Internet mullisti ensin monia asioita ihan helvetisti. 1994 syksyllä kun aloitin Oulun yliopistolla humanistiopiskelijana, olimme todella edistyneitä, koska automaattisesti meille järkättiin yliopiston Unixpohjaiseen systeemiin tunnukset ja sillä pääsi *gasp & ååååhhh* myös internettiin. Silloin graafinen www oli uusinta uutta ja muistan, kun tietsapiippariserkkuni (olin mukana pikkupoikana 80-luvun alussa, kun hälle ja kaksoisveljelleen ostettiin Vic-20, koodasivat sillä tuntitolkulla Space Invadersia ja voi sitä riemua, kun sitä päästiin pelaamaan) selosti "No mun mielestä tekstipohjainen Gopher on kyllä paljon parempi kuin Netscape...".
Noilta ajoilta jäi aika vahvasti mieleen silloisessa tekstipohjaisessa yliopiston verkossa softakikkula/aplikaatio nimeltään Talk. Se nimittäin oli semmoista, mitä ei tietääkseni ole enää missään, eli 100% tosiaikaista kirjoitettua viestintää. Eli siinä ruutu jakautui kahtia molempien keskustelijoiden kesken (oli siis vain kahdenkeskinen) ja HETI kun kirjoitit jotain, se oli ruudulla, ilman enterin jatkuvaa hakkaamista. Talkilla ja sitten omalla privaatilla irc-kanavalla juttelin aika paljon suomalaisten kaverien kanssa, kun opiskelin 1995-1996 Göteborgin yliopistolla.
Tuota ennen siinä 80-luvun ja 90-luvun taitteessa muutamat paikalliset tietsagurut (joku ehkä muistaa demoryhmän nimeltään Byte Rapers, siinä oli pari vanhaa kaveriani) mennessään amiskan sähkölinjalle opettivat opettajilleen hyvällä rahalla 16v finninaamoina ATK:ta. :D He myös loivat legendaarisen puhelinlankoja toimivan esi-internetin, eli purkin nimeltään Neuvostosavo. Tietää ja muistaa, ken tietää ja muistaa.
Ja joo, sanottakoon suoraan ja karusti, että internet mullisti myös laiskan opiskelijan elämän sillä lailla, että viimeinen vuosi, milloin mulla ei ollut kotona nettiä, on toistaiseksi myös viimeinen vuosi, jolloin olen opiskellut ahkerasti.
Muuten 90-luvusta jäi mieleeni hevin epäsuosio/alakulo, grunge, vanhan teiniajan kaveriporukan hajoaminen ympäri maailmaa ja kännyköiden yleistyminen ja se, mikä vaikutus niillä oli ihmisten kanssakäymiseen. Eniten kännyköissä ärsytti ja ärsyttää vieläkin viime tipassa sopiminen ja oharointi, koska ne mahdollistavat molemmat paljon helpommin kuin aiemmat kommunikaatiovälineet. Ennen kännyköitä asiat piti suunnitella ja sopia aiemmin ja mielestäni sovituista menoista myös pidettiin parikin pykälää kännykkäaikaa tiukemmin kiinni ihan vain siksi, ettei ollut semmoista kommunikaatiovälinettä olemassakaan, jolla viimehetken oharointi/peruminen vielä olisi ollut mahdollista.
Joo ja mitä tulee yhteiskunnan toimintaan, hyvinvointiin ja sen semmoiseen, niin 90-lukuhan oli täyttä paskaa (eli säästöjä ja leikkauksia enimmäkseen) ihan loppua lukuunottamatta, kun Nokia alkoi olla voimissaan. 1980-luvulla oli ns. lihavat ajat, pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulta-aika, koska silloin oli myös teollisen ajan ja tuotannon viimeinen kulta-aika. Muistan elävästi, miten 80-luvulla (kävin peruskoulun siis kokonaan 80-luvulla) oli kouluruokailuissa aina salaattia tai raastetta, näkkärin lisäksi pehmeää ruisleipää ja joku jälkkäri, kiisseli, marjapuuro tms. Tuo oli vielä pientä. Muistelen lisäksi, että pienellä maalaisyläasteellammekin oli kouluterkkari jumalauta jokaikinen päivä noin 8-15 välillä päivystämässä ja kerran viikossa vielä koululääkäri siihen lisäksi. Säästösyistä nuo kaikki karsittiin 90-luvulla pois ja nyt on tullut ihan uskomattomia tilastolukuja siitä, miten olemattomat kouluterkkariresurssit kunnassa X tai Y on.
helvetti että ne napit maistui pahville, muistan vieläkin sen maun suussa .
