Kermaperseiden telttaretki
Vaimo täytti vuosia, jota juhlistimme telttaretkellä viidakkoon. Matkan kohteena oli
Nagarhole National Park, jonka valtaapitävät ovat nimenneet vastikään uudelleen edesmenneen pääministeri Rajiv Gandhin mukaan. Matka puistoon taittui autolla. Bangaloresta on kansallispuistoon noin 250 kilometriä, josta suurin osa moottoritietä. Kuskin mukaan matkaan kuluisi noin 9 tuntia, joten lähdimme matkaan viideltä aamulla, jotta olisimme perillä lounasaikaan. Olimme kohteessa 6 tunnin ajomatkan jälkeen sisältäen aamiaisen Mysoren kaupungissa ja yhden renkaanvaihdon + vararenkaan korjauksen. Minulla oli kamera tietysti mukana, joten räpsin kuvia kuskin hikoillessa varapyörää alle.
Meillä on muuten taas uusi kuski, jokohan tämän kanssa voisi elää komennuksen loppuun? Mysoren ympäristö on mukavan näköistä riisiviljelyksineen. Puitakin on jätetty enemmän pystyyn kuin Bangaloreen. Viimeiset 15 kilometria oli todella huonokuntoista tietä pienten kylien läpi ja lopussa piti matkan kohdetta vähän haeskella, mutta GPS:n avulla löydettiin kohtuuajassa perille. Hotellin brosarissa oli ajo-ohjeet ja risteyksissä oli kylttejäkin, mutta sekä ajo-ohjeiden kirjoittajalta että kylttien pystyttäjältä oli Intialaiseen tapaan jäänyt muutama risteys väliin. Perillä odotti telttamajoitus
Bison Resortissa (varoitus: Chrome ilmoittaa sitesta löytyvän malwarea). Paikalliseen soputelttaan mahtui kolme henkeä suht mukavasti:
Paikkaa pyörittää nuori ja ylirento kaveri nimeltään
Shaaz Jung, joka on intohimoinen
luontokuvaaja. Resort on rakennettu Afrikan safariresorttien mallin mukaan ja homma toimi ainakin meille. Sitten ne huonot uutiset: hallinnon edustajat olivat kieltäneet kaikkien alueen resorttien turistiajelut luonnonpuistossa ja ottanut homman itselleen. Hallinnolta taas puuttui tietysti kalusto kierrättää turisteja puistossa, joten oltiin tyypillisessä intialaisessa catch-22 tilanteessa. Tähän päälle puiston henkilökunnan ja puiston alueella edelleen asuvan alkuperäisväestön välinen kahnaus oli viime perjantaina yltynyt
ammuskeluksi asti, joten safarihommelit olivat koko lailla seis. Shaaz vielä avuliaasti selitti, että resortin edessä oleva järvi oli nyt monsuunin aikaan aivan täynnä vettä, joka ulottui sademetsään asti, joten omalta terassiltakaan ei juuri mitään villielämää tulisi näkymään. Great. Hän kuitenkin kertoi koettavansa järjestää asian jotenkin - sellaisella vähän pilvessä olevan skeittarinuorukaisen uskottavuudella.
No, ensimmäisen päivän jeeppisafari muuttui safariksi tavallisella autolla (koska jeeppisafarit kerran oli kielletty, mutta kukaan ei ollut sanonut mitään turistien ajeluttamisesta jollain muulla kulkupelillä) pitkin sademetsän läpäisevää päätietä. Kyllä sielläkin jotain eläimiä näki, mutta kuvaaminen on yhtä tuskaa kyllä pitkällä lasilla, kun valo ei millään tahdo riittää.
Paikalliset asukkaat eivät kyllä kovin tyytyväisiltä vaikuttaneet, minkä kyllä ymmärtää kun luki tuon uutisen jälkikäteen. On se aika tiukkaa järjestyksenpitoa ampua polttopuiden keräilijöitä. Näiden ihmisten asuinalueen ympärille on päätetty pystyttää suojelualue, mikä on tietysti kaventanut huomattavasti heidän mahdollisuuksiaan harjoittaa elinkeinoaan ja nostaa elintasoaan verrattuna täsmälleen samanlaisiin maanviljelijöihin puiston ulkopuolella. No, Intiassa Intian tavalla, mitäs asuvat siellä. Illalla istuimme nuotiolla muiden telttaretkeläisten kanssa ja Shaaz kertoi, että venesafarille pääsisi aamulla.
Aamu sitten valkeni ja lähdimme perämoottoriveneellä luonnonpuiston alueelle. Odotukset eivät olleet kovin korkealla villieläinten näkemisen suhten.
Vähitellen eteen alkoi tulla monenlaisia siivekkäitä:
Vähän isompiakin elukoita oli vedenrajaan asti ulottuvan sademetsän reunassa. Kuvien metsurielefanttia tuli katseltua vähän pidempääkin, kun yksilö kovalla rytinällä pätki sellaisia reilut kymmenen metriä pitkiä reidenpaksuisia bambunrunkoja, että pääsisi pureksimaan bambun latvassa kasvavia lehtiä.
Paluumatkalla näkyi siivekkäitä lisää; en edes yritä väittää pystyväni tunnistamaan niistä mitään.
Pari maisemaräpsyä vielä:
Sitten aamiainen huiviin ja menoksi. Paluumatka sujui joutuisasti, oisko vajaat 6 tuntia mennyt taas, tällä kertaa yhden pysähdyksen taktiikalla. Ennen Mysorea pääsi jo Monzan kisatunnelmaan, kun meistä pyyhkäisi ohi 5 samanlaista Toyotan tila-autoa aivan lämä tiskissä. Kuskit olivat vieneet turisteja Kabiniin ja olivat palaamassa Mysoreen tai Bangaloreen - kilpaa. Lähtöpäässä otin vielä pari kuvaa muistoksi:
Kuvat näyttävät ainakin omaan silmään paremmilta koko ruudun kokoisina;
tässä linkki flickrin slide show esitykseen.
