Millä motivoit / psyykkaat itseäsi?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja GymMan
  • Aloitettu Aloitettu

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
vitamiini sanoi:
Yleensä tuijottavat/tarkkailevat ihmiset salilla saavat aikaan sen että sitä vääntää ikäänkuin täysimmin/asenteellisemmin/kovemmin.

Sitten kuin vilkaisen taas tätä nuorempaa sukupolvea huonoine tekniikkoineen ja pienine painoineen ja katson itseäni, niin huomaan että olen saavuttanut parissa vuodessa enemmän kuin moni muu.

Veren maku suussa ja silmät punastavina!

PS. ja siellä salilla pitää myös näyttää, että tekee jotain.
Click to expand...

Mun mielestä toi on aika negatiivinen juttu. Tai siis jos rupeaa vääntämään kovempaa kuin on suunnitellu vaan sen takia että jotku kattoo. Toki jos asia ei oo näin, ni ei siinä mitää. :)

Tärkeintä on että hoitaa sen oman reeninsä niinku pitää, eikä anna tommosten vaikuttaa. Mutta mielipiteitä on on monia, kuten on ihmisiäkin...
 
Outlet Pre-Workout, 400 g -40%
Mun ongelma ei varsinaisesti liity punttitreeniin, mutta muuhun urheiluun ja vastaaviin tilanteisiin. Eli esim. sulkapalloa, biitsiä, biljardia tai mitä vaan pelatessa mun yleisasenne on lähes aina negatiivinen. Jos epäonnistun jossain lyönnissä niin kiroilen ja manailen jotain itsekseen. Tästä lähtee kierre, joka johtaa siihen, että perussuorituksetkaan ei enää onnistu, koska naama on jatkuvasti norsunvitulla ja asenne pessimistinen. Tämä asenne heijastuu myös pelikavereihin ja pian kenelläkään ei ole enää hauskaa.

Muutkin ovat varmasti kokeneet vastaavia tilanteita. Millä ihmeellä saatte tuossa tilanteessa asenteen positiivisemmaksi ja pääsette irti tuosta kierteestä?
 
1. Ei saa ajatella painomäärää

2. Ei saa ajatella sarjan edellisiä, eikä seuraavia toistoja, vaan sitä toistoa mitä on tekemässä, ei mielellään sitäkään. Jos on pidemmästä sarjasta kysymys, niin on kaikkein paras jos joku toinen (esim. varmistaja) laskee toistot.

3. Kannattaa ajatella ennen sarjaa, kuinka mukavaa on kun saa merkitä treenipäiväkirjaan isommat painot tai toistomäärät kuin edellisellä kerralla.
 
En tarvitse motivaattoria salille lähtemiseksi.

Mutta salilla tämä toimii kohdallani hyvin: Joko hieman lisää painoa tai toisto pari lisää joka sarjaan, jos ei mene niin ei kannata itkeä. Tämä on hyvä motivaattori koska silloin tietää että kehitystä tulee jos tekee suuremman työn kuin viime kerralla, hyvällä tekniikalla tietenkin.

Enkä yleensä vedä 1-jakosessa mitään sarjaa täysin loppuun asti, välillä tietysti loppuunkin asti että tulee vaihtelua.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
Jaa a. Itse psyykkaan itseäni ennen sarjaa, että nyt kun teet kunnolla loppuun asti, niin saat syödä kotona sitten mässyä yms herkkua. (Mutta en kuitenkaan syö :) )

Tai sitten ajattelen, että p*rkele nyt mie teen ennätyksen jalkarässissä tjsp.
 
Eipähän tuohon mitään motivaattoria tarvitse. Salille meno on samanlainen osa elämääni kuin aamupuuron syönti, kouluun meno ja illalla nukkumaan meno. Joskus salilla joutuu turvautumaan mp3-soittimeen, jotta saisi itsestään jotain irti. Useimmiten tätä tapahtuu vain, jos on uudella salilla, on tuttuja salilla, on paskaa musiikkia tai joitain muuten vaan häiritseviä ihmisiä.
 
Miekä motivoi itseäni katsomalla Villen ja Ahtin treeni-videoita!! Niistä saa potkua. Toisinaan tulee katsottua kuvaansa peilistä ja itkettyä hiljaa itsekseen.. Treenikaveri on myös hyvä!!
 
No eipä siinä tartte muuta kun kattoo tulevan reenikerran ohjelmaa, varsinkin jos on pääliikkeen osalta ns. kova päivä. Esim. huomenna pitäs ottaa 5x5x85% (=127,5kg) penaa. Ja tiiän jo valmiiks että se tulee olemaan helevetin tiukalla, mut kuitenkin mahollista.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Hyvä olo on oikeasti suurin motivaatiotekijä. On todella vetämätön, luihu ja löllö olo, jos ei ole treenannut ;) .

Muita loistavia motivaattoreita on kaikkien kisojen seuraaminen, kisatunnelmien fiilistely ja treenivideoiden katselu. Tulee sellainen olo, että "no jos noikin vetää noin täysillä ja saavuttaa noin mahtavia tuloksia, niin.. wow". Tahtoo tehdä perässä ;) .

Vielä muita motivaattoreita on hyvä musiikki (harvoin kuitenkaan omaa musaa roudaan salille..) ja kallis salimaksu. Lisäksi kunnon aggressioissa on hyvä lähteä salille. Kun kaikki ottaa niin maan perhanasti päähän, eikä mitään järkevää purkukeinoa tuolle tunteelle ole, niin ei muuta kuin salille ja enkat rikki :D .
 
Itteä ei oikeastaan nykyään motivoi mikään muu kuin se että salilla viihtyy! Miten tähän on tultu niin ainakun on peilin edessä huomannut että edistystä on tullut niin se piristää oikeasti mieltä. Nykyään salilla menoa odotellaan innolla ja sittenku sinne päästään niin aggret esille ja rauta nousemaan!
 
Työstressi on yksi loistava keino.. jos vain mahdollista niin jätät jonkun V-mäisen työtehtävän odottamaan seuraavaa päivää ja salilla ajattelet, mikä odottaa aamulla kun astut työpaikan ovesta sisään :curs: Toinen tapa (ainakin omalla kohdalla nostaa agressiot pintaan) on kuunnella musiikkia joka kasvattaa kunnon tatin otsaan esim. Antti Tuisku tai Celine Dion :evil:
Kolmas tapa on ajatella, että kuinka paljon rahaa tulee tässäkin kuussa kulumaan lisäravinteisiin/safkaan.. :(
Tai sitten yksinkertaisesti pyydät treenikaveria läpsimään naamaan salikassin pohjalla seisseillä sukilla :evil:
Tänään tuli kokeiltua treenikaveriin Ronnie Colemanin "viisaita" mantroja.. olisi luullut toimivan vaikka 9:s Olympia jäi tulematta, mutta kaverilta petti pokka ja melkein sai raudat päälleen penkissä kun vierestä huusin:

"jiaaa buddiiii!!! Lait veit beipeee!! " :david:
 
trebla sanoi:
Mun ongelma ei varsinaisesti liity punttitreeniin, mutta muuhun urheiluun ja vastaaviin tilanteisiin. Eli esim. sulkapalloa, biitsiä, biljardia tai mitä vaan pelatessa mun yleisasenne on lähes aina negatiivinen. Jos epäonnistun jossain lyönnissä niin kiroilen ja manailen jotain itsekseen. Tästä lähtee kierre, joka johtaa siihen, että perussuorituksetkaan ei enää onnistu, koska naama on jatkuvasti norsunvitulla ja asenne pessimistinen. Tämä asenne heijastuu myös pelikavereihin ja pian kenelläkään ei ole enää hauskaa.

Muutkin ovat varmasti kokeneet vastaavia tilanteita. Millä ihmeellä saatte tuossa tilanteessa asenteen positiivisemmaksi ja pääsette irti tuosta kierteestä?
Click to expand...

Köh, minulla on ihan sama ongelma, sillä olen ikävän kilpailuhenkinen. Lisäksi pärjään tosi harvassa lajissa --> kilpailullisesta harrasteurheilusta seuraa vain järkyttävä vitutus.

Ratkaisu: en harrastele mitään kilpailullisia systeemejä. Jos joskus joudun väkipakolla, niin yritän ajatella jotain aivan muuta kuin suorittamista... ...hankalampaa jossain sulkapallossa, mutta onnistuu hyvin esim. keilatessa...

Mutta puntilla perusmotivaatio tulee ehkä nykyisin ihan fyysisestä hyvinvoinnista. Olen toisaalta endorfiininarkkari, toisaalta lihaskuntoharjoittelu pitää minulla eräätkin kivut aisoissa. Tykkään myös olla vaffa (aivan kuin olisin :rolleyes: ). Lihas on minusta esteettistä, mutta ei ole niin tärkeää, mikään missi en ole muutenkaan.

Tykkäisin keskittyä treeniin ihan hiljaisessa ympäristössä, tai no raudan kilahtelu ja kaikenlainen ähinä ei haittaa. Toiseksi paras vaihtoehto on oma MP3-soitin ja hyvä musiikki. Aggrea en kaipaa treeniin. Pyrin rauhalliseen ja rentoon keskittymiseen, joogan ja uinnin entiselle harrastajalle tuttu olotila.

Jostain syystä lähteminen ei ole minulle vaikeaa. Yleensä huvittaa kovastikin lähteä. Jos ei huvita, niin en ajattele asiaa ollenkaan, menen vaan. Kyllä se treenimotivaatio on löytynyt viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäinen hikikarpalo kierähtää rintojen välistä :) .
 
Sen oon huomannu ettei treenistä tuu mitään jos ei oo muita salilla. Pitää olla "yleisöä" niin saan paljon paremmin itsestäni irti. Näyttämisen halu kyllä saa aikaan tarpeeksi kovan psyykkauksen. Ja jos jokin asia v***ttaa, niin silloin agressiota riittä ja paino nousee. Ajattelen siis usein ärsyttäviä asioita ennen nostoa.
 
Outoa ehkä, mutta mä en ajattele mitään. Pää on aivan typötyhjä niin punttiksella kuin kehätreeneissäkin. Sama matseissa, ei mitään.

Lenkkipolulla siten käy läpi kaiken maailman ajatus- ja tunneskaaloja, mutta heti kun juostaan lujempaa (esim HIIT) -ei mitään. Nada.

Kaverin kommentti kerran ennen matsia: "ajattele, että se on se kaveri, jonka kanssa muijas petti sua". En ajatellu. Tais unohtua.
 
Ei tarvitse erikseen psyykata. Nautin treenaamisesta niin paljon, että se riittää jo itsessään syyksi lähteä salille ja treenata kovaa.
 
Aika rauhallisia ajatuksia liikkuu päässä salilla yleensä, eli ei mikään tappajailme ole päällä sarjojen välissä. Ite sarjojen aikana onki sitte toinen juttu, esim kyykätessä on kunnon irvistys päällä. Tai no oikeastaan joka liikkeessä. Mua lähinnä rauhottaa olla salilla eikä yleensä tuu mitään hullua agrea vedettyä päälle ennen sarjaa. Vois toki joskus koittaa tuotaki, jos vaikka jaksas pari ylimäärästä toistoa sen avulla:rolleyes:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom