Miksi harrastaa kamppailulajeja?

[Kyrveli]

Miksi itse harrastan kamppailulajeja (lista ei ole missään tärkeysjärjestyksessä):

1) Opettaa nöyryyttä ja muiden kunnioitusta
2) Urheilumuotona mielestäni yksi parhaista, erityisesti pariharjotteiden vuoksi
3) Kehon ja mielen yhdistyminen, eli ajattelematta ei voi pärjätä (ns. älyllistä haastetta, BJJ:ssä oleellista)
4) Kehitys. Et ole koskaan valmis.
5) Yhteisöllisyys. Ainakin ite tunnun kuuluvani johonkin tärkeeseen porukkaan, BJJ:ssä melko iso rooli ryhmällä.

Yks mikä taas itellä ei osu kohdalle, on tää "osaan puolustaa itseäni, olen kova jätkä". Ohan se hienoa osata eri trikkejä mutta itsepuolustustilanne on niin erilainen esim. taisteluteknisistä syistä (yllätyksellisyys, olosuhteet, tilanne yleensä), että jos tää asia ois tärkee mulle, harrastaisin varmaan jotain näihin keskittyvää lajia, esim. Defendo/Senshido. Näin ainaki itse koen asian. Tietenkin laji kuin laji opettaa, miltä tuntuu, kun kaveri laittaa vastaan ja pitää voimaakin käyttää.

 

[karstakeuhko]

Tuskin kovi moni haluaa joutua puolustaan itseään mut kai se antaa vaan turvallisuuden tunnetta jos on ollu sparreissa ja ottanu vähän höykytystä niin ei heti oo paskat housussa. Sen itseluottamuksen voimin voi kans puhua itsensä tilanteista pihalle. Kyllä jos jotain pelottaa niin se on vähän niinkun sit uhri heti.. jos jaksaa pysyä coolina niin selviää paremmin.
Tos vähän aikaa sit kans joku tyyppi potkas yllättäen aika lujaa takaapäin niskaan, vituttaa ihan helvetisti ku menin kiskoon sitä niskasta vaikka se oli vahinko.. onneks ei käyny kuinkaan, se meni heti ihan makarooniks ku sain niskalenkin, tälläset tilanteet pitäis välttää ehdottomasti, ei tosta tuu mitään. En oo tottunu vielä tollaseen käsittelyyn.. enkä oo ees päässy sparraileen hetkeen niin ei oo tottunu kipuunkaan kai. Alkolla oli myös osuutta asiaan, nyt koitan pysytellä kuivilla mm. tosta syystä. Tossa meni kontrolli ja ei ollu mitään hyötyä. Syynä oli vaan et säikähdin, sattui aika lujaa ja adrenaliinit tuli voimalla..
Yks syy on kans et oon loukkaantunut ja haavoittunut eläin puree vähän kovempaa..
Toki taistelulajit on hyvää urheilua ja tatamilla tuntee olevansa hyvässä seurassa, paitsi joskus kun jotkut isot miehet yrittää jyrätä tällästä pientä kaveria massoilla, sen takia pitääkin lähtee puntille ettei tarvi lannistua kun ei pysty tekeen mitään isolle äijälle.
Taistelulajit hyvä tapa oppia hallitsemaan itseään monella tavalla.

 

[Getzlaf]

Itse harrastan thaikkua. Aikoinani lopetin lätkän ranteen murtumisen takia (luutui vituilleen eikä laukominen enää onnistunut kipujen takia). Sitten ku ranne parani lähes entiselleen koin, että kunto pääsi rapistumaan ja tekemisen puute vaivasi niin päätin että jotain on tehtävä. Olin kova seuraamaan TUFfin kausia ja päätinkin kokeilla jotain kamppailulajia. Siitä se sitten lähti ja 9kk nyt harrastettu.

Eli päällimmäisinä syinä on terveyden ja kunnon kohennus. Ja kyllähän thaikun harrastaminen ja "osaaminen" kohottaa itsetuntoa ja pystyy huolettomammin mennä tuolla kaduilla eikä tarvii pelätä jokasta vastaantulevaa tatuoitua cannonball sälliä, kun osaa itsekin vähän leipasta nyrkillä jos tulee tarvis. (Tosin katukamppailu eroaa suuressa määrässä kehäkamppailusta, mutta kuitenkin.)