg 11-vuotiaana. Oma paino oli jossain alle 40kg. Taustalla pelkkää ratsastusta, 1h kerran viikossa. Mitähän siitäkin olisi tullut jos olisi salille eksynyt..

 

[Fetus]

Geenit asettaa rajata kehitykselle, henkisestä puolesta jää sitten kiinni kuinka lähelle sitä rajaa kukin pääsee.

Kukaan ei ole tai tule koskaan saavuttamaan "natumaksimiaan" sillä aina voisi tehdä jonkin asian paremmin, mutta jossain vaiheessa kaikille tulee se raja vastaan mistä eteenpäin on todella vaikea kehittyä. Jos vaikka katsoo classicin kilpailijoita (kokeneita) niin eipä siellä mitään suuria lihasmäärän lisäyksiä vuodessa-kahdessa tapahdu vaikka kaverit panostaa varmasti tosissaan siihen hommaan, eikä voida edes olla varmoja kaikkien kavereiden natuudestakaan;)

 

[Nagareboshi]

Niin, sen verran voin tähän aiheeseen antaa, että nuo puheet 200kg raw penatuloksen mahdottomuudesta natuna, ovat aivan täyttä sitä ihteään. Melko selkeästi kateellisten panettelua, en väitä että edes kovalla työnteolla jokainen pääsee noihin tuloksiin, mutta mahdollista se on melkein kelle hyvänsä. Tiedän kaverin, joka otti 220kg raw, täysin natuna, ikää jonkin verran päälle 20, paino rontti 100kg. Itse olen melkoisen pettynyt ellei tuo 200kg muutaman vuoden sisällä allekirjoittaneellakin nouse.

 

[tissikeisari]

Penkistä teen nyt 110kg*10 sotilaspenkkityyliin,maasta vedän 160kg*7 puhtaita toistoja,hauis scotissa 52,5kg*8 ja pravuuri ranskalainen punnerrus 62,5kg*6 puhtaita..jalkakyykyssä en ole kokeillut maksimia mutta pudotussarjana 130kg*6 ja heti perään 100kg*15 toistoa.

Jos nyt tolla maastavedolla ja kyykyllä tuntuu, että olet tullut natikkana tiesi päähän niin...

Penkki on kohillaan, mutta nimenomaan noi kaks tärkeintä jää aika rajusti. Ala panostamaan tässä vaiheessa noihin kahteen, niin huomaat, että sulla on aika monta treenivuotta edessä natikkana.

 

[billmaier]

Se on tasan siinä, missä ei itse enää usko kehittyvänsä. Vanha sanonta kehitys loppuu tyytyväisyyteen pitää aika hyvin kutinsa. Muiden tulokset on aika yhtä tyhjän kanssa, vaikka luokin motivaatiota. Muiden kunto ei vaikuta sun kuntoon millään lailla ja vaikka kaverit repis mitä tuloksia tahansa, niin ei vaikuta sinun tuloksiin mitenkään. Oli se mikä osa-alue tahansa. Jokaisella on oma työnsä tehtävänä! Ja sinne maailman huipulle on melkosen pitkä ja kivinen tie näissä lajeissa, että aika huono vertailla omia tuloksia johtavaan kärkeen.:thumbs:

Samaa mieltä :thumbs: Suurin osa on kiinni korvien välistä.

 

[milkboy]

Pikkusiskoni veti maasta 80kg 11-vuotiaana. Oma paino oli jossain alle 40kg. Taustalla pelkkää ratsastusta, 1h kerran viikossa. Mitähän siitäkin olisi tullut jos olisi salille eksynyt..

Tuo on kyllä hyvin. Korvien väli tosiaan merkitsee todella paljon. Realistinen on kuitenkin oltava, muuten menee koko hommalta pohja. Tuo vertailu muihin on kans aika kuluttavaa. Esimerkiksi jos katsoo noita junnujen vedossa, kyykyssä ja penkkissä olevia rautoja,niin sais lyödä hanskat heti tiskiin.(viittaus erääseen pakkiksen ketjuun)

 

[Keljumus]

Natuilla ongelmaksi muodostuu kai useimmiten se, ettei tiedosteta miten kovaa pitää treenata kehittyäkseen tietyn pisteen ylitse. Pari vuotta on semmoinen yleisen tuntuinen rajapyykki, jonka jälkeen ei pääse enää eteenpäin tekemällä sitä samaa. Tuohon jäädään sitten hinkkaamaan joko sen takia ettei tiedetä miten paljon pitäisi panostaa tai koska ei haluta panostaa niin paljon punttailuun.

Pakkista lukemalla saa vielä vähän vääristynyttä tietoa siitä millaista panostusta kova natukunto vaatii: moni noista kuvaosion natumonstereista höpisee vähän siihen malliin, rennostihan tässä reenaillaan miten jaksetaan ja syödään mitä huvittaa. Tarkemmin tyyppien treeneihin tutustumalla huomaa että sällit eivät montaa treeniä turhaan jätä välistä vuoden aikana, syömiset on luokkaa 90% bodyruokaa ja treenit niin kovia että keskitason huvipunttailija (esim. allekirjoittanut) ei saisi moisia kiskottua kertaakaan läpi omille voimatasoille kevennettyinäkään.

 

[AsT]

itsellä nyt 7v salitreeniä menossa ja varmaa vasta 3vuosi ns" tosissaan". kehitystä tulee imo todella hyvin. kyykkyjä tein viimmeksi toissapäivänä ja oli muuten oma ennätys. puhtaita sellaisia 140kgx20. Ja bodityylillä yritän treenata.

 

[mikki586]

Mä en ees halua luulla että kyykky ja veto jäisi pitkään aikaan vielä notkumaan johonki tiettyyn kilomäärään,ja ne on tosi heikkoja tiedän,mutta mä yritän perkeleesti koko-ajan ja tossa oli hyvin sanottu muutamalla kaverilla että päästä pitkälle kiinni mihin rahkeet riittää,se on vähän koko elämässä sama juttu.Mä en ole kateellinen kellekkään,jos joku kundi reenaa tosissaan vuosia ja vetää penkistä vaikka 160kg tai kyykkää sen 200kg,ni kyllä mä voin sanoa,että MUN mielestä se on helvetin kova juttu ja annan kyllä tunnustusta ilomielin.
Mutta noista naisista oon samaa mieltä,jos jostai mimmistä näkee,että nyt on kulutettu aikaa rautojen parissa,ni on se joutunu tekemää perkeleesti duunia sen eteen.

Ja onhan noita reenivuosia mulla takana vähän ja jos pystyy terveenä tekemään 5-6 vuotta vielä,ni tiedä missä ne tulokset pyörii sillon,olis vaa kiva saada vertailukuvaa siihen,miten muut on kehittyny,missäkin ajassa,onko tullu takapakkeja paljon,onko alkanu usko loppua ku raudat ei nouse ja peilistäki kattoo samankokosilla lihaksilla varustettu kaveri kuin puolivuotta sitte.
Tottakai,tiedän sen että aina pitäisi pystyä parempaan ja pitäisi muuttaa jotain,jos jokin ei toimi,sarjoja,liikkeitä,toistoja,tarkastaa ruokavalio saako unta riittävästi ym,ja toisilla on raskas duunikin,reipas metsuri ku vääntää 10:n tuntisen päivän ja sen jälkee painuu salille,ni lähtökohta
on bodailuu ehkä hivenen heikompi ku jollai joka tekee istumatyötä.

Mä nyt olen vielä lasten-kengissä näissä asioissa enkä todellakaan näytä bodarille,mutta joka päivä oppii uutta,eikä mun tarvi näyttää arnoldilta,mutta kummiski tavote on sellanen että huomataa paita päälläki,mutta
yleensähän nälkä kasvaa syödessä.
Kiva että keskustelu on pyörähtänyt käyntiin ja lisää vaa tulta uunii=)

 

[Keljumus]

Itse olen vähän jumahtanut tuohon aikaisemmin viittaamaani sunnuntaibodarin ansaan, eli ei viitsisi pistää lisää paukkuja harrastukseen. Ykkösprioriteettina on ollut laihduttaminen suht hoikkaan kuntoon ja ensimmäisen vuoden verran kunto paranikin silminnähden ilman ihmeempiä laihduttamisia tai bulkkeja sen jälkeen onkin sitten melkeinpä paikallaan tullut junnailtua.

Aika varma olen että syynä on +-0 kaloreilla treenaaminen, eli lihasta ei enää kasva kun aloittelijavaihe meni ohi mutta eipä toisaalta rasvaakaan hirveästi pala. Puoli vuotta sitten päätin että nyt on pakko ottaa paino tämän vuoden aikana alas ja kokeilla jos motivaatio riittäisi järjestelmälliseen kalorisyklittelyyn. Ja jos ei riitäkään niin mieluummin junnailen sitten hoikkana poikana kuin pullabodarina.

Eli kannattaa myöntää itselleen että jos tulokset eivät parane niin syy on panostuksessa. Aika epätodennäköistä on löytää sellainen viisastenkivi ravinnosta tai treenimetodeista että panostusta lisäämättä saisikin parempia tuloksia.

 

[Fetus]

Itse olen vähän jumahtanut tuohon aikaisemmin viittaamaani sunnuntaibodarin ansaan, eli ei viitsisi pistää lisää paukkuja harrastukseen. Ykkösprioriteettina on ollut laihduttaminen suht hoikkaan kuntoon ja ensimmäisen vuoden verran kunto paranikin silminnähden ilman ihmeempiä laihduttamisia tai bulkkeja sen jälkeen onkin sitten melkeinpä paikallaan tullut junnailtua.

Aika varma olen että syynä on +-0 kaloreilla treenaaminen, eli lihasta ei enää kasva kun aloittelijavaihe meni ohi mutta eipä toisaalta rasvaakaan hirveästi pala. Puoli vuotta sitten päätin että nyt on pakko ottaa paino tämän vuoden aikana alas ja kokeilla jos motivaatio riittäisi järjestelmälliseen kalorisyklittelyyn. Ja jos ei riitäkään niin mieluummin junnailen sitten hoikkana poikana kuin pullabodarina.

Eli kannattaa myöntää itselleen että jos tulokset eivät parane niin syy on panostuksessa. Aika epätodennäköistä on löytää sellainen viisastenkivi ravinnosta tai treenimetodeista että panostusta lisäämättä saisikin parempia tuloksia.

Perus bodailulla on nykyään ainakin mun tosi vaikea saada treenipainoja nousemaan merkittävästi, mutta uskoisin että jos treeni olisi voimanostotyylisempää niin kehittyä voisi pitkään pikkuhiljaa. Muutenkin voimanosto sopii harrastelijalle siinä mielessä paremmin ettei tartte tehä kaikkea pilkulleen että kehittyy. Jos lihasta haluaa saada lisää alkupyrähdyksen jälkeen (ekat pari-kolme vuotta) niin se vaatii useimmilta kovaa panostusta treeniin, ravintoon ja lepoon. Lisäksi painon on noustava tasaisesti, muttei saisi liikaa tulla läskiä ettei vaivalla hankitut lihat sitten palaisi dieetillä

 

[Vitamiini]

Erästä treeniblogia seuranneena, niin onhan noilla classicbodareillakin aikamoinen tappotahti treenien, ruokailuiden ja muiden suhteen vaikka sitä lihasta ei ole ihan niin paljon kuin "kovemmissa sarjoissa". Päälle vielä työt ja koulut, niin täynnähän se aikataulu on. Joutuu sitten muista karsimaan varmasti jos tahti on kova ja lajiin pitää paljon panostaa. Enkä usko, että muilla sen leppoisempi tahti olisi noiden asioiden suhteen.

Pakkiksen treeniblogista saattaa kyllä väärän kuvan saada, kun kommentit on tyyliä, että vedetään vähän sinnepäin vasemmalla kädellä vaikka oikeasti panostetaan aivan helvetisti, siitä ei vaan tehdä mitään numeroa. Mukaan tietty vaatimattomuus. Aika monella kovassa kunnossa olevalla on semmoinen asenne, että eihän tässä ole oikeasti edes saavutettu mitään.

Kova kunto tietenkin on suhteellinn käsite, mutta missä se raja sitten menee jos valtaosan mielestä kovassa kunnossa olevat jannut ei itse tunne edes olevan kovassa kunnossa. Ja näitä kun riittää, mutta kait se on sitten edellytys sille jatkuvalla kehitykselle.

Nightkin: Mitä enemmän luet ja yrität tietää, niin sitä enemmän tiedät siitä kuinka vähän tiedätkään.;)

 

[Nightkin]

1. Genetiikka
2. Luullaan että asiat tehdään oikein, mutta tosiasiassa ei ole mitään hajua. Kaikki viisaudet eivät ole pakkotoiston pikavastausketjussa. Tieto on kehonrakennuksen unohdetuin kivijalka. Jos noudattaa jokaisen harrastelijabodarin "vinkkejä" tai matkii ammattikehonrakennukseen suunniteltuja metodeja - metsään mennään.

Ennen kuin lukee pitää myös ymmärtää miksi lukee ja mitä on lukemassa. Seuraavaksi voi luulla ymmärtävänsä ja lukea lisää, havaitakseen että eipäs tämä olekaan niin yksinkertaista.

3. On kai muutakin elämää? Jostain syystä tätä kehoakin rakennetaan? (olisko pipari vai mikä...hmm... vai tuleeko kaikista ammattilaisia)...

Noh, ei mietitä tuota viimeistä. Intuitiolla, intuitiolla.... mutta lähinnä on varmaan fiksua selittää itselleen miksi tekee jotain asiaa ja mihin sillä tähtää.

 

[risumies]

Loukkaantumiset ja/tai motivaation loppuminen täysipainoiseen harjoitteluun.

Tieten joillain onnekkailla saattaa käydä niinkin, että selviää pahemmitta loukkaantumisitta ja motiaatiokin pysyy yllä vuodesta toiseen. Silloin ikä saattaa alkaa tekemään tehtävänsä, eli takapakkia alkaa tulemaan väkisten huipputulostasoon nähden.

Mutta jos nyt ihan lopullista päätepysäkkiä pitää arvailla, niin eiköhän tuo hauta ole suurimmalla osalla... riippumatta onpiko naturaali vaiko eikö.

 

[Fuhrer]

nightkin ja risumies on imo oikeilla linjoilla. Todellinen päättäri tulee siinä vaiheessa kun itse uskoo/uskottelee sen tulleen.
Dave draper ja bill Pearl pumppaa vieläkin rautaa vaik oli huipulla ennenku suurin osa täällä kirjottavista oli ees syntynyt.
Ei kannata miettiä myöskään liikaa sitä esteettistä puolta vaan tehdä siitä raudasta eliniän kestävä kumppani, koska se parantaa terveyttä niin kauan kuin sitä levytankoa työnnetään, vedetään tai kyykätään.

Mutta täysin totta on että jossain vaiheessa kehitys tulee hidastumaan dramaattisesti, mutta se ei tarkoita että se oli siinä. Ellei ole kokeillut jokaista systeemiä maanpäällä, lisäksi voi aina keskittyä esim kireyteen, pystypunnerruksen maksimiin, tai mitä tahansa keksiikään.
Ja aina kun saat uuden tavoitteen niin motivaatio tulee siinä sivussa, ja kuin huomaamatta treeni on taas mennyt eteenpäin.

En tiedä vastasko toi nyt ihan topikkia mutta omia mietteitä vaan.

E: ja totta on että mitä enemmän tietää sitä hankalammaksi homma käy, niinkuin vitamiini sanoi :D

Itse olisin varmaankin 3 kertaa parempi valmentamaan, nyt vasta olen tajunnut siirtää tietoa ja opittua omiin treeneihin. Ja n.3 viikon mobiliteettitreenillä ryhti parani, kyykyt syveni ja polvet pysyy paikoillaan, ja kaikennäköiset kiputilat hävisi n75%:sti.

 

[Vitamiini]

nightkin ja risumies on imo oikeilla linjoilla. Todellinen päättäri tulee siinä vaiheessa kun itse uskoo/uskottelee sen tulleen.
Dave draper ja bill Pearl pumppaa vieläkin rautaa vaik oli huipulla ennenku suurin osa täällä kirjottavista oli ees syntynyt.

On se jännä, että maailman kärkitilojen jatkuva hakeminen ajaa ukkoja koviin reeneihin ja asennoitumaan täysillä. Sitten kun se motivaatio tippuu, niin sitten loppuu reenitkin samantien. Aika harva jaksaa mitään pikkuhissuttelua enää veren maku suussa vääntää, kun ei ole mitään saavutettavaa. Leinot, Kirit, Aholat ja muut kumppanit. Mutta aikansa kutakin...

Väliintulijaksi fyysisestä kehittymisessä puhuttaessa tulee joku inhimmillinen tekijä tai tunnettu fysiologinen tekijä, joka hidastaa / lopettaa kehityksen. Yleisimpiä ovat varmaan "siviilielämään" liittyvät tekijät. Bodari X saattaa huomata, että elämässä voi tehdä muutakin kuin elää poikkijuovaisen lihaskudoksen kasvun ehdoilla.

Pisti vähän hymyilyttämään.:D