Mikä on indican tuomio tekun käyneille inseille tai entäs uusille amk insseille..?
Tape voikin omasta postistaan päätellä et jos meinaa mennä opiskelemaan niin menee sellaseen paikkaan missä tykkää olla (ja mistä tietty saa sellasen duunin mitä jaksaa tehdäkkin)
Periaatteessa rispektaan isosti, ku matikan kanssa saa olla tosi hyvä että pääsee inssiksi.. vittuakohan se btw ketään lohduttaa mitä mä aattelen mistään, mutta kyllä opistoinssejä arvostan enemmän ku amk, minne toisaalta on liian helppo päästä.
Toisaalta ihmettelen et miksei tkk, ku sinneki toi sisäänpääsyprosentti koko maassa ol viime vuonna 73%
aion itekki hakea ehkä hakea tutalle, ja sähkölle.
Ei mulla oo työtä vastaan mitään, vaan huonoa koulutusta, vaikea selittää tyhjentävästi, en vaan kauheasti jostain syystä kunnioita huonoja suorituksia kenessäkään, kaikista vähiten itsessäni, ja mun on tosi vaikea hyväksyä sitä että jotkut ei ees yritä, vaan niille kelpaa se *vain joku* työ.
Sama ku jee, mul on penkkimaksimi 60kiloa, ja no en mä ees yritä kehittää sitä kohti 160kiloa, vaan mulle riittää se että mä jaksan edes sen 60kiloa.
tai että jes, mä painan vaan 100kiloa, ihan hyvä etten 130, enpä aio laihduttaa.
tai että mä poltan tupakkaa, no paskaaks tässä, saahan mussa olla vikoja,mitäs siit jos kuolen syöpään, enpä taida jaksaa osata lopettaa.
Muutenki tuntuu et täällä ihmiset ajattelee monet aika yhtä kunnioittavasti ns kyniksiä ja muita sählynpelaajia ja saatikka läskejä lihapullia kohtaan, ku mä niitä tradenomeja, joilla ois ihmisinä edellytykset vaikka astronautiksi, mutta ei ne jaksa yrittää vaa niille riittää jonkinlainen, mahollisimman helppo tutkinto, ja niille riittää vaan jonkinlainen työ.
Jos joku tulis pakkikselle sanoo et mä nostan 55 penkist ja 70kyykystä, ja oon tappolaiha kynäniska, mutta en mä halua parantaa omaa tasoa, kuha muuten vaan käyn välillä vähän lihaskuntoa hoitamassa, ni sehän teilattais ihan täysin.
Tottakai mä oon myöskin voimailussa perfektionisti, samoin kun koulutuksessa ja ura-asioissa, puhumattakaan siitä että mä en suostu edes juttelemaan ei-mieleisten tyttöjen kanssa, vaan mä haluan itselle omaan silmään kovatasoisen naisen.. Voimailusta mä en ees kehtaa viel puhua, ku tulokset on nytte vielä toistaiseksi sen verta vaatimattomia, että palstoilta mut naurettaisiin suunnilleen ulos;) sanotaan että toivon 5 vuoden sisään saavuttavani jotain, tää on tosi pitkäjänteinen projekti.
Tottakai mä en ikinä tuu antaan itelle anteeksi jos mä EN suorita akateemista ylempää korkeakoulututkintoa, samoin kun jos mä en ikinä nosta 150kiloa penkistä. mä vihaan keskinkertaisuutta, eniten itsessäni, mutta kyllä mä arvostan hyvää suoritustasoa muissakin, yritän olla ainakaan avoimesti ylenkatsomasta heitä, jotka eivät motivoidu samoista asioista kun mä, ja yritän edes olla jollain lailla ns. hyvä ihminen.
Jokatapauksessa, mä enemmän kun arvostan hyvää tasoa, vihaan keskinkertaisuutta tai huonoudesta puhumattakaan. sitä en voi missään asiassa sietää, ja mä en ikinä tee mitään missä en ole hyvä. tai oleta tulevani sellaiseksi. vihaan yli kaiken menestymättömyyttä elämässäni
