Millaista oli 90-luvulla? - Virallinen nostalgiaketju

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja lolwtf
  • Aloitettu Aloitettu
Usea tuttu sairaanhoitajaopiskelija lähti Pohjois-Norjaan töihin, koska valmistumisen jälkeen oman alan töitä ei Suomesta saanut. Insinööriksi lukenut velipoika valmistui monien muiden kanssa suoraan kortistoon. Yhdessä tuttavaperheessä jouduttiin myymään kesämökkiä yms omaisuutta, kun yrittäjänä toiminut sukulainen teki konkurssin ja velkoja lankesi takaajille maksettaviksi.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kukapa ei nuoruuteen takas haluais,et jos vaan aikakone olis,niin lähtisin takas.
Minä. Ei kiinnostaisi yhtään. Tai no, opiskeluasioista voisin kaksikymppiselle itselleni pitää aika kovan puhuttelun ja seksistä. Mutta noin yleisesti ottaen en tod. haluaisi takaisin parikymppiseksi, ei ollut kaksista. Noin 28-30v paikkeille voisin sen sijaan ehkä palata.

Noista ysärihiteistä ->:urjo: ja :kakka: Ite jatkoin sujuvasti koko 90-luvun sillä jo teininä punkkarihevariporukoissa hyväksi havaitulla taktiikalla, että välttelin vähän helvetin tiukasti soittolistaradion kuuntelua ja päivän hittejä, enkä käynyt ykerhoissa, vaan vaikkapa Jyväskylän Vakiopaineessa, Oulun numpassa, numerossa, eli nelivitosessa, eli 45 Specialissa ja Y.U.P.:n keikoilla. Tässä joku aika sitten pelasimme/leikimme Singstaria ja oli mulle eka kerta ikinä, niin siinä huomasi tuon eron, että siellä oli paljon sellaisia kappaleita, jotka olivat tuttuja hittejä muille, mulle joko uppo-outoja, tai "Hyi helvetti!" fiiliksen tuovia. :D
 
Sit siirryttiin kantelemaan jotain litran lasisia karhupulloja repussa ympäriinsä ja aina oli mukamas liian vähän juotavaa.

Olin miltei unohtanut litran kaljapullot! Soooo 90's! Niistä sai palauttaessa hyvät massit :)

Muistan kun lukion viimeisellä luokalla pidettiin kavereiden kanssa tiistai-iltana(!) bileet. Katsottiin Salaiset kansiot, juotiin em. litran pulloista kaljaa, sitten siirryttiin kaverin vanhempien pontikkakätkölle. Loppuillasta mm. chatissa vittuilua, Offspringiä ja oksentelua. Aamulla pikkukrapulassa kaikki kiltisti kouluun, eikä morkkiksesta tietoakaan.
 
Musiikista tässä oli jo puhetta niin kyllähän yksi mullistus omalla kohdalla oli siirtyminen CD-levyihin.
80-luvulta 90-luvun puolelle tuli kuunneltua musaa vinyyleiltä ja kaseteilta (korvalappustereot kasettisoittimella oli kova juttu), mutta jossain vaiheessa tuli sitten siirtyminen CD-aikakauteen. Tarkkaa vuotta en kyllä enää muista, mutta siinä 90-luvun alkupuolella se kaiketi oli.
 
Muistatteko sen, kun pääsitte ekan kerran nettiin? Mä muistan... Eka teko oli avata Altavista (Netscape Navigatorilla toki!) ja hakea sieltä Pamela Anderson -hakurimpsulla vga-laatuisia kuvia, jotka latautui ruudulle vähitellen. :lol2: Pakolliset kotisivut piti tietenkin väsätä Angelfireen vieläkin pakollisemman Under Construction -kyltin koristelemana. Taustana oli perinteisesti 300 x 300 px -kokoinen kuva mosaiikkina. :lol2:
 
Ja kun snagarilta osti purilaisen tai taksarin niin tiesi syöneensä. Nykyisin saa jonkun kämäsen sämpylän irvikuvan kuivalla pihvillä tai pari ranskalaista ristissä ja yhden makkaranpalasen.
 
Musiikista tässä oli jo puhetta niin kyllähän yksi mullistus omalla kohdalla oli siirtyminen CD-levyihin.
80-luvulta 90-luvun puolelle tuli kuunneltua musaa vinyyleiltä ja kaseteilta (korvalappustereot kasettisoittimella oli kova juttu), mutta jossain vaiheessa tuli sitten siirtyminen CD-aikakauteen. Tarkkaa vuotta en kyllä enää muista, mutta siinä 90-luvun alkupuolella se kaiketi oli.
Heh, ja nykyään ihmettelee, että miten ihmeessä tuota on jaksanut aikanaan rampata koko ajan soittimelle vaihtamaan levyä. Ehkä siihen aikaan levyilläkin oli enemmän kuin yksi hyvä biisi.
 
Heh, ja nykyään ihmettelee, että miten ihmeessä tuota on jaksanut aikanaan rampata koko ajan soittimelle vaihtamaan levyä. Ehkä siihen aikaan levyilläkin oli enemmän kuin yksi hyvä biisi.

Hauskinta on se, että monet silloin vinyylillä olleet levyt on tullut hommattua myös CD:nä ja niitä tulee vieläkin kuunneltua.
Kuinka moni kuuntelee vielä esim. noita artisteja, joita joku tuohon aikaisemmin ison nipun postasi? :D
 
Hauskinta on se, että monet silloin vinyylillä olleet levyt on tullut hommattua myös CD:nä ja niitä tulee vieläkin kuunneltua.
Kuinka moni kuuntelee vielä esim. noita artisteja, joita joku tuohon aikaisemmin ison nipun postasi? :D
Mun tuttavapiirissä se on mennyt niin päin, että tuolloin cd:llä olleita ja paljon kuunneltuja levyjä on ruvettu hommaamaan ja kuuntelemaan vinyyleinä.

En suostu uskomaan, että kovin moni tota eurodiskoa kuuntelee tosissaan. Kyllähän se joihinkin ysäribileisiin kai sopii, ja tuntuu edelleen vetävän jengiä oikein festareille asti kuuntelemaan.
 
Mun tuttavapiirissä se on mennyt niin päin, että tuolloin cd:llä olleita ja paljon kuunneltuja levyjä on ruvettu hommaamaan ja kuuntelemaan vinyyleinä.

En suostu uskomaan, että kovin moni tota eurodiskoa kuuntelee tosissaan. Kyllähän se joihinkin ysäribileisiin kai sopii, ja tuntuu edelleen vetävän jengiä oikein festareille asti kuuntelemaan.

Mulla on vanhat vinyylit vanhempien luona säilössä, kun siellä on vielä soitinkin niille.
Sieltä löytyy mm. Iron Maiden, AC/DC, Helloween yms. levyjä. Harvoin kyllä niitä tulee soiteltua, kun tosiaan CD:lläkin löytyy. Ovatpa kuitenkin tallessa :)
 
doommonsters.jpg


tomb-raider-1996-screenshot-1-300x198.jpg


images


Mortalkombat2.gif


E: Muistan myös hyvin pimeästi kun isä ja veli tuli kotiin mukanaan playstation 1, tais olla vuonna 1999 sille oli muun muassa joku mortal kombat ja nhl 99 :D
 
Oasis, Green Day, Red Hot Chili Peppers - kyllä näitä vielä kuuntelee. Ja Rammstein!
 
Itsellä 90-luku ei herätä nostagiaa, lähinnä traumoja. Kasvoin etelä-savolaisessa pikkukaupungissa, jossa meitä ala-asteelaisia vartoitettiin lähtemästä viikonloppuisin yksin ulos. Myöskään kenenkään kanssa ei saanut puhua mitään, keneltäkään ei saanut mitään ottaa.
No ihan järkeviä neuvoja, mutta kun tuota paukutettiin 4 vuotta päivästä toiseen koulussa, niin aika ahdistuneita ja pelokkaita nuoria meistä tuli.

Tilanne oli se, että kaupunkimme sattui olemaan risteyskohdassa rautatieverkostossa, ja huumekauppa ym. paska-aines kulkeutui sen mukana vahvasti sinne. Jossain vaiheessa meitä peloteltiin saatananpalvojilla ja pedofiileillä. Kaikkia kytättiin. Mulla oli vielä myöhäisteininä niin vahva asenne "hymiöstä" eli ihan normi smile-naamasta, että se tuotti fyysisesti pahan olon kun näin sen. Sen mallisia lsd-tai muita tarroja oli liikenteessä ja niistä varoiteltiin. Edelleen tulee hassu olo kun näkee smileyn.

Mutta mä sain joskus porukoilta oman mankan. Kuuntelin sillä Pave Maijasta ja Edu Kettusta
 
Joo, ei jumalauta mitään DJ Boboja ja sen semmoisia, en sietänyt 90-luvulla yhtään, enkä siedä vieläkään. :evil: Mun ysärihittejä olivat esimerkiksi:





Blood Sugar jne. on mielestäni vieläkin yksi parhaita ysärilevyjä, melkein menee jopa Carcassin Heartworkin ja Entombedin Clandestinen edelle. :D Siihenhän ympättiin cd-aikojen alkuaikojen tyyliin niin paljon musaa kuin mahtui (koska vinyylillehän ei ihan mahdottomia voinut pistää, mm. Metallican klassikko Master of Puppets oli jo soundien puolesta vähän liian pitkä), jotain 73min ja silti huikea kokonaisuus, ei yhtään heikkoa lenkkiä, huonoimmatkin kipaleet "ihan ok" tasoa.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Musa oli rautaa, Grunge oli kova, vaikka sitä tässä on jo keretty haukkumaan. iivilin soungardenista, Alice In Chains, Pearl Jam (olin jokunen vuosi sitten katsomassa tukholmassa). JOtenkin tosi terveellinen tuulahdus sen sukkahousu paskan (Iron maiden, yms 80-luku sonnan jälkeen). Nirvanakin tuli nähtyä RuisRockissa 1992. Eka rokki mihin sain luvan lähetä, taisin olla 15v. Nirvana ei nyt muuten suurempia tunteita herättänyt.

97 kun muutti omilleen intin jälkeen niin oli kyllä jo silloin orpo olo kun ei ollut puhelinta. Ei siis lankapuhelinta eikä mitään. Piti mennä puhelinkiskasta soittamaan viikonloppusuunnitelmia ja ne suunnitelmat kyllä piti. POrukkaa saattoi tulla summamutikassa oven taakse, kun ei kerran voinut etukäteen ilmoitella. kebab tuli kaupungissa tutuksi ja kaikenlaista festaria kierrettyä, kaikki kesätyörahat levittäen. Asfalttitöissä sai 18v jantteri kaatamalla rahaa ja sen kyllä huomas muutkin, turhan tarkka ei jaksanut olla :D.
 
Ai että, 90-luku elämäni parasta aikaa. saattaa ehka johtua siitä että oli nuori eikä paljon vastuut painanut. Mutta tosiaan meillä päin keräiltiin aina kaikenlaista, oli: lätkäkortteja, puhelinkortteja, jojoja, kindereistä niitä kilpikonnia, Goozzeja, pullonkorkkeja, tölkkejä ja vaikka mitä. Nää keräily harrastukset taisi olla aikalailla ysärin alkupuolelta.
 
Omaa ysäriä väritti ennen kaikkea lama. Eronneilla vanhemmilla oli kamalat velat myymättömästä asunnosta, äiti oli pitkään työttömänä, rahaa ei vaan yksinkertaisesti ollut. Ala-asteen päättäjäisiin sai uuden mekon kaupasta, muuten kaikki vaatteet tuli kirppikseltä. Oppi asenteen, että kaikkea rahankäyttöä pitää ikäänkuin hävetä ja varoa. Ilmapiiri kotona oli lannistunut ja ahdistava, stressiä oli liikaa. Itseä ahdisti, kun ei omaan elämään voinut mitenkään vaikuttaa.

Joo, eipä mikään erityinen ikävä oo niitä aikoja.

Parasta musiikkia oli Kaija Koo kasetilta kuunneltuna.
 
Lama on jäi kyllä itsellekkin mieleen, sinällään mun vanhemmat oli valtiolla hommissa ja jotain lomautuksia mutsilla tais olla, mutta muuten saivat pitää työnsä. Tosin pienipalkkaisia hommia tekivät ja asuntolainakorot oli mitä oli niin tosi tiukilla mentiin koko ajan. Mä olin kaveriporukassa se köyhän perheen penska. Toisaalta yllä mainittuja kohtaloita kyllä näkyi koulussa liialtikin. Ensin oli pelit ja vehkeet, luokkakaverien faijoilla hienot audit ja joku päivä vaan huomas, että nyt se ajelee kuplavolkkarilla. Ennen niin hienot vaatteet jengillä jäi päälle, kului ja tuli pieniksi, mutta samaan tahtiin ei uutta Levistä enää tullut.

Osittain varmaan 1990-luvun lamasta pelästyneenä ei tee mieli velkaatuntua tolkuttomasti ja asuntolainat on jäänyt ottamatta. Hirvenlihaa kun vetää aamusta iltaan ja illasta aamuun eri versioilla perunasta niin ei sitä voi miellyttäväksi sanoa. Meni varmaan vuosikymmen ennen kuin opin arvostamaan riistaa uudestaan. Yläasteella vertasin lähinnä koiranruokaan, enkä sitä itse olisi halunnut syödä.
 
Musiikista tässä oli jo puhetta niin kyllähän yksi mullistus omalla kohdalla oli siirtyminen CD-levyihin.
80-luvulta 90-luvun puolelle tuli kuunneltua musaa vinyyleiltä ja kaseteilta (korvalappustereot kasettisoittimella oli kova juttu), mutta jossain vaiheessa tuli sitten siirtyminen CD-aikakauteen. Tarkkaa vuotta en kyllä enää muista, mutta siinä 90-luvun alkupuolella se kaiketi oli.

90-luvulla ei itselle niinkään CD-levyt jäänyt mieleen (paitsi polttavat CD-asemat) vaan MP3-formaatin yleistyminen. Muistan, kun 1995 oli koneella modeemilla ladattuna No Doubtin Don´t Speak noin 3 MB:n kokoisena tiedostona. Siinä tuli ihmeteltyä, miten helkkarissa voi melkein CD-tason äänenlaatu mahtua noin pieneen tilaan.

1997 3D-näytönohjaimet mullistivat PC-pelaamisen grafiikan osalta. Oli aivan eriasia pelata vaikka NHL 98:a kunnon näytönohjaimella. Myös modeemilla kikkailu toi oman ilonsa viikonloppuihin, kun yhdellä 50 pennin soitolla (pe illasta, su yöhön) pystyi roikkumaan BBS-purkeissa. Voi sitä manailua, kun vaikka sisko nosti puhelimenluurin ylös juuri, kun päivän kestänyt lataus oli kesken.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom