Hyppylajeja on tullut harrastettua pituussuuntaisina, enkä pidä niitä lähtökohtaisesti erityisen "kovina". Huipulle pääsemiseksi äärimmäisyyksiin taipuva luonne tietysti sopii hyvin, mutta lahjakkaat tyypit pääsevät erittäin pitkälle vähän maltillisimmillakin metodeilla. Toisin on kestävyysmatkoilla tai vaikka 400 m:llä, joissa monilla ei pää yksinkertaisesti kestä. Huipputasolla yleisurheilussa touhu on mielestäni raaempaa kuin kehonrakennuksessa SM-tasolla, mutta SM-finaaliin pääsy hyppylajeissa tai mitalin nappaaminen ei edellytä mitään äärimmäisiä panostuksia.
Samat havainnot itsellänikin, vaikkakin lopetin yleisurheilun jo 15-vuotiaana kolmiloikan SM-kisan jälkeen (jonka siis voitin vaikka alla oli yhteensä 7 kk juoksu- ja hyppytauko mm. säärileikkauksesta toipumiseen, eikä urheilulääkäri ollut vieläkään antanut lupaa aloittaa edes kevyttä hölkkää
). Tein junnuvuosina ikäluokkien SE-tuloksia mm. moniotteluissa ja pitkillä pikamatkoilla vaikken käytännössä harjoitellut lajia melkeinpä koskaan. SM-mitaleita tuli useampi, mm. 14- ja 15-vuotiaana kolmiloikan SM-kultaa ja 14-vuotiaana pituushypyn SM-hopeaa.
Ok, oma kokemukseni kilpayleisurheilusta rajoittuu tuonne junnuvuosille, mutta olin ikävuosina 10-15 useammassakin lajissa oman ikäluokkani paras (tilastokärki, SE-tulos tai SM-voitto) ja vieläkin useammassa lajissa oman ikäluokkani kärkitasoa (esim. top-3 tilastoissa, SM-mitali). Kaikkein naurettavinta hommassa oli tosiaan se, etten käytännössä harjoitellut yleisurheilua koskaan. Pelasin vain korista, ja kiersin pitkin kesää yleisurheilukisoja. Kerran vuodessa olin yleensä viikon verran lajitekniikkaleirillä, eli sen verran lajikohtaista treeniä sentään tuli.
Olen aivan varma, että olisin joutunut jossain vaiheessa ylipäätänsä aloittamaan systemaattisen lajikohtaisen harjoittelun, jos olisin jatkanut yleisurheilua ja halunnut vielä pärjätäkin siinä. Mutta tuo junnuvuosien käytännössä ilmainen menestys on jäänyt omaan päähäni niin surkuhupaisana esimerkkinä yleisurheilun kotimaisesta tasosta ja lajin olemattomasta vaativuudesta jopa juniorien SM-tasolla, että en voi missään nimessä rinnastaa yleisurheilua esim. kehonrakennukseen jos puhutaan siitä, kuinka paljon SM-tasolla menestyminen urheilijalta vaatii.
Yleisurheilun lopetettuani pelasin koripalloa vielä 1½ vuotta, minkä jälkeen olen panostanut urheilupuolella eksklusiivisesti kehonrakennukseen. Salitreeniä on tässä vaiheessa alla 9 vuotta, ja bodyruokavalion noudattamista reilut 6 vuotta. Edellisen kerran olen juonut alkoholia syksyllä 2002, ja treeneistä on tullut suunnittelemattomia taukoja ainoastaan sairastumisten yhteydessä. Lasken kaloreita ja makroja ympäri vuoden, en sekoita hiilareita rasvoihin plussakalorikaudellakaan, jne. Olen vuosien varrella lukenut ja tutkinut kehonrakennuskirjallisuutta (ravintotiedettä, treenitutkimuksia ja -tietoutta, jne) enemmän kuin mitään kouluun liittyvää samana aikana yhteensä. Mietin koko ajan uusia tapoja, joilla saisin heikot lihasryhmäni kehittymään.
Nyt olen ensimmäisellä kisadieetilläni syksyn Classic BB -kisoihin, ja vaikka panostus lajiin on ollut viimeisen 9 vuoden aikana kokonaisuudessaan aivan eri planeetalta kuin panostukseni yleisurheiluun ikinä oli, en todennäköisesti tule edes tässä laihojen poikien kehonrakennuskisassa pärjäämään millään tavoin. Olisin todella yllättynyt, jos yltäisin finaalisijoitukseen pituussarjassani. Ja kyseessä on siis Fitnessliiton Classic Bodybuilding, josta on esim. Kehonrakennusliiton noviisikisoihin valovuosia matkaa. Noviiseista melkein vastaava matka yleiseen sarjaan.
Eli vaikka omakohtaiset kokemukseni yleisurheilusta rajoittuvat junnuvuosille, enkä voi siis näiltä osin sanoa mitä homma on esim. SM-tasolla yleisessä sarjassa, voin vain sanoa että menestyin erittäin hyvin oman ikäluokkani SM-tasolla yleisurheilussa vuosien ajan tekemättä lajin eteen melkeinpä yhtään mitään. Kehonrakennuksessa en sen sijaan tule todennäköisesti 20 vuoden täysipainoisella panostuksellakaan yltämään edes sellaiselle tasolle, että voisin astua noviisilavalle ilman että minut naurettaisiin sieltä saman tien alas. Siinä hieman kontrastia yleisurheilun ja kehonrakennuksen vaativuudesta kotimaan kilpatasolla.
:wanha: 
