Mikä tuo menestyksen?

[shape]

Varsinkin Warren Buffet, joka kasvatti omaisuuttaan vuoden aikana 10 miljardilla dollarilla

Mikä olisi näille henkilöille ollut se tie menestykseen. Tuskin se on ollut pelkästään opiskelu, kova työ tai tilaisuus. Jokin ratkaiseva tekijä näillä Forbesin listoilla pyörivillä ihmisillä on oltava...

Aloita vaikka lukemalla kaikki kirjallinen materiaali. Buffettista löytyy monta hyvää kirjaa ja Buffett itse on kirjoittanut perusteellisesti tekemisistään muille osakkeenomistajille viimeisten 30 vuoden ajalta: http://www.berkshirehathaway.com/letters/letters.html

 

[shape]

Kuulostaa aivan helvetin tyhmältä, että luetaan jotain Success for Dummies kirjoja ja sitten ollaan pikkupomoja jossain kyrpätoimistossa ja tehdään 12 tunnnin päiviä ja toisella korvalla kuunnellaan Jorman valitusta ja toisella osastopäällikön valitusta. Jengi huoraa elämänsä jonkun muovipalasen myynninedistämiseen ja laiminlyö ihmissuhteensa. Ja mitä väliä sillä on montako nollaa siellä pankkitilillä on? Muijas tuhlaa ne rahat kuitenkin.

Miksi menestystä työelämässä ei voi yhdistää hyviin ihmissuhteisiin? Ja miksi täytyisi jäädä pikkupomoksi pieneen kyrpätoimistoon? Menestys vaatii aina hintansa, mutta ihmissuhteet eivät välttämättä ole se hinta. Päinvastoin, menestyminen on useimmiten kiinni siitä, miten hyvin tulee muiden kanssa toimeen ja saa omat tavoitteensa yhteisiksi.

 

[Vinho Tinto]

Saattaa olla, että Gates on onnekekas ja avuton, mutta epäilen vahvasti.

Jostain syystä aina kun joku sanoo, että tärkein rikkaita ja menestyviä ihmisiä yhdistävä tekijä on tuuri, jengi vetää siitä sen johtopäätöksen, että väitteen esittäjä sanoo rikkaiden olevan onnekkaita ja avuttomia. Eihän väite sitä tarkoita vaan sitä, että menestyjät ovat useimmiten sekä onnekkaita että kyvykkäitä (tosin ehdottomasti edellisiä, jälkimmäisen suhteen löytyy poikkeuksia).

Mä en silti käyttäis penniäkään minkään Buffetin tai Gatesin "How to become a millionare in ten steps" -kirjan ostoon. Huomattavasti kiinnostavampi olis kirja, jonka olis kirjottanut joku niistä kymmenistä miljoonista ihan yhtä älykkäistä ja kyvykkäistä henkilöistä, joka vaan jostain syystä epäonnistui urallaan. Sellasesta kirjasta vois jopa oppia jotain, tosin eipä taida kaupan hyllyistä juurikaan tällasta materiaalia löytyä...

 

[takomo]

Huomattavasti kiinnostavampi olis kirja, jonka olis kirjottanut joku niistä kymmenistä miljoonista ihan yhtä älykkäistä ja kyvykkäistä henkilöistä, joka vaan jostain syystä epäonnistui urallaan. Sellasesta kirjasta vois jopa oppia jotain, tosin eipä taida kaupan hyllyistä juurikaan tällasta materiaalia löytyä...

Itseasiassa tuollaisia joilla on lupaava tulevaisuus takana liikkuu keskuudessa niin paljon, että kun pitää korvat auki ja osaa hieman laskea yhteen asioita, selviävät ainakin seuraavat failuren tekijät:

Laiskuus - "Mä en nyt jaksa / halua / OSAA(pahin) kun <tähän joku selitys>". Kukaan ei halua kuulla selityksiä, kaikki haluavat vain ratkaisuja. Jos et johonkin itse pysty, ulkoista se:D Jos et voi ulkoistaa, keksi tapa kiertää ongelma! Ole luova ja enemmän kuin kilpailijasi.

Lapset/tyttöystävä - Niiden eteen moni on valmis ponnistelemaan, mutta tiukan paikan tullen lapsi ON haettava tarhasta, vietävä terveyskeskukseeen, jne. Kyllä työnantaja sen ymmärtää, mutta tiukan paikan tullen lapseton pelastaa tilanteen ja on askeleen edellä.

Alkoholi - moni mukava ja osaava ottaa joskus hiukan liikaa ja saattaa nollata muistinsa lisäksi kaikki saavutuksensa jopa yhdessä illassa. Kun on tarpeeksi korkeassa asemassa, annetaan paljon anteeksi, mutta aloittelijoita ei kohdella yhtä silkkihansikkain.

Varmasti on muitakin tekijöitä yhtä paljon kuin on ihmisiä, mutta hätäiseen tulivat ainakin nuo tekijät mieleen.

 

[kruipelo]

Monesti nämä menestyneet ihmiset eivät itsekään tiedosta mitä tekevät, he vaan tekevät luonnostaan asiat "oikein".

Näin se menee mitä olen kirjoissa satoja viittauksia tällaisiin henkilöihin nähny. Ei ole itsensä kehittämisopuksia välttämättä lukenut monikaan, mutta jos tarkastellaan näiden ihmisten luonteenpiirteitä ja toimintatapoja, niin lähes poikkeuksetta ovat ja toimivat kuten vaikkapa Sarasvuon sisäinen sankari.

Sen voi huomata itsekkin kun miettii perusteellisesti mitä tässä nyt pitäisi menestyäkseen tehdä ja miten tulisi asioihin suhtautua, niin sitä päätyy samoihin johtopäätöksiin mitä kirjoissa opetetaan. Kun lukee vasta pienen pohdiskelun jälkeen Sarasvuon kirjat, niin luultavasti jokainen voi todeta että kyllähän minä tuon jo tiesinkin ja silloin kun tulee uusia asioita joita ei ole tullut ajatelleeksi, niin ei voi muuta kuin olla samaa mieltä. Ei Sarasvuon kirjoissa mitään hokkus pokkus temppuja tosiaan ole, kaikea vain ei ehkä tule oivaltaneeksi itse.

Heikin kanssa samaa mieltä että ei tule olla työnsä orja. Itsellä tuo on haitannut kehitystä kun ei ole yrittäjänä puskenut läheskään niin paljon kun voisi ja työtunnit suunnilleen puolittunut palkkatyöajoista, mutta toisaalta mukava huomata ensimmäistä kertaa 4-5 vuoteen nukkuneensa kunnon yöunia ja ehtivänsä treenaan jne jne. On siinä tosin hieman sitäkin että kaikkea työtä ei tule laskettua työksi vaikka työtä periaatteessa onkin.

 

[MKS]

Jostain syystä aina kun joku sanoo, että tärkein rikkaita ja menestyviä ihmisiä yhdistävä tekijä on tuuri, jengi vetää siitä sen johtopäätöksen, että väitteen esittäjä sanoo rikkaiden olevan onnekkaita ja avuttomia. Eihän väite sitä tarkoita vaan sitä, että menestyjät ovat useimmiten sekä onnekkaita että kyvykkäitä (tosin ehdottomasti edellisiä, jälkimmäisen suhteen löytyy poikkeuksia).

Laittaisin kyllä tuon viimeisen lauseen toisinpäin, eli menestyjät ovat ehdottomasti kyvykkäitä ja periksiantamattomia, mutta monella on myös onni ollut mukana. Ei kukaan menesty vahingossa (jos nyt lottovoittajia ei lasketa menestyjiksi).

Väittäisin, että yksi suurimmista syistä, miksi joku ei menesty, on luulo, että menestyvät henkilöt ovat olleet onnekkaita. Silloin on helppo piiloutua "huonon onnen" taakse ja poistaa vastuu omista teoista tai tekemättömyydestä.

Menestys tulee yleensä vain pitkäjänteisen työn kautta. Monesti se mikä vaikuttaa hyvältä tuurilta, on oikeasti vihdoinkin se tulos, minkä saavuttaa vuosien panostamisen jälkeen. Yhtä onnistumista on voinut edeltää kymmenen epäonnistumista, joiden jälkeen ei ole lannistuttu, vaan yritetty entistä kovemmin. Hyvä ohjenuora on mielestäni seuraava Aristoteleen lainaus: "We are what we repeatedly do. Excellence then, is not an act, but a habit."

 

[Avernian]

Itse en taida enää "menestystä" etsiä. Ainoa syy mitä enää keksin mammonan ja aseman hankkimiseen on oma mukavuus ja naisen saaminen, sitten jos nykyinen suhde loppuu (hope not). Tieteellisiä saavutuksia ei tehdä, eikä maailmaa ei paranneta tai muuteta, enää yksin. Osa jonkinlaista tiimiä voi olla, mutta niihinkin on tarjolla varmasti muita yhtä päteviä ehdokkaita. Niin sanotusti "ei sota yhtä miestä kaipaa".

Toiseksi pidän itseäni aivan liian vanhana enää menestyksen hankkimiseen. Jos ei tähän 25 ikävuoteen mennessä sitä ole jo saavutettu, alkuunpantu tai vähintään luotu vankkaa pohjaa, ei siitä enää kerkeäisi nauttimaan kuitenkaan. Edessä on vain rapistuminen ja loppu.:(

 

[Super5]

Toiseksi pidän itseäni aivan liian vanhana enää menestyksen hankkimiseen. Jos ei tähän 25 ikävuoteen mennessä sitä ole jo saavutettu, alkuunpantu tai vähintään luotu vankkaa pohjaa, ei siitä enää kerkeäisi nauttimaan kuitenkaan. Edessä on vain rapistuminen ja loppu.:(

Positiivinen asenne :D

 

[ilkka2]

Toiseksi pidän itseäni aivan liian vanhana enää menestyksen hankkimiseen. Jos ei tähän 25 ikävuoteen mennessä sitä ole jo saavutettu, alkuunpantu tai vähintään luotu vankkaa pohjaa, ei siitä enää kerkeäisi nauttimaan kuitenkaan. Edessä on vain rapistuminen ja loppu.:(

kyllä sanoisin, että vielä neljäkymppisenä hyvinkin voi nauttia menestyksestä, jos on pitänyt hyvää huolta itsestään. mutta mitä hullummin töitä tekee, niin sitä vähemmän on aikaa keskittyä omaan terveyteen ja hyvinvointiin. tällöin rapistuminen tapahtuu nopeammin. onnekkaat syntyy rikkaina.

 

[Avernian]

Positiivinen asenne :D

Se itse asiassa on. Kiteytettynä: "Minne menetkään, nauti matkasta."

[Off Topic]
Tottahan se on, että fyysisesti on huippukunnossa parikymppisenä, kognitiokyvyltään luultavasti samoihin aikoihin, tiedollisesti ja kokemuksellisesti sitten vanhempana. Jotkut sanovat että neljänkymmenen korvilla. Silloin kun sitten kokee huippuelämyksiä ja tunteiden vallassa iskee karjaisten high fivea kaverin kanssa niin... ups! au! kylki revähti, nyt mennään lääkäriin. Parin kuun liikkumakielto, etkä ehdottomasti saa tehdä sitä mitä olitkaan tekemässä enää uudelleen. Kyllä, minusta normaalit nelikymppiset, jotka eivät ole geneettisesti lahjakkaita, ovat jo ihan rapakunnossa.
[/Off Topic]

 

[ilkka2]

aika lahjaton saa olla geneettisesti, jos sen takia on rapakunnossa neljäkymppisenä.


TRACK RECORDS FOR MEN 40 AND OLDER

100m 10.29 Troy Douglas (11/30/62) NED Leiden, NED 6/7/03

200m 20.64 Troy Douglas (11/30/62) NED Paris 8/27/03

400m 47.82 Enrico Saraceni (5/19/64) ITA Arhus DEN 7/25/04
(NOTE: Lee Evans is credited with a 47.5 hand-timed at age 42 in 1989.)

800m 1:50.69 Colm Rothery IRE 1/28/60 Stretford, GBR 9/2/00 (Johnny Gray, USA, born 6/19/60, ran 1:48.81 indoors at Atlanta, Georgia, on 3/2/01)

1000m 2:26.71 Eamonn Coghlan IRL (11/24/52) Gainesville 1/24/94 (indoors)

1500m 3:44.06 Jim Sorensen (5/10/67) USA Los Angeles 3 June 2007

Mile 4:02.53 David Moorcroft (4/10/53) GBR Belfast 6/19/93;
3:58.15 (indoors) Eamonn Coghlan (11/24/52) IRL Boston 4/20/94

3000m 8:05.08 Martti Vainio (12/30/50) FIN Mikkell 6/91

5000m 13:43.15 Mohamed Ezzher (4/26/60) FRA Sotteville 7/3/00

10,000m 28:30.88 Martti Vainio (12/30/50) FIN Hengelo 6/25/91

Marathon 2:08:46 Andrés Espinosa (2/4/63) MEX Berlin 9/28/03

3000m steeplechase 8:38.40 Angelo Carosi ITA (1/20/64) Firenze 7/11/04

110m (39-inch) hurdles 13.73 David Ashford (1/24/63) USA, Carolina, P.R. 7/11/03

110m (42-inch) hurdles 13.79 Roger Kingdom (8/26/62) USA Slippery Rock, PA 6/23/04

400m hurdles 52.62 Antônio Eusébio Dias Ferreira (3/2/60) BRA Rio de Janeiro 7/23/00

Decathlon 7525 points Kip Janvrin (8/7/65) USA San Sebastián 24 Aug 2005
(11.56, 6.78, 14.01, 1.80, 49.46, 15.40, 42.70, 4.70, 58.43, 4:25.87)

20 km walk 1:21:36 Willi Sawall (11/7/41) AUS Melbourne 7/4/82

50 km walk 3:49:06 José Marín (1/20/50) ESP Badalona 3/22/92

 

[Tomppa85]

Toiseksi pidän itseäni aivan liian vanhana enää menestyksen hankkimiseen. Jos ei tähän 25 ikävuoteen mennessä sitä ole jo saavutettu, alkuunpantu tai vähintään luotu vankkaa pohjaa, ei siitä enää kerkeäisi nauttimaan kuitenkaan. Edessä on vain rapistuminen ja loppu.:(

Älä nyt naurata.

Jos et polta, käytät alkoholia kohtuudella ja käytät aina turvavyötä autossa, voit hyvin odottaa eläväsi vielä 50-60 vuotta. Hyvillä perintötekijöillä 60-70 vuotta. Lääketieteen kehittyessä mahdollisesti vielä pidempään.

Et ole vielä edes aloittanut taivaltasi ja olet jo heittämässä lusikan nurkkaan.

Määrittele itse omat menestymisen kriteerisi äläkä vertaa itseäsi muihin. Ihan sama juttu kuin punttailussa. Aina löytyy "ihmelapsia" ja friikkejä, jotka saavuttavat kahdessa vuodessa sen minkä saavuttamiseen joltain toiselta menee vuosikymmen tai kaksi. Ei se tarkoita etteikö kaksikymmentä vuotta biitsikunnon eteen treenannut olisi menestynyt. Onhan hän, omiin lähtökohtiinsa nähden. Menestyksellä ei ole mitään absoluuttista mittaria, ei edes penkkimaksimi tai pankkisaldo.

Menestyminen on aina subjektiivista ja suhteellista. Minulle se tarkoittaa sen käden pelaamista joka meille on jaettu, ei sen käden pelaamista joka jollekin muulle on jaettu!

Tapasin iltalukiossa ollessani useita eläkeiän ylittäneitä, jotka vanhoilla päivillään olivat innostuneet opiskelusta. Eräskin vanha mies esitteli tyytyväisenä todistusta, jossa oli pelkkiä kymppejä! Hän oli vakaasti päättänyt saada ylioppilaslakin. Minusta tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka jokaiseen elämän päivään loppuun saakka voi suhtautua mahdollisuutena oppia jotain uutta itsestään ja maailmasta. Entä se yli 90-vuotias veteraanien maailmanmestari aitajuoksija, josta oli juttu lehdessä? (HS muistaakseni)

 

[Avernian]

aika lahjaton saa olla geneettisesti, jos sen takia on rapakunnossa neljäkymppisenä.

Miten nelikymppisten ennätysmiesten tuloksien postaaminen ajaa sanomaasi? Puhehan oli kuitenkin niistä normaaleista, jotka treenaamisesta huolimatta huomaavat kunnon vain laskevan iän myötä. Salillakin muistellaan innolla, kuinka silloin junnuna nousi puolet enemmän penkistä, eikä tuntunut missään.

Ihan vain huomiona tän ketjun toiveikkaille: nämä on tasan vain mun tän päivän mielipiteitä. Ei kannata hermoilla tai impata herneitä, vaikka ne ovatkin epätavallisia. Olen tässäkin nyt opponenttina lähinnä, koska mielestäni ilkka2:n kommentti ei todistanut mitään. Oikeasti toivotan onnistumisia vain kaikille, jotka menestystä etsivät.

Älä nyt naurata.

Jos et polta, käytät alkoholia kohtuudella ja käytät aina turvavyötä autossa, voit hyvin odottaa eläväsi vielä 50-60 vuotta. Hyvillä perintötekijöillä 60-70 vuotta. Lääketieteen kehittyessä mahdollisesti vielä pidempään.

En vain näe mitään yhteyttä pitkän iän ja hyvän elämän ja menestyksen kanssa. Mitä sitten jos elän 95-vuotiaaksi? Tuosta ajasta huomattava loppuosa on mielestäni turhaa: on kipeä ja raihnainen, ihmettelee miten maailma on paljon nopeampi ja nuoret törkeämpiä kuin hyvinä vanhoina aikoina ja saa ainoat kiksinsä eläkkeen tuhlaamisesta kolikkopeleihin tai ristikoiden täyttämisestä.

Menestyminen on aina subjektiivista ja suhteellista. Minulle se tarkoittaa sen käden pelaamista joka meille on jaettu, ei sen käden pelaamista joka jollekin muulle on jaettu!

Oikein hyvin sanottu ja totta, toki.

 

[D.Yates]

Lapset/tyttöystävä - Niiden eteen moni on valmis ponnistelemaan, mutta tiukan paikan tullen lapsi ON haettava tarhasta, vietävä terveyskeskukseeen, jne. Kyllä työnantaja sen ymmärtää, mutta tiukan paikan tullen lapseton pelastaa tilanteen ja on askeleen edellä.

Musta ihminen on menestynyt silloin, jos kuolinvuoteellaan voi rehellisesti sanoa että olipa hyvä elämä. Se että uhraa muun elämänsä jonkun vitun uran takia, ei ole kirjoissani menestystä. Mutta jokainen elää itseään varten.

Gatesi on toki hyvä esimerkki. Kun lähtee tulevaisuuden nousualalle ensimmäisten pioneerien joukossa, on hyvät mahikset menestyä kun tekee kovasti töitä.

 

[GoMan]

Musta ihminen on menestynyt silloin, jos kuolinvuoteellaan voi rehellisesti sanoa että olipa hyvä elämä.

TÄYSIN samaa mieltä. Jokaisen pitäisi keskittyä juurikin elämään oma elämänsä niin kuten parhaaksi näkee, omien arvojensa mukaan. Toinen voi olla taloudellisesti menestynyt superpohatta, toinen voi olla ennätyksiä rikkonut urheilija, joku voi olla vaikka lastenlääkäri joka pelastaa lasten henkiä tai tekee muuta tärkeää, joku voi koota maailman suurimman postimerkkikokoelman. Kaikki henkilöt ovat varmasti menestyneitä ja saavuttaneet tavoitteet, mitkä ovat itselleen asettaneet.

 

[ilkka2]

Miten nelikymppisten ennätysmiesten tuloksien postaaminen ajaa sanomaasi? Puhehan oli kuitenkin niistä normaaleista, jotka treenaamisesta huolimatta huomaavat kunnon vain laskevan iän myötä. Salillakin muistellaan innolla, kuinka silloin junnuna nousi puolet enemmän penkistä, eikä tuntunut missään.

no laske vaikka prosentuaalinen tiputus verrattuna maailmanennätyksiin ja huomioi vielä, että harvempia kiinnostaa ikämieskilpailut.

ei siis ole mitään syytä, miksi normaali nelikymppinen olisi huonossa kunnossa normaali parikymppiseen verrattuna. suorituskyvyn menetys ei vaan ole mitenkään kauhean merkittävä henkisesti tai fyysisesti vielä tuossa iässä, jos on pitänyt itsensä kunnossa.

 

[takomo]

Jos threadin kysymys kuuluu:

Jos sinun pitäisi tienata hyvin rahaa, miten uskoisit siinä onnistuvasi varmimmin?

ja

Originally Posted by Vinho Tinto View Post
Huomattavasti kiinnostavampi olis kirja, jonka olis kirjottanut joku niistä kymmenistä miljoonista ihan yhtä älykkäistä ja kyvykkäistä henkilöistä, joka vaan jostain syystä epäonnistui urallaan. Sellasesta kirjasta vois jopa oppia jotain, tosin eipä taida kaupan hyllyistä juurikaan tällasta materiaalia löytyä...

Niin mitä ihmettä te mussutatte jostain kuolinvuoteesta ja lastenlääkäreistä? Toki kaikillä, myös minulla on muitakin elämänarvoja, mutta tässä threadissa ei mielestäni haeta vastauksia niihin. Nyt tarkkuutta hiukan D.Yates ja GoMan:D

 

[hassan]

Musta ihminen on menestynyt silloin, jos kuolinvuoteellaan voi rehellisesti sanoa että olipa hyvä elämä. Se että uhraa muun elämänsä jonkun vitun uran takia, ei ole kirjoissani menestystä. Mutta jokainen elää itseään varten.

Gatesi on toki hyvä esimerkki. Kun lähtee tulevaisuuden nousualalle ensimmäisten pioneerien joukossa, on hyvät mahikset menestyä kun tekee kovasti töitä.

Kaikilla on erilainen käsitys mikä on hyvä elämä jne. joten turha on lähteä sanomaan että elämä on mennyt hukkaan jos joku panostaa uraansa tavallista enemmän.

Itse ainakin väittäisin olevani paljon tyytyväisempi elämääni jos se tuli vietettyä mielenkiintosen työn parissa ilman suurempaa rahasta murehtimista kuin että olisin 40 vuotta istunut jossain kaupan kassalla ja syönyt makaroonia yksiössäni.

Ne uhraukset on yleensä enemmänkin pois siitä sohvalla makaamisesta ja TV:n kattelusta. Sama juttu mielestäni kuin salilla käynti. Uhraat kallista aikaa siinäkin itses parantamiseen ihan samanlailla.

 

[Tomppa85]

En vain näe mitään yhteyttä pitkän iän ja hyvän elämän ja menestyksen kanssa. Mitä sitten jos elän 95-vuotiaaksi? Tuosta ajasta huomattava loppuosa on mielestäni turhaa: on kipeä ja raihnainen, ihmettelee miten maailma on paljon nopeampi ja nuoret törkeämpiä kuin hyvinä vanhoina aikoina ja saa ainoat kiksinsä eläkkeen tuhlaamisesta kolikkopeleihin tai ristikoiden täyttämisestä.

Aika stereotyyppinen näkemys. On totta että jotkut vanhukset katkeroituvat ja menettävät elämänilon. Sama pätee moniin 40-vuotiaihinkin ja nuorempiin. Olennaista on oma asenne. On esimerkkejä virkeistä ja onnellisista vanhuksista, joiden mielestä juuri nykyhetki on heidän elämänsä parasta aikaa. Aikaa keskittyä lapsenlapsiin, matkusteluun ja harrastuksiin. Ei ole enää stressiä ja kiirettä, vaan voi määritellä oman tahtinsa. Jos on hoitanut asiansa hyvin, voi omaisuuttakin olla sen verran että voi ostaa vaikka sen purjeveneen/maailmanympärysmatkan/kalliin auton josta on aina haaveillut.

 

[Avernian]

-- On esimerkkejä virkeistä ja onnellisista vanhuksista, joiden mielestä juuri nykyhetki on heidän elämänsä parasta aikaa. Aikaa keskittyä lapsenlapsiin, matkusteluun ja harrastuksiin. Ei ole enää stressiä ja kiirettä, vaan voi määritellä oman tahtinsa. Jos on hoitanut asiansa hyvin, voi omaisuuttakin olla sen verran että voi ostaa vaikka sen purjeveneen/maailmanympärysmatkan/kalliin auton josta on aina haaveillut.

Tru dat.
Itselleni en vain moista voi kuvitella. Geenini eivät ole niin hyvät, että lapsia palloa rasittamaan hankkisin, enkä näe itseäni ainakaan nykyisten harrastusten parissa enää vanhana. Matkusteluun tarvitsee rahaa, jota ei luultavasti tule juurikaan kertymään. Sen vähänkin testamenttaan mielummin sukulaisille (ehkä veli hankkii lapsia) :D
Oh, well.
Toivottavasti voin hallita elämääni jo ennen eläkeikää niin ettei ole "stressiä ja kiirettä, vaan voi määrittää oman tahtinsa" ja nykyhetki on elämän parasta aikaa.