Mikä estää unelmien / haaveiden toteuttamisen?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja alppix
  • Aloitettu Aloitettu
Unelmia kun on erilaisia. Joidenkin toteuttamiseen yksinkertaisesti vaan tarvitsee rahaa. Se, tekeekö sen saamiseen kaikkensa, onkin sitten toinen juttu. Jos lotossa voittaisin, antaisin 50 k€ eräälle ihmiselle jotta hän voisi unelmansa toteuttaa. Se olisi samalla yhden oman unelmani toteutuminen.
Mutta toi on kyllä totta että sillä mukavuusalueella pysymisellä ei välttämättä kaikkia unelmia pääse toteuttamaan.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Se, että jos unelma on tavoitettu, mitä sitten tavoitella? Eli keksitään mitä kummallisempia (teko)syitä miksei edes voi yrittää, jotta olisi se jokin mistä unelmoida.
 
Oon nyt lukios viimestä vuotta ja kovasti miettimässä mitä pitäis lukion jälkeen tehä. Syksyn kirjotusten perusteella pitäs tulla M:n paperit. Nyt sitten mietin että mitä näillä oikeestaan ees tekee. Ei mitään.
Jotta pääsis unelma-ammattiin, joka itellä olis jokin kaupallinen ala, mielellään korkeampi kuin kaupan kassa. Mutta mihin näillä papereilla pääsee? EI MIHINKÄÄN, se on totuus. Rupeaa vituttaa pelkkä ajatuskin siitä että puolen vuoden kuluttua pitäis olla tulevaisuus selvillä ja jatko-opiskelupaikka haussa. Näillä papereilla ei kuitenkaan ole kauppakorkeaan asiaa.
Tässä vaiheessa, lukion viimeisenä vuonna rupeaa kaduttamaan se, että edes menin koko laitokseen, olisi ollut helpompaa mennä johonkin läpikulkulinjalle amikseen ja miettiä vielä vähän aikaa tulevaisuutta. Ja sille joka ehdottaa välivuoden pitämistä: Millä helvetillä se vuosi pitäis elää? Töitä pelkällä YO-todistuksella tässä työllisyystilanteessa, kerroppa mistä?

Ja miten liittyi aloitusviestiin? Ei oikeastaa mitenkään.
:jahas:

mitä helvettiä sä valitat? mä vedin lukion justenkusten, eli mikään ei kiinnostanut. valvoin yöt ja kävin koululla nukkumassa 6h jotta jaksoin taas mennä treeneihin illalla ja valvoa seuraavan yön koneella.. paras arvosana C, joita oli sitten 4 kpl. yksi niistä sattui jostain helvetin mahdottomasta syystä olemaan pitkä matematiikka.
pääsin sitten lukemaan yliopistoon fysiikkaa ja aikomukseni on suuntautua Lääketieteelliseen fysiikkaan. sairaalafyysikon alkupalkka kunnallisella about 5,5k ja yksityisellä sen kai melkein itse saa realismin valossa "päättää" eli yli 10k, sillä Lääketieteellisen fysiikan lisensiaatteja on suomessa vain about 80 ja heidän olemassaolo on sairaaloille ja kliniikoille elintärkeää.

pointti on siinä että jos haluat jonnekkin niin sitten menet sinne vaikka läpi harmaan kiven. kuopion lääkiksen ennätys on kuulemma 8 hakukertaa ja sen jälkeen hakija pääsi sisälle.

M- papereilla sä voit päästä IHAN minne vain jos haluat.
 
sairaalafyysikon alkupalkka kunnallisella about 5,5k ja yksityisellä sen kai melkein itse saa realismin valossa "päättää" eli yli 10k, sillä Lääketieteellisen fysiikan lisensiaatteja on suomessa vain about 80 ja heidän olemassaolo on sairaaloille ja kliniikoille elintärkeää.

nämä tosiaan on niitä unelmia.. toteutuuko ne, on eriasia. Tsemppiä
 


Kestää tunnin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Raha, vapaa-ajan puute ja saamattomuus.

Unelmia löytyy kaksikin kappaletta. Ihan oikeasti vapaaottelun treenaaminen. En ole sokea uskoltani, en yritä ottelijaksi joka tienaa rahansa vapaaottelulla vaan haluaisin vain edes amatöörinä pari kertaa matsia ottaa ja oikeasti treenata. Mutta täällä estää se ettei kunnon "tiimiä" oikeen ole (Kalajoki) ja Ylivieskassahan on mutta ei oo omaa autoa eikä kyytiä... Ja muutenkaan ei rahat riitä bussiin ym.

Toinen on toki tää matkailu. Oon matkaillu hyvinkin paljon elämässäni tämän ikäiseksi. Koulussakin on alana matkailuala mulla... Myös näitä kohteita on käyty jossa ei suomalaiset turistit niinkään viihdy ilman pakettimatkoja esim. liettua ja latvia. Mutta tämänkin estää raha ja vapaa-ajan puute.

Lopulta vielä iskee nää muut vaikeudet, omat henkiset ongelmat ym.

E: Ja jos töistä puhutaan nii palomieheksi oon halunnu naperosta asti... Mutta kunto on mitä on. Onneksi sitä voi parantaa. Mutta en kuulu tähän luokkaan joka pärjää kouluissa ym. Koska luovuttajaksi ei synnytä, olen varmaan vain "oppinut" luovuttajaksi. Jos kerralla tai kahdella ei onnistu, lannistun ja itken itseni uneen seuraavat 3 vuotta.

Mutta aina niitä unelmia kannattaa tavoitella... Ehkä joskus... :)
 
Taitaa se suurin kynnyskysymys olevan itsellä rahan puute. Toki monen asian voisi tehdä käytännössä ilmankin, jos olisi jokin superihminen joka repeytyisi joka suuntaan. Mutta sillä rahalla se olisi vain niin perkeleen paljon helpompaa. Enkä nyt tarkoita mitään järjettömiä summia.
 
En tiedä teistä muista, mutta omalla kohdalla se ainakin nyt tuntuu olevan ihan itsestä kiinni. Ja siitä, että unelmat eivät ole ihan selkeitä. Oma unelma taitaa olla 3 päiväinen työviikko, kolmekuukautinen vuosiloma ja 3500€ / kk ilman tulosvastuuta.
 
En tiedä teistä muista, mutta omalla kohdalla se ainakin nyt tuntuu olevan ihan itsestä kiinni. Ja siitä, että unelmat eivät ole ihan selkeitä. Oma unelma taitaa olla 3 päiväinen työviikko, kolmekuukautinen vuosiloma ja 3500€ / kk ilman tulosvastuuta.
Hyvä unelma. Itellä sama mutta olisin valmis tekemään 6h neljänä pvänä viikossa, vähän enemmän pitäis saada rahaa (4-5k netto), eikä tolla tulosvastuullisuudella niin väliä jos voisi hoitaa kaiken koneen äärestä mistä päin maailmaa tahansa.
 
- Ammattilaisvapaaottelu
- Taloudellinen riippumattomuus
- Maailmanympärysmatka
- Yhden ex-kesätyöntekijän paneminen

Kaikkien eteen teen töitä kovasti ja kaikki voivat onnistua jos olen vain tarpeeksi sinnikäs ja teen kovasti töitä.
 
Mä haluisin ehkä proffaksi, tai ainakin yliopistonlehtoriksi, mutta en haluaisi olla sitä ennen kymmentä vuotta tutkijana apurahoilla/skeidapalkalla. Hiton liikakoulutus. Työttömiä tohtoreitakin on ihan riittävästi. Riviopettajaksi vaan------ :) kattoo joskus uudestaan.

Tässä hieno tiivistys alkuperäiseen kysymykseen: ihmiset haluavat asioita, jonkin verran, mutta eivät tarpeeksi lähteäkseen oikeasti tavoittelemaan niitä. Queenille huomautuksena, että kaikilla aloilla ei ole tohtoreiden liikakoulutusta. Alyssan kanssa samaa mieltä siitä, että jos jotain haluaa tarpeeksi --> panostaa siihen (on riittävän hyvä) --> asiat lutviutuvat. Minullakin on pienenä haaveena olla lopulta professori, sitten joskus isona. Ehkäpä on hyväkin, ettei tutkijoiden palkat ole loisteliaita - karsitaan joukosta ne, jotka oikeasti haluavat tehdä tiedettä.
 
Taitaa se suurin kynnyskysymys olevan itsellä rahan puute. Toki monen asian voisi tehdä käytännössä ilmankin, jos olisi jokin superihminen joka repeytyisi joka suuntaan. Mutta sillä rahalla se olisi vain niin perkeleen paljon helpompaa. Enkä nyt tarkoita mitään järjettömiä summia.
Pieniä summia pystyy nyt jokainen säästämään/tienaamaan, jos oikeasti haluaa toteuttaa unelmiaan. Jos tarttee kymppitonneja, niin se sitten eri asia. Taitaa yleensä olla ihan vaan saamattomuus mikä estää unelmien toteuttamisen. Tämä ei nyt Pennypackerille vaan ihan yleisesti. :)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom