Mikä estää unelmien / haaveiden toteuttamisen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja alppix
  • Aloitettu Aloitettu
Sanotaanko että perheellisen arkielämän realiteetit rajoittaa aikalaila haaveiden toteuttamista, plus se että tietyt tavoitteet ja haaveet on jo toteutuneet eikä loppujen toteuttaminen ole onnellisen perhe-elämän/hyvän työpaikan riskeeraamisen arvoisia. Edellinen ei tarkoita ettenkö olisi järjettömän onnellinen mutta haaveita se vaan pienentää.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Taitaa yleensä olla ihan vaan saamattomuus mikä estää unelmien toteuttamisen.

Sulla on aika köyhät unelmat jos ne on vaan tuosta kiinni. :)

No katotaas jos ei havittelisi sitä miljonäärijetsetelämää ilman töitä, muttei kuitenkaan myös hampunpolttajan uraa damissa. Vois vaikka muuttaa johonkin ilmastollisesti kivempaan mestaan. Esim Nizza. Sieltä vois saada alan töitä, vaikkakin nihkeätä on kun tuhansia irtisanottuja lojuu nurkissa. No jos ne kuitenkin ottais meikän töihin, niin joutuisin roudaamaan perheen messissä ja vaimo ja lapset pitäis elättää. Ei stana mun palkka riittäisi edes asumiseen siellä. Lisäksi en osaa kieltä joten arki vois olla aika takkuamista eikä mua ne paikalliset ruuhkatkaan oikein inspaa.

No parempi vaihtoehto olis toki Kalifornia. Joskus Applen jobs sivua tsekkailinkin, mutta vähän omat kompetenssit epäilyttää, tuolla kun on kuitenkin maailman aivot paikalla. Pitäis olla aika kova luu että firman kannattaa lennättää joku suomalaispertti perheineen ja sumplia green cardit jne. Ja vaikka työ irtoaiskin ja palkka olisi hyvä niin on myös asuinkustannukset. Vuokraan saisi helposti varata viisi tonttua kuussa. Lasten koulujen kanssa epäilyttää, lisäksi kun meininki on se että päivän ympärys tehdään töitä ilman lomia niin olisiko se mikään taivas sitten lopulta...

Vaikeeta on, pitäis ensiksi päättää mitä haluaa.

Ehkä tämä missä olen on se mun unelma, mihin mahdollisuudet riittää.
 
Sulla on aika köyhät unelmat jos ne on vaan tuosta kiinni. :)
Joo :D No mun unelmat ovat pitkälti tekemiseen liittyviä, eli halu luoda jotain uutta yms. Noiden toteuttamisen ongelmana lähinnä oma saamattomuus ja osittain tietty myös ajanpuute. Ei hirveesti oo tullut unelmoitua mistään jetset-elämästä tai vastaavasta.
 
Verottaja.
 
komppaan täysin mr. blackia :) Lisään tähän vielä omia ajatuksia: Itse unelmat jos ne ovat liian isoja ja llian aikaisin. Ilman unelmaa ei ole elämää(Menestys on paras kosto)


Ihminen voi tehdä mitä vain jos tarpeeksi tahtoo ja etsii keinoja: Totta hyvänä esimerkkinä Tony Viikinki Halme jolla oli surkea lapsuus ja oli heikko nuorena ja jokainen tietää mitä Tony saavutti tosin hintansa kaikella..
 
Tottahan tuo on, että toteuttamista vaikeuttaa paljonkin rahan puute, jos haave on joku tosi kallis tai haaveena on olla miljonääri. Oon myös huomannu sellasen ainakin itsessäni, että jos suunnittelee haaveen toteuttamista liian tarkasti, niin sitä todennäköisemmin se jää toteuttamatta. Liian tarkasti mietittynä haaveen toteuttaminen ei enää tarjoa samanlaista mielihyvää, vaan siinä samassa alkaa sitten miettimään niitä mahdollisia tosiasioita ja seurauksia mitä voi ehkä tapahtua. Tai sitten se haave menettää vaan hohtonsa ja se jää toteuttamatta..
 
järjen käyttö estää!

Jos sitä alkaisi elämään unelmaansa ja tekemään mitä haluaa niin kaikki arkielämän tärkeät asiat jäisivät hoitamatta. Töissä on käytävä ja laskut sekä velat maksettava ajallaan, niin kuin kunnollisen ja säntillisen ihmisen kuuluukin.
 
Mua lähinnä naurattaa toi paska mitä ihmiset suoltavat. "Ei pysty tekemään sitä ja tätä, koska asia X ja asia Y." Ei ole rahaa, opintotuki painaa päälle, on kakaroita, on sitä ja tätä... Tuollainen asenne osoittaa pelkästään sen, että a) ne ihmiset eivät ole valmiita tekemään mitään unelmiensa eteen tai b) ne ihmiset eivät oikeasti unelmoi siitä mistä väittävät unelmoivansa.

Miksi edes nimetä haaveita ja unelmia, mikäli ei ole valmis tekemään mitään niiden eteen ja tietää, ettei tule koskaan saavuttamaan niitä?
 
Mua lähinnä naurattaa toi paska mitä ihmiset suoltavat. "Ei pysty tekemään sitä ja tätä, koska asia X ja asia Y." Ei ole rahaa, opintotuki painaa päälle, on kakaroita, on sitä ja tätä... Tuollainen asenne osoittaa pelkästään sen, että a) ne ihmiset eivät ole valmiita tekemään mitään unelmiensa eteen tai b) ne ihmiset eivät oikeasti unelmoi siitä mistä väittävät unelmoivansa.

Miksi edes nimetä haaveita ja unelmia, mikäli ei ole valmis tekemään mitään niiden eteen ja tietää, ettei tule koskaan saavuttamaan niitä?
Näin. Tosiaan niinkun ketjussa jo mainittu, luulen sen vaativan niin paljon päältä että ihmisen luontainen laiskuus ajaa edelle.

Unelmien toteuttamista ei estä mikään eikä kukaan muu kuin ihminen itse.

Siinä Will-sedän motivaatiopuhetta kyseisestä aiheesta.
http://www.youtube.com/watch?v=xbbe3DsY7gM
loistava ja motivoiva video. :)
 
Ihminen voi tehdä mitä vain jos tarpeeksi tahtoo ja etsii keinoja: Totta hyvänä esimerkkinä Tony Viikinki Halme jolla oli surkea lapsuus ja oli heikko nuorena ja jokainen tietää mitä Tony saavutti tosin hintansa kaikella..

Ei tullut Tonista Nokian pääjohtajaa. Vai meinaatko että olisi päässyt jos vaan olisi tarpeeksi halunnut?
 
No mutta kun ei kaikkiin unelmiinn nyt vain pääse pelkällä tahdolla ja yrittämisellä. Tony Halme ehkä pääsi haluamaansa, mutta entäpä ne tuhannet muut, jotka ovat haaveilleet showpainiurasta, mutta asuvatkin nyt asuntovaunuissa tavoitellessaan unelmaansa? Tai entäpä jos Tony nyt vain olisi syntynyt ujona, pyöreäposkisena poikana? Oikeisiin unelma-ammatteihin ja saavutuksiin on usein kasapäin lahjakkaampia ja taitavampia hakijoita, jotka tahtovat sitä ihan samalla tavalla. Itseäni ainakin vituttaisi jos joku työpaikan/Oscarin/Nobelin/ykkössijan/naisen/tmv hävittyäni tulisi viereen ulvomaan "et vaan halunnu hei tarpeeksi!". Onhan tuollainen naiivius toisaalta ihan söpöä.

Toki tälläkin nähdyt unelmat opettajan viroista ja etelänreissuista ovat ihan toteutettavissa, vaikkakin unelman voi käsittää melkein kuin ihastuksena. Itseäkin on kiinnostanut milloin mikäkin ammatti, mutta kun ottaa huomioon omat mahdollisuudet, käytetyn ajan ja tutkii työtä hieman syvempää niin alkaa innostus hieman laantua. Voihan sen 4000€/kk sängyntestaajan silti mainita unelmakseen.
 
Aika suuri este nykyään on myöskin pitkäjännitteisyyden ja suunnitelmallisuuden puute. Halutaan kaikki heti-tässä ja nyt periaatteella eikä ymmärretä, että joidenkin unelmien toteuttaminen vaatii samanlaista tavoitteiden asettelua ja määrätietoista etenemistä kohti tavoitteita kuin vaikkapa ura huippu-urheilijana. Näin joskus tutkimuksen, johon oli haastateltua satoja ammattikoulusta ja lukiosta valmistuvia nuoria eri puolilta Suomea. Oli tiedusteltu millaisena nuoret näkivät elämänsä viiden vuoden säteellä. Valtaosa näki itsellään uuden omakotitalon, BMW:n tai vastaavan auton, vuosittaiset ulkomaanmatkat ja hienon työpaikan. Kun tiedusteltiin nuorten jatko-opintosuunnitelmista, oli iso osa sitä mieltä etteivät enää jatka opiskelua. Näkee mun mielestä aika hyvin, etteivät ne toteutettavissakaan olevat haaveet aina oikein kohtaa sitä mitä on niiden toteutumisen eteen valmis tekemään. Ei ihme, että nykyisin aika suosittuna unelma-ammattina taitaa olla julkkis ;)
 
Ihminen voi tehdä mitä vain jos tarpeeksi tahtoo ja etsii keinoja: Totta hyvänä esimerkkinä Tony Viikinki Halme jolla oli surkea lapsuus ja oli heikko nuorena ja jokainen tietää mitä Tony saavutti tosin hintansa kaikella..

Ihminen voi yrittää tehdä mitä vain.Luulisin että halme tähtäs paljon korkeemmalle kuin pääsi.Vitun hieno yritys kuitenkin.
 
No mutta kun ei kaikkiin unelmiinn nyt vain pääse pelkällä tahdolla ja yrittämisellä. Tony Halme ehkä pääsi haluamaansa, mutta entäpä ne tuhannet muut, jotka ovat haaveilleet showpainiurasta, mutta asuvatkin nyt asuntovaunuissa tavoitellessaan unelmaansa? Tai entäpä jos Tony nyt vain olisi syntynyt ujona, pyöreäposkisena poikana? Oikeisiin unelma-ammatteihin ja saavutuksiin on usein kasapäin lahjakkaampia ja taitavampia hakijoita, jotka tahtovat sitä ihan samalla tavalla. Itseäni ainakin vituttaisi jos joku työpaikan/Oscarin/Nobelin/ykkössijan/naisen/tmv hävittyäni tulisi viereen ulvomaan "et vaan halunnu hei tarpeeksi!". Onhan tuollainen naiivius toisaalta ihan söpöä.

Jos Tony ois ollutkin Pekka, niin eiköhän ne unelmatkin ois ollu toiset. On se jännä miten aina pitää keksiä syy sille, miksi ite ei voi menestyä. Tai löytää syitä siihen miksi toisten menestys on kiinni jostain muusta kuin työnteosta.

Sitäpaitsi jos unelmat ovat tasoa "haluan olla", "haluan omistaa", "haluan saada", niin tuskin tulee onnistumaan. Ei ainakaan onnistumisen tunnetta noilla saavuta. Miten olisi "haluan antaa", "haluan mahdollistaa", "haluan parantaa"?
 
Miksi edes nimetä haaveita ja unelmia, mikäli ei ole valmis tekemään mitään niiden eteen ja tietää, ettei tule koskaan saavuttamaan niitä?

Eli jos on jalat halvaantunut, niin ei saa haaveilla kävelemisestä tai 100metrin aitojen voitosta, koska ei itse tee mitään sen eteen että kehittäisi vaikka roboottijalat tai keksisi miten halvaantuminen parannetaan. Tai ne jotka haaveilevat lottovoitosta eivät käytä kaikkia rahojaan lottoamiseen ja sillä tavoin maksimoi mahdollisuuttaan siihen voittamiseen. :D
Se nyt vaan on ihan normaalia unelmoida sellaisista asioista joita ei edes aio toteuttaa, koska ne on järjettömiä tai mahdottomia. Unelmiin pyrkimisellä pystyy varmasti tavoittamaan asioita joista unelmoi, mutta ei niitä unelmia välttämättä kannata kovin kirjaimellisesti ottaa. Esimerkiksi joku saattaa haaveilla koirasta, mutta on allerginen koirille, niin mitä järkeä silloin on toteuttaa kyseistä unelmaa. Muutenkin ihmisten unelmat ja haaveet muuttuvat, kun ikää alkaa tulemaan lisää.
 
Jos Tony ois ollutkin Pekka, niin eiköhän ne unelmatkin ois ollu toiset. On se jännä miten aina pitää keksiä syy sille, miksi ite ei voi menestyä. Tai löytää syitä siihen miksi toisten menestys on kiinni jostain muusta kuin työnteosta.
Moni tekijä olisi voinut tehdä Halmeesta vähemmän haluttavan showpainikehiin, vaikka tahtoa olisikin riittänyt. Pointtini ei tässä ole, etteivätkö työ ja motivaatio olisi suuria tekijöitä missä tahansa menestyksessä. Ne vain eivät todellakaan ole niitä ainoita. Geenit, kasvatus, älykkyys, kauneus, ympäristö, silkka tuuri ja olosuhteet vaikuttavat niin paljon siihen, ettei kaikista vain voi tulla johtajia, malleja, huippu-urheilijoita jnejne. Unelmat harvoin toteutuvat ilman työtä, mutta myös harvoin pelkällä työllä.

En minä tässä mitään syitä koita keksiä omille tai muiden "epäonnistumisille". Siihen miksi unelmat pysyvät vain unelmina on niin monta muutakin syytä kuin oman työn määrä. Ja se, ettei joku kiinnosta tarpeeksi, on mielestäni ihan hyvä syy jättää se tekemättä. :)
 
Mua lähinnä naurattaa toi paska mitä ihmiset suoltavat. "Ei pysty tekemään sitä ja tätä, koska asia X ja asia Y." Ei ole rahaa, opintotuki painaa päälle, on kakaroita, on sitä ja tätä... Tuollainen asenne osoittaa pelkästään sen, että a) ne ihmiset eivät ole valmiita tekemään mitään unelmiensa eteen tai b) ne ihmiset eivät oikeasti unelmoi siitä mistä väittävät unelmoivansa.

Miksi edes nimetä haaveita ja unelmia, mikäli ei ole valmis tekemään mitään niiden eteen ja tietää, ettei tule koskaan saavuttamaan niitä?

Tottahan se on, että useimmat unelmista ovat itsestään kiinni jos ne tahtoo saavuttaa. Mutta valitettavan totta on se, että usein tarvitaan rahaa unelmien toteuttamiseen tai sitten esteenä voi myöskin olla elämäntilanne. Pitää tehdä jokotai-päätöksiä.

Mulla ois unelmana ottaa loparit ja lähteä kiertelemään maailmaa vähän pidemmäks aikaa, haaveena siis matkustelu niinkuin useimmilla.
Minulla on kuitenkin rakas ihminen vierelläni, joka ei halua ottaa lopareita ja lähteä kiertämään maailmaa ja ns. ottaa riskiä, ja tällöin joudun valitsemaan kumman tahdon.

Joku voisi tähän sanoa, että en sitten tota oikeasti halua, ei sekään pidä paikkaansa. Ongelma on varmaan monilla unelmissa, että erinäiset haaveet sotivat keskenään ja tulee ristiriitoja ja siksi niitä ei voi toteuttaa. Vähän sama jos haluisit olla sinkku+lapseton ja samaan aikaan perheellinen..se on aika mahdoton yhtälö. Tahtoo pitää kakun ja syödä kakun-syndrooma.
 
Moni tekijä olisi voinut tehdä Halmeesta vähemmän haluttavan showpainikehiin, vaikka tahtoa olisikin riittänyt. Pointtini ei tässä ole, etteivätkö työ ja motivaatio olisi suuria tekijöitä missä tahansa menestyksessä. Ne vain eivät todellakaan ole niitä ainoita. Geenit, kasvatus, älykkyys, kauneus, ympäristö, silkka tuuri ja olosuhteet vaikuttavat niin paljon siihen, ettei kaikista vain voi tulla johtajia, malleja, huippu-urheilijoita jnejne. Unelmat harvoin toteutuvat ilman työtä, mutta myös harvoin pelkällä työllä.

En minä tässä mitään syitä koita keksiä omille tai muiden "epäonnistumisille". Siihen miksi unelmat pysyvät vain unelmina on niin monta muutakin syytä kuin oman työn määrä. Ja se, ettei joku kiinnosta tarpeeksi, on mielestäni ihan hyvä syy jättää se tekemättä. :)

Niin, siis omaa pointtia vielä selventääkseni vois asian muotoilla jotenkin seuraavasti. Eli unelmat on osa sitä ketä me yksilöinä ollaan, joten et voi verrata itseäsi naapurin Pekkaan ja todeta, että sinusta ei samalla työllä tulisi/olisi tullut samassa asiassa yhtä menestynyttä. Ei sen niin pidäkään olla, sillä Pekan unelma ei ole sun oma unelma. Muiden matkiminen ei ole unelmoimista, vaan hyväksynnän hakemista.

Jokaisella kuitenkin on se oma unelma (Huom! Ei fantasia), jonka saavuttaminen työllä on täysin realistista. Sääliksi käy niitä, jotka eivät tätä ole löytäneet tai alkaneet tavoitella.

Tottahan se on, että useimmat unelmista ovat itsestään kiinni jos ne tahtoo saavuttaa. Mutta valitettavan totta on se, että usein tarvitaan rahaa unelmien toteuttamiseen tai sitten esteenä voi myöskin olla elämäntilanne. Pitää tehdä jokotai-päätöksiä.

Mulla ois unelmana ottaa loparit ja lähteä kiertelemään maailmaa vähän pidemmäks aikaa, haaveena siis matkustelu niinkuin useimmilla.
Minulla on kuitenkin rakas ihminen vierelläni, joka ei halua ottaa lopareita ja lähteä kiertämään maailmaa ja ns. ottaa riskiä, ja tällöin joudun valitsemaan kumman tahdon.

Joku voisi tähän sanoa, että en sitten tota oikeasti halua, ei sekään pidä paikkaansa. Ongelma on varmaan monilla unelmissa, että erinäiset haaveet sotivat keskenään ja tulee ristiriitoja ja siksi niitä ei voi toteuttaa. Vähän sama jos haluisit olla sinkku+lapseton ja samaan aikaan perheellinen..se on aika mahdoton yhtälö. Tahtoo pitää kakun ja syödä kakun-syndrooma.

Eiköhän tässä puhuta siitä päällimmäisestä haaveesta. Kai meillä kaikilla on vaikka mitä asioita mitä haluaisimme tehdä jos lähtökohtia voisi muuttaa noin vaan. Tilisaldoon 7 nollaa perään ja, kas, haave jos toinen toteutuukin...

Jos sun päällimmäinen unelma on lähteä kiertämään maailmaa, niin eihän sitä mikään estä. Mutta kun se ei ole päällimmäinen, vaan sen ohi ilmeisesti ajaa ainakin unelma nykyisen parisuhteen jatkuvuudesta myös tulevaisuudessa. Ja tämä kun on ristiriidassa sen matkailuhaaveen kanssa, ei se matkailu ole toteutettavissa.

Jos taas unelmistaan luopuu asioiden, jotka eivät edusta omia tärkeämpiä unelmia, takia niin silloin myös täytyy sanoa, että sääliksi käy.

Jos se sinkkuus on sille äidille oikeasti unelmana kovempi juttu kuin äitiys, niin aina sen lapsen voi antaa pois. Aina on keino toteuttaa se päällimmäinen unelma jos siihen uskoo ja sitä haluaa. Kysymys on kuitenkin aina siitä, mikä on se päällimmäisin unelma, prioriteetti numero uno.
 
Niin, siis omaa pointtia vielä selventääkseni vois asian muotoilla jotenkin seuraavasti. Eli unelmat on osa sitä ketä me yksilöinä ollaan, joten et voi verrata itseäsi naapurin Pekkaan ja todeta, että sinusta ei samalla työllä tulisi/olisi tullut samassa asiassa yhtä menestynyttä. Ei sen niin pidäkään olla, sillä Pekan unelma ei ole sun oma unelma. Muiden matkiminen ei ole unelmoimista, vaan hyväksynnän hakemista.

Jokaisella kuitenkin on se oma unelma (Huom! Ei fantasia), jonka saavuttaminen työllä on täysin realistista. Sääliksi käy niitä, jotka eivät tätä ole löytäneet tai alkaneet tavoitella.



Eiköhän tässä puhuta siitä päällimmäisestä haaveesta. Kai meillä kaikilla on vaikka mitä asioita mitä haluaisimme tehdä jos lähtökohtia voisi muuttaa noin vaan. Tilisaldoon 7 nollaa perään ja, kas, haave jos toinen toteutuukin...

Jos sun päällimmäinen unelma on lähteä kiertämään maailmaa, niin eihän sitä mikään estä. Mutta kun se ei ole päällimmäinen, vaan sen ohi ilmeisesti ajaa ainakin unelma nykyisen parisuhteen jatkuvuudesta myös tulevaisuudessa. Ja tämä kun on ristiriidassa sen matkailuhaaveen kanssa, ei se matkailu ole toteutettavissa.

Jos taas unelmistaan luopuu asioiden, jotka eivät edusta omia tärkeämpiä unelmia, takia niin silloin myös täytyy sanoa, että sääliksi käy.

Jos se sinkkuus on sille äidille oikeasti unelmana kovempi juttu kuin äitiys, niin aina sen lapsen voi antaa pois. Aina on keino toteuttaa se päällimmäinen unelma jos siihen uskoo ja sitä haluaa. Kysymys on kuitenkin aina siitä, mikä on se päällimmäisin unelma, prioriteetti numero uno.

No ei se nyt noinkaan mee. Päällimmäinen haave. No just. Mun ajatusmaailma ja elämä ei ihan noin yksinkertasesti ikävä kyllä mee, että haaveilisin yhestä jutusta kerrallaan. Mulle on molemmat tärkeitä, mun matkustus ja parisuhde.

Mutta jos sitä rakastaa toista, niin ei se ihan noin simppeli juttu ole. Ja joo, sikäli nää on priorisointijuttuja että prioriteetti nro. 1 on ihminen jota ilman en voisi olla. Ehkä mun uus haave on että mies alkaa haaveilee samasta jutusta kun mä, siitä en tiiä toteutuuko se ikinä. Tuskin. On mulla muitakin haaveita ton lisäksi. Kaikki niistä on ristiriidassa keskenään. Ja kyllä, ne on juttuja joita kovasti haluaisin. Ehkä saavutan ne joskus, ehkä en.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom