Matkakertomus: duuniin Intiaan

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Dopey
  • Aloitettu Aloitettu
Hienon näköisiä kuvia. Ootko varma että ootte palaamassa suomen räntäsateisiin jo kahden vuoden päästä :D

Kehtaatko heittää minkälaisista hintaluokista noissa tolppa mökeissä puhutaan jossain viikon vuokrassa. Oon joskus haaveillut että tollanen pitäis kokea kerran elämässä :)
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jami2003 sanoi:
Kehtaatko heittää minkälaisista hintaluokista noissa tolppa mökeissä puhutaan jossain viikon vuokrassa. Oon joskus haaveillut että tollanen pitäis kokea kerran elämässä :)
Click to expand...
Me maksettiin USD 790 per yö plus 10%. Eek... Itsellä oli sama idea: tehdä tää kerran joten tulipa sitten tehtyä kunnolla. Olisin varmaan katsellut halvempia, jos olisi pitänyt kokonaan itse tuo maksaa, mutta expatpakettiin kuuluu poispääsyjä Intiasta tietty lukumäärä kattosummaan asti... Niinpä etsin tripadvisorista niin hyvät arviot saaneen mestan ettei varmasti jää mitään hampaankoloon. Eikä jäänyt :5:
 
Terveysaiheinen kyssäri:

Törmäättekö Intiassa expat-elämää viettäessä "super-bakteeriin"?

"NDM-1 (New Delhi metallo-beta-lactamase) on tämä superbakteeri – itse asiassa entsyymi joka renderöi bakteerista vastustuskykyisen antibiootteja vastaan. Toistaiseksi sitä on havaittu E. Colissa joka on yleinen niin keuhkokuumeessa kuin virtsatievaivoissa. Samoin nimi johtuu siitä että kyseinen vitsaus on pääsääntöisesti yleinen Intiassa, maassa jossa antibiootteja saa suunnilleen samaan tapaan kuin Suomessa irtokarkkeja."

Tästä ollut taas Suomessa juttua lehdissä ja olisi mielenkiintoista kuulla että näkyykö nämä asiat teidän elämässä miten. Onko teillä ollut muuten terveyden kanssa ongelmia? Miten lapsi on sopeutunut, onko ollut paljon sairasteluja?
 
Winter sanoi:
Terveysaiheinen kyssäri:

Törmäättekö Intiassa expat-elämää viettäessä "super-bakteeriin"?

"NDM-1 (New Delhi metallo-beta-lactamase) on tämä superbakteeri – itse asiassa entsyymi joka renderöi bakteerista vastustuskykyisen antibiootteja vastaan. Toistaiseksi sitä on havaittu E. Colissa joka on yleinen niin keuhkokuumeessa kuin virtsatievaivoissa. Samoin nimi johtuu siitä että kyseinen vitsaus on pääsääntöisesti yleinen Intiassa, maassa jossa antibiootteja saa suunnilleen samaan tapaan kuin Suomessa irtokarkkeja."

Tästä ollut taas Suomessa juttua lehdissä ja olisi mielenkiintoista kuulla että näkyykö nämä asiat teidän elämässä miten. Onko teillä ollut muuten terveyden kanssa ongelmia? Miten lapsi on sopeutunut, onko ollut paljon sairasteluja?
Click to expand...
Tuosta on ollut lähinnä lehdissä juttua, muuten asiasta ei ole mitään omia havaintoja. Antibiootteja määrätään Intiassa tosiaan aika vapautuneesti, mutta tämä koskee vain pientä osaa väestöstä. Jollain 80%lla maan asukkaista ei ole edes varaa mihinkään antibioottikuuriin. Täällä on paljon vakavampiakin terveysongelmia - dengue, malaria, käärmeiden puremat, liikenneonnettomuudet, jne.

Ruokamyrkytyksiä täällä tulee säännöllisesti sairastettua. Lievempiä on silloin, tällöin ja vakavampia sitten pari-kolme vuodessa. Meidän junnu on meistä varmaan tervein meistä ollut täällä, astmakin jäi Suomeen.
 
Intialainen vappu

Idiksenä oli huomenna juoda brunssilla skumppaa ja siten viettää vappua. Eipä onnistu: huomenna on viinahanat taas kiinni koko Bangaloressa. Vaikka en nykyään juo juuri mitään, niin silti kyllä vituttaa vappuna juoda jotain kokista kun niin joku viskaali on määrännyt. Täällähän on kielletty myös alkoholin myynti paikoissa, joissa on tanssilattia. Tanssia saa ja viinaa juoda, muttei samaan aikaan...
 
Rituaaleista

Oma syntymäpäivä oli juuri, joten tässä kuvaus syntymäpäivän juhlistamismenoista toimistolla.

1. tilataan kermakakku ja kynttilät
2. kaikki kokoontuvat - kohta on 100 nuppia koossa, joten tilaa tarvitaan
3. päivänsankari puhaltaa kynttilät sammuksiin - pitää tehdä kolme toivomusta, joista kaksi pitää välittömästi kertoa kaikille ja yksi pitää salaisuutena
4. päivänsankari leikkaa kakun paloiksi ja ottaa ensimmäisen - naiset yleensä syöttävät sen läheisimmille naispuolisille työkavereilleen kun taas miehet syövät sen itse
5. muutama seuraava kakkupaloista hierotaan päivänsankarin naamaan ja/tai tungetaan jo kakkua täynnä olevaan suuhun
6. mikäli päivänsankari on mies, tyyppi nostetaan vaakatasoon naama ylöspäin käsistä ja jaloista roikottaen
7. naurunremakan keskellä käyvät juhlijat yksi kerrallaan potkimassa päivänsankaria perseelle ja/tai alaselkään

Koetin tuota viimeistä kieltää, mutta aikamoista tuulimyllyjä vastaan taistelua se on...

EDIT: havainnollistava random kuva noista bumpseista
315438372_9ef3e629bc.jpg
 
Der Himmel über Berlin

Käväisin duunimatkalla Berliinissä. Ensimmäinen Euroopan reissu reiluun vuoteen. Olen käynyt tuolla varmaan tusinan kertaa ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen reissu, kun olin tuolla yötä. Suomesta käsin tulee tehtyä aina päiväkeikkoja.

Pari huomiota:
Holiday Inn hotelli oli hintaansa nähden kerrassaan mainio. Tulla voisi hyvin yöpyä omalla rahallakin. Ei ihan keskustassa, mutta ratikka pysähtyy hotellin edessä. Kävelymatkan päässä kivoja ravintoloita ja baareja. Ei siis mikään :5 hotelli, mutta siisti ja kaikki toimi niinkuin pitikin.

Olivat bookanneet koko porukalle kaupunkikierroksen Segwaylla. Yleensä nuo ovat melkoista pakkopullaa, mutta opas oli hyvä ja Segwaylla on näppärä siirtyä paikasta toiseen kun vehje kulkee 20 km/h eikä sen päältä tarvitse nousta pois kun pysähdytään. Vaikka alussa satoi, niin oli tosi hauska kokemus. Segwaylla ajamisen oppii kuka tahansa viidessä minuutissa. Reissusta kuvia:



Lyhyt oppitunti Segwaylla ajamisesta ja omatoimista kokeilua sateelta suojassa.



Berliinin nähtävyyksiä. Opas (Mariette) on tietysti kaikki kaikessa tällaisella kierroksella. En muista, milloin olisi ollut näin tuoretta opasta millään kierroksella - kuivien vuosilukujen tms. sijaan hyvin mieleenjäävää tarinaa nyky-Berliinin suhteesta näihin tunnettuihin paikkoihin.

Tässä "in-car" kuvaa Segway-turisti-jonosta:

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Päinvastoin. Kyllähän työreissuilla etenkin ulkomaille on varsin usein jotain oheisohjelmaa, missä niitä suhteita luodaan ja syvennetään. Tosta sightseeingiltä ravinteliin syömään ja juomaan ja puhumaan työasioista ja johan alkaa businekset luistaa eri malliin.
 
Jep. Aika usein kun monesta maasta kokoontuu porukkaa workshoppiin niin isännät on yhdeksi illaksi järkännyt jotain ohjelmaa ja illallisen. Tän komennuksen aikana useimmat näistä tapahtumista on olleet täällä Bangaloressa, jossa tekemiset on useimmiten rajoittuneet syömis- ja juomisosastolle. Täällä ei tällaista nopeaa ja kiinnostavaa turistitekemistä ei oikein ole tarjolla ja iltaisin paikasta toiseen siirtyminen on liikennejumien takia arpapeliä. Joskus on viety porukkaa keilaamaan.

Isossa firmassa asiat sujuvat paremmin kun tuntee paljon ihmisiä eri puolilta ja sitä tarkoitusta nämä illanvietot palvelevat. Meinasi kyllä jäädä väliin tää kaupunkikierros kun samaan aikaan Suomi pelasi Norjaa vastaan. Onneksi lähdin mukaan...
 
Täytyisi varmaan vaihtaa isompaan firmaan :)

Iltaohjelmaa on aina asiakkaiden kanssa mutta painottuu enemmän tuonne ravintola puolelle. Vaikea asiakkaalle järjestää hänen kotikaupungissaan ihme elämyksiä. Toki sitten eri juttu kun tulevat suomeen...
 
Tää nyt ei ollut asiakastapaaminen, mutta sellaiseenkin tämä olisi loistava illanaloitus. Segwaylla voi ajaa vaikka puku päällä ja järjestävä seura tarjosi sadeviitat. Berliinissä asuvatkin kolleegat kehuivst oppineensa uutta kierroksella (Segwaylla ajamisen lisäksi).
 
Kännyräpsyjä

Muutama kuvatus:

Joulukuusen virkaa toimittanut puu / pensas on terassilla, ja kuvan lisko totesi sen hyväksi auringonottomestaksi:



Selkä kestää taas golfinpeluun. Muutama tunti ennen auringonlaskua kun menee pelaamaan, niin kenttä on yleensä tyhjä eikä näköaloissakaan ole valittamista:



Käytiin eilen katsomassa uusin Pirates of Caribbean. Ei jaksanut sen takia soittaa kuskia paikalle, vaan käveltiin teatteriin. Tässä vähän näkymiä matkan varrelta:



Matkalla on myös autokorjaamo - mennessä oli huollossa kuorma-auto ja tullessa autoriksha. Korjaamo on 2x2 metrin koppi, joten huoltotoimet suoritetaan pääkonttorin ulkopuolella:



Olisi varmasti jännittävää olla intialainen sähkömies. Kun hommat tehdään aina sillä ensimmäisenä mieleen juolahtavalla tavalla ja pääasiallinen työkalu on kerä pyykkinarua, niin jalkakäytävällä kannattaa olla tarkkana, mihin astuu - varsinkin sateella:

 
Luin tän blogin just pikapikaa läpi. Kenelle teidän perheestä Intia on ollut kaikkein rankin kokemus ja miksi?

Tuolla alkupäässä puhuit fillaroinnista - vuokrattiin kaverin kanssa Pushkarissa sellaiset "aidot" intialaiset pyörät (varmaan 50 vuotta vanhat, jarrut ei toiminut ja mun pyörästä lähti ketju ainakin kerran tunnissa :D) ja lähdettiin keskipäivällä ajelemaan läheisiin kyliin. Jos intialaiset kummastelee valkoista miestä jonkun hybridin tms. päällä, voit vaan kuvitella, paljonko hämmästystä valkoinen mies ja valkoinen nainen aiheutti sellaisten pyörien päällä! Sit sattumalta paluumatkalla saatiin tilaisuus osallistua paikallisten krikettipeliin, joka venyi. Yhtäkkiä havahduttiin siihen, että aurinko alkoi laskea ja tajuttiin, että meillä on ainakin tunnin pyöräilymatka jäljellä.
Siinä sitä pyöräiltiin pimeällä intialaisella tiellä. Aina välillä sieltä pimeydestä humahti joku auto tai bajaj ohi. Rekoilla oli aika hyvin valot päällä, mutta aina kun ne ohitti, ne päräytti sellaisen järjettömän uijelluksen :eek: Yks elämän ikimuistoisimpia fillarireissuja!
Olisiko teillä mahdollisuus päästä käymään Kashmirissa?
 
Kyllähän tämä pojalle on ylivoimaisesti rankinta ollut, lähinnä koulun takia.

Hieno tarina, mutta pimeällä tiellä fillarointi on kyllä aika harakirihommaa. Itseä hermostuttaa tulla duunistakin maaseutureittiä pimeän aikaan, kun kaikki vastaantulijat eivät käytä ajovaloja ja sitten viime hetkessä vilkauttavat pitkiä päällä sokaisten kuljettajan. Fillaroidessa tosiaan meinaa saada slaagin aina kun joku laittaa kunnon sumutorvisysteemit soimaan ohittaessaan.

Pohjois-Intiaan ois kyllä tarkoitus vielä mennä, mutta varmaan Rajasthanin suunnalle eikä Kashmiriin. Millainen turvallisuustilanne Kashmirissa on tätä nykyä, siellä on viime ajat ollut jos jonkinlaista rähinää päällä?

Piti sitten antaa kuskille potkut eilen. Tänään jo uusi jamppa ruodussa, tilapäinen tosin. Ajan kanssa alkoi edellinen käydä vähän turhan lokoisaksi ja alkoi säätämään kaikenlaisia omiaan. No, illalla sitten asuinalueen portilla totesin, että tää on nyt tässä ja otin henkilökortin veks. Irtisanomisaikaa oli siis viitisen minuuttia, mutta täällä ei vaan voi luottaa yhtään näihin jos tietävät että hommat on loppumassa. Saas nähdä mitä tapahtuu kun ollaan pois lähdössä. Harmittava homma, oli kuitekin ajellut meitä yli vuoden ja hyvin tiedän, ettei kaverilla ole pennin latia säästössä.
 
Dopey sanoi:
Kyllähän tämä pojalle on ylivoimaisesti rankinta ollut, lähinnä koulun takia.
Click to expand...
Mättääkö siinä koulussa erityisesti joku tietty asia vai onko ollut hankalaa sopeutua? Te ootte ollut jenkeissäkin, poika puhuu englantia vissiin jo melkein toisena äidinkielenä? Oletteko muuten miettinyt, että kun palaatte Suomeen (jos palaatte pysyvästi), millaiseen kouluun laitatte tein pojan? Normikouluun vai johonkin kansainväliseen?

Dopey sanoi:
...sumutorvisysteemit soimaan ohittaessaan.
Click to expand...
Hahaha! Ensimmäinen bussimatka Intiassa oli vähintäänkin hämmentävä, kun kuuli ensimmäisen sumutorvimelodiasysteemin. En vieläkään ymmärrä, miksi ne tarvii sellaiset ja miksei normaalimpi varoitusääni kelpais... :D

Dopey sanoi:
Pohjois-Intiaan ois kyllä tarkoitus vielä mennä, mutta varmaan Rajasthanin suunnalle eikä Kashmiriin. Millainen turvallisuustilanne Kashmirissa on tätä nykyä, siellä on viime ajat ollut jos jonkinlaista rähinää päällä?
Click to expand...

Mä pyörin pääasiassa Rajasthanissa, kun olin Intiassa. Kashmirissa en itsekään ole ollut, mut reissukaverit kylläkin oli viikon verran. Mm. Dal Lake niminen paikka olis aika idyllinen
dal_lake_kashmir.jpg

Järven päällä tori. Ihmiset asuu niitten veneissä ja pistää tuotteet aamulla myyntiin ja muut soutelee ostamaan päivän ruokatarpeet :D
Omat kaverit sanoi turvallisuustilanteesta sen verran, että ainoa ero esim Rajasthaniin oli sotilaiden läsnäolo. Ihmiset oli kuulemma vielä ystävällisempiä, mikä on hankalaa käsittää, koska se ystävällisyys, mitä oon itse kokenut, oli jo aikamoista :rolleyes:
 
Feetwefeelwith sanoi:
Mättääkö siinä koulussa erityisesti joku tietty asia vai onko ollut hankalaa sopeutua? Te ootte ollut jenkeissäkin, poika puhuu englantia vissiin jo melkein toisena äidinkielenä? Oletteko muuten miettinyt, että kun palaatte Suomeen (jos palaatte pysyvästi), millaiseen kouluun laitatte tein pojan? Normikouluun vai johonkin kansainväliseen?
Click to expand...
Intiassa koulu varsin nuoresta asti on tapa laittaa kersoja paremmuusjärjestykseen. Opetus lähinnä muodostaa opittavien asioiden skaalan, ja kotona tutorit tankkaavat asiat lapsien päähän niin että lukukauden väli- ja päätöskokeista saadaan hyvät arvosanat. Opettajat eivät tunnu juuri välittävän siitä, oppivatko lapset asioita vai eivätkö. Emme ole tutoria ottaneet, joten on aika homma ollut koettaa prepata poitsua ikäänkuin yo-kokeisiin 12-vuotiaana. Pari kaveria on löytynyt, mutta samaten pari varsin ikävää tapausta myöskin, joille koulu ei ole halunnut tehdä mitään.

Eli kielitaitoon homma ei ole kaatunut ja on tässä parempaan päin menty, mutta täytyy kyllä sanoa, että suomalaisen koulusysteemin arvostus on kasvanut älyttömästi näitten paikallisten sekoilua ja eestaas tempoilua sivusta katsoessa.
 
A day at the races

Käväistiin laukkakisoissa (!). Eipä ole ikinä ennen tullut käytyä, mutta tämä on brittiläisistä instituutioista niitä onnistuneimpia. Todella hauska ja kostea iltapäivä, mutta kamera pysyi sen verran kourassa, että kuviakin (slide show) tuli otettua.

Tilaisuus oli taas hyväntekeväisyyttä eli jo aiemmin mainitsemani OWC:n järjestämä. Vähän Ascot tyyliin pukukoodi oli formaali, ja aitiossa oli ruokaa ja juomaa tarjolla sisältyen hintaan. Eli homman nimi oli kravatti kaulassa imeä gin & tonicceja ja lyödä vetoa kaakeista. Ensiksi konejä kävelytettiin ympyrässä, josta jotain hevosista tunteva pystyi arvioimaan päivän kuntoa. Oma vedonlyöntinisysteemini perustui puhtaasti moukan tuuriin, mutta ei se tietenkään estänyt asiantuntevien kommenttien tekoa kaakkien käyttäytymisen ja rakenteen pohjalta...



Sitten hepat hölkkäsivät siirrettävälle lähtöpaikalle. Ratalenkin pituus oli varmaan kolmen kilometrin luokkaa, joten pisimmilläänkin kisat olivat vain vähän reilut puoli kierrosta. Samalla sitten pantiin rupiat jonoon jonkun hevosen puolesta. Vetoa pystyi lyömään mistä vaan hevosesta tuossa lähdössä ja sijoituksista 1-3 tai noitten kombinaatioista. Itse voitin pari kertaa kun löin aika isoilla kertoimilla mukana olevan kaakista vetoa jakaen rahat voiton, 2 sijan tai 3 sijan kohdalle. Tällaista vetoa kutsutaan nimellä "each way", jonka unohdin joka lähdön välillä. Välittäjillä oli hauskaa...



Kuvia lähdöistä, joita oli kaikkiaan kahdeksan - lähtöihin valitaan samantasoisia hevosia edellisten tulosten perusteella, joten aika tasaista oli:




Korkealla olevan boksin ympärillä lenteli suuri määrä kotkia; tiedä häntä mitä tuolta metsästivät.



Sekalaisia räpsyja vielä:



Viikko vielä ja sitten pitkälle lomalle koti-Suomeen...
 
.

Oikein hyvä lomaa jo näin etukäteen! Omina Kiinan vuosina istuminen lähtevään Finskin koneeseen suomenkielinen iltapäivälehti kourassa oli jotain aivan mahtavaa!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom