Eniten ärsyttää ehdottomasti ne treenipäivät, kun tuntuu, että motivaatio on ihan nolla ja pitäisi yrittää saada aikaiseksi mahdollisimman tehokas ja tuottoisa harjoitus. Toisaalta joskus tällaiset päivät saattavat olla jälkikäteen ajatellen yllättäen niitä antoisimpia, kun tajuaakin, että ei se koko treeni ollutkaan ihan niin surkuhupaisaa kuin oli etukäteen olettanut.
Sitten totta kai suututtaa nämä jaksot, kun tuntuu, että niissä sarjapainoissa ei tapahdu minkäänlaista kehitystä, vaikka kuinka kovasti yrittää hommaan panostaa. Sarjapainojen kehityksissä ilmenevien taantumien ohella ärsyttää tietysti myös se, kun jatkuvasti tuntuu, ettei siinä omassa ulkonäössä tapahdu mitään muutosta ja edelleen se sama onneton ruipelo katsoo sieltä peilistä.
Myös se pistää mielen synkäksi (uskaltaisin väittää, että aika moni muukin täällä ajattelee samoin), kun näet salilla näitä heppuja, jotka eivät treenaa mitenkään erityisen kovaa, mutta ovat siitä huolimatta aivan tolkuttoman kovassa kunnossa. En missään nimessä väitä, että itsekään treenaisin mitenkään erityisen kovaa, mutta kyllä sitä vääjäämättä mielessään ajattelee, että miten ihmeessä ei tällä tekemisellä ja panostamisella tulokset ole tämän kummoisempia :(
Muita harmistuksen aiheita ovat sitten nämä perustilanteet, joissa esim. laite/laitteet on varattu ja joutuu vähän poikkeamaan alkuperäisistä suunnitelmistaan.
Mutta taas toisaalta, jos ottaa hieman avarakatseisemman näkökulman, voi tässäkin tilanteessa nähdä myös hyviäkin puolia. Nyt jos koskaan, on nimittäin hyvä tilaisuus tuoda sitä kauan kaivattua vaihtelua omaan treeniin, eikä mennä sen saman iänikuisen kaavan mukaisesti, jota tulee orjallisesti noudatettua viikoista ja kuukausista toiseen. Ainakin itselläni ja uskoisin, että monella muullakin täällä on paha tapa, että tulee liian usein jumiuduttua tekemään ne asiat kerta toisensa jälkeen sillä tutulla ja turvallisella kaavalla, eikä uskalleta edes lähteä kokeilemaan uusia asioita ja etsimään niitä erilaisia tapoja harjoittaa lihasta.
