niinpä
Eilen aloitin viettämään kahden päivän juomisesta johtuvaa krapulaa. Aika tyypillinen aamu: Herään sängystä (luojan kiitos, edes sängystä) n. klo 8, mietin hetken tilanneraporttia, nousen sängystä vasemmalla jalalla, ulvahdan, muistan tilanneraportin olemassa olon, palaan hetkeksi edellis-iltaan ja sieltähän se löytyy. Astuin sitten naulaan. Tai oikeastaan kahteen. Kiitti vaan sillekin joka niitä lautoja oli sinne kadulle viljellyt.
Päivä jatkuu tyypillisen vainoharhaisilla ajatuksilla, keho on kuivempi kuin Sahara ja rahan menoa ei kannata miettiä, enää. Tämän sunnuntain bonuksena on reissu Marian sairaalaan hakemaan rokotukset ja ulkona sairaan hyvä ilma. Ei niin että ulos pystyisi edes pakollisia enemmän menemään. Unta ei yleensä su-ma -välisenä yönä pahemmin tule. Töissä väsyttää ja jos tiistaina kykenen salille, niin ehkä jo tiistai-iltana olen normaalien kirjoissa. Kaikkein hienointa tässä on että perjantaina olen unohtanut kaiken.
Syöminen illalla on oikeastaan ainoa joka auttaa. Mutta ei siinä kaahottaessa aina malta syödä. Niin ja tietty vois juoda vähän vähemmän, kuin mihin kykenee.