Kerro miten se abortti pilaa naisen elämän, ai vaan sen takia, että saattaa kaduttaa pari v päästä. USKOMATONTA
Kyllä nyt kalskahti omaankin korvaan :( En usko, että abortti koko elämää "pilaa" ellei toimituksessa tapahdu jotain peruuttamatonta. Ei tuo vahinkoraskaus naiselle mikään simppeli juttu ole. Miettikää nyt itsekkin jos se ei kehittymätön mahdollinen tyyppi ei kasva omassa kehossa ja herättää noin isoja tunteita, niin miltäköhän se mahdollisesti voi tuntua kun se
oikeasti siellä mahassa kasvaa!
Voin kertoa, että vaikka elän pitkässä parisuhteessa tällainen vahinko pääsi joskus käymään ehkäisyn vaihdossa (
1kk:n tauossa HETI :wtf
. Aborttia en pystyisi tekemään, en sen kummemmin osaa perustella muuta kuin, että itse abortointi vaivaisi minua läpi elämän, enkä voisi olla sinut asian kanssa koskaan. Näin ovat monet naiset myös kertoneet käyneen jotka ovat aborttiin päätyneet. Myös sellaisia abortti ratkaisuja on ollut missä juuri mies ei olisi ollut halukas minkäänlaiseen yhteistyöhän vaikka se seksuaalinen kanssakäyminen toimi mainiosti. Juuri näitä asioita punninneena ja lisäksi ne omat taloudelliset seikat siinä mukana nämä muutamat tapaukset päätyivät aborttiin. Se mikä näissäkin tapauksissa suretti kyseisten naisten puolesta oli se, että tapahtuneista oli +- 10-vuotta ja asia näytti painavan mieltä todella paljon vieläkin. Se mikä heitä siinä eniten suretti oli aborttiin johtaneet syyt, jälkikäteen heistä ne tuntuivat todella hepposilta.
Oma vahinkoni aiheutti päässäni pienimuotoisen "räjähdyksen", kaikki asiat mitä olin suunnitellut meni täysin uusiksi, ura, harrastukset, hankinnat jne, jne. Yhtäkkiä elämä muuttui kuin vivusta väännettynä ja siihen piti sopeutua sillä silmänräpäyksellä, ei huomenna, ei kuukauden päästä vaan HETI. Jos minulla olisi käynyt niin huono tuuri, että mies olisi kykenemätön suhtautumaan tällaisiin asioihin ja lähtenyt käpälämäkeen, onneksi on juuri päinvastainen :haart:. Niin viimeiseksi olisin mitään elatusapuja dollarinkuvat silmissä jäänyt vaanimaan, jos sitä elatusapua jossakin vaiheessa olisi tullut niin tuo 200€/kk olisi mennyt suoraan lapsen elinkustannuksiin. Mihin ihmeeseen se muuten riittäisi????? Toisekseen jos tuollaisessa tilanteessa mies häipyy ja nainen pitää lapsen, niin joka tapauksessa se nainen on sitounut huolehtimaan siitä lapsesta, tällaisissa tilanteissa luulisi että on päättänyt pärjätä siitä
miehestä riippumatta. Laki päättää sitten siitä elatuksesta, mutta sitä ilmankin mennään, näissäkin kysymyksissä mikään rahamäärä ei sitä itse miestä korvaisi. Noh...loppujen lopuksi raskaus keskeytyi luonnollisista syistä itsekseen, mikä on muuten aivan paskamainen kokemus vaikka sen miten järjellä ajattelee loogisena ihmisenä, jotenkin se tuppaa vaikuttamaan silti tuonne tunnepuolelle. Jos lapsen käy itse abortoimassa niin en edes halua tietää minkälaisen tunnepuolen lisäyksen se tällaiseen soppaan tuo missä itse olet tieten tahtoen sen keskeyttänyt. Vaikka elämässäni on ollut kaikenlaista hyvinkin pahoja ja todella vaikeita asioita, missään en ole käynyt tuollaista päänsisäistä revitystä 2kk läpi.
Pointtini on se, että ei nuo asiat naiselle ole vain sitä, että käympäs nyt ruokatunnin välissä poistamassa tuon ikävän lisäkkeen tai pidänpäs tämän spöläisen nyt kun se on niin kiva ja siitä saa vielä 200€/kk rahaa WAU, IHQUA!.
