Miksi harrastaa kamppailulajeja?

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Kehään astuessa sitä vasta itsestään paljon oppiikin. Ei olekkaan ollenkaan niin kova jätkä kun luuli, kehässä ei jää tilaa bullshitille. Nöyristävä kokemus.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
Outlet Pre-Workout, 400 g -40%
Kamppailulajit on erittäin kovaa kuntoilua ja jokaisella vähänkin pidempään kamppailulajeja harrastaneella on huomattavasti parempi kehonhallinta kuin jollain lenkkeilevällä perusjampalla :)

Itse ajauduin pienenä Karate kidin nähtyäni treenaamaan eri budolajeja ja myöhemmällä iällä ihan oman fysiikan parantamiseksi ja kuntoilun monipuolisuuden vuoksi harrastan niitä. Ja onhan se matolla nujuaminen ja rymyäminen hauskaa.
 
Onko kellään pitempään harrastaneella tullut kyllästymistä kamppailulajeihin? Itselläni on ollut viimeiset pari kolme vuotta jo pakkopullaa ja nyt etenkin ku selkä on hajonnut ni tuntuu siltä että saa riittää. Ei oo mitään tavotteita ja elämässä on tullut paljon tärkeämpiäkin asioita esiin.
 
Minulla on tällä hetkellä. Tuli vaivojen takia taukoa ja nyt on pari vuotta tullut lähinnä käytyä vähän nyrkkeilemässä kuntomielessä. Sellainen kunnon kamppailulajitreenaaminen on jäänyt pois, osasyynä ollut duuni ja koulukiireet myös. Varmaan aloitan uuden lajin kunhan on aikaa, ehkä sitä kautta myös innostuu uudestaan aktiivitreeniin.
 
SirMax sanoi:
Onko kellään pitempään harrastaneella tullut kyllästymistä kamppailulajeihin? Itselläni on ollut viimeiset pari kolme vuotta jo pakkopullaa ja nyt etenkin ku selkä on hajonnut ni tuntuu siltä että saa riittää. Ei oo mitään tavotteita ja elämässä on tullut paljon tärkeämpiäkin asioita esiin.
Click to expand...

En tiedä mikä sinun mielestäsi on pidempään harrastanut, mutta omakohtaisen reilu 15 vuoden kilpaurheilun jälkeen homma sai riittää.
Itsellänikin hajosi myös selkä, ja sen jälkeen tuli n. 1½ vuoden tauko, mutta koskaan en enää tuntenut samanlaista intohimoa lajia, kilpailuja sekä menestystä kohtaan kuin ennen. Lieneekö johtuvan siitä alitajuisesta ymmärryksestä ettei koskaan enää voi saavuttaa sitä samaa jäävuoren huippua missä oli ennen loukkaantumistaan.

Tästä huolimatta kamppailulajit eivät ole silti kokonaan jääneet, osittain valmennan, seuraan sivusta sekä kevyesti myös harrastan, mutta en kilpamielessä. Lajinvaihdos on tuonut uutta mielenkiintoa sekä virkeyttä harrastaa taas liikuntaa aktiivisemmin.
 
SirMax sanoi:
Onko kellään pitempään harrastaneella tullut kyllästymistä kamppailulajeihin? Itselläni on ollut viimeiset pari kolme vuotta jo pakkopullaa ja nyt etenkin ku selkä on hajonnut ni tuntuu siltä että saa riittää. Ei oo mitään tavotteita ja elämässä on tullut paljon tärkeämpiäkin asioita esiin.
Click to expand...

Armeijassa kun lihosin 10kg enkä enää taekwondossa pärjännyt laihduttamatta, niin kaikki jäi pariks vuodeks. Sitten uudestaan judoon, alottaen puhtaalta pöydältä. Parit vyökokeet läpi ba "kesäharrastukseks" nyrkkeily, jossa ollaan vieläkin. Tuohon kypsymiseen saatto vielä vaikuttaa, että kwonissa kisaamisen lisäks kävin vapaaottelussa ja thai boxingissa. Liikaa on aina liikaa.
 
Mä ainakin haaveilen et meen takaisin judoon heti kun paikat pysyy kasassa tarpeeks hyvin. Lisäksi huvittais alottaa kickboxing tai joku vastaava kun on tullut potkittua kuitenkin aika paljon vaikken mitään potkulajia olekaan treenannut virallisesti. Kilpailuista nyt on tietenkään turha enää haaveilla mut jos ees sparraamaan pystyis niin se ois varsin jees.
Niin ja mitä ip tilateisiin tulee niin pari kertaa oon niputtanut hyökkääjän tai torjunut jotain homoilua väistelemällä ja tönimällä, ei siinä ehdi miettiä mitään.. äkkiä vaan counteria ja sit pakoon tarvittaessa. Onneks ei oo tarvinnut koskaan potkaista tai lyödä ketään kunnolla, siitä tulee vaan niin vitun rumaa jälkeä..
Niin, joskus teinarina meinas tulla turpaan pahasti monta kertaa ja se pisti vähän miettimään et kannattaisko treenata jotain.
 
Satariel sanoi:
1. Kamppailulajit ovat erinomainen keino pysyä hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa.

2. Mielestäni mukavinta urheilua, mitä voi tehdä.

3. Kamppailulajeissa oppii kunnioittamaan treenikavereita, ja luottamaan heihin. Oppii myöskin paljon ihmisten psyykeestä. Myös oma itseluottamus kasvaa itsetuntemuksen parantuessa ja omia rajoja etsiessä ja niitä ylittäessä.

4. Koskaan ei tiedä, milloin joutuu puolustamaan itseään tai läheisiään. Enpä antaisi itselleni ihan helposti anteeksi, jos en pysyisi estämään esim. vaimon pahoinpitelyä vain sen vuoksi, että olen ollut liian laiska harjoittelemaan.

5. Aina on uutta opittavaa, eikä kukaan ole koskaan valmis kamppailija. En ole koskaan kuullut yhdenkään kamppailijan sanovan, ettei hänen tarvitse enää oppia mitään uutta, tai parantaa kuntoaan.

6. Muodustunut elämäntavaksi. Alotin treenit 25 vuotta sitten, ja vaikka välillä on taukojakin ollut, olen kasvanut kamppailijaksi, ja sellaisena itseäni varmasti aina tulen pitämään.

7. Viihdyn nykyisessä opettajan roolissa, ja pidän siitä, että pystyn auttamaan muita eteenpäin lajien parissa. Pidän myös siitä, kun näen onnistuneeni motivoimaan ihmisiä.

8. Hyvä syy elää muutenkin terveellisesti, että suorituskyky pysyy yllä. (vähemmän viinaa, enemmän terveellisiä ruokia jne.)

Siinä muutama syy, joita nopeasti tuli mieleen. Varmaan lisääkin tulee, kun tarkemmin miettii.
Click to expand...

Hyvin paljon samoja ajatuksia minullakin, mukavaa että joku tiivisti puolestani :)
Kamppailulajit näyttävät tosiaan kauempaa katsottuna ainakin joidenkin mielestä pelkältä väkivallalta. Jotkut ihan parhaat kaverit ja jopa tyttöystäväkin ajattelevat hieman sen suuntaisesti. Itseäni ei taas juuri muu urheilu nykyään kiinnostakaan niin harrrastajana kuin penkkiurheilijana. Mitä nyt yksi lätkän maailmanmestaruus tosin herkisti äänijänteitä :)
 
Satariel sanoi:
...
3. Kamppailulajeissa oppii kunnioittamaan treenikavereita, ja luottamaan heihin. Oppii myöskin paljon ihmisten psyykeestä. Myös oma itseluottamus kasvaa itsetuntemuksen parantuessa ja omia rajoja etsiessä ja niitä ylittäessä.
...
Click to expand...

Mulla kanssa on semmonen mututuntuma/vaikutelma muodostunut, että kamppailulajeissa olis keskimäärin paras urheiluhenkisyys. Tietty ammattitasolla on sitä matsien hypetysbullshittiä, mut sit kehään astuessa kuitenkin se useimmiten jää pois. Kuinka paljon esim. vaparissa on tarkotuksellisia munille lyömisiä, hiuksista vetämisiä tms. jos vertaa vaikka lätkän poikittaisiin ja koukkimisiin sun muihin ja futiksen jatkuvaan filmausitkuun (no okei, jokuhan (Koscheck?) UFC:ssä tais joskus filmata laittoman polven osuneen päähän)
 
karstakeuhko sanoi:
. Lisäksi huvittais alottaa kickboxing tai joku vastaava kun on tullut potkittua kuitenkin aika paljon vaikken mitään potkulajia olekaan treenannut virallisesti. Kilpailuista nyt on tietenkään turha enää haaveilla mut jos ees sparraamaan pystyis niin se ois varsin jees.
Click to expand...

Minkä takia kisoista on enää turha haaveilla?
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Tässä lista syitä, miksi itse harrastelen kamppailua:
1) Erinomaista kuntoilua, kehittää juuri niitä fyysisiä ominaisuuksia joita itsessäni haluan kehittää.
2) Opettaa nöyryyttä ja muiden kunnioitusta.
3) Parasta mahdollista stressinpurkua. Tatamilla pyöriessä unohtuu oikeastaan kaikki muu.
4) Monipuolisuus ja haasteellisuus, ikinä ei ole "valmis".
 
En tiedä kyseistä nyrkkeilijää, mutta ei nuo tittelit ja mitalit aina koko totuutta kerro. Hopeaakin voii vapaaottelun raskaassa saada jo yhdellä häviöllä. Nyrkkeilystä en tiedä.
 
Tässä muutamia perusteluita, miksi harrastan kamppailulajia ihan kuntoilumielessä:
1) Henkinen puoli, vähentää työstressiä ja kun oikein menee hermot kaikkeen, ei muuta kuin treeneihin hikoilemaan, jälkeenpäin olo on mitä mahtavin!
2) Hyvää ja monipuolista liikuntaa, aina voi oppia uutta, (varsinkin vasta tällainen vähän aikaa sitten lajit löytänyt aloittelija :D)
3) Antaa paljon itseluottamusta ja rohkeutta
4) Keskittymiskyky kasvaa, näin ainakin mulla, treenin aikana unohtuu kaikki muu kun keskityn täysin siihen mitä teen
5) Huippuhyvä ohjaaja, joka piiskaa kaikki irti mutta myös kannustaa, ja on täysin työlleen omistautunut
6) Kaikki se fyysinen oppiminen: koordinaatiokyky, tasapaino, kehonhallinta, kontrolli jne.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom