Mikä tuo menestyksen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Ryti
  • Aloitettu Aloitettu
Toisaalta Jarin opit ovat tietynlaisia perustotuuksia liike-elämän lainalaisuuksista. Jarihan on itse ammentanut tietoa maailman parhailta mentoreilta mm. Brian Tracyltä ja Anthony Robbinsilta.

Mitään uutta ja ihmeellistähän Sarasvuo ei tosiaan tarjoile. Nuo Sarasvuon "liike-elämän perustotuudetkin" vaikuttavat monesti lähinnä jäsentymättömältä tajunnanvirralta, kuten saarnat Pyhästä Hengestä, "sielu-uruista" ja muista tarkoituksellisen epämääräisistä asioista.

Suomessa on edelleen jenkkityylinen "hurmosvalmennus" hiukan outoa monelle, mutta toisille se on ainoa tapa saada muutoksia omiin luutuneisiin käsityksiin. Toiset oppivat asioita rauhallisemmalla tavalla. Toiset eivät opi millään tavalla, vain valittavat.

Uskoisin, että kestävät muutokset lähtevät kuitenkin omaehtoisesta kriittisestä ajattelusta. Hurmoshenkinen laumasieluisuus ei pitkällä tähtäimellä voi olla menestyksen avain.

Joku myös sanoi, että "siellä missä on hurmosta, siellä tehdään tulosta". Tämän olen huomannut olevan totta. Flegmaattiset työyhteisöt eivät yleensä ole kovinkaan tuottoisia.

Työnantajan näkökulmasta suuri osa työntekijöiden esittämästä (rakentavastakin) kritiikistä saattaa helposti olla merkki flegmaattisuudesta, muutosvastarintaisuudesta ja tehottomuudesta. Hurmos ei kuitenkaan ole paras keino työntekijän sitouttamiseksi, koska tunnetilat ovat häilyväisiä ja katoavaisia. Omilla aivoilla ajatteluun kannustaminen on kestävämpi tie kuin aivopesu - tosin se edellyttää, että työnantaja osaa sietää myös kritiikkiä. "Tulos" on enemmänkin kuin vain kvartaaleittain tarkasteltava sarja numeroita.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kaikki palaset loksahtaa kiinni paikalleen oikeaan aikaan oikeassa paikassa + oikeat valinnat. Mitenkä kävisi jos olisi tehnyt toisin. Työn tekeminen rankasti. Toisaalta jotkut pääsevät samaan helpommalla kuin toiset, koska yllättäen kaikki riippuu kaikesta. Jotkut pääsevät hyvään asemaan mihin toisella ei ole omien lähtitilanteiden vuoksi edes mitenkään mahdollista. Joku saattaa vaikkapa syntyä erittäin menestyvän firman pomoksi sopivan tilanteen sattuessa.
 
Jotkut pääsevät hyvään asemaan mihin toisella ei ole omien lähtitilanteiden vuoksi edes mitenkään mahdollista. Joku saattaa vaikkapa syntyä erittäin menestyvän firman pomoksi sopivan tilanteen sattuessa.

.. ja firman nimi on Oy Suomi Ab - jossa moni on päässyt ryysyistä rikkauksiin, sekä rikkauksista ryysyihin:kippis1:
 
Omilla aivoilla ajatteluun kannustaminen on kestävämpi tie kuin aivopesu - tosin se edellyttää, että työnantaja osaa sietää myös kritiikkiä.

Juuri näin. "Parviälyn" käyttö on nykyisissä johtamisopeissa keskeisessä asemassa. Kulmakoppien omaa älyään palvovat superjohtajat ovat katoamassa. Kollektiivisen luovuuden käytöllä (kaikkien kuuntelulla) on ratkaiseva merkitys myös taloudelliseen menestymiseen.

Johtajilla on kuitenkin hyvä olla "kestohurmosta", koska se tarttuu lopulta myös alaisiin. (Ne, joihin se ei tartu, ulkoistuvat itsestään yrityksestä.) Tästä syystä Sarasvuon firma on tahkonnut huipputulosta jo vuosia, 50 henkilöä tekee töitä hurmoksessa.

Hurmos ei tarkoita tässä yhteydessä jotain vaahtosuussa mouhoamista vaan samaan hiileen puhaltamista epätavallisen kovalla asenteella. Ainakin kovemmalla kuin kilpailijoilla.
 
Ei vaan kyllä näitä tapauksia on paljon, missä perheellä on vain sattuneesta syystä montakin astetta isompi yritys ja mistään säästöpossurahoista ei todellakaan ole kyse. Siinä sitten kun pappa lähtee eläkkeelle, niin peritään firma ja johtoon tulee oma poika, niin onni siirtyy eteenpäin luonnollisesti olettaen, että firman tulokset pysyy hyvin hallinnassa. Siinä ei paljon sen eteen tarvitse uurastaa.
 
Ei vaan kyllä näitä tapauksia on paljon, missä perheellä on vain sattuneesta syystä montakin astetta isompi yritys ja mistään säästöpossurahoista ei todellakaan ole kyse. Siinä sitten kun pappa lähtee eläkkeelle, niin peritään firma ja johtoon tulee oma poika, niin onni siirtyy eteenpäin luonnollisesti olettaen, että firman tulokset pysyy hyvin hallinnassa. Siinä ei paljon sen eteen tarvitse uurastaa.

Tässä on pieni harha-asenne. Joku perheyrityksen isoisä kerran sanoi, että "kaksi sukupolvea rakentaa ja kolmas tuhoaa". Tarkoitti lapsenlapsiaan, jotka eivät osanneet enää yritystä kehittää ja se hajosi.

Ei kannettu vesi kaivossa pysy, joten ketään ei kannata kadehtia jos on saanut firman perintönä. Ansaita se menestys tarvii aina uudestaan. Sellaista on markkinatalous.
 
Ei kannettu vesi kaivossa pysy, joten ketään ei kannata kadehtia jos on saanut firman perintönä. Ansaita se menestys tarvii aina uudestaan. Sellaista on markkinatalous.

Saman olen havainnut erään ystäväni kohdalla. Kohtuu iso firma siirtynyt/siirtymässä hänelle, työviikot pahimmillaan 70-tuntisia, hirveä stressi ja vastuu. Suorastaan sääliksi kävi, kun kyseisessä paikassa työharjoittelussa ollessani seurasin sivusta sitä työmäärää. Delegoidakaan kun tj:n hommia ei kovin helpolla muille voi :(. Yrityksen tulos on kyllä alkanut kuulemma parantua selvästi, kun toimintatavoissa puhaltavat nykyisin uudet tuulet.

Mutta täytyy sanoa, että työministeriön nettitesti oli ihan oikeassa: minussa on ehkä pari prosenttia yrittäjää, ja kun olen sivusta yrittäjäkaverieni touhuja seurannut, niin halukkuuteni ryhtyä yrittäjäksi on vähentynyt entisestään. Freelancerinä voisin kyllä ehkä toimia, koska silloin olisi helpompi kontrolloida työmääräänsä (tietysti silloin pitää myös hyväksyä pienemmät tulot).
 
Saman olen havainnut erään ystäväni kohdalla. Kohtuu iso firma siirtynyt/siirtymässä hänelle, työviikot pahimmillaan 70-tuntisia, hirveä stressi ja vastuu. Suorastaan sääliksi kävi, kun kyseisessä paikassa työharjoittelussa ollessani seurasin sivusta sitä työmäärää. Delegoidakaan kun tj:n hommia ei kovin helpolla muille voi :(. Yrityksen tulos on kyllä alkanut kuulemma parantua selvästi, kun toimintatavoissa puhaltavat nykyisin uudet tuulet.

Tässä kertomuksessa on paljon totuutta. Jos kuka tahansa teistä on valmis keskittämään ajattelunsa mihin tahansa bisnekseen, 10-12 tuntia päivässä, 7 päivänä viikossa, 10 vuoden ajan, alatte tienata moninkertaisesti sen mitä tienaatte nyt.

Korostan sanaa "ajattelunsa", ei siis tarvitse istua toimistossa koko aikaa vaan voi vaikkapa olla kalassa tai salilla välillä. Tai nukkua, aivot toimivat silloinkin.

Eikä se lopulta tunnu edes pahalta, koska harjoitus tekee mestarin.
 
Ei vaan kyllä näitä tapauksia on paljon, missä perheellä on vain sattuneesta syystä montakin astetta isompi yritys ja mistään säästöpossurahoista ei todellakaan ole kyse. Siinä sitten kun pappa lähtee eläkkeelle, niin peritään firma ja johtoon tulee oma poika, niin onni siirtyy eteenpäin luonnollisesti olettaen, että firman tulokset pysyy hyvin hallinnassa. Siinä ei paljon sen eteen tarvitse uurastaa.

Aika jännä asenne tuo, että kun perii firman niin sieltä tulee fyrkkaa lähes itsestään. Ikään kuin yritys tekisi voittoa riippumatta siitä mitä johto tekee tai tekeekö ylipäätään mitään. Luulisin että ison firman omistajan pojan on tietenkin helpompi päästä kyseisen firman johtoon kun faija siirtyy sivuun mutta samalla tuon jobin eteen joutuu tekemään aika perkeleesti duunia.
 
Tässä on pieni harha-asenne. Joku perheyrityksen isoisä kerran sanoi, että "kaksi sukupolvea rakentaa ja kolmas tuhoaa". Tarkoitti lapsenlapsiaan, jotka eivät osanneet enää yritystä kehittää ja se hajosi.

Tämä on valitettavan totta. Tunnen muutamia, jotka ovat perineet isoja ja hyvinkin isoja yrityksiä. Valitettavasti tarina loppuu aina samalla tavalla, tämä toisen tai kolmannen sukupolven tj syöksee yrityksen sellaiseen jamaan, että se pitää myydä tai sitten saneerata aika ankaralla kädellä. Kolmannen sukupolven yrittäjät ovat useimmiten niitä uusavuttomia: heidän isoisänsä ovat perustaneet ison firman, isänsä ovat oppineet ehkä johtamaan firmaa ja jatkaneet työtä. Nämä lapsenlapset ovat saaneet kaiken hopeatarjottimella eivätkä ole oppineet tekemään rahaa ja kun pääsevät sitten johtamaan isoa yritystä niin eivät sitten osaaa tehdä yhtään mitään.
 
Tämä on valitettavan totta. Tunnen muutamia, jotka ovat perineet isoja ja hyvinkin isoja yrityksiä. Valitettavasti tarina loppuu aina samalla tavalla, tämä toisen tai kolmannen sukupolven tj syöksee yrityksen sellaiseen jamaan, että se pitää myydä tai sitten saneerata aika ankaralla kädellä. Kolmannen sukupolven yrittäjät ovat useimmiten niitä uusavuttomia: heidän isoisänsä ovat perustaneet ison firman, isänsä ovat oppineet ehkä johtamaan firmaa ja jatkaneet työtä. Nämä lapsenlapset ovat saaneet kaiken hopeatarjottimella eivätkä ole oppineet tekemään rahaa ja kun pääsevät sitten johtamaan isoa yritystä niin eivät sitten osaaa tehdä yhtään mitään.

Tällaisessa kohtaa pitäisi sen toisen polven yrittäjän harkita palkkajohtajan palkkaamista. Jos firma on kohtuu iso, ei varmasti olisi yhtään huono vaihtoehto jos näyttää ettei omat jälkeläiset ole johtajatyyppiä.

Mun mielestä tossa on sen vanhemmat kasvatuksessakin vähän jotain vikana. Ehkä sitä kolmannen polven yrittäjää ei ole oikeasti koulutettu yrittäjäksi isän ja isoisän toimesta?
 
Nämä lapsenlapset ovat saaneet kaiken hopeatarjottimella eivätkä ole oppineet tekemään rahaa ja kun pääsevät sitten johtamaan isoa yritystä niin eivät sitten osaaa tehdä yhtään mitään.

Ingmanneilla taitaa olla tämän tyyppinen tilanne meneillään, uusin sukupolvi laittoi ison osan firmasta lihoiksi. Maidot, juustot ja jugurtit myytiin Arlalle, ja nyt koitetaan siipien kantavuutta vain jäätelöillä.

Toivotaan, että perheen mahtava historia jatkuu ja Ingman-jäätelöistä tulee jotain ilmiömäistä. Rahaa ainakin on nyt homman kehittämiseen niin että ranteet notkuu. Itse ostan aina Ingmannin jäätelöä maun ja kotimaisuuden takia.
 
Unohdit vaihtoehdon
J) Syntyä kultalusikka perseessä
 
Jos minulla olisi selvästi korkeampi älykkyysosamäärä kuin kenelläkään muulla, niin rahanteko olisi lapsellisen helppoa.
 
Jos minulla olisi selvästi korkeampi älykkyysosamäärä kuin kenelläkään muulla, niin rahanteko olisi lapsellisen helppoa.

Perustelut siihen miksi sitä keskimääräistä korkeampaa älykkyttä tähän tarvittaisiin?

Mielestäni tohon riittää että viitsii opiskella homma ja että osaa sitten oikealla hetkellä toimia ja ottaa riskiä, eikä jäädä epäröimään ja pelkäämään.

Oikea hetki tehdä rahaa on esim. laman pohjalla. Mutta silloin on yleensä se uskalluskin aikalailla pohjilla.
 
äo ei vaikuta kyllä juuri mitään. Oonhan minäkin tyhmä kuin saapas mutta silti omistan nyt paikkakunnan johtavan/dominoivan rengas yrityksen.
 
äo ei vaikuta kyllä juuri mitään. Oonhan minäkin tyhmä kuin saapas mutta silti omistan nyt paikkakunnan johtavan/dominoivan rengas yrityksen.

Tässä ihan oikeassa. Entäpä se venäläinen matemaatikko, joka ratkaisi sen matemaatisen ongelman, mitä kukaan ei ollut pystynyt ratkaisemaan ikinä. Palkinnoksi olisi saanut muistaakseni miljoona dollaria, mutta ei ottanut rahoja vastaan. Päinvastoin hän sulkeutui kammioonsa ratkomaan muita ongelmia.

Valitettavasti liian korkea ÄO johtaa usein siihen ,että henkilö ei saa enää kiksejä siitä, mistä moni "normaali" olisi ikionnellinen. Itse jos saisin miljoona dollaria, niin omistaisin loppuelämäni vapaa-ajan kalastamiselle ja naisten naurattamiselle.
 
äo ei vaikuta kyllä juuri mitään. Oonhan minäkin tyhmä kuin saapas mutta silti omistan nyt paikkakunnan johtavan/dominoivan rengas yrityksen.

Just näin, menestyjät ovat usein "tyhmiä".

Juttelin kerran älykkyystestejä tekevän Mensan toiminnanjohtajan kanssa aiheesta ja kysyin, että kuinka hyvin huippulukemia testeissä saavat pärjäävät elämässä. Hän vastasi, että eivät mitenkään erityisesti. Kertoi myös monella yli 170 äo:n omaavalla olevan vaikeuksia edes hankkia jokapäiväistä elantoaan.
 
Kertoi myös monella yli 170 äo:n omaavalla olevan vaikeuksia edes hankkia jokapäiväistä elantoaan.

Paljon mahdollista.

ÄO kun ei kerro ihmisen menestymismahdollisuuksista tai muustakaan arkielämässä pärjäämisestä kuin yhden pienen (mahdollisen) osatekijän. Esim. tunneäly (jota perinteiset ÄO-testit eivät lainkaan mittaa) voi olla bisnesmaailmassa - ja erityisesti johtamistaitoa vaativissa ehtävissä - paljon tärkeämpää.
 
Back
Ylös Bottom