kekexx sanoi:
Siinä ei ole kyllä mitään järkeä, että tehdään esim. kauniita kuvia luonnosta, siis kamerat/kopiokoneethan on jo keksitty.
Rohkenen olla eri mieltä, katsokaa vaikka jotain vanhojen mestareiden töitä. Jokainen huomaa, että ne on maalattu, ei valokuvattu. Joissakin on epätodellisilla heijastuksilla, valoilla ja varjoilla saatu aikaan tunnelmaa, jota kohdetta valokuvaamalla ei saisi aikaan. Katsojalta kyllä puuttuu silmää yksityiskohdille ja kuvan tunnelmalle, jos valokuva korvaa esittävän taulun vain siksi, että äkkiseltään katsottuna ne esittävät samaa asiaa.
Sitä paitsi kyllähän monet haluavat nostaa penkistä vaikka 100 tai 200 kiloa, vaikka trukkikin on keksitty. Yhtälailla upeasti tehtyä öljyvärimaalausta voi arvostaa ja ihailla tekijänsä kovan työn saavutuksena ja taidonnäytteenä.
Itse olin aikoinani kuvataidekoulussa ja vanhojen mestarien taiteen arvostaminen tuntui olevan monelle apurahoilla elävälle pellelle arka asia. On toki helpompi todeta, että liukuhihnavauhtia valmistuvat modernit suttaukset ovat sitä todellista taidetta ja kaikki esittävä taide on jotakin aikansa elänyttä vähemmän arvostettavaa. Nämä opettajat pitävät jotenkin yksinkertaisena taiteesta kiinnostunutta kaveria, joka ihaili näitä vanhoja töitä ja ei ollut kiinnostunut töhertämään jotain abstrakteja kuvioita, vaikka useat ihmiset edelleen pitävät enemmän niistä vanhoista maalauksista. Epäilen, että syynä on se, että nostamalla nykyinen suuntaus ja oma tyyli ylemmälle jalustalle, ei tarvitse kilpailla samassa sarjassa vanhojen mestareiden kanssa. Nyt lähes kuka tahansa voi edustaa taiteen huippua ja olla mestari lajissaan. Jos nämä kaverit alkaisivat maalata esittävää taidetta, niin ihmiset saattaisivat huomata, että suurimmat mestariteokset on tehty jo vuosisatoja sitten, eikä monella nykyään ole kärsivällisyyttä tehdä vuosia mestariteostaan.
Väitän, että monelle itseään tärkeänä pitävälle taiteilijalle siirtyminen esittävästä taiteesta erikoisiin tyylisuuntiin on kuvataiteen penkkipaita, jolla saadaan uutta arvostusta ja menestystä, jos rahkeet ei riitä vanhoilla keinoilla...
Myös seinälläni on Dan Seagraven teos Delusions of Grandeaur, johon tykästyin juuri tuon yksityiskohtien paljouden takia. Surrealistisuudesta puhumattakaan.
, niin Rosan ja Barksin lisäksi kannattaa ehdottomasti tutustua Romano Scarpan tuotantoon. Laatukamaa löytyy varsinkin vanhoista taskareista.
Rosa on kova piirtelemään, mutta mun mielestä Barksin jutut on kyllä täysin ylivoimaisia. Tosin en ole uusia akuja lukenut vuosiin kun vanhat on selkeesti parempia.
