Koulun takia. Käyn koulun loppuun ja jos mahdollisuus tulee niin lähden Ausseihin. Tai Jenkkeihin. Ihan minne vaan.
XairaXin kanssa olen vähän samoille linjoilla. Koulu minua ensisijaisesti täällä pitää. Toki kaksiosaisen tutkinnon hyvä puoli on se, että voisi tarvittaessa lukea maisterin ulkomailla. Koulutus on kuitenkin siinä pisteessä, että on liian myöhäistä vaihtaa, ja sitten ennemmin haen joskus jonkun toisen maisterin ulkomailta. Tai sitten vaihtoehtoisesti hienoa olisi tehdä kansainvälistä työtä, kun kielet ja kulttuurit kiinnostaa. Lähtöhalujakin lisää se, että minua on Suomen hallitukset sun muut poliittiset asiat alkaneet kyrpimään, niin sitä suuremmalla syyllä kiinnostaisi nähdä ja tutustua ulkomaalaisiin toimintatapoihin, eli ottaa vähän näkökantaa ja perspektiiviä.
Eli ei minua täällä mikään koulun jälkeen varsinaisesti pidä. Kavereita saa maasta kun maasta, eikä hetken vaikka muualla asuminen tee
hyviin kaverisuhteisiin mitään Suomessakaan. Suurin kynnyshän on alottaa ns. puhtaalta alustalta vieraassa maassa, kun kaikki elämä on tämän eliniän aikana rakentunut tänne. Kielimuuria tai kulttuuria en näe mitenkään suurena ongelmana, kun kielen kyllä oppii erittäin nopeasti ja kulttuurit riippuu niin kohdemaasta. En myöskään näe, että byrokratia olisi suuri kynnys, varsinkaan Euroopassa. Kyse on kuitenkin suhteessa pienestä panoksesta, jos meinaa asua vaikka vuoden ulkomailla.
Mua vituttaa suomalaisten asenne. Se on kylmä ja äreä, harvassa oikeasti vieraat ihmiset jotka ovat hyvällä tuulella. Etuilevat, eivät pidä ovea auki... Välillä tekee hyvää painua helvettiin täältä ja nähdä jotain muuta.
Jenkkeihin vain, siellä kaikki ovat sun parhaita "kavereita". Suomessa on just parasta kun kaikki pitää turpansa kiinni, vituttais hillittömästi jos joka paikassa joku olis koittamassa repiä susta hyötyä irti. Semmoinen tunkeminen on ärsyttävää.
Naenen kanssa olen samaa mieltä. Kulttuuri on vähän turhan juroa, ja sellaista "kylmää". Esimerkiksi toisten ihmisten huomioiminen on kiehtovaa muissa kulttuureissa, enkä oikein näe tuon suomalaisen turvaetäisyydenkään merkitystä. Varsinkin vaihtareiden kanssa kun on ollut tekemisissä, niin selvästi mielenkiintoisinta on tuo ihmisten välittäminen toisesta ihmisestä. Samoin asioista puhutaan, joka on aivan mainio juttu. Miken esimerkistä kuitenkin tuli mieleen se, että tuo on toinen erittäin ruma ääripää. Varsinkin Briteissä suomalaiset asuvat ovat sanoneet, että siellä on erittäin vaikea tehdä kavereita, kun small talk on heille aivan merkityksetöntä. Pitkän juttelusessionkaan jälkeen ei välttämättä toinen edes moikkaa törmättäessä. Siksi suurin kynnys ulkomaille muuttamisessa on ehdottomasti se itselle parhaan vaihtoehdon löytäminen.