Miksi aloitit bodauksen/voimailun?

[Pentu]

Eli yhteenvetona voisi ajatella,että suurimmasta osasta kynäniskariukunuorista,kiusatuista nuhveloista tuleekin sitten isompana ne kovimmat treenaajat.:thumbs:

 

[Mr.Bueno]

Massa on valtaa... mutta mielummin lihaksena

 

[DOMS man]

Olin vielä 18-vuotiaana rapakunnossa niin lihas- kuin aerobisessa kunnossakin. Inttiin lähtö kuitenkin läheni ja ajattelin että kannattaisi vähän kohentaa kuntoaan. Rupesin tekemään kotona leuanvetoa, etunojia, vatsaa ja selkää. Tuolloin kiinnosti vain jaksettujen toistojen määrä, ei lihaksen koko tai maksimivoima. Lisäksi rupesin käymään juoksulenkillä. Intissä sainkin sitten lihaskuntotestissä arvosanan hyvä ja Cooperissakin mukavasti 2800 m.

Intin jälkeen 20-vuotiaana yliopisto-opiskelijana uskaltauduin ensimmäistä kertaa myös kuntosalille ja lisäksi jatkoin juoksulenkkeilyä. Silloin alkoi myös lihasten ja voiman kasvatus kiinnostaa ja motivaattorina oli halu olla joskus isompi ja vahvempi kuin tavallinen "sohvaperuna perusjätkä". Kuitenkin treenit tahtoivat jäädä epäsäännöllisiksi, tekosyynä aina opiskelustressi. Suoritin kuitenkin yliopistotutkinnon nopeasti 4 vuodessa ja näin jälkeenpäin ajatellen onkin parempi että treenit kusivat, kuin että opiskelut olisivat kusseet.

Juoksulenkkeily pääsi sitä paitsi pari vuotta sitten harrastuksena niskan päälle kuntosaliin nähden ja sain juostuksi toissa kesänä puolimaratonin ja viime kesänä maratonin. Tähänkin motivoi lähinnä halu kuulua siihen pieneen "parhaimmistoon" joka elämänsä aikana maratonin edes kerran juoksee.

Syksyllä otin kuitenkin kuntosalin taas ensisijaiseksi harrastukseksi ja treenaan 4 kertaa viikossa ja tuloksiakin on tullut ihan mukavasti, esim. penkki 10 x 70 kg => 10 x 77,5 kg. Maksimi 100 kg on realistinen lähitulevaisuudessa. Lähinnä koetan kuitenkin kasvattaa massaa. Juoksukuntoakaan en halua päästää rapistumaan vaan juoksen edelleen 2 kertaa viikossa 13 km lenkin. Opiskelustressiäkään ei enää ole, joten innon en enää pelkää yhtäkkiä lopahtavan. Ikää on nyt 26 vuotta.

Niin, ja motivaattorina on edelleen halu olla joskus isompi ja vahvempi kuin tavallinen "sohvaperuna perusjätkä"

 

[Helie]

Eli yhteenvetona voisi ajatella,että suurimmasta osasta kynäniskariukunuorista,kiusatuista nuhveloista tuleekin sitten isompana ne kovimmat treenaajat.:thumbs:

Aivan..
Itse aloitin voimailun, koska näytin (ja näytän edelleen..) omasta mielestä pelkältä tikulta.. Ja olen myös aina haaveillut isoista lihaksista, mutta eiväthän ne pelkällä haaveilemisella kasva. Siispä päätin puoli vuotta sitten viimein hankkia ihan oikeat lihakset, ilman mitään "kaikkimulleheti -asennetta". Välistä tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta kun sen peilin malttaa jättää edes pieneksi hetkeksi rauhaan niin voi taas vähän ajan päästä yllättyä: "Onko muka tuossakin joku lihas??!!" Aikaisemmin vaivannut selkäsärkykin hävisi, kun aloitin punttien nostelun.
Samalla tulee sitten syötyäkin terveellisesti..

 

[cuscus]

Aivan..
Itse aloitin voimailun, koska näytin (ja näytän edelleen..) omasta mielestä pelkältä tikulta.. Ja olen myös aina haaveillut isoista lihaksista, mutta eiväthän ne pelkällä haaveilemisella kasva. Siispä päätin puoli vuotta sitten viimein hankkia ihan oikeat lihakset, ilman mitään "kaikkimulleheti -asennetta". Välistä tuntuu, ettei mitään tapahdu, mutta kun sen peilin malttaa jättää edes pieneksi hetkeksi rauhaan niin voi taas vähän ajan päästä yllättyä: "Onko muka tuossakin joku lihas??!!" Aikaisemmin vaivannut selkäsärkykin hävisi, kun aloitin punttien nostelun.
Samalla tulee sitten syötyäkin terveellisesti..

Se onkin mielenkiintoinen kokemus, kun huomaa vatsassa omituisen patin. Siitä alkaa hirveä lääkärikirjojen ja netin anatomiasivujen selaaminen, kun eihän tuossa kohden kehoa pitäisi kyllä mitään lihasta olla. Tutkimusten päätyttyä selvisikin, että se kuuluu six-packiin

 

[rautavuori]

Että tulis isoks ja vahvaks!. Ja et sais paremmin naisii.

 

[Pulla]

No mulla on se sama vanha selitys kun lukoissa kaikkia kiekonpelaajat ja muut vastaavat isot pojat vei kaikki likat mun nokan edesta! :D Aattelin sit etta kun tassa pari viikkoo kayn salilla ni sit saan kaikki. 5 vuotta mennyt enka oo saanu ketaan, silla tiella ollaan edelleen. Ehka vuonna 2013 paasen jopa pussaileen. Siksi siis punttailen.

 

[Randy Couture]

No aika lailla samasta syystä kuin muutkin, eli n.10 ikäsenä olin vielä luokan kädenvääntökunkku. Sitten tuli yläaste ja kun en ollut ihan etunenässä mitä murrosiän alkamiseen tulee huomasin yht äkkiä että mähän olen laiha ruippana joka ei saa edes pyörää pystyyn. No, elelin siinä muutaman vuoden sitten ihan itsesäälissä kunnes kaveri sai innostettua kamppailulajeista. Sitten tuli intti ja intin jälkeen sitten ilokseni huomasin että lihaksetkin rupes tarttumaan luihin. Piti änkeytyä salille ja huolimatta 5x viikossa koko kroppa treenijaosta tulosta tuli sen verran että koko maailman katsomus muuttui. Nykyään menee hiukan kausiluontoisesti toi nostelu muiden lajien ohessa.

 

[male]

178/120. Kutsunnoissa lääkäri pisti lappuun A-mies varauksella ylipainoinen. Reilu puoli vuotta tästä 178/79. Mutta mää näytän niille heinäkuussa!!

BTW kiitos sille tamrokkilaiselle atletikolta, joka piti pakkiksen paitaa päällä reenatessaan. , vaikka oletkin mies.

 

[suortti]

Melkee kaikkihan näyttää alottaneen samasta syystä. Olin vielä ala-asteikäsenä krhm hieman tukevahko ja tästä syystä minua kiusattiinkin. Yläasteelle tultaessa ajattelin alottaa puhtaalta pöydältä joten ennen koulun alkua ajattelin kuntoilla nuo makkarat pois. Alussa se oli semmosta leuka, punnerrus hässäkkää, mut sit kerran koulun liikunta päivänä mentiin salille ja siitä se sitten lähti.

 

[Stallion]

Täällä on nyt selvästi kaksi koulukuntaa. Itse kuuluin siihen harvinaisempaan, eli 195 cm ja 70kg kertoo karua kieltä. Mikään ei tuntunut nuoruusvuosina tuohon ongelmaan auttaa, ei edes McDonald`sin kerroshampurilaiset. Yhtenä päivänä sitten eksyin jostain syystä salille, innostuin lajista, luin kasan kirjoja ja artikkeleita ja taistelu tuon ongelman voittamiseksi alkoi. Nyttemmin olen saanut vihollisestani jo hieman yliotetta, mutta loppua ei näytä tässä sodassa näkyvän.

 

[I.A.K]

Kokeilin aluksi jalkapalloa,judoa,jääkiekkoa ynnä muuta, mutta noi joukkueurheilut ei vaan kolahtanut ja halusin saada lisää voimaa ja kuntosali oli omalla kohdalla paras vaihtoehto.

 

[Juho]

En halunnu olla enään niin pieni. Tuskin kuitenkaan koskaan olen mielestäni tarpeeksi iso, mutta saatan kasvaa muita isommaksi.

 

[dmv]

Ennen pelasin mm. kiekkoa, mutta kyrpiinnyin siihen, että joka joukkueessa yhteishenki oli huono ja siellä oli ihme sisäpiiririnkejä. No pariin vuoteen ei tullut sitten mitään tehtyä ja tapahtui normaali kuvio, eli paino pomppasi ja kunto huononi. Muutamia vuosia sitten löysin kaverin avulla kuntosalille ja sillä tiellä ollaan edelleen, eikä loppua ole näkyvissä.

 

[Joona]

Olin aloittanut juuri Taekwondon ja tuli mieleen, että jalat on aika heikossa hapessa voiman puolesta, joten ajattelin, että jos vaikka kävis niitä hieman treenaamassa. Salille eksyttyäni päätin, että tehdään samalla myös käsille ja muulle ylävartalollekin treeniä ja nyt on mielessä, että paino ensin 70kg yläpuolelle pikkuhiljaa ja siitä sitten katsotaan, pitääkö vielä kasvaa. Pakkotoistoon olin törmännyt jo aikaisemmin, mutta nyt aloin sitten lukea enemmän ja huomaamatta aloin katsoa ruokavaliotani ja karsin hiilareita vähemmälle ja yritän saada ainakin sen 2g/kg proteiinia päivässä. Aikaisemmin vain välillä pyöräilyn jälkeen palautusjuomia. Karkit, limsat jne. on jäänyt pois, ja lähinnä syön niitä, jos joku kaveri sattuu tarjoamaan. Ainoastaan salmiakkia kaipaan välillä.

 

[nbz]

Punttauksen alottamiseen on ollut monia syitä. Suurin syy on varmasti ollut ylimääräiset kilot, jotka ovat ravisuttaneet minua koko pienen ikäni. 15 vuoden vanhana olin jo päälle 100kg ja stoppia lihoamiselle ei ollut näkyvissä.
Sain kuitenkin itsestäni niskasta kiinni ja raahasin itseni laihdustukuurille, jonka tuloksena painoni putosi muutamia kymmeniä kiloja.
Siinä samalla kaivoin isäni vanhan treenausvehkeen Bullworkerin esiin kaapista, jolla tuli treenattua jonkun aikaa. Sitten syntyi ajatus, jonka seurauksena Bullworker sai jäädä ja siirryttiin alakertaan treenaamaan jahka sinne tanko saataisiin hankittua. Tulihan siinä treenattua aluksi vanhan pyykkilaudan päällä penkkiä ja muita liikkeitä. Tietenkin alkuun sysäyttävänä voimana oli näyttää paremmalta vaatteiden kanssa tai ilman.

 

[Lostedt 61#]

14 vuotiiana olin 175 cm 115 kg painava 25 kg penkistä nostava koulukiusattu poika....
ja kolmen vuoden jälkeen kiusaajat ei uskalla mulle sanaakaan enää sanoa:D

 

[Asymm]

sit epäsäännöllistä treeniä (lähinnä tosin kuntoutusta) yms vuositolkulla ja nyt vuosi ihan tosissaan. kyllä se pidemmän päälle rupes vituttaan käydä fysikaalisessa hoitolaitoksessa ku kertoja rupes oleen tuolla 300 paikkeilla. ja ne ei todellakaan ollu voima/body harjoittelua.

Vähän sama juttu, kävin paikallisessa fysikaalisessa kuntoutuksessa. Aikani siinä tuli kävelyä harjoiteltua, tuumin että voisihan noita punttejakin testata. Tähän asti näkemys "Potareista" ei ollut kovin ruusuinen, paikalliset kylän_vahvimmat_sällit eivät (öykkärimäisellä) esimerkillään erityisemmin loistaneet. Tuli vähän ylimielinen asenne "moisiin urpoihin".

Vaikka aina olen ollut aika stiksi ei ollut käynyt mielessä tätä faktaa muuttaa. Lapsena tuppasi kavereiden kanssa leikit olemaan aika fyysisiä, metsään majan rakennusta ja muuta remuamista. Voimaa oli laihaan varteen nähden omiin tarpeisiin riittävästi, armeijan punnerrus- ja leuanvetotestit eivät tuottaneet vaikeuksia.

Fysioterapiassa aloitettua voimailua kesti n. 4 vuotta ja lihastakin tarttui. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen alkoi viime talvella pimeydessä kulmat painumaan kurttuun ja muutenkin hommat tökkimään. Otin itseäni niskasta ja marssin salille, olo (ja roppa) koheni silmissä ja hymykin taas irtosi. Syksystä tuli taukoa ja taas olis polte jumpalle. Pitäisi vaan saada olkapää kuntoon.

 

[v-selkä76]

Nuorena poikana 7-10 vuotiaana tykkäsin painia muiden samanikäisten kanssa nurmikolla. Jo silloin pidin voimaa ja lihaksia miehen ominaisuuksina. Myös leikkiminen Masters of the Universe nukeilla (sikaisot lihakset) antoi ehkä minulle hieman erilaisia vartaloihanteita, kuin esim. tyttöjen Barbi ja Kevin nuket.
Sitten tietyistä syistä tuli n. vuoden mittainen laiskuuden puuska. 11-vuotiaana viihdyin television ääressä laiskotellen ja söin paljon. Sitten olinkin jo melkoinen pullamössö. Näin Alibi-lehdessä Wrangen mainoksen ja tilasin voima-twisterin maaliskuussa 87. Viikon päästä taivuttelinkin sillä jo pitkiä sarjoja. Oli hienoa kun monet aikuiset naiset eivät saaneet sitä taipumaan, vaikka pieni miehenalku jo olinkin.
No sit olikin jo ehtinyt naiset alkaa kiinnostaa ja olin älyttömän lätkässä yhteen Mari nimiseen tyttöön mun luokalla joka oli tosi kaunis. Lisäksi hän teki kuudennella luokalla puolivoltinkin taaksepäin (ope varmisti). Aattelin et vaikka mulla ei ois mahiksia unelmaani saadakaan, niin en halua että koko loppuelämäni ajan mun ulkonäköni on kauniin naisen saamisen este. Eli sit vuoden 87 lopulla sainkin isän suostumaan tilaamaan mulle levytankosarjan ja käsipainot. Kuvaston mallista isä sit teki mulle samantien ihan toimivan ensimmäisen harjoituspenkkini ja ompeli vielä nyrkkeilysäkinkin.
Sen ikäisenä karatefilmit oli mulle jotain tosi hienoa, eli 7 kertaa viikossa en pelkästään nostellut painoja vaan myös annoin kyytiä nyrkkeilysäkillekin tuntikausia.
Myös ravintoasioita aloin lukemaan alusta alkaen ja siihen asti kotonani syöty perusruoka makkaraa makaronilla tai perunoilla sai lisäkseen yhä useammin riisiä ja tonnikalaa. Tein siis omia ruoka-annoksia. No parissa kuukaudessa laihduin hoikaksi ja samalla voimistuin. Taistelulajien tai telinevoimistelun harrastusintonikin olisi ollut kova, mutta niihin ei ollut oikein varaa lähteä mukaan. Itseasiassa telinevoimistelu on mielestäni ehkä kaikkein hienoin ja vaikuttavin "kevyempien miesten" urheilulaji. Valitettavasti en sitä päässyt kokeilemaan kuin peruskoulussa ja pari kertaa lukiossa.
Kuudennen luokan päätteeksi sain urheilustipendin, kun olin edistynyt liikunnassa niin hienosti. Vahvemmat lihakset ja parantunut notkeus/ketteryys auttoivat paljon iässä, jolloin muut juuri eivät puntteja nostaneet.
No eka vuosi oli sellaista kiertoharjoittelua ilman kummoisia taukoja eli erilaisia liikkeitä vuoronperään jopa 4 tuntia päivässä joka päivä. Tosi typerää harjoitella niin. Tosin sainpahan rasvat pois ja hyvän yleiskunnon.
Kun sitten sain kirjan Mahtava Lee Haney, kopioin kaikki kirjan harjoitukset ja opin vihdoin jaottelemaan lihasharjoittelun oikein. Silloin tosin tein pyramidiharjoitukset niin että myös keveimmällä painolla treenasin viimeiseen toistoon. Joka tapauksessa tulokset olivat upeita erottuvuuden ja koon suhteen koko loppu peruskoulun ajan .
TODELLINEN HARJOITTELU ALKOI VASTA YATESIN BLOOD AND GUTSISTA 17V.
Kunnolla oikean harjoittelun makuun pääsin kun sain Dorian Yatesin kirjan. Olin 17v.
Sitten lihasvoima ja kasvu lähtivät kovaan nousuun. Muutokset harjoittelussa olivat:
1.Mahdollisimman räjähtävä noston positiivinen vaihe ja hidas negatiivinen osa.
(Ennen nostin liian hitaasti ja keskityin tuntumaan.)
2. Aloin vihdoin myös tajuamaan levon merkityksen. Jaoin lihakset ainakin 4 osaan ja treenien kestot lyhenivät puoleen.
3. Aloin pitää treenipäiväkirjaa. Ilman tätä päätöstä en varmaan olisi seuraavaa kahtatoista vuotta jaksanut motivoitua. Lihasmassa vaihteli paljon armeijan jälkeen renttuillessa ja rahatilanteen vuoksi huonosti syödessä. Silti en ikinä lopettanut salilla käyntiä hetkeksikään. Vihkosta näin selvästi jos olin vajonnut liian alas. Peili on mulle valehdellut aina. Peilissä oma silmäkin näkee tiukkuuden, mut ei kovin hyvin varsinaista lihaksen kokoa.
No jotain näistä asioista olin ehkä tajunnut lehdistä jo aiemminkin, mutta vasta Dorianin kirjoittamana uskoin neuvoja. Pidinhän häntä kuin jumalana.

 

[Vanek]

Itse punttaan tällä hetkellä jääkiekon takia, olen ajatellut että jos en parinvuoden sisällä mahdu omankaupungin S-sarja jengiin(tällä hetkellä näyttää kyllä siltä että voisin mahtuakin)niin sitten saa kiekko jäädä ja puntti nousee etualalle.