Miksi harrastaa kamppailulajeja?

[feikki-elvis]

Miten selitätte taviksille sen, jos ne kysyy että miksi harrastatte kamppailulajeja? Ulkoapäin katsottaessahan hommassa ei ole paljoa järkeä; äijät/akat hakkaa toisiltansa aivot pihalle, lajeissamme menestyvät yksilöt saavat hommasta rahaa ehkä sen verta että saa kahvin ja pullan ostettua huoltiksella. Eli raha ei se syy voi ainakaan olla.

 

[Deleted member 40111]

Ei varmasti raha ole syynä perus-/kotimaiselle harrastajalle/ammattilaiselle. Mutta kyllähän ne kaikkein kovimmat esim. UFC:n pitkäaikaiset mestarit on tehneet miljoonia dollareita ottelemisella, että luulisi sillä jo pullan jos toisenkin saavan. Eiköhän kamppailulajit ole mielekäs harrastus siinä missä muutkin urheilulajit, mukavahan se on itseään kehittää ja opetella uusia asioita. Tarvittaessa itsepuolustustaidotkin karttuvat samalla.

 

[Japi]

Miten selitätte taviksille sen, jos ne kysyy että miksi harrastatte kamppailulajeja? Ulkoapäin katsottaessahan hommassa ei ole paljoa järkeä; äijät/akat hakkaa toisiltansa aivot pihalle, lajeissamme menestyvät yksilöt saavat hommasta rahaa ehkä sen verta että saa kahvin ja pullan ostettua huoltiksella. Eli raha ei se syy voi ainakaan olla.

Kysyjille voi vastata että ihan samasta syystä kuin painijat ja nyrkkeilijät, tai oikeastaan minkä tahansa muun urheilulajin edustajat. Suomessa ei mistään urheilusta(jääkiekko poissuljettuna) oikeastaan rahaa saa, kyllä se on se rakkaus lajiin ja halu todistaa olevansa muita parempi. Yksiselitteistä syytä tuskin onkaan, kysyjiltä voi lähes poikkeuksetta kysyä, miksi vedät pään sekaisin lähikuppilassa/yökerhossa joka viikonloppu, yhtä vähän on järkeviä syitä luvassa.

 

[Crrc]

Miten selitätte taviksille sen, jos ne kysyy että miksi harrastatte kamppailulajeja? Ulkoapäin katsottaessahan hommassa ei ole paljoa järkeä; äijät/akat hakkaa toisiltansa aivot pihalle, lajeissamme menestyvät yksilöt saavat hommasta rahaa ehkä sen verta että saa kahvin ja pullan ostettua huoltiksella. Eli raha ei se syy voi ainakaan olla.

Miks sulla on olettamus että joku olisi rahan perässä? Enpä usko että millään lajilla olisi hirveästi harrastajia jos jokaista motivoisi raha.

 

[feikki-elvis]

Vastailen tähän omaan kysymykseeni. Noh, syyt miksi harrastan nimenomaan potkunyrkkeilyä, tärkeysjärjestyksessä, ovat:

1) Itsepuolustus/tappelutaito. Kyllä, tämä on tärkein syy miksi harrastan potkunyrkkeilyä, enkä esim. pingistä tai jalkapalloa. Jaa miksen sitten harrasta jotain itsepuolustuslajia tai perinnelajia? Siksi että vaikka urheilukamppailulajeissa on tietyt säännöt, niin mielestäni nimeomaan realistisen itsepuolustustaidon oppii, kun keskittyy harjoitteleen niitä muutamia tehokkaita liikkeitä mitä potkunyrkkeilyssä kilpaileminen vaatii, ja testailee niitä sparraillessa ja kilpailutilanteissa. Vielä tehokkaampaa olisi, jos harrastaisi nimeomaan jotain tehokasta itsepuolustuslajia, ja "ajautuisi" tappeluihin/ip-tilanteisiin joka viikonloppu. Mutta yhteiskunnan järjestyksen ja oman terveyden kannalta tämä ei ole kovin järkevä elämäntapa ;) . Ja väitän, että kyllä esim. baaritappelussakin on omat "kirjoittamattomat" sääntönsä! Toisin kuin taisteluissa ja todellisissa itsepuolustustilanteissa, joissa kaikki on sallittua. Itsepuolustus on toki se syy myös miksi harrastan pystylajia, enkä esim. jotain painia; paini on hyvä baaritappelussa, jossa on säännöt, mutta turmiollinen todellisissa ip-tilanteissa. Paini/tarttumisetäisyydeltä kun voi tehdä sellaisia brutaaleja tekniikoita, joista varmaan suurin osa täällä ei ole ikinä kuullutkaan; esimerkiksi purra nenän irti (on tapahtunut IRL, ei mulle onneksi kylläkään)! Vaikka tämä tärkein syy onkin, en ole silti mikään katutappelija, en ole sitten teini-vuosien jälkeen ajautunut yhteenkään riitaan missä olisi tarvinnut kohottaa nyrkkejä. Mutta jotenkin se vaan antaa itseluottamusta kun osaa pitää huolta itsestään ja voi mennä mihin vain haluaa.

2) Urheilumeininki. Kehittyminen jossain asiassa ja kilpailussa menestyminen antaa arvostusta muilta ihmisiltä, oli se sitten mikä urheilulaji tahansa. Rakastan myös kaikkea oheisharjoittelua. Parantuneesta yleiskunnosta on hyötyä vähän joka paikassa, ja se pidentää myös elinikää. Tämän takia mielestäni ip- ja taistelulajit ovat hieman "tylsiä".

3) Hyvä porukka. Tiivis ja lämminhenkinen serua.

4) Ainut laji paikkakunnallani, missä voi vielä "vanhana" aloittaneenakin menestyä ainakin kohtalaisesti.

Tossa nyt muutama, siihen saattaa tulla vielä lisäystä myöhemmin kunhan mietiskelen tätä asiaa päässäni hieman pitempään.

 

[minutewar]

No kukapa ei haluaisi olla sunnuntaiaamun klo 04 grillijonon kingi!

 

[Big Evil]

Vastailen tähän omaan kysymykseeni. Noh, syyt miksi harrastan nimenomaan potkunyrkkeilyä, tärkeysjärjestyksessä, ovat:

1) Itsepuolustus/tappelutaito. Kyllä, tämä on tärkein syy miksi harrastan potkunyrkkeilyä, enkä esim. pingistä tai jalkapalloa. Jaa miksen sitten harrasta jotain itsepuolustuslajia tai perinnelajia? Siksi että vaikka urheilukamppailulajeissa on tietyt säännöt, niin mielestäni nimeomaan realistisen itsepuolustustaidon oppii, kun keskittyy harjoitteleen niitä muutamia tehokkaita liikkeitä mitä potkunyrkkeilyssä kilpaileminen vaatii, ja testailee niitä sparraillessa ja kilpailutilanteissa. Vielä tehokkaampaa olisi, jos harrastaisi nimeomaan jotain tehokasta itsepuolustuslajia, ja "ajautuisi" tappeluihin/ip-tilanteisiin joka viikonloppu. Mutta yhteiskunnan järjestyksen ja oman terveyden kannalta tämä ei ole kovin järkevä elämäntapa ;) . Ja väitän, että kyllä esim. baaritappelussakin on omat "kirjoittamattomat" sääntönsä! Toisin kuin taisteluissa ja todellisissa itsepuolustustilanteissa, joissa kaikki on sallittua. Itsepuolustus on toki se syy myös miksi harrastan pystylajia, enkä esim. jotain painia; paini on hyvä baaritappelussa, jossa on säännöt, mutta turmiollinen todellisissa ip-tilanteissa. Paini/tarttumisetäisyydeltä kun voi tehdä sellaisia brutaaleja tekniikoita, joista varmaan suurin osa täällä ei ole ikinä kuullutkaan; esimerkiksi purra nenän irti (on tapahtunut IRL, ei mulle onneksi kylläkään)! Vaikka tämä tärkein syy onkin, en ole silti mikään katutappelija, en ole sitten teini-vuosien jälkeen ajautunut yhteenkään riitaan missä olisi tarvinnut kohottaa nyrkkejä. Mutta jotenkin se vaan antaa itseluottamusta kun osaa pitää huolta itsestään ja voi mennä mihin vain haluaa.

2) Urheilumeininki. Kehittyminen jossain asiassa ja kilpailussa menestyminen antaa arvostusta muilta ihmisiltä, oli se sitten mikä urheilulaji tahansa. Rakastan myös kaikkea oheisharjoittelua. Parantuneesta yleiskunnosta on hyötyä vähän joka paikassa, ja se pidentää myös elinikää. Tämän takia mielestäni ip- ja taistelulajit ovat hieman "tylsiä".

Kohdasta 2 olen täysin samaa mieltä, esim. juuri potkunyrkkeily on helvetin tehokasta liikuntaa.

Mutta minkälaiset kirjoittamattomat säännöt on baaritappelussa? Pitääkö kombinaatioiden mennä musiikin tahdissa? En ole itse ikinä joutunut tappeluun baarissa, mutta olen joutunut katsomaan vierestä kun nuorta miestä on lyöty tuolilla päähän. Näytti "vähän" pahemmalta kuin showpainissa.

 

[Somebloke]

Ilman judoa mun elämästä puuttuis kokonaan fyysinen kontakti muihin ihmisiin.

 

[SIC-]

Se on hauskaa.

 

[Adamantium]

Ilman judoa mun elämästä puuttuis kokonaan fyysinen kontakti muihin ihmisiin.

Ensin nauroin ja sitten tajusin, että oma tilanteeni olisi aivan sama, jollen pääsisi harjoittamaan BJJ:tä.

Edit: Tarkoitan siis, että tilanteeni on sama. Minullakaan ei olisi elämää ilman BJJ:tä.

 

[MikaT2]

Menin Judoon 5 vuotiaana koska olin katsonut Karate Kid Ykkösen ja en päässyt vielä karateen ikäni puolesta. Judo olikin sitten kivaa tosin otin sitten Karaten siihen rinnalle heti vuoden päästä kun ikä sen salli.
Karaten vaihdoin Potkunyrkkeillyyn 12 vuotiaana ja 15 vuotiaana vaihdoin Judon ja Potkunyrkkeilyn Vapaaotteluun.
18 vuotiaana kiinnostuin vähän vielä itsepuolustuksesta ja alloin harrastamaan Vapaaottelun rinnalla myös Krav Magaa pari kertaa viikossa.

Eli kyllä itsellä ainakin ihan sattuman kautta on harrastaminen lähtenyt käyntiin. Yhtä hyvinhän olisin voinut lapsena mennä vaikka ratsastamaan tai kuulaa työntämään tiedä sitten olisinko niistä innostonut pitemmäksi aikaa.
Empä ole koskaan kyllä selitellyt miksi harrastan.

 

[Disgust]

Menin Judoon 5 vuotiaana koska olin katsonut Karate Kid Ykkösen ja en päässyt vielä karateen ikäni puolesta. Judo olikin sitten kivaa tosin otin sitten Karaten siihen rinnalle heti vuoden päästä kun ikä sen salli.
Karaten vaihdoin Potkunyrkkeillyyn 12 vuotiaana ja 15 vuotiaana vaihdoin Judon ja Potkunyrkkeilyn Vapaaotteluun.
18 vuotiaana kiinnostuin vähän vielä itsepuolustuksesta ja alloin harrastamaan Vapaaottelun rinnalla myös Krav Magaa pari kertaa viikossa.

Eli kyllä itsellä ainakin ihan sattuman kautta on harrastaminen lähtenyt käyntiin. Yhtä hyvinhän olisin voinut lapsena mennä vaikka ratsastamaan tai kuulaa työntämään tiedä sitten olisinko niistä innostonut pitemmäksi aikaa.
Empä ole koskaan kyllä selitellyt miksi harrastan.

Mulla heräsi Mika väistämättä kysymys, kun olet 16 vuotta harrastanut vaparia, niin oletko käynyt matsaamassa? Eihän kaikki harrasta vaparia ottelemista varten, mutta luulisi 16 vuoden uran aikana tulleen edes muutama amatöörimatsi? Itse henk koht kuolin halusta päästä D- matsiin suoraan alkeiskurssilta. Sulla on aika vahva perusta kyllä kamppailu-urheilussa. Jos ei sun läppiä lukisi, niin voisi olettaa nimimerkin takana kirjoittelevan suomalainen "true martial artist" GSP. Tämä ei siis millään tavalla vittuilua tai muuta sellaista, vaan ehkä puhdasta ihmetystä. Anteeksi, jos kuulostaa hölmöltä, mutta olet harrastanut 26 vuotta kamppailu- / itsepuolustuslajeja ja silti sulla on välillä todella harhaanjohtavia analyysejä kaikessa mikä liittyy kamppailuun. 16 vuoden vapariuran aikana sinun olettaisin oppineen flying reverse omoplatan ja silti fanitat sokeasti kuin pikku poika Tito Ortizia.

Mutta ei siinä mitään, olet kyllä jännä tapaus, mikäli kaikki sun jutut on oikeesti totta. :thumbs:

 

[TML]

Itse näen vaparin erittäin hyvänä kuntoiluna, mutta sen lisäksi se on mielenkiintoista oppimisineen jne... ja onhan siinä kieltämättä oma jännitysmomenttinsa, myös sparraillessa. Viimeisenä, niin kyllähän se paljonkin nostaa itseluottamusta, jos ei ole luontaisesti sinut ns. "uhkaavissa" tilanteissa. Enkä nyt todellakaan luule, että pienen kamppailulajitaustan kanssa et saa käkees millään, mutta kunhan itse uskoo niin.

 

[MikaT2]

Mulla heräsi Mika väistämättä kysymys, kun olet 16 vuotta harrastanut vaparia, niin oletko käynyt matsaamassa? Eihän kaikki harrasta vaparia ottelemista varten, mutta luulisi 16 vuoden uran aikana tulleen edes muutama amatöörimatsi? Itse henk koht kuolin halusta päästä D- matsiin suoraan alkeiskurssilta. Sulla on aika vahva perusta kyllä kamppailu-urheilussa. Jos ei sun läppiä lukisi, niin voisi olettaa nimimerkin takana kirjoittelevan suomalainen "true martial artist" GSP. Tämä ei siis millään tavalla vittuilua tai muuta sellaista, vaan ehkä puhdasta ihmetystä. Anteeksi, jos kuulostaa hölmöltä, mutta olet harrastanut 26 vuotta kamppailu- / itsepuolustuslajeja ja silti sulla on välillä todella harhaanjohtavia analyysejä kaikessa mikä liittyy kamppailuun. 16 vuoden vapariuran aikana sinun olettaisin oppineen flying reverse omoplatan ja silti fanitat sokeasti kuin pikku poika Tito Ortizia.

Mutta ei siinä mitään, olet kyllä jännä tapaus, mikäli kaikki sun jutut on oikeesti totta. :thumbs:

Olen käynyt matsaamassa Judossa, Karatessa, Potkunyrkkeilyssä ja Vapaaottelussa.
Kaikki kirjoittamanihan on omia näkemyksiäni ja minä kyllä tosiaan olen aina fanittanut Tito Ortizia ja PALJON.

 

[Satariel]

1. Kamppailulajit ovat erinomainen keino pysyä hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa.

2. Mielestäni mukavinta urheilua, mitä voi tehdä.

3. Kamppailulajeissa oppii kunnioittamaan treenikavereita, ja luottamaan heihin. Oppii myöskin paljon ihmisten psyykeestä. Myös oma itseluottamus kasvaa itsetuntemuksen parantuessa ja omia rajoja etsiessä ja niitä ylittäessä.

4. Koskaan ei tiedä, milloin joutuu puolustamaan itseään tai läheisiään. Enpä antaisi itselleni ihan helposti anteeksi, jos en pysyisi estämään esim. vaimon pahoinpitelyä vain sen vuoksi, että olen ollut liian laiska harjoittelemaan.

5. Aina on uutta opittavaa, eikä kukaan ole koskaan valmis kamppailija. En ole koskaan kuullut yhdenkään kamppailijan sanovan, ettei hänen tarvitse enää oppia mitään uutta, tai parantaa kuntoaan.

6. Muodustunut elämäntavaksi. Alotin treenit 25 vuotta sitten, ja vaikka välillä on taukojakin ollut, olen kasvanut kamppailijaksi, ja sellaisena itseäni varmasti aina tulen pitämään.

7. Viihdyn nykyisessä opettajan roolissa, ja pidän siitä, että pystyn auttamaan muita eteenpäin lajien parissa. Pidän myös siitä, kun näen onnistuneeni motivoimaan ihmisiä.

8. Hyvä syy elää muutenkin terveellisesti, että suorituskyky pysyy yllä. (vähemmän viinaa, enemmän terveellisiä ruokia jne.)

Siinä muutama syy, joita nopeasti tuli mieleen. Varmaan lisääkin tulee, kun tarkemmin miettii.

 

[Mr.Bueno]

Kehään kävellessä kuoriutuu perus insinöörinörtistä se "spartalainen" esiin. Sitä fiilistä on vaikee muuten saavuttaa. Mun mielestä kilpaileminen ja siihen tähtäävä harjoittelu on niin hyvä vastakohta työelämälle. Treenatessa pyyhkiytyy kaikki työstressi yms. pois mielestä joten ihan elinehtohan tää vapaaottelu harrastus on itselle. Tietysti siinä sivussa niistä treenikavereista tulee niitä jätkiä joita näkee kaiken eniten eli sosiaalinen puolikin on hoidossa. Siinä kaveriporukassa on myös se hyvä että kaikki tietää ns. kengitysjärjestyksen. Ei tule sitten niitä saunailta paineja niinkun esim. työpaikan kempaloissa.

Itse kun en treenamisilta pahemmin kerkiä liikkumaan yöelämässä niin eipä sellaisia IP:tilanteitakaan tule vastaan. Joten tähän asiaan suhtaudun täysin urheilumielellä, ihan kuten lätkään tai keihäänheittoon.

 

[jarip]

1. Erinomainen keino pitää itsensä fyysisessä kunnossa
2. Hyvät valmiudet puolustaa itseään ja läheisiään
3. Loistava työkalu henkiseen tasapainoon mm. "irti arjesta" eli stressin lievittämistä, kurinalaisuuden oppimista, kamppailutovereiden ja muidenkin ihmisten kunniotus jne.
4. Aina on uutta opittavaa
5. Opit käsittelemään onnistumisia ja epäonnistumisia

Siinä päälimmäisenä tulevat syyt kamppailulajien harrastamiselle omalta kohdalta

 

[feikki-elvis]

Mutta minkälaiset kirjoittamattomat säännöt on baaritappelussa? Pitääkö kombinaatioiden mennä musiikin tahdissa? En ole itse ikinä joutunut tappeluun baarissa, mutta olen joutunut katsomaan vierestä kun nuorta miestä on lyöty tuolilla päähän. Näytti "vähän" pahemmalta kuin showpainissa.

En ole minäkään ikinä baarissa tapellut, mutta olen lukenut paljon asiasta :D. Jos joku tekee yllätyshyökkäyksen tai käyvät joukolla kimppuun, kyseessä on taistelutilanne(kaikki sallittu). Tappelut ovat aina yksi-yhtä vastaan käytäviä, tietyissä piireissä normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluvaa toimintaa. Joskus tappelusta voi kehittyä taistelu, ja siinä voi tulla tosi rumaa jälkeä.

 

[MikaT2]

Joka kerta noista tilanteista on kuristuksilla selvinnyt jos ei ole puumalla selvinnyt.

 

[Bacchanal]

Joka kerta noista tilanteista on kuristuksilla selvinnyt jos ei ole puumalla selvinnyt.

Itse käytän tiikeriä jos kuristus ei onnistu.