Mikä tuo menestyksen?

[Phallos]

Lukeminen kannattaa aina, mutta tärkeintä on kuitenkin tekeminen. Kun seuraa vierestä menestymättömien ihmisten elämää, huomaa heidän olevan usein laiskoja ja mukavuudenhaluisia.

Menestyminen vaatii lähes aina raakaa työntekoa ja epämukavuuden sietämistä. Tulevaisuudessa kilpailu vain tulee kiristymään.

Niinpä. Eräs ystäväni aikoinaan jätti koulut kesken ja jatkoi kaupantekoa mitä oli tehnyt lapsesta saakka. Mies myy oikeita tavaroita sopiville tyypeille ja vetää aina välistä ja vielä niin että ostaja suosittelee kauppiasta muille.

Koko touhu perustuu runsaaseen ajan käyttöön, myytävän tavaran tuntemiseen ja oikeiden ihmisten tuntemiseen. Maine, jonka mukaan "siltä kyllä löytyy" auttaa myös aika kivasti.

 

[Timba79]

Niinpä. Eräs ystäväni aikoinaan jätti koulut kesken ja jatkoi kaupantekoa mitä oli tehnyt lapsesta saakka. Mies myy oikeita tavaroita sopiville tyypeille ja vetää aina välistä ja vielä niin että ostaja suosittelee kauppiasta muille.

Koko touhu perustuu runsaaseen ajan käyttöön, myytävän tavaran tuntemiseen ja oikeiden ihmisten tuntemiseen. Maine, jonka mukaan "siltä kyllä löytyy" auttaa myös aika kivasti.

Onko tämä kaupanteko myös ihan laillista? Pimeellä bisneksellä varmati moni elää...aikansa. En väitä että tämä sellaista olisi, jotenkin vain tosta "siltä kyllä löytyy" lauseesta jäi sellainen mustanpörssin kauppiaan kuva.

 

[anttipi]

Kun seuraa vierestä menestymättömien ihmisten elämää, huomaa heidän olevan usein laiskoja ja mukavuudenhaluisia.

Ja minä kun olen seurannut muutaman taloudellisesti menestyvän uraohjuksen elämää, niin huomaan heidän olevan jatkuvan kiireen stressaamia ja vapaa-aikansa niukkuutta valittelevia hermoraunioita.

Suomi on täynnä "laiskoja" ja "mukavuudenhaluisia" ihmisiä, jos kriteerinä pidetään sitä, ettei halua raataa loputtomia ylityötunteja vain sen takia, että jo lähtökohtaisesti varsin kohtuullinen elintaso paranisi entisestään. Mitä niillä jatkuvasti kasvavilla tuloilla edes tekee, kun jo nyt maapallo on helisemässä kiihtyvän kulutusjuhlan seurauksena, ja pikemminkin pitäisi painaa jarrua?

 

[Katabolic]

Miten määritellään "taloudellisesti menestynyt"? Jos esimerkiksi tienaan 1500e/kk ja saan sillä kaiken mitä haluan, olenko taloudellisesti menestynyt? Entäpä jos tienaan 15000e/kk enkä saa silti mitä haluan, olenko taloudellisesti menestymätön?

Btw, en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä on ihailtavaa että käyttää koko elämänsä rahan ansaitsemiseen ja työntekoon.

 

[-deleted-2]

Btw, en ymmärrä ihmisiä joiden mielestä on ihailtavaa että käyttää koko elämänsä rahan ansaitsemiseen ja työntekoon.

Noh, ihmiset saa kiksejä eri asioista. Jotkut kasvattaa lihasta koko ikänsä, toiset pankkitiliä. Itse kyllä ihailen kaikkia määrätietoisia ihmisiä, jotka tekevät täysillä sitä mistä tykkäävät, mitä se sitten onkin.

 

[Amy]

Ei kai siihen rahan ansaitsemiseen ja menstymiseen ole pakko koko elamaa uhrata? Itse ihmettelen naita tyyppeja jotka eivat jaksa maaratietoisesti panostaa johonkin asiaan edes 5 tai 10 vuotta, vaan koko ajan pitaisi olla sellaista "mukavaa elamaa", "kerranhan taalla vaan ollaan" -tyyliin. Etenkin naita jotka ovat vasta pari-, kolmekymppisia, siina iassa kun pitaisi viela olla energiaa painaa hommia.

Tyo ja tyoelama voi olla hauskaa, haastavaa ja antoisaa, etenkin kun siihen suhtautuu oikealla tavalla. On vaikea menestya jos pitaa hampaat irvessa menna toihin joka aamu - on helpompaa menestya kun loytaa oman juttunsa ja saa siita kikseja joka paiva.

Itse ainakin aion katsoa miten pitkalle urallani paasen jos siihen panostan kunnolla. Ymmarran, etta vapaa-aikani on sen takia niukempaa, ja en voi tehda kaikkia mahdollisia muitakin asioita samalla. Voin valita muutaman asian joihin keskityn, ja talla hetkella ne ovat tyo ja avioliittoni. Joudun tinkimaan urheiluharrastuksista jonkun verran, en ennata katsoa tv:ta juuri ollenkaan, en voi rellestaa baareissa jne. Mutta nama ovat valintoja jotka teen tietoisesti.

Sitten kun olen tienannut tarpeeksi rahaa ja saavuttanut urallani sopivan pisteen, voin keskittya taas muihin asioihin. Saatan vaihtaa takaisin akateemiseen maailmaan, jossa palkat ovat pienempia mutta elama vapaampaa.

Eli - uskon siihen, etta menestyy kun tekee sellaista hommaa mista itse tykkaa, mihin omat lahjat sopivat, ja mihin haluaa oikeasti panostaa, ei vaan tee rahan toivossa. Ja on osattava jakaa omat resurssinsa oikein, ei kannata yrittaa tehda kaikkea samaan aikaan. Tama onnistuu kun ajattelee vahan pidemmalla tahtaimella kuin paiva tai viikko.

 

[JoAT]

Vince Lombardi on sen parhaiten sanonut aikanaan.

The quality of a person's life is in direct proportion to their commitment to excellence, regardless of their chosen field of endeavor.

 

[Timba79]

Ei kai siihen rahan ansaitsemiseen ja menstymiseen ole pakko koko elamaa uhrata? Itse ihmettelen naita tyyppeja jotka eivat jaksa maaratietoisesti panostaa johonkin asiaan edes 5 tai 10 vuotta, vaan koko ajan pitaisi olla sellaista "mukavaa elamaa", "kerranhan taalla vaan ollaan" -tyyliin. Etenkin naita jotka ovat vasta pari-, kolmekymppisia, siina iassa kun pitaisi viela olla energiaa painaa hommia.

Tyo ja tyoelama voi olla hauskaa, haastavaa ja antoisaa, etenkin kun siihen suhtautuu oikealla tavalla. On vaikea menestya jos pitaa hampaat irvessa menna toihin joka aamu - on helpompaa menestya kun loytaa oman juttunsa ja saa siita kikseja joka paiva.

Näinhän sen pitäisikin olla. Eli tehdä sellaista työtä josta pitää. Mutta tuollaista työtä ei varmastikaan läheskään kaikki löydä. Ja taaskaan läheskään kaikki ei halua uhrata vapaa-aikaansa työntekoon.

Mutta mitä tulee tohon asenteeseen "täysillä vaan, ei täältä mitään mukaan saa", niin pitäähän tuo paikkansa. Mutta tossa on se varjopuoli, että jos aikoo elää vanhaksi, niin tuo asenne voi sitten vanhempana vähän vituttaakin. Olisi nimittäin varmasti ihan mukava vetäytyä vähän syrjemmälle työelämästä sen ikäisenä kun vielä riittää virtaa matkustella yms. kun lapset on jo lähtenyt pesästä ja on muutenkin aikaa. Jos kaikki on aina menny mitä on tullu ja vähän päällekin, ei tällaiseen välttämättä löydy mahdollisuutta. Lisäksi jotkut voivat jopa ajatella turvaavansa jälkikasvun tulevaisuutta pienellä päsemunalla.

Itse ainakin aion katsoa miten pitkalle urallani paasen jos siihen panostan kunnolla. Ymmarran, etta vapaa-aikani on sen takia niukempaa, ja en voi tehda kaikkia mahdollisia muitakin asioita samalla. Voin valita muutaman asian joihin keskityn, ja talla hetkella ne ovat tyo ja avioliittoni. Joudun tinkimaan urheiluharrastuksista jonkun verran, en ennata katsoa tv:ta juuri ollenkaan, en voi rellestaa baareissa jne. Mutta nama ovat valintoja jotka teen tietoisesti.

Tästä jo edellä vihjasinkin. Eli tämä on sitten yksi valinta muiden mukana. Sä varmaankin saat enemmän niitä kiksejä panostamalla uraan kuin makaamalla sohvalla ja kattomalla telkkaria vapaa-aikana. Joku taas makaa ennemmin siinä sohvalla tai käy 6 kertaa viikossa salilla. Elämä on valintoja täynnä.

Sitten kun olen tienannut tarpeeksi rahaa ja saavuttanut urallani sopivan pisteen, voin keskittya taas muihin asioihin. Saatan vaihtaa takaisin akateemiseen maailmaan, jossa palkat ovat pienempia mutta elama vapaampaa.

Eli - uskon siihen, etta menestyy kun tekee sellaista hommaa mista itse tykkaa, mihin omat lahjat sopivat, ja mihin haluaa oikeasti panostaa, ei vaan tee rahan toivossa. Ja on osattava jakaa omat resurssinsa oikein, ei kannata yrittaa tehda kaikkea samaan aikaan. Tama onnistuu kun ajattelee vahan pidemmalla tahtaimella kuin paiva tai viikko.

Oletko varma että pääset enää irti "oravanpyörästä" sitten kun joskus sitä rahaa on (mukamas) tarpeeksi tilille kertynyt? Voi nimittäin olla vaikeeta jos on ikänsä painanut hommaa hullun lailla.

Ja ainakin itse teen tällä hetkellä sitä työtä vain ja ainoastaan rahan takia. Ei se niin kivaa ole että mä sitä tekisin ns. vapaaehtosesti, parempaakin tekemistä ois vaikka millä mitalla. Ja uskon että mun kaltasia on vielä vähän enemmän kuin työstään oikeasti tykkääviä. Ei muakaan vituta lähteä aamulla duuniin, on mukavat työkaverit jne. Mutta en mä silti voi sanoa että mä mitenkään riemusta kirkuen jään ylitöihin tai teen muuten pidempää päivää.

EDIT: No ehkä joskus se päivä tulee jolloin on sellaisessa duunissa josta todella tykkää ja johon todella haluaa panostaa (muuta uhraten). Sitten varmaan postaan erilaisia postauksia aiheesta. Nykyinen työ ei vaan sinällään anna mitään, eli siellä on aika hiton heikot mahikset edetä mitenkään "urallaan". Joten eipä siihen tartte sen enempää panostaakaan kuin antaa oman työpanoksensa sen 8 tuntia päivässä. Tai no, nyt 6 tuntia kun olen osittaisella hoitovapaalla.

 

[anttipi]

Itse ihmettelen naita tyyppeja jotka eivat jaksa maaratietoisesti panostaa johonkin asiaan edes 5 tai 10 vuotta, vaan koko ajan pitaisi olla sellaista "mukavaa elamaa", "kerranhan taalla vaan ollaan" -tyyliin.

Niin no, ihmiset ja heidän arvonsa sekä päämääränsä ovat erilaisia.

Vaikka minulle tärkeintä ei ole mukava vaan mielekäs elämä, niin suhtaudun kyllä hyvin pitkälti "kerranhan täällä vain ollaan" tai "päivä kerrallaan" -asenteella. Se tulee impulsiivisen luonteeni myötä osittain luonnostaan, mutta olen siihen tietoisesti myös opetellut. Stressaannun tarpeettoman herkästi, jos alan suunnittella asioita liiaksi etukäteen (stressikynnykseni on järkyttävän matala, mutta onneksi olen oppinut elämään sen kanssa).

En kaipaa "viisivuotissuunnitelmia". Toki tulevaan täytyy aina jossain määrin varautua, ja asioita on hyvä miettiä ja suunnitella. Pyrin kuitenkin mahdollisuuksien mukaan elämään nykyhetkessä, en menneessä tai tulevassa. Se sopii minulle ja koen sen mielekkääksi. Joku toinen elää toisella tavalla.

Eli - uskon siihen, etta menestyy kun tekee sellaista hommaa mista itse tykkaa, mihin omat lahjat sopivat, ja mihin haluaa oikeasti panostaa, ei vaan tee rahan toivossa.

Tämä on kyllä totta, ja sen olen huomannut musiikkiympyröissä harvinaisen selvästi: ilman tekemisen iloa, määrätietoisuutta ja sopivaa ripausta luontaista lahjakuutta (ja oikeaa ajoitusta tai jopa puhdasta onnea) ei menestyksestä kannata juuri haaveilla.

 

[Mou]

Vince Lombardi on sen parhaiten sanonut aikanaan.

Mitäpä Vince Lombardi ei olisi aikoinaan sanonut parhaiten.

*karvat pystyssä*

 

[Ryti]

Ja minä kun olen seurannut muutaman taloudellisesti menestyvän uraohjuksen elämää, niin huomaan heidän olevan jatkuvan kiireen stressaamia ja vapaa-aikansa niukkuutta valittelevia hermoraunioita.

Suomi on täynnä "laiskoja" ja "mukavuudenhaluisia" ihmisiä, jos kriteerinä pidetään sitä, ettei halua raataa loputtomia ylityötunteja vain sen takia, että jo lähtökohtaisesti varsin kohtuullinen elintaso paranisi entisestään. Mitä niillä jatkuvasti kasvavilla tuloilla edes tekee, kun jo nyt maapallo on helisemässä kiihtyvän kulutusjuhlan seurauksena, ja pikemminkin pitäisi painaa jarrua?

Eihän se menestyminen tarkoita, että pitäisi kulutusjuhlaa viettää. Itse asiassa monet oikeasti menestyneet ihmiset eivät paljon tuhlaa. Noussukkaat narsistit sitä useimmin harrastavat. Jos hankkii omalla työllään mukavan talon, komean auton ja vaikkapa rantahuvilan, ei se tarkoita kulutusjuhlimista vaan ansaittua taloudellista menestymistä.

Jos työnteosta stressaantuu negatiivisesti, tekee väärää työtä tai oikeaa työtä väärin. Positiivinen stressi puolestaan kuuluu kaikkeen menestymiseen, oli kyseessä työelämä tai vaikkapa urheilu. Lihaskin kasvaa kun sitä stressataan ja sitten välillä palautellaan.

Stressitöntä elämää viettävät ovat kaikkein tyytymättömimpiä kitisijöitä. Stressi kuuluu elämään siinä kuin hengittäminenkin.

 

[anttipi]

Stressitöntä elämää viettävät ovat kaikkein tyytymättömimpiä kitisijöitä.

Aika rankkaa yleistämistä. Joku sietää stressiä ja hakee aktiivisesti haasteita, joku toinen taas tykkää viettää rauhallisempaa ja tasaisempaa elämää. Tuskin se kitinän määrään tai tyytymättömyyteen sinällään liittyy, vaan kertoo vain ihmisten erilaisista luonteenlaaduista ja/tai arvostuksista.

 

[Jack11]

Tällainen ketju löytyi arkistojen kätköistä.

Mitä kirjoja suosittelisitte itsensä kehittämiseen/taloudelliseen menestykseen tähtäävälle ihmiselle?
Itse olen kokenut saavani paljon mm. seuraavista kirjoista:
Joseph Murphy- Alitajuntasi voima (alitajunnan valjastaminen itsensä hyödyksi)
Robert T. Kiyosaki- Rikas isä, köyhä isä (bisnesajattelua)
Frank Bettger- Miten minusta tuli huippumyyjä (myyntitaitoa)
Vesa Puttonen, Tero Kivisaari - Vaurastuminen, varteenotettava vaihtoehto (sijoittaminen ja säästäminen).

Melkein pitäisi lukea kaikki uudelleen ajan kanssa ja kirjoittaa niistä pruju josta imee viidessä minuutissa ydinajatukset, vaikka joka päivä ;)

Monien mielestä kyseinen kirjallisuus on hömppää, mutta itse olen sitä mieltä että lukeminen ei ole keltään pois. Kenestäkään ei tule menestyjää pari kirjaa lukemalla, mutta uusia ajatuksia niistä varmasti saa.

 

[saarnamies]

Itse olen tykännyt Zig Ziglarin ja Brian Tracyn kirjoista.
Onhan noita kirjailijoita ja kirjoja vaikka millä mitalla.
Amazonista löytyy helposti lisää. Laita siellä hakuun tuo Rich dad Poor Dad kirja tai Frank Bettger, niin niiden sivuilta löytyy lisää kirjoja, joita muut ovat ostaneet samalla, kun ovat ostaneet noita kirjoja.

 

[Timba79]

Tällainen ketju löytyi arkistojen kätköistä.

Mitä kirjoja suosittelisitte itsensä kehittämiseen/taloudelliseen menestykseen tähtäävälle ihmiselle?
Itse olen kokenut saavani paljon mm. seuraavista kirjoista:
Joseph Murphy- Alitajuntasi voima (alitajunnan valjastaminen itsensä hyödyksi)
Robert T. Kiyosaki- Rikas isä, köyhä isä (bisnesajattelua)
Frank Bettger- Miten minusta tuli huippumyyjä (myyntitaitoa)
Vesa Puttonen, Tero Kivisaari - Vaurastuminen, varteenotettava vaihtoehto (sijoittaminen ja säästäminen).

Melkein pitäisi lukea kaikki uudelleen ajan kanssa ja kirjoittaa niistä pruju josta imee viidessä minuutissa ydinajatukset, vaikka joka päivä ;)

Monien mielestä kyseinen kirjallisuus on hömppää, mutta itse olen sitä mieltä että lukeminen ei ole keltään pois. Kenestäkään ei tule menestyjää pari kirjaa lukemalla, mutta uusia ajatuksia niistä varmasti saa.

Pistin Murphyn ja Bettgerin kirjat varaukseen kirjastosta. Nuo pari muuta on luettu ja hyväksi havaittu. Onhan noissa sitä hömppääkin mukana, mutta kun sopivan suodattimen kanssa lukee ja yrittää poimia olelliset pointit, niin varmasti on hyödyllisemää ajankulua kuin rikosromaanin lukeminen.

 

[Jack11]

Huomenna haen kirjastosta pari äänikirjaa(Sarasvuo:Sisäinen sankari + itsesuggestioäänitteitä c-kasetilla) ja heitän Mp3-soittimeen niin tulee käytettyä junamatkat hyödyllisesti

Lisäksi varauksessa ovat seuraavat kirjat:
Napoleon Hill: Ajattele oikein, menesty! (Think and grow rich!)
Brian Tracy: Menestys & onnellinen elämä

Kirjavinkkejä todellakin otetaan vastaan, mielellään suomen kielellä.

 

[Timba79]

No nuo Kiouysakin kirjan kannattaa lukea. Ainakin tuo Rikas isä, köyhä isä ja Kassavirtakvadrantti. Kuhan tossa käyttää vähän jenkkisuodantinta, on nuo ihan kelpo luettavaa.

Itsekin otan mielellään nimenomaan suomenkielisestä kirjallisuudesta vinkkejä vastaan. Suoraan sijoittamista koskevat kirjat alkaa olla luettu, mutta kaikki muu aihetta liippaava oikeasti mielenkiintoinen lukeminen kiinnostaa kovasti.

Yhtään Sarasvuon kirjaa en ole lukenut, kannattaako niitä oikeasti lukea? Jotenkin on vähän negatiivinen kuva päässä koko tyypistä...ehkä turhaan...

 

[Jack11]

Jep, molemmat mainitsemasi Kiyosakin kirjat on luettu ja tulossa on vielä "Bisneskoulu". Sarasvuota olen lukenut aikanaan melko paljon, nyt on vähän vertailupohjaa.

 

[kruipelo]

Kiyosakin kirjat oli kyllä bisnesajattelua 16 vuotiaille tyylisiä. Välillä joutui harppomaan lauseita kun asiat oli niin rautalangasta väännettyä. Hyviä kirjoja kuitenkin, olen kaikesta samaa mieltä paitsi verkostomarkkinoinnista, siinä Kiyosaki on on aivan hakoteilla.

Loppujen lopuksi kaikki nämä kirjat puhuu samaa tarinaa eri sanoin. Sarasvuot ja Kiyosakin jne jne samaa huttua eri paketissa.

Itseä kiinnostaisikin nyt enemmänkin syventävä käytäntöön sovellettava kirjallisuus. Tuossa aiemmin mainittu Bettgerin kirja on aivan huippu ja siitä hyötyy jokainen myyntityötä tekevä suuresti. Yhtä hyödykästä kirjallisuutta kun osuisi käsiin useamminkin.

Tuosta Kiyosakin kirjasta niin sehän kertoo kaiken kaikkiaan osaamisen kaupallistamisesta ja kassavirran hallinnasta. Tai se ei kerro mitään muuta kuin että kannattaa mieluummin osata kaupallistaa osaamista kuin että osaisi itse Kassavirran hallinta taas tarkoittaa sitä että hanki varallisuutta, älä velkaa. Siinä se kirja sitten olikin...

Kuitenkin kaveri on mielestäni oikeilla jäljillä, joten vastaus ketjun alkuperäiseen kysymykseen on Kiyosakin kirjaa siteeraten olla B tai I ruudussa ja menestyä niissä. Kiyosakin kassavirtakvadrantti on siis: E työntekijät ja S pienyritykset - B yritysjärjestelmien omistajat ja I sijoittajat. E ja S ruuduissa on kieltämättä vaikea menestyä vaikakin niissä voi tulla toimeen hyvin.

 

[Jack11]

http://portal.koo1.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=295&Itemid=72 näyttäisi löytyvän jonkinlainen referaatti ydinajatuksista Bettgerin kirjan tiimoilta.