Eilen, aloituspäivän aamulla kävin aikaiseen ennen töitä metsoja kytistämässä. Seurasikin hieno parituntinen aamuyöllä.
Koiran jätin kotia ja aamu neljältä lähdin metsään. Pilvetön tähtitaivas ja kuu loisti, niin hyvin näkyi marssia pelipaikalle. Metsot tulevat aina kellonlyömän tarkasti paikalle. Metso lähtee liikkeelle kun on vielä pimeää ja ainoastaan taivasta vasten näkee puidenlatvat sekä linnun silhuetin.
Metsoja alkoi lentämään paikalle ja kaikki olikin ukkometsoja, kello oli noin viisi. Kuusi ukkometsoa laskin olleen paikalla. Lisäksi pari metsoa rupesi soimaan.
Kuulaassa aamuyössä ukkometson hiominen kuului kauas ja se kuulosti kuin kasettinauhalta tai kaiuttimesta tulleelta ääneltä. Harvoin olen päässyt metson hiomista kuulemaan. Hieno kokemus, mutta olinkin pyyntimies enkä saamamies.
Lisäksi tilanne olisi ollut kuvauksellinen, osaava kameramies hyvillä vehkeillä olisi saanut hienoja kuvia. Tähtitaivas, kuun kajon valaisema aarnialue ja ukkometsoja. Voi veljet.
Yksi tilanne meni siten kun siipien suhina alkoi kuulua lähestyvästi. Kohta 15m:n päästä liiti ukkometso. En lähtenyt lentoon ampumaan, odotin että se laskeutuisi puuhun. Aikaa ja tilaa olisi ollut ampua, mutta en hätäillyt. Mutta pettymykseksi se jatkoikin matkaansa suon yli seuraavalle metsäsaarekkeelle. Matkassa oli myös lintukivääri, mutta lintu osasi mennä suojaiseen paikkaan.
Hiovaa metsoakaan en päässyt lähestymään, sillä se oli avosuon toisella puolella. Ei sitä suota olisi päässyt ylittämään. Metsot vetivät nyt pitemmän korren, tai vetivät taas. Useammin ne jallittavat miestä, ainakin minua.
Erikoinen kokemus ja tilanne oli myös, kun yksi jumalattoman iso metso röhkäisi kuin porsas.
Kuului ensin siipien suhinaa pimeydestä, sitten kopsaus kun laskeutui petäjään ja sitten kuului ihmeellinen röhkäisy. Kuin hirven tai poron röhnäys, tai tosiaan sen porsaan. Ikinä ennen en ole kuullut tuollaista ääntä. Huvittava tilanne, porsaan lailla röhkäisevä ukkometso, taisi olla yhtä isokin.
Mistähän tuo erikoinen ääni, röhkäisy oikein tulee? Tuleekohan se siitä, kun iso lintu laskeutuu puuhun ja keuhkot tyhjenee iskusta?
Reissu oli tehty vajaassa kahdessa tunnissa, eli täsmäisku soitimelle. Vain ukkometso repusta jäi puuttumaan. Tosin koira olisi loukkaantunut kotona jos olisin metson tuonut sinne.
Illemmalla kävin sitten koiran kanssa metsässä ja koira oli ylilatautunut ja juoksi itsensä sammuksiin. Kotiin tultua söi ja nukahti.
Tavattiin kuitenkin teeripoikue, joka oli puolikesy. Nuoria akkateeriä ja poikateeriä. Koira ajoi poikueen lentoon ja nousivat lähes kaikki puihin. Siinä haukussa pysyivät kuin kesylinnut ja kaksi oli vielä puussa, kun tulin paikalle. Olin ampuvinani poikateertä, mutta akkateeri se tietysti oli. Tilanne oli koiran kannalta sellainen, että pakko oli ampua. Alun perin lähdin metsästyskauteen, että akkateeriä tai koppeloita en ampuisi, mutta heti kättelyssä ajatus meni pieleen.
Ainakin koira oli tyytyväinen ja sai vaan lisää virtaa. Tästä on kiva jatkaa.
