Voi yhdenkerran miten raskasta, uuvuttavaa ja kurinalaista tämä lihaksen hankkiminen on! Eihän siinä vielä mitään jos vain osaisi tehdä päätöksen hyvän aerobisen ts. juoksukunnon ja salikunnon välillä! Mutta kun ei osaa. Jonkun aikaa kun on panostanut pelkkään salilihaksen hankkimiseen ja painokin on karttumaan päin, niin iskee kauhea haikeus ennen niin kovan(?) juoksukunnon perään. Ja eikun lenkille tai rullat jalkaan.
Senhän taas tietää mitä se tekee isoina annoksina niille lihaksille. Ja elämäntapa vinksahtaa taas piirun sinne juoksun puolelle.
Tätä rumbaa olen pyörittänyt ny yli kymmenen vuotta, mutta en pysty irtaantumaan kummastakaan. Nyt on tilanne se että lihasta on tulluna ja juoksukuntokin on varsin hyvä. Mittoja olisi: Pituus 180 cm ja painoa 86 kg. Rasvaprosenttia en koskaan ole mitannut, ylimääräistä ei kuitenkaan juurikaan ole. Onkohan joku 10 - 15 prosenttia lähellä? Intissä juoksin cooperissa 3340m ja tänä päivänä n. 3000m? Penkkienkka on 132,5kg tältä kesältä. Kyykystä 170 kg ja Maastaveto 200kg n. 4 vuoden takaa. Puhtaita leukoja menee yli 20. On harjoiteltu. Ikää on reilut kolkyyt.
Välillä mietityttää kuinka paljon massaa olisi tullut, jos olisi pystynyt koko paletin oikein suuntaamaan?! Kehonrakennus on vaikea ja raskas laji. Mutta ison kehonrakennus pitkän matkan juoksijalla on v..un paljon rankempaa, suorastaan mahdotonta. Keho ei oikein osaa sopeutua mihinkään, vaan vinkuu ylikierroksilla koko ajan, loppuukin varmaan ennen aikojaan. Pääseepähän eläkkeelle aikaisemmin!
Oma kuntoni ei mielestäni ole kova, ehkä tollainen hyvä +. Mut periks ei anneta perkele!
Ja lisäravinne/puurolinjalla olen aina ollut ja tulen olemaan.