Nyt olis lomat päätetty ja on ihan pakko päästä metsälle olipa tuo jalan kunto mikä hyvänsä.
Tullut nyt jahtailtua kanalintuja pari viikkoa, että onhan niitä metsästyspäiviä yllättäen tullut. Ja kilometrejä maastossa aika paljon. Tosiaan ilman jalkoja ei metsästyshommiin ole, aika tärkeät pelit ne kunnossa olevat jalat.
Monenko aikaan olit liikkeellä?
Siinä viestissähän minä kerroin. Eli vuorokausi rytmin mukaan mennään ja nyt syyskussa päivä alkaa valjeta siinä viiden jälkeen. Aurinkohan nousee vasta kuuden jälkeen. Kun tietää paikan, mihin metsot tulevat aamulla syömään tai soitimelle, niin sinne pimeän aikaan kytistämään. Tulevat käytännössä 90%:n varmuudella paikalle. Siitä on toki matkaa, että saisi metson reppuun, mutta tällä tavalla metson saaminen on ehkäpä todennäköisintä. Pitää vain muistaa, ettei ahnehdi liikaa saalista.
Kanalinnuille kun täytyy olla aina jokin yllätysmomentti, että niitä pääsee ampumaan. Näitä ovat tietysti koiran käyttö, yllättävät sääolosuhteet ja tietenkin paikallaan kyttääminen. Linnut huomaavat liikkeen, joten kun mies on paikallaan, niin luonto paljastaa itsensä. Harvoin tulee tilanteita jos lähtee kävelemään, sillä kaikki eläimet kuulee ja näkee ihmisen jo kaukaa, eivätkä päästä ampumaetäisyydelle.
Yhden ukkometson pudotin syyssoitimelta. Ei ollut nuori tämän kesän poikanen, eikä vanha homenokka. Kuitenkin oli iso ja painava kuin possu
Nyt olen käyttänyt päällekkäispiippuista Simson Suhlia, 12/70. Vanha haulikko, mutta tykkään käyttää sitä. Ja hyvin metsokin putoaa.
Lisäksi tänä syksynä pääsin yllättämään riekkopoikueen aivan totaalisesti. Kiinnittivät huomion kauempana liikkuvaan koiraan ja itse istuskelin hakkuuaukon reunalla. Sitten siinä todella lähellä, aivan parinkymmenen metrin päästä yksi riekko nosti pään ylös ja alkoi tähystää. Se oli vartijariekko, muut olivat siinä vierellä onnellisen tietämättömiä ja viettivät päivää. Minuutti aiemmin oli aukon vierestä suolta pompannut teeriä, joten luulin riekon olevan akkateeri. Päähän siitä vain näkyi. Lisäksi riekot ovat käyneet todella harvinaisiksi, eikä niitä näy kovin usein. Riekkoja saisi metsästää, mutta käytännössä kannattaisi jättää ampumatta.
Itse tietysti ammuin, tähtäsin päähän kun oli niin lähellä. Ja ohi meni. Kaksikymmentä metriä ja paikallaan oleva lintu
Siitä samasta kohdasta pomppasi kolme riekkoa ja sitten tajusin niitten olevan riekkoja, kun näin valkeat siivet. Yksikään ei kuollut, mutta sillä yhdellä laakilla olisi voinut jäädä kolme riekkoa