Huom! Viestin idea tiivistettynä: Olkaa omia itsejänne!
Mä saan kyllä päänsärkyä tästä ketjusta. Oliskohan ollut jopa täällä pakkiksella, kun joku joskus totesi, että treenatkaa ja syökää siten, että pääsette siihen kuntoon, missä teidän olisi hyvä olla omassa kropassanne vaikka autiolla saarella. Ja vielä nyt selvennykseksi, että oman hypoteesini mukaan tällaisilla pakkomielteisillä kehonsa muokkaajilla on ainoastaan vääristynyt kuva siitä, mitä muut ihmiset oikeasti ajattelevat. Nyky-yhteiskunnan vaatimukset... Bullshit! Keitä varten te oikein treenaatte tai mikä pahempaa, elätte?
Tuskin kukaan tykkää olla siinä jokinorsulookissa, joten siitä on ihan hyvä hankkiutua eroon, mutta jos jonkun itsetunto jää kiinni niistä viimeisestä viidestä kilosta, niin ei voida musta puhua terveestä itsetunnosta. Ainakin mä tiedän nykyään olevani niin paljon enemmän kuin se mun ulkokuori (sekä suuren yleisön kauneusihanteiden kirjon noin niin kuin parinmuodostusmielessä), ettei oikein paljoa jaksa ressata pienestä lihomisesta. Tämän sanottuani, jahka mä taas saan sen lääkärin luvan treenata, niin ai ristus sitä ryskettä.
Niin ja miksi ylipäätään tavoitella jotain enemmistön ihannoimaa kuntoa, kun enemmistö miehistä tai naisista ei sitten kuitenkaan kiinnosta? Tai ainakaan mä en suuresta osasta naisia piittaa muina kuin lihallisten himojen tyydyttäjänä ja hieman pienemmästä osasta en sitten millään tavalla. Nyt kun on löytynyt joku, jonka kanssa kokee sitä kuuluisaa sielujen yhteyttä, niin on entistä helpompi hyväksyä itsensä tietyiltä fyysisiltä ominaisuuksiltaan vajavaisena inehmona. Vajaat 23 v. siinä kyllä menikin.
Niin ja tosta, että hyvännäköisten on helpompi menestyä. Uskon kyllä tähän korrelaatioon, mutta vielä todennäköisempää on, että normaalinnäköiset, hyvällä itsetunnolla varustetut menestyvät vielä paremmin. Ei-hyvännäköisillä kun on nykyään taipumusta vähätellä itseään aivan turhaan ja menettää siinä samassa hyviä mahdollisuuksia. Miten sairaan kuuloista, kun sen kirjoittaa tuohon ruudulle. Tämä siis vain mutua. Niin ja kuka nyt sitten määrittää menestyksen. Sekin tunnutaan nykyään otettavan joistain lehdistä ja tv:stä. Määritelkää itse ne omat elämäntavoitteenne!
Yksi selitys tälle kaikelle voisi olla jotain seuraavanlaista. On olemassa sellainen filosofinen käsite kuin "suuri toinen". Yhteisöjen ajatusmaailmahan ei ole yksilöidensä ajatusmaailmojen summa, vaan usein jotain aivan muuta. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin niin vietävissä, että alfauroiden ajatusmaailmat heijastuvat myös yhteisön teoissa. Esimerkiksi kommunismin aikaan suurin osa käyttäytyi esimerkillisen kommarin tavoin, vaikka sisimmässään tiesi, että se on aivan hullua. He eivät kuitenkaan voineet yksilöinä olla varmoja kuin omasta mielipiteestään ja yrittäessään arvioida kaverin mielipidettä, he näkivät vain hänen systeemimyönteiset tekonsa, eivätkä siten uskaltaneet alkaa kapinoida tms. koska kokivat olevansa yksin. Samoin katoliset ovat ryhmänä kovinkin esimerkillisiä uskovaisia, koulukiusaajien "hangaroundit" todennäköisesti tietävät touhun järjettömyyden ja vastaavasti kiusaajat tekevät sitä saadakseen ihailua yms.
Suuren toisen murtumisesta hyvä esimerkki on se, kun Nicolae Ceausescu alkoi tavanomaiseen tapaansa pitää puhettaan mahtipontisin elein ryyditettynä. Normaalisti kaikki olivat antaneet raikuvat suosionosoitukset, mutta tällä kertaa kaikki alkoivat nauraa. Ihmiset vain yhtäkkiä huomasivat, että kaikki muutkin näkyvät pitävän touhua naurettavana. (Onnittelut hyvästä mausta niille, jotka tunnistivat lähteen.)
Länsimaissa sama homma eri viitekehyksessä tänä päivänä. Ihmiset luulevat, että kaikilla pitää olla jotkut älyttömät vaatimukset ja tavoitteet (hyvä duuni, kaunis muija, hieno auto, trendikkäitä harrastuksia yms.) ja mikäs on luullessa, kun kaikki käyttäytyvät siten. Tiedä sitten, toimivatko tässä ohjailevana auktoriteettina roskalehdet vai mitkä. Miksei se olisi muka menestyvän ihmisen vaihtoehto olla pyörällä töihin ajava pienipalkkainen kirjastosetä? Jos kerran nuo ovat niitä asioita mistä nauttii, niin eikö tämä ihminen silloin ole menestyksekäs? Ja jos se oma kroppa on terve, siinä on hyvä olla ja sillä saa edes omassa makkarissa joltain, niin kai siihen saa olla tyytyväinen?
Olipas se jaarittelua...
E: pientä viilausta
ja sun äitee varmaanki eleli sitä aikaa, jolloin ei noi syömishäiriöt ollu kauheen yleisiä..
,mikä on oikeastaan totta, koska jokainen määrittelee tietysti oman onnellisuutensa ja elämänlaatunsa.. Täytyy vaan omata hyvä itsetunto, jotta pystyy tekemään niitä asioita mistä nauttii. Ja sit pitää osata vältellä noita massamedioita jotka manipuloi aika hyvin ihmisten päitä just noissa "menestyksekäs ihminen on....." jutuissa.. ja sekös on vaikeeta!
ja ja iso nenä. Ehdottomasti horoskoopiltaan jousimiäs koska mäkin oon jousimiäs. Pituudella ei oo välii kunhan se on yli 210cm.
