Lukemani perusteella olet hyvässä kunnossa.
Nuoremmatkin, mukaan lukien minä, kalpenee sinuun verrattuna. Ei muuta kuin jatkat eteenpäin ja muistaa "kunnioittaa" sopivasti kolotuksia.
Minulla on kertynyt liikaa silavaa kolmen viimeisen leikkauksen välissä ja jälkeen. Olen aloittanut uudelleen elämäntaparemontin, jonka yhtenä tavoitteena on vähentää vähentää rasvamäärän osuutta.
Kiitos Mikko! Minulle
erittäin tarpeellinen tieto ja muistus minulle.
Kauan sitten treenasin hiihtoa kuin hullu. Luulin tietäväni, kuinka treenata oikein, mutta kaikkea muuta.
Olisin saanut ilmaiseksi valmennusapua, mutta enhän minä suostunut. Eräs silloinen kilpahiihtäjä sanoi minulle, "jätkä harjoittelee määrällisesti kuin maailmanmestari , mutta siihen kaikki jääkin".
Kävin jopa öisin lenkillä, jotta sain merkinnän harjoituspäiväkirjaan (mielihyvä). Välillä tuli taukoja
kokonaisrasituksen noustessa liian korkeaksi. Jouduin joitakin kertoja tarkempiin tarkistuksiin kun sykkeet olivat sekaisin, pyörtyilin jne. Yritin vähentää harjoittelua, mutta huonoin tuloksin. Silloinen urheileminen oli kuin alkoholistille alkoholin kittaaminen. Lopettamisen tein kertaheitolla melko totaalisesti, myyden melkein kaiken kaluston (oli pakko tai muuten olisin ollut sama urheiluholisti).
Urheilun jälkeen vapautuva energia suuntautui entistä enemmän työelämään. Minusta tuli työholisti. Pomot eivät kysyneet ylitöihin (tai no joskus), mutta minä tein ylitöitä ilman korvausta. Joskus jäin jopa tekemään "paremmin" muiden jo tekemiä töitä. Kyllä, kuulostaa erittäin sairaalta. Välillä oli normaaleja työpäiviä, välillä 10-12 tuntia per päivä ja jossain vaiheessa työpäivien pituus venyi 10-15 ja siitä 15-20 tuntisiksi. Minua varoiteltiin monelta taholta, mutta mielessäni ajattelin, "kyllä minä jaksan, siinäpähän puhutte". En jaksanut kuitenkaan loputtomiin. Vuonna 2006 katkesi kamelin selkä eli oli pakko hakea apua. Erikoislääkärit ovat sanoneet minun lyhentäneeni elinikääni, mutta onneksi en tiedä, kuinka monta vuotta. Joskus potkaisen tyhjää ja sillä sipuli.
Olen vaativa itseäni kohtaan ja sorrun liialliseen itseni kuormittamiseen/rääkkäämiseen ("perkele, tämä ukko ei anna periksi" mentaliteetti). Vanhetessa olen pehmentynyt, mutta edelleen treeneissä ja muissa tehtävissä mopo karkaa käsistä eli en osaa lopettaa ajoissa. Palautuminen on heikentynyt rajusti, josta eräs sisätautilääkäri varoitti minua jo 2006 tai 2007. Rasituksen jälkeen seuraavina päivinä
pahimmillaan saatan nukahdella istualtaan, jaloillaan seisominen (
) käy työstä (jopa nukuttaa), lihakset ovat kuin lyijyä jne. Tarkkasilmäiset huomaavat kirjoittavani yöaikaan. Kivut herättävät ja kukun valveilla, kunnes väsyttää taas. Haluan kyllä nukkua riittävästi. Ruoka on maistunut minulle nuoresta saakka hyvin, joskin ruuan laatuun olen panostanut enemmän vasta viimeisen kymmenen vuoden ajan ja vieläkin voi syödä paremmin.
Lopuksi! Älkää tehkö samoja tai samankaltaisia virheitä, mitä minä olen tehnyt. Tai jos joku löytää itsestään samanlaisia piirteitä, niin suosittelen miettimään, mitä
mahdollisesti kannattaisi tehdä toisin ja onko tarvetta hankkia apua muualta. Eräs työterveyshoitaja sanoi, "ei kannata puskea läpi harmaan kiven kun sen voi kiertääkin".