Miksi roskataide on pyhää??

[kekexx]

Heh heh! Jos olisin taiteilija, tekisin just tollasia töitä ja huvittaisin itseäni käymällä taidenäyttelyissä seuraamassa, kun porukka kattois niitä töitä Hoo Moilasena. Jutun idea olis just toi WTF!?!?

Hyvä. :Ilo::ilo::ilo::ilo: Niin minäkin. Juuri näin minäkin!! Tämä on taidetta.Ihmisten reaktiot.

 

[Lord]

Hmmm...
Enpä tiedä kannattaako tätä edes kertoa, mutta jos kuitenkin.

Itsekkin olin varustettu samanlaisilla mielipiteillä ja taiteen tietämystasolla kuin suurin osa threadiin vastanneista. Sitten aloin seurustelemaan TAIK:n opiskelijan kanssa 6,5 vuotta sitten.
Voitte vaan arvata kuinka paljon meillä oli vääntöä alkuvuosina siitä mitä taide on. Ihmettelin kovasti mm. Yoko Onon omenaa pylvään päällä ja nauroin koko nykytaiteelle. Mielestäni ainoaa oikeaa taidetta oli juuri kaikki nätti ja kaunis missä silmä lepäsi, eli juuri ne öljymaalaukset joita on väänetty yötä päivää muutaman vuoden ajan.
Pikku hiljaa asenteeni on alkanut muuttumaan. Olen määritellyt sanan "taide" omaan sanavarastooni hieman eri tavalla kuin ennen. Nykyisin taide on mielestäni toisen ihmisen tarkoituksella tekemää aistittavaa materiaa, ääntä tai jopa hajua, jonka tarkoituksena on välittää taiteilijan sanomaa, tuoattaa tunteita tai jättää tulkinta täysin avoimeksi jokaiselle.
Nykyisin nämä "hienot" järvenranta öljymaalaukset tms. edustavat minulle lähinnä kivoja maalauksia eikä niinkään taidetta, vaikka toki ne voivat myös sitäkin olla.
Tämä lyhyt kirjoitus on lyhyt hutaisu aiheesta enkä jaksa alkaa vängätä asiasta, koska siinä menee todistetusti vuosia.

 

[Rinkku]

Teemu Mäki on muuten kertomansa mukaan käynyt salilla vuosikaudet. Ymmärtääkseni treenaa lähinnä voimannostopainotteisesti. Raamikas jätkähän se on. Tämän lisäksi hän on absolutisti. Ei varmaankaan ole varsinainen "ihme", että tällä yhdistelmällä tekee mieli maalata alaspäin olevia krusifikseja, joiden anukseen menee mm. porakoneita. Mäen muotokuvamaalaukset eivät myöskään hirveästi imartele kohdettaan. Mäen mukaan ihmiset ovat keskimäärin niin vastenmielisiä kusipäitä, että on moraalisesti arveluttavaa maalata niistä "yleviä" potretteja. Hieno mies, hieno taide, taidemies.

 

[Baarikello]

Teemu Mäki on muuten kertomansa mukaan käynyt salilla vuosikaudet. Ymmärtääkseni treenaa lähinnä voimannostopainotteisesti.

Harrastus on tullut mukaan todellisuuden tulkintaankin. Työnimellä "Self-portrait as a culturally male. Weightlifter."

:arvi:

 

[Mike]

Hmmm...
Enpä tiedä kannattaako tätä edes kertoa, mutta jos kuitenkin.

Itsekkin olin varustettu samanlaisilla mielipiteillä ja taiteen tietämystasolla kuin suurin osa threadiin vastanneista. Sitten aloin seurustelemaan TAIK:n opiskelijan kanssa 6,5 vuotta sitten.
Voitte vaan arvata kuinka paljon meillä oli vääntöä alkuvuosina siitä mitä taide on. Ihmettelin kovasti mm. Yoko Onon omenaa pylvään päällä ja nauroin koko nykytaiteelle. Mielestäni ainoaa oikeaa taidetta oli juuri kaikki nätti ja kaunis missä silmä lepäsi, eli juuri ne öljymaalaukset joita on väänetty yötä päivää muutaman vuoden ajan.
Pikku hiljaa asenteeni on alkanut muuttumaan. Olen määritellyt sanan "taide" omaan sanavarastooni hieman eri tavalla kuin ennen. Nykyisin taide on mielestäni toisen ihmisen tarkoituksella tekemää aistittavaa materiaa, ääntä tai jopa hajua, jonka tarkoituksena on välittää taiteilijan sanomaa, tuoattaa tunteita tai jättää tulkinta täysin avoimeksi jokaiselle.
Nykyisin nämä "hienot" järvenranta öljymaalaukset tms. edustavat minulle lähinnä kivoja maalauksia eikä niinkään taidetta, vaikka toki ne voivat myös sitäkin olla.
Tämä lyhyt kirjoitus on lyhyt hutaisu aiheesta enkä jaksa alkaa vängätä asiasta, koska siinä menee todistetusti vuosia.

Myönnät varmaan kuitenkin ihmisen subjektiivisen mielen? Kun nyt näet jonkun omaperäisen teoksen ja teet siitä oman päätelmäsi, haistelet sitä, maistelet sitä, aistit koko kropallasi sen teoksen, niin eikö loppupäätelmään vaikuta yhtään se, että alla lukee vaikka nimi Stefan Lindfors?
Tuleeko siinä fiilis "kyllä on hieno ja vielä Stefanin tekemä"? Entäs jos siinä alla lukisi Matti Nykänen, olisko fiilis "mitä vittua toi täällä tekee"?

Sitten vielä kysymys tuosta keltaisesta Sara Hildenin neliöstä, onko se tosiaankin taidetta ja onko sen paikka taidenäyttelyssä? Kyse on siis täysin viivottimella piirretystä neliöstä, joka on keltainen sisältään, tätä ympäröi sitten valkoinen väri, mitään muuta ei siinä ole. Kuka tahansa, sokeakin kykenisi semmoisen tekemään, mutta onko näin, että vain nimi tekee tässä tapauksessa taiteen?

 

[Andy_T]

 

[Lord]

...eikö loppupäätelmään vaikuta yhtään se, että alla lukee vaikka nimi Stefan Lindfors?...
...mutta onko näin, että vain nimi tekee tässä tapauksessa taiteen?

Toki nimellä on taiteessakin merkitystä niinkuin lähes kaikilla muillakin aloilla.
Kun on saavuttanut mainetta ja kunniaa omalla alallaan vuosien saatossa, niin jatkossa kyseisen henkilön tekemisiin suhtaudutaan vakavemmin kuin jonkun tulokkaan.

"Iso" nimi ei todellakaan automaattisesti tarkoita sitä että jokin työ olisi hyvä.
Itse en esim. todellakaan pidä Stefanin suunnittelemista Iittalan Boy-laseista.

Esim. jos joku pro-kehoilija tulisi tänne palstalle ja väittäisi että nyt pitää syödä jonkin tietyn menetelmän mukaan ja treeniinkin tulisi tehdä radikaaleja muutoksia, niin eiköhän täällä suhtautuminen olisi hieman toista, kuin jos vastaavat väiteet heittäisi ilmoille rintahauisteiniviiksi keravalta.

Se että jokin on taidetta ei tarkoita sitä että se on hienoa tai jotenkin näyttävää, eikä se todellakaan tarkoita sitä että se miellyttäisi kaikkia.
Itse en myöskään pidä suuresta osasta taideteoksia. Taidenäyttelyistä jää yleensä muutamia kivoja juttuja mieleen ja siellä yleensä näkee joidenkin tekemiä kivoja oivalluksia. Suurin osa taideteoksista on sellaisia että ne olisi mahdollista koota maallikonkin käsityötaidoilla, mutta kun taiteessa ei ole kyse siitä. Se on luovuutta ja oivallusta.

Mutta kuten jo sanoin, tästä on turha vängätä, koska se ei johda mihinkään.

 

[N.O.Kummonen]

Esim. jos joku pro-kehoilija tulisi tänne palstalle ja väittäisi että nyt pitää syödä jonkin tietyn menetelmän mukaan ja treeniinkin tulisi tehdä radikaaleja muutoksia, niin eiköhän täällä suhtautuminen olisi hieman toista, kuin jos vastaavat väiteet heittäisi ilmoille rintahauisteiniviiksi keravalta.

Jos joku on saanut aikaan menetelmällä jotain, niin tottakai siihen suhtaudutaan vakavammin. Muiden alojen yhteydessä puhutaan kuitenkin informaatiosta ja tiedosta joka voi olla joko oikeaa tai väärää tietoa. Jos pro-mies on saanut systeemillä jotain aikaan hän pystyy sillä perustelemaan neuvojaan. Taiteen yhteydessä voidaan vain kysyä, mikä ero on minun neliölläni verrattuna nimekkään taiteilijan neliöön? Miksei minun neliöni kelpaa? Eikö se ole tarpeeksi keltainen vai onko se väärän kokoinen?

 

[Lord]

Taiteen yhteydessä voidaan vain kysyä, mikä ero on minun neliölläni verrattuna nimekkään taiteilijan neliöön? Miksei minun neliöni kelpaa? Eikö se ole tarpeeksi keltainen vai onko se väärän kokoinen?

Tämä neliö on aika ääriesimerkki.
Mene joskus Kiasmaan kiertelmään niin näet että kyllä nykytaide on muutakin.

Muistakaa myös että nykytaidetta on ollut aina.
Kautta aikojen on ollut taidesuuntauksia jotka ovat rikkoneet sen aikaisia taiteen sääntöjä ja ravistelleet juurtuneita taidekäsitteitä.
Se mikä oli sata vuotta sitten radikaalia taidetta on kykysin jotain ihan muuta.
Samoin käynee nykypäivän teoksille.

Ei kaikkien tarvitse pitää taiteesta. On vain aika jännää että miten se herättää ihmisissä niin paljon tunteita. Toisaalta eikös se juuri olekin yksi taiteen tarkoitusperistä. ;)

Ehkä sen neliön tarkoitus onkin kritisoida ja kyseenalaistaa. Mene ja tiedä.

 

[Baarikello]

Taiteen yhteydessä voidaan vain kysyä, mikä ero on minun neliölläni verrattuna nimekkään taiteilijan neliöön? Miksei minun neliöni kelpaa? Eikö se ole tarpeeksi keltainen vai onko se väärän kokoinen?

Minusta Lord vastasi tähän jo erinomaisen hyvin edeltävässä viestissään:

Suurin osa taideteoksista on sellaisia että ne olisi mahdollista koota maallikonkin käsityötaidoilla, mutta kun taiteessa ei ole kyse siitä. Se on luovuutta ja oivallusta.

Tässä joskus aikoinaan vuonna kives ja kyprä keskusteltiin kitaristeista ja ihmeteltiin Jimi Hendrixin arvostusta. On täysin selvää, että nykyajan kitaristit pystyvät teknisesti uusimaan vehkeillään Jimin temput yksi yhteen hyvinkin helposti. Jimi eli siinä ajassa, imi todellisuutta siitä ajasta(ei ihmeempää kitaristigenreä, ei Mike Varneyta) ja soitti niillä järkyttävillä kamoilla(Marshallin putkiradiot ja yksikelainen Strato vs. nykyajan customoidut vahvistimet, jääkaappi-pakastin-rackit sekä turboahdetut kitarat). Silti kaveri löi koko pakan uusiksi. No, nyt meillä on paljon kitaristeja Steve Vaista Bucketheadiin. "Samantasoiseen" tuotokseen kuin Henkalla päästäkseen näiden uusien sankareiden tulisi mullistaa tämä hetki samaan tyyliin kuin silloin 60-70-luvulla. Eli tulkita aikansa oma neliö.

Ei herneitä.

 

[Narutumppu]

Osittain aiheen vierestä, mutta hyvä esimerkki siitä, mikä oikeasti vituttaa:

Harrodsilla lontoossa lastulevystä ja massapuusta veistelty kaappi maksaa 8500 puntaa.

Samankaltaisen saa Jyskistä hintaan alle 1000 e.

Miksi tämä hintaero esiintyy samalla tavalla taiteessa? miksi minun pitäisi olla idiootti ja maksaa hintaa puitteista ja keltaisesta nesteestä mykiössäni?

Ps: samasta liikkeestä herkulliset patonkisämpylät saa silti halvemmalla kuin Subwaystä... :D

 

[Pecman]

Osittain aiheen vierestä, mutta hyvä esimerkki siitä, mikä oikeasti vituttaa:

Harrodsilla lontoossa lastulevystä ja massapuusta veistelty kaappi maksaa 8500 puntaa.

Samankaltaisen saa Jyskistä hintaan alle 1000 e.

Miksi tämä hintaero esiintyy samalla tavalla taiteessa? miksi minun pitäisi olla idiootti ja maksaa hintaa puitteista ja keltaisesta nesteestä mykiössäni?

Miksi sinua tuo vituttaa?
Jos joku haluaa maksaa samasta kaapista enemmän niin antaa maksaa, eihän se sulta ole pois.

Jos joku haluaa ostaa seinälleen 1000 eurolla keltaisen kehystetyn neliön niin minun puolestani ostakoot.
Omaa seinääni koristaa GTI-lehden tyttökalenteri, joka tipahti postiluukustani ilmaiseksi.

 

[Rinkku]

Toisaalta eikä me itsekukin sorruta ostamaan tuotteita vain sen takia, että ne "edustaa" jotakin, kuin että ostopäätöksen takana olisi puhtaan pragmaattiset perusteet. Onko Harrikka oikeasti niin vitun hyvä prätkä? Dieselin kuteet hinnanerotuksen verran parempia? Tai tarviiko Helsingissä todellakin jotain 2000 egen mountain bikeä? Onko Dom Perignon sokkotestissä todellakin niin saatanan paljon parempaa kuin muut skumpat? Mä en suoraan sanoen kykene erottelemaan, että milloin mun subjektiivinen pitämiseni on jotenkin "puhdasta" ja milloin pitämiseen sekoittuu tämä representaatio. Mä pidän täysin mahdollisena, että jos mä olisin kasvanut "taiteellisessa" ympäristössä, käynyt taidekouluja ja lukenut taidehistoriaa, niin mä pitäisin siitä keltaisesta neliöstä. Samalla tavalla kuin en kykene näkemään Harrikkaa puhtaana materiana littämättä siihen positiivisia mielleyhtymiä, en kykenisi katsomaan sitä neliötä. Ruoka on varmaan ainoita asioita, mihin mä uskon omaavani täysin pragmaattisen suhteen.

 

[Lord]

Miksi tämä hintaero esiintyy samalla tavalla taiteessa? miksi minun pitäisi olla idiootti ja maksaa hintaa puitteista ja keltaisesta nesteestä mykiössäni?

Samalla logiikalla voisi ihmetellä miksi joku maksaa todella suuria summia esim. jostakin suuresta timantista. Mitä ihmettä joku jollakin kirkkaalla hiilikimpaleella tekee? Miten sen arvo voi kuitenkin olla miljoonia?
Ehkä toiset vain tykkäävät omistaa monien tavoittelemia harvianisuuksia tai sitten vain sijoittavat rahojaan niihin.

Hintahan muodostunee tasapainoon kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Aika harva loppujen lopuksi omistaa kalliita taideteoksia ja luulenpa ettei kukaan ole sinua painostanut sijoittamaan mihinkään taideteokseen roposiasi.
Mikä kumma siinä voi ärsyttää jos joku maksaa suuria summia jostakin mielestäsi turhasta?

 

[Narutumppu]

Kysehän on nyt vain siitä, että onko se taide todellakin hintansa arvoista?

Onko oikeudenmukaista, että hyvä taide on vain rikkaiden etuoikeus?


Siksi toisekseen; se ei todellakaan ole multa pois, jos joku haluaa maksaa liikaa, kyse oli todellakin siitä, mitä raha tekee taiteelle. :curs:
Koeta Pecman ymmärtää tämä: en ole kateellinen kenellekään.

Arvostammeko tietyssä pisteessä rahaa ja nimeä enemmän kuin taidetta ja sen olennaisia arvoja itsessään?

En haluaisi esim. Picassoa kotiini muuten, kuin siksi, että se on Picasso. Rembrantti tai Edefelt kelpaa sen sijaan vaikka julisteena. :kippis1:

 

[Narutumppu]

Itse itseäni lainaten:

Miksi tämä hintaero esiintyy samalla tavalla taiteessa?

Tai pikemminkin, miten useasti arvostamme taidetta VAIN nimen tai hinnan vuoksi?
Ennen pitkää meillä on kasa "kiss-Fm" taiteilijoita, joiden teokset ja tekemiset ovat yhtä kyllästyttävää, ylimakeaa puuroa, jota kyseisen formaatin omaavat kanavat suoltavat 24/7...Sanokaa yksikin maanlaajuinen radiokanava, joka ei ole ottanut mallia.

 

[Wildemar]

Miksi sinua tuo vituttaa?
Jos joku haluaa maksaa samasta kaapista enemmän niin antaa maksaa, eihän se sulta ole pois.

Jos joku haluaa ostaa seinälleen 1000 eurolla keltaisen kehystetyn neliön niin minun puolestani ostakoot.
Omaa seinääni koristaa GTI-lehden tyttökalenteri, joka tipahti postiluukustani ilmaiseksi.

Tähänkin keskusteluun voisi sotkea tuon merkki(vaate)kulttuurin. Kyllä se on ihmisten vedättämistä, kun kukaan ei älähdä vaatetuottajien pissiessä silmään. Voiko enempää maksaa ilmasta, kun vaikkapa Armanin farkkuihin joutuu nyysäämään sen 160 juuroa eli mummon tonnin. Jes, kallis on logo. Sama taiteessa, maksetaan siitä reaktiosta mitä tuote ihmisissä herättää. Eli wauh!

 

[Lord]

Kysehän on nyt vain siitä, että onko se taide todellakin hintansa arvoista?
Onko oikeudenmukaista, että hyvä taide on vain rikkaiden etuoikeus?

Hyvä taide EI ole aina kallista.
Pitää muistaa että nämä todella kalliit taideteokset ja taiteella rikastuneet taiteilijat ovat vain äärimmäisen pieni vähemmistö taidemaailmassa.
Suurin osa itseään taiteilijana pitävistä ihmisistä ovat kaikkea muuta kuin rikkaita ja heidän töitäänkin saa varsin huokeaan hintaan.
Ei ole mitään järkeä ihmetellä miksi kaikilla ei voi olla oikeutta pitää seinällään Chagalleja tai Miroja. Näiden mestareiden töitä on kuitenkin rajallinen määrä ja kysynnän ollessa suurta hinnat luonnollisesti nousevat tavisten budjetin yläpuolelle.
Mutta, mutta, taidetta on kuitenkin tarjolla myös meidän seinillemme.
Käykääpä esim. taidelainaamoissa katsomassa joskos sieltä löytyisi jotakin kivaa. Suosittelen esim. Rickhardinkadun kirjaston kellarissa olevaa lainaamoa.

Mielstäni tätä hinta juttua voisi verrata esim. viiniharrastukseen.
Toki se on outoa että joku maksaa jostakin hyvän vuoden Chateau Petruksesta, Chateau du Pinista tai Chateau du Yquemista järjettömiä summia. Tämä ei kuitenkaan vähennä sen 7 euron viinipullon arvoa jonka minä kumoan kurkkuuni siitä suuresti nauttien.

 

[Baarikello]

Kysehän on nyt vain siitä, että onko se taide todellakin hintansa arvoista?
Onko oikeudenmukaista, että hyvä taide on vain rikkaiden etuoikeus?

Tässäkin on edelleen hyvin voimassa tuo aikaisemmin lainaamani Lordin näkemys taiteesta, mutta minä kokeilen varmuuten välttämiseksi vielä kielikuvalla:

Paljonko maksaa Narutumppu? Kolmannesta maailmasta saa ihan samanlaisia(samaa verta, luuta ja läskilihamössöä ne on) paljon halvemmalla? Onko Narutumppu vain rikkaiden etuoikeus?

Ja sitten vielä perään oikein iso ja mahtava: ;)

Tai pikemminkin, miten useasti arvostamme taidetta VAIN nimen tai hinnan vuoksi?

Järkyttävän usein. Sen huomaa myös tuon mainitun radiosoiton lisäksi esim. nykymusiikista. Jokuhan kehitteli teorian musiikin alalla Metallican St.Anger-levylle, joka olisi tahallisesti levytetty järkyttävillä kurkkupurkkisaundeilla, että saataisiin näin live-esityksen arvo nousemaan. Tämä kai se on sitten suuntaus, jos ei homma muuten muutu. Näiden soittolistojen ja taiteelliselta arvolta vaatimattoman musiikin kannattajien edessä kun ei ole juuri muuta mahdollisuutta kuin koputella kypärään ja yrittää valistaa.

 

[Pecman]

Kysehän on nyt vain siitä, että onko se taide todellakin hintansa arvoista?

Onko oikeudenmukaista, että hyvä taide on vain rikkaiden etuoikeus?

Yksinkertaista: jos vastaus ensimmäiseen kysymykeesi on kyllä, voi hyvästä taiteesta tulla lähinnä rikkaiden etuoikeus.
Jos kuitenkin sieltä jyskistä saa yhtä hyvän kaapin kymmenen kertaa halvemmalla kuin Harrodsilta, niin silloinhan kaikki ovat tyytyväisiä.
Rikkaat ostavat sen kalliin kaapin ja köyhät sen halvemman.