Matkakertomus: duuniin Intiaan
- Keskustelun aloittaja Dopey
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Viikonloppuna laitettiin taas traditionaaliset Intiavermeet päälle ja vietettiin virallisenoloista illallisjuhlaa muiden expattien kanssa. En noita muita kuvia laittanut julkiseen jakoon, mutta tässä jotain räpsyjä paikallisista esiintyjistä:
Tässä jotain kännykkää tallentuneita tilanteita vielä. Sammutuskalustoa:
Meidän lähelle avattiin uusi hotelli (Alila). Sisustuselementteinä on käytetty joka puolella rouheita ihmispatsaita. Alila on mainostanut uutta hotelliaan isoilla kylteillä, joihin vaihdettiin uusi kuva viime viikolla:
Olemme vaihtamassa toimiston sijaintia eikä vanhan vuokraisäntä tunnu paljoa panostavan enää ylläpitoon. Vuotavaan pisuaarinputkeen löytyi kuitenkin ratkaisu:
Tässä jotain kännykkää tallentuneita tilanteita vielä. Sammutuskalustoa:
Meidän lähelle avattiin uusi hotelli (Alila). Sisustuselementteinä on käytetty joka puolella rouheita ihmispatsaita. Alila on mainostanut uutta hotelliaan isoilla kylteillä, joihin vaihdettiin uusi kuva viime viikolla:
Olemme vaihtamassa toimiston sijaintia eikä vanhan vuokraisäntä tunnu paljoa panostavan enää ylläpitoon. Vuotavaan pisuaarinputkeen löytyi kuitenkin ratkaisu:
Käväistiin taas Zenissä sunnuntailounaalla. Ravintolassa oli edelleen ruoka järjettömän hyvää oli kyseessä sitten japanilainen, kiinalainen tai vietnamilainen keittiö ...
... ja kukat kukkivat niin terassilla kuin puutarhassakin ...
... ja läheisessä pelihallissa pääsi esiteinikin toteuttamaan itseään (Leela Galleriassa on Amoeba pelihalli):
Huomenna olisi vielä duunipäivä, mutta sitten on aika viettää hindulaisen kalenterin uutta vuotta eli diwalia. Uuteen vuoteen kuuluu (pun intended) ilotulitteet, joten kadulla kävelyä iltaisin ei suositella lähipäivinä. Me emme jää odottamaan tätä tykistökeskitystä Bangaloreen vaan matkustamme Rajashtaniin Intian pohjoisosaan. Tässä pari paikkaa, jotka ainakin on tarkoitus katsastaa:
... ja kukat kukkivat niin terassilla kuin puutarhassakin ...
... ja läheisessä pelihallissa pääsi esiteinikin toteuttamaan itseään (Leela Galleriassa on Amoeba pelihalli):
Huomenna olisi vielä duunipäivä, mutta sitten on aika viettää hindulaisen kalenterin uutta vuotta eli diwalia. Uuteen vuoteen kuuluu (pun intended) ilotulitteet, joten kadulla kävelyä iltaisin ei suositella lähipäivinä. Me emme jää odottamaan tätä tykistökeskitystä Bangaloreen vaan matkustamme Rajashtaniin Intian pohjoisosaan. Tässä pari paikkaa, jotka ainakin on tarkoitus katsastaa:
Rajashtan, osa I
Etukäteen jo hikoiluttaa ajatuskin, että flickriin juuri lataamani 175 kuvaa Rajashtanin reissusta pitäisi yksi kerrallaan kopsata tänne. Eli: kuvat saa kaikki kerrallaan näkyviin tästä ja slideshowna tästä. Tässä postauksessa on murto-osa noista räpsyistä, joista kaikki kannattaa tietysti käydä katsomassa kun ovat niin pirun hyviä joka ikinen
.
Elikkä: kohta on edessä kotiinlähtö, joten piti käydä katsomassa, millaista Pohjois-Intiassa on. Monenlaista maisemaa olisi ollut tarjolla, mutta valinta osui nyt Rajashtanin aavikkomaisemiin (Tharin autiomaa). Rajashtanissa olisi historiallisesti paljon nähtävää, mutta meillä oli aikaa reissata vain 6 päivää, joten päädyimme käymään Jodhpurin ja Jaisalmerin kaupungeissa. Pidemmällä ajalla olisi voinut kiertää myös Jaipurin ja Udaipurin nähtävyydet, mutta etäisyydet ovat sen verran pitkiä, että kaikki aika olisi mennyt autossa istumiseen.
Logistiikkapuolesta sen verran, että lensimme Air Indialla Bangaloresta Jodhpuriin Delhin kautta ja perillä meillä oli vuokrattuna samanlainen Toyota Innova kuin millä täälläkin huristelemme. Kuskilla, tietty. Kuski oli muuten ihan ässä ja ajeli rauhallisesti rajoitusten mukaan, mutta vuokrausfirman käsitys englanninkielisestä kuskista oli kyllä erilainen kuin omamme.
Jodhpurissa asuimme Taj Vivantassa, joka oli moderni ja OK hotelli, mutta sen verran kallis että hinta/laatu -suhdetta ei voi kummoiseksi kehua. Taj -ketjulla on Jodhpurissa toinenkin hotelli Maharajan palatsissa joka on vielä pari kertaa kalliimpi. Palatsin rakentaneen maharajan nimi oli Hari Mahal, joka on myös tämän ei palatsissa olevan hotellin nimi. Miehen maalaus oli myös hotellissa.
Ensimmäisenä iltana käväisimme vain vilkaisemassa kaupungin keskellä sijaitsevaa linnoitusta ulkoapäin. Kukkulalta oli myös hyvät näkymät Jodhpurin kaupunkiin, joka on suurinpiirtein Helsingin pääkaupunkiseudun kokoinen asukasluvultaan.
Koska kuskista ei ollut nähtävyyksien suhteen paljoa apua, palkkasimme oppaan päiväksi. Tämä olikin hyvä päätös, sillä opas oli todella hyvä. Kaveri teki päätyökseen kotiopettajan hommia eikä suhtautunut nähtävyyksiin liian suurella intohimolla. "We can see the museum quickly, because it's not very good".
Ensin menimme takaisin linnoitukselle, joka on sisältä käytännössä kokonaan museo. Intialaiseksi museoksi paikka on kerrassaan loistava. Linnan sisällä on palatsi, jossa maharaja toisensa perään asui ja rikastui muurien toisella puolella asuvan rahvaan kustannuksella 36 sukupolven ajan. Vasta 1900 luvun alussa rahat eivät enää mahtuneet linnoitukseen ja silloinen maharaja rakennutti ison palatsin toiselle puolelle kaupunkia. Marwarin tarina kuningaskuntana päättyi 50-luvulla ja lopulta 70-luvulla Indira Gandhi otti tittelit ja erivapaudet pois entiseltä hallitsijalta. Jotain kuvia museosta:
Sotastrategisesti linnoitus ei ollut kovin onnistunut, sillä historian ainoa yritys vallata se onnistui, kun joku sisältä oli lahjottu avaamaan portinovet. Normaalisti linnoitusten ovien murtaminen hoitui norsuilla, minkä estämiseksi nuo piikit on asennettu.
Parissa kuvassa vilahtava sininen kaupunginosa on Jodhpurin vanhaa kaupunkia. Sininen oli aiemmin varattu brahmineille (monet intialaiset jumalat kuten Krishna ja Shiva maalataan useimmiten sini-ihoisina), mutta ajan saatossa muutkin kastit ja muslimit alkoivat maalata talonsa samalla värillä. Tallustelimme tuonne vanhan kaupungin kapeille kujille seuraavaksi väistelemään rikshoja ja kaksipyöräisiä. Tämä on Intiassa aika peruskauraa: torvet soi ja jengi laskee noilla surutta kintuille jos et hyppää ajoissa sivuun. Tekee esim. valokuvauksesta aika haastavaa kun koko ajan on joku iholla.
Retkikunta alkoi potemaan jo marssiväsymystä, mutta kävimme vielä kuuntelemassa vedätystarinaa eurooppalaisille muotitaloille tehdyistä tuotteista, joista oli muutama ylimääräinen jäänyt myytäväksi. Kopioita siis. Hauskaa tarinaa piisasi, mutta ostimme muutaman peiton silti kotiin viemisiksi ja ihan laadukkailta vaikuttavat. Paikan nimi on Maharani Art Exporters ja seuraavassa on Lonely Planetin arvio:
Lounaan jälken kävimme tsekkaamassa maharajan palatsia, jossa siis nykyinen-entinen maharaja asustaa edelleen yhdessä siivessä, toisessa on pieni museo ja loppua siis pyörittää Taj-ketju hotellina. Koko palatsin käytöstä asuntona tuli epäkäytännöllistä kun Indira Gandhi poisti entisiltä hallitsijoilta vapautuksen kiinteistöverosta. Palatsi noudattaa paikallista tyyliä ulkopuolella, mutta sisustus oli art decoa. Kaikki kalusteet teetettiin englannissa, mutta saksalaiset upottivat niitä kuljettaneen rahtialuksen toisessa maailmansodassa
. Näistä teetettiin sitten Intiassa kopiot, kuinkas muuten. Seinien maalaukset olivat art decoa myös, mutta intialaisen mytologian aiheista ja puolalaisen taiteilijan maalaamia.
Museo oli pieni ja huono, mutta palatsi komea ulkopuolelta.
Illalla menimme taas linnoituskukkulalle, tällä kertaa katsomaan Diwalin kunniaksi ammuttuja ilotulitusraketteja.
Seuraavana aamuna lähdimme kohti Jaisalmeria. Ideana oli viettää matkan varrella yö autiomaassa telttaillen. Olin ajatellut, että Jaisalmerin lähellä olisi autiompaa autiomaata tarjolla, mutta näin jälkikäteen viisaana noita hiekkadyynejä on kyllä paremmin tarjolla lähempänä Jodhpuria. Pysähdyimme täällä tauolla ja paikka oli juuri sellainen kuin olin ajatellut. Olin kuitenkin varannut majoituksen etukäteen muutaman mutkan kautta täältä ja paikka oli koko lailla hirveä poislukien ruokapuolta. Illallinenkin kuului hintaan ja kaikki mitä tuolla söimme oli hyvää.
En ottanut yhtään kuvaa kun otti niin rankasti päähän. Pari esimerkkiä: illalla myrkyttivät meidän teltan niin perusteellisesti naftaliinilla, etten saanut hengitettyä siellä enää (sain jonkun allergisen reaktion). Nukuin sitten eri teltassa. Vaimo yritti mennä Spahan yrttihierontaan, niin tämä olisi kuulemma onnistunut aamulla kun käyvät poimimassa niitä yrttejä ensin. Paikalla oli bussilastillinen saksalaisia eläkeläisiä joilla vaikutti olevan ihan kivaa, mutta oma toleranssi huonolaatuiselle matkailukohteelle (etenkin jos hinta osoittaa jotain muuta) on nykyään aika nollassa.
No, sanoimme kuskille, että matka jatkuu aikaisin kohti Jaisalmeria, mutta siitä lisää seuraavassa osassa...
Etukäteen jo hikoiluttaa ajatuskin, että flickriin juuri lataamani 175 kuvaa Rajashtanin reissusta pitäisi yksi kerrallaan kopsata tänne. Eli: kuvat saa kaikki kerrallaan näkyviin tästä ja slideshowna tästä. Tässä postauksessa on murto-osa noista räpsyistä, joista kaikki kannattaa tietysti käydä katsomassa kun ovat niin pirun hyviä joka ikinen
.Elikkä: kohta on edessä kotiinlähtö, joten piti käydä katsomassa, millaista Pohjois-Intiassa on. Monenlaista maisemaa olisi ollut tarjolla, mutta valinta osui nyt Rajashtanin aavikkomaisemiin (Tharin autiomaa). Rajashtanissa olisi historiallisesti paljon nähtävää, mutta meillä oli aikaa reissata vain 6 päivää, joten päädyimme käymään Jodhpurin ja Jaisalmerin kaupungeissa. Pidemmällä ajalla olisi voinut kiertää myös Jaipurin ja Udaipurin nähtävyydet, mutta etäisyydet ovat sen verran pitkiä, että kaikki aika olisi mennyt autossa istumiseen.
Logistiikkapuolesta sen verran, että lensimme Air Indialla Bangaloresta Jodhpuriin Delhin kautta ja perillä meillä oli vuokrattuna samanlainen Toyota Innova kuin millä täälläkin huristelemme. Kuskilla, tietty. Kuski oli muuten ihan ässä ja ajeli rauhallisesti rajoitusten mukaan, mutta vuokrausfirman käsitys englanninkielisestä kuskista oli kyllä erilainen kuin omamme.
Jodhpurissa asuimme Taj Vivantassa, joka oli moderni ja OK hotelli, mutta sen verran kallis että hinta/laatu -suhdetta ei voi kummoiseksi kehua. Taj -ketjulla on Jodhpurissa toinenkin hotelli Maharajan palatsissa joka on vielä pari kertaa kalliimpi. Palatsin rakentaneen maharajan nimi oli Hari Mahal, joka on myös tämän ei palatsissa olevan hotellin nimi. Miehen maalaus oli myös hotellissa.
Ensimmäisenä iltana käväisimme vain vilkaisemassa kaupungin keskellä sijaitsevaa linnoitusta ulkoapäin. Kukkulalta oli myös hyvät näkymät Jodhpurin kaupunkiin, joka on suurinpiirtein Helsingin pääkaupunkiseudun kokoinen asukasluvultaan.
Koska kuskista ei ollut nähtävyyksien suhteen paljoa apua, palkkasimme oppaan päiväksi. Tämä olikin hyvä päätös, sillä opas oli todella hyvä. Kaveri teki päätyökseen kotiopettajan hommia eikä suhtautunut nähtävyyksiin liian suurella intohimolla. "We can see the museum quickly, because it's not very good".
Ensin menimme takaisin linnoitukselle, joka on sisältä käytännössä kokonaan museo. Intialaiseksi museoksi paikka on kerrassaan loistava. Linnan sisällä on palatsi, jossa maharaja toisensa perään asui ja rikastui muurien toisella puolella asuvan rahvaan kustannuksella 36 sukupolven ajan. Vasta 1900 luvun alussa rahat eivät enää mahtuneet linnoitukseen ja silloinen maharaja rakennutti ison palatsin toiselle puolelle kaupunkia. Marwarin tarina kuningaskuntana päättyi 50-luvulla ja lopulta 70-luvulla Indira Gandhi otti tittelit ja erivapaudet pois entiseltä hallitsijalta. Jotain kuvia museosta:
Sotastrategisesti linnoitus ei ollut kovin onnistunut, sillä historian ainoa yritys vallata se onnistui, kun joku sisältä oli lahjottu avaamaan portinovet. Normaalisti linnoitusten ovien murtaminen hoitui norsuilla, minkä estämiseksi nuo piikit on asennettu.
Parissa kuvassa vilahtava sininen kaupunginosa on Jodhpurin vanhaa kaupunkia. Sininen oli aiemmin varattu brahmineille (monet intialaiset jumalat kuten Krishna ja Shiva maalataan useimmiten sini-ihoisina), mutta ajan saatossa muutkin kastit ja muslimit alkoivat maalata talonsa samalla värillä. Tallustelimme tuonne vanhan kaupungin kapeille kujille seuraavaksi väistelemään rikshoja ja kaksipyöräisiä. Tämä on Intiassa aika peruskauraa: torvet soi ja jengi laskee noilla surutta kintuille jos et hyppää ajoissa sivuun. Tekee esim. valokuvauksesta aika haastavaa kun koko ajan on joku iholla.
Retkikunta alkoi potemaan jo marssiväsymystä, mutta kävimme vielä kuuntelemassa vedätystarinaa eurooppalaisille muotitaloille tehdyistä tuotteista, joista oli muutama ylimääräinen jäänyt myytäväksi. Kopioita siis. Hauskaa tarinaa piisasi, mutta ostimme muutaman peiton silti kotiin viemisiksi ja ihan laadukkailta vaikuttavat. Paikan nimi on Maharani Art Exporters ja seuraavassa on Lonely Planetin arvio:
Lounaan jälken kävimme tsekkaamassa maharajan palatsia, jossa siis nykyinen-entinen maharaja asustaa edelleen yhdessä siivessä, toisessa on pieni museo ja loppua siis pyörittää Taj-ketju hotellina. Koko palatsin käytöstä asuntona tuli epäkäytännöllistä kun Indira Gandhi poisti entisiltä hallitsijoilta vapautuksen kiinteistöverosta. Palatsi noudattaa paikallista tyyliä ulkopuolella, mutta sisustus oli art decoa. Kaikki kalusteet teetettiin englannissa, mutta saksalaiset upottivat niitä kuljettaneen rahtialuksen toisessa maailmansodassa
. Näistä teetettiin sitten Intiassa kopiot, kuinkas muuten. Seinien maalaukset olivat art decoa myös, mutta intialaisen mytologian aiheista ja puolalaisen taiteilijan maalaamia. Museo oli pieni ja huono, mutta palatsi komea ulkopuolelta.
Illalla menimme taas linnoituskukkulalle, tällä kertaa katsomaan Diwalin kunniaksi ammuttuja ilotulitusraketteja.
Seuraavana aamuna lähdimme kohti Jaisalmeria. Ideana oli viettää matkan varrella yö autiomaassa telttaillen. Olin ajatellut, että Jaisalmerin lähellä olisi autiompaa autiomaata tarjolla, mutta näin jälkikäteen viisaana noita hiekkadyynejä on kyllä paremmin tarjolla lähempänä Jodhpuria. Pysähdyimme täällä tauolla ja paikka oli juuri sellainen kuin olin ajatellut. Olin kuitenkin varannut majoituksen etukäteen muutaman mutkan kautta täältä ja paikka oli koko lailla hirveä poislukien ruokapuolta. Illallinenkin kuului hintaan ja kaikki mitä tuolla söimme oli hyvää.
En ottanut yhtään kuvaa kun otti niin rankasti päähän. Pari esimerkkiä: illalla myrkyttivät meidän teltan niin perusteellisesti naftaliinilla, etten saanut hengitettyä siellä enää (sain jonkun allergisen reaktion). Nukuin sitten eri teltassa. Vaimo yritti mennä Spahan yrttihierontaan, niin tämä olisi kuulemma onnistunut aamulla kun käyvät poimimassa niitä yrttejä ensin. Paikalla oli bussilastillinen saksalaisia eläkeläisiä joilla vaikutti olevan ihan kivaa, mutta oma toleranssi huonolaatuiselle matkailukohteelle (etenkin jos hinta osoittaa jotain muuta) on nykyään aika nollassa.
No, sanoimme kuskille, että matka jatkuu aikaisin kohti Jaisalmeria, mutta siitä lisää seuraavassa osassa...
Rajashtan, osa II
Matkalla Mirvanasta (brrr) Jaisalmeriin poikkesimme katsomassa linnoitusta Pokaranissa. Hirveä läävä, ei olisi kannattanut.
Jaisalmerissa ajoimme suoraan pienen kaupungin keskellä sijaitsevalle linnoitukselle. Opastarjokkaita oli jonoksi asti, mutta emme huolineet ketään. Kun linnoitukseen pääsi sisälle, loppuivat tarjokkaat samantien ja pystyimme tutkailemaan paikkaa omaan tahtiin ilman mitään suunnitelmaa. Siina missä Jodhpurin linnoitus on museo, on Jaisalmerin linnoitus integroitu osa kaupunkia eli jengiä asuu linnoituksen sisällä. Koska paikka on turistien suosima, ovat asunnot muuttuneet isolta osin turismia palvelevaksi teollisuudeksi. Joka paikassa myydään krääsää ja linnoituksen sisällä on paljon ravintoloita ja pieniä hotelleja. Tällainen tietysti kuluttaa tuhatvuotiasta rakennelmaa ja osia linnoituksesta on jo sortunut (ja ilmeisesti rakennettu uusiksi). Minua ei sinänsä turisteja varten rakennettu tarjonta haittaa, mutta vähän mielikuvitusta voisi kyllä käyttää - linnassa on yli 10 "italialaista" ravintolaa ja osassa intialainen sisäänheittäjä on jopa opetellut puhumaan wiseguyenglantia.
Kyllä tuolla jotain aitojakin asioita oli - asuntoja, jainilainen temppeli, avoviemärit, kamelit, lehmät, jne. Tässä jotain räpsyjä kiertelystä.
Jaisalmerissa on vuositasolla Intian voimakkain auringonpaiste ja sen kyllä huomasi kun tuolla puuskutti rappuja ylös ja alas. Lähdimme lounastamaan Pleasant Haveliin, pieneen hotelliin jonka katolla on kehuttu ravintola. No, ruoka oli todella hyvää ja edullistakin ja katolta näki linnoituksen koko komeudessaan.
Tuli mieleen Idiot Abroadin Karl Pilkingtonin viisaus muistaakseni Petrasta, eli että siellä asuvat ihmiset eivät nähneet hienointa osaa koko rakennelmasta eli ulkopuolta. Sama tuli itse asiassa mieleen jo kun tein varauksia, joten kaikista neuvoista huolimatta en bookannut meitä linnoitukseen vaan tänne:
Suryagarh on uudenkarhea hiekkakivestä veistetty luksuslinna, jossa oli hyvä palautua edellisillan telttafiaskosta. Sisätiloissakaan ei ollut valittamista:
Viimeisen kuvan punttisalin keskellä olevat pampunnäköiset härvelit olivat naisten jumppavälineitä ajalta, jolloin naimisissa olleiden naisten ei sopinut poistua talosta. Eräänlaisia antiikkikahvakuulia siis. Huone, tai huoneisto, oli myös oikein kelpoisa:
Jos nyt jotain valittamista etsimällä etsii niin voimalinjat vähän häiritsivät auringonlaskunäkymää...
... ja pihavalot tähtitaivaan katselua:
Linnoituksen museo jäi seuraavaksi päiväksi. Museo oli aika karmea kokemus - jengiä oli noin kymmenenkertainen määrä verrattuna maksimiin, jonka suomalainen palotarkastaja paikkaan hyväksyisi eikä näyttelykään ollut kovin kummoinen. Jo lippujonotus (yksi lippuluukku ja yksi myyjä) oli intialaista tapakulttuuria pahimmillaan. Tulipahan nähtyä kuitenkin ainakin ne näyttelyhuoneet, joissa oli toimivat valot. Kuten kolmannesta kuvasta näkee, paikan entiset isännät polveutuivat suoraan Krishnasta.
Museon jälkeen käväistiin matkamuisto-ostoksilla Shankarin kaupassa. Hauska veikko, minkä ainakin muut Tripadvisorin käyttäjät ovat myös huomanneet. Siellä sitten juotiin teetä ja tingittiin, mutta huumorimielellä.
Illalla lähdettiin pojan kanssa pomppimaan Lantikalla dyyneille. Matkalla selvisi, että kameliratsastus kuului myös hintaan. No, poika pääsi sitten erämaalaivankin kyytiin, mutta matkan parasta antia oli touhuta tuolla dyyneillä ja välillä taas ihaillla auringonlaskua.
Sitten olikin aika lähteä takaisin. Lähtöaika tuli viritettyä vähän tiukaksi, joten tähän asti rauhallisuuden perikuva kuskimme sai polkea Toyotaa ihan tosissaan, että ehdimme lennolle. Matkalla piti silti pysähtyä kun tien vierellä jolkotti lauma kameleita.
Lentomatkalla sattui lännen puolelle istumapaikat joten vielä kerran pystyi tähtäilemään kameralla auringonlaskua kohti.
Vielä pitää kertoa tyypillisestä intialaisesta tilanteesta. Olimme Jodhpurissa katsomassa ilotulitusta linnoituksen parkkiksella. Vartija kertoi kuskille, että paikalla saa olla max. 10 minuuttia. Olimme siellä jotain kolme varttia. Sitten kuski tuli kertomaan, että kolmijalasta pitää maksaa jokunen tuhat rupiaa. Käskin kuskia kutsumaan sen vartijan paikalla, että voidaan neuvotella asiasta. Eipä äijää näkynyt. Samalla tapaa kun pysähdyttiin ottamaan noista kameleista kuvia niin heti oli pari paikallista käsi ojossa. Kerroimme, että maksamme heti kuvaamisesta kun kaveri todistaa omistavansa ko. kyttyräselät. Mitä tahansa Intiassa teet niin joku koettaa saada sinut maksamaan siitä. Hankalaksi tilanteet tulevat, kun tuo joku on viranomainen - luin twitteristä, että joku F1 kuvaaja joutui maksamaan monta sataa taalaa lahjuksia että sai kameransa maahan.
Matkalla Mirvanasta (brrr) Jaisalmeriin poikkesimme katsomassa linnoitusta Pokaranissa. Hirveä läävä, ei olisi kannattanut.
Jaisalmerissa ajoimme suoraan pienen kaupungin keskellä sijaitsevalle linnoitukselle. Opastarjokkaita oli jonoksi asti, mutta emme huolineet ketään. Kun linnoitukseen pääsi sisälle, loppuivat tarjokkaat samantien ja pystyimme tutkailemaan paikkaa omaan tahtiin ilman mitään suunnitelmaa. Siina missä Jodhpurin linnoitus on museo, on Jaisalmerin linnoitus integroitu osa kaupunkia eli jengiä asuu linnoituksen sisällä. Koska paikka on turistien suosima, ovat asunnot muuttuneet isolta osin turismia palvelevaksi teollisuudeksi. Joka paikassa myydään krääsää ja linnoituksen sisällä on paljon ravintoloita ja pieniä hotelleja. Tällainen tietysti kuluttaa tuhatvuotiasta rakennelmaa ja osia linnoituksesta on jo sortunut (ja ilmeisesti rakennettu uusiksi). Minua ei sinänsä turisteja varten rakennettu tarjonta haittaa, mutta vähän mielikuvitusta voisi kyllä käyttää - linnassa on yli 10 "italialaista" ravintolaa ja osassa intialainen sisäänheittäjä on jopa opetellut puhumaan wiseguyenglantia.
Kyllä tuolla jotain aitojakin asioita oli - asuntoja, jainilainen temppeli, avoviemärit, kamelit, lehmät, jne. Tässä jotain räpsyjä kiertelystä.
Jaisalmerissa on vuositasolla Intian voimakkain auringonpaiste ja sen kyllä huomasi kun tuolla puuskutti rappuja ylös ja alas. Lähdimme lounastamaan Pleasant Haveliin, pieneen hotelliin jonka katolla on kehuttu ravintola. No, ruoka oli todella hyvää ja edullistakin ja katolta näki linnoituksen koko komeudessaan.
Tuli mieleen Idiot Abroadin Karl Pilkingtonin viisaus muistaakseni Petrasta, eli että siellä asuvat ihmiset eivät nähneet hienointa osaa koko rakennelmasta eli ulkopuolta. Sama tuli itse asiassa mieleen jo kun tein varauksia, joten kaikista neuvoista huolimatta en bookannut meitä linnoitukseen vaan tänne:
Suryagarh on uudenkarhea hiekkakivestä veistetty luksuslinna, jossa oli hyvä palautua edellisillan telttafiaskosta. Sisätiloissakaan ei ollut valittamista:
Viimeisen kuvan punttisalin keskellä olevat pampunnäköiset härvelit olivat naisten jumppavälineitä ajalta, jolloin naimisissa olleiden naisten ei sopinut poistua talosta. Eräänlaisia antiikkikahvakuulia siis. Huone, tai huoneisto, oli myös oikein kelpoisa:
Jos nyt jotain valittamista etsimällä etsii niin voimalinjat vähän häiritsivät auringonlaskunäkymää...
... ja pihavalot tähtitaivaan katselua:
Linnoituksen museo jäi seuraavaksi päiväksi. Museo oli aika karmea kokemus - jengiä oli noin kymmenenkertainen määrä verrattuna maksimiin, jonka suomalainen palotarkastaja paikkaan hyväksyisi eikä näyttelykään ollut kovin kummoinen. Jo lippujonotus (yksi lippuluukku ja yksi myyjä) oli intialaista tapakulttuuria pahimmillaan. Tulipahan nähtyä kuitenkin ainakin ne näyttelyhuoneet, joissa oli toimivat valot. Kuten kolmannesta kuvasta näkee, paikan entiset isännät polveutuivat suoraan Krishnasta.
Museon jälkeen käväistiin matkamuisto-ostoksilla Shankarin kaupassa. Hauska veikko, minkä ainakin muut Tripadvisorin käyttäjät ovat myös huomanneet. Siellä sitten juotiin teetä ja tingittiin, mutta huumorimielellä.
Illalla lähdettiin pojan kanssa pomppimaan Lantikalla dyyneille. Matkalla selvisi, että kameliratsastus kuului myös hintaan. No, poika pääsi sitten erämaalaivankin kyytiin, mutta matkan parasta antia oli touhuta tuolla dyyneillä ja välillä taas ihaillla auringonlaskua.
Sitten olikin aika lähteä takaisin. Lähtöaika tuli viritettyä vähän tiukaksi, joten tähän asti rauhallisuuden perikuva kuskimme sai polkea Toyotaa ihan tosissaan, että ehdimme lennolle. Matkalla piti silti pysähtyä kun tien vierellä jolkotti lauma kameleita.
Lentomatkalla sattui lännen puolelle istumapaikat joten vielä kerran pystyi tähtäilemään kameralla auringonlaskua kohti.
Vielä pitää kertoa tyypillisestä intialaisesta tilanteesta. Olimme Jodhpurissa katsomassa ilotulitusta linnoituksen parkkiksella. Vartija kertoi kuskille, että paikalla saa olla max. 10 minuuttia. Olimme siellä jotain kolme varttia. Sitten kuski tuli kertomaan, että kolmijalasta pitää maksaa jokunen tuhat rupiaa. Käskin kuskia kutsumaan sen vartijan paikalla, että voidaan neuvotella asiasta. Eipä äijää näkynyt. Samalla tapaa kun pysähdyttiin ottamaan noista kameleista kuvia niin heti oli pari paikallista käsi ojossa. Kerroimme, että maksamme heti kuvaamisesta kun kaveri todistaa omistavansa ko. kyttyräselät. Mitä tahansa Intiassa teet niin joku koettaa saada sinut maksamaan siitä. Hankalaksi tilanteet tulevat, kun tuo joku on viranomainen - luin twitteristä, että joku F1 kuvaaja joutui maksamaan monta sataa taalaa lahjuksia että sai kameransa maahan.
Video tuosta dyyniajelusta vielä. Dubaissa tuli tuota edellisen kerran kokeiltua ja hauskaa se oli taas. Ihan ei kyllä videosta välity, miten jyrkkiä mäkiä tuossa suditellaan ylös ja valutaan alas joko suoraan tai sivuttain. Dubaissa olivat kyllä paljon isompia nuo dyynit ja hullumpia kuskit kuin mitä Jaisalmerin läheltä löytyi.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Pari amatöörivideota
Käväisin Suomessa duunimatkalla ja voi veljet että tuntuu pakkasilma kylmältä. Kävin tänään uimassa ja kävellessä takaisin altaalta talolle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta tuntui siltä, että hullua on lähteä täältä pois. Matkan logistiikka perustui alunperin maanantaiaamulähtöön Kingfisherillä Delhiin ja sieltä Finskillä Hesaan jatkaen. Formula ykkösistä tuttu Kingfisher on siis kaljan lisäksi lentoyhtiö, joka on ajautunut aika huonoon happeen: kerosiinia myydään yhtiölle vain käteisellä ja lentoja perutaan jatkuvasti kun kassasta loppuu rahat eikä muuten lähtövalmista konetta tankata. Vaihdoin siis lentoyhtiötä ja samalla aikaistui lähtö sunnuntaille.
Tämä on lievästi sanottuna harmillista, sillä kävelymatkan päässä kämpiltä oli sunnuntaina festarit, joiden pääesiintyjänä oli Poets of the Fall. WTF??? Kyselin asiasta duunissa ja kuulemma bändi on Bangaloren rockscenen peruskauraa ja "kaikkihan nyt PotF:stä tykkää". No minä pidän, mutta keikka jäi väliin kun piti lähteä puoli vuorokautta liian aikaisin Delhiin yhtiöllä, joka ei ole liikaa velkaa polttoaineistaan.
No, vaimo ja tuttavat täältä menivät konserttiin ja olivat aika huuli pyöreänä kun paikalliset osasivat sanat kaikkiin kappaleisiin. Tässä Late Goodbye esimerkkinä, youtubesta löytyy samalta keikalta paljon videoita:
Toinen video tulee toisesta villasta Palm Meadowsissa. Ketkä on tätä ketjua lukeneet ehkä muistavat pienen rottakäärmeen, joka köllötteli meidän parvekkeella. Missä rottakäärmeitä (ruokaa), siellä kobria (syöjiä)... Yhden naapuritalon sisältä löytyi kobra tällä viikolla, tässä video siitä kun käärmeensieppaaja nappaa sen kaapin takaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Du3CHIi6QFY
Käväisin Suomessa duunimatkalla ja voi veljet että tuntuu pakkasilma kylmältä. Kävin tänään uimassa ja kävellessä takaisin altaalta talolle auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta tuntui siltä, että hullua on lähteä täältä pois. Matkan logistiikka perustui alunperin maanantaiaamulähtöön Kingfisherillä Delhiin ja sieltä Finskillä Hesaan jatkaen. Formula ykkösistä tuttu Kingfisher on siis kaljan lisäksi lentoyhtiö, joka on ajautunut aika huonoon happeen: kerosiinia myydään yhtiölle vain käteisellä ja lentoja perutaan jatkuvasti kun kassasta loppuu rahat eikä muuten lähtövalmista konetta tankata. Vaihdoin siis lentoyhtiötä ja samalla aikaistui lähtö sunnuntaille.
Tämä on lievästi sanottuna harmillista, sillä kävelymatkan päässä kämpiltä oli sunnuntaina festarit, joiden pääesiintyjänä oli Poets of the Fall. WTF??? Kyselin asiasta duunissa ja kuulemma bändi on Bangaloren rockscenen peruskauraa ja "kaikkihan nyt PotF:stä tykkää". No minä pidän, mutta keikka jäi väliin kun piti lähteä puoli vuorokautta liian aikaisin Delhiin yhtiöllä, joka ei ole liikaa velkaa polttoaineistaan.
No, vaimo ja tuttavat täältä menivät konserttiin ja olivat aika huuli pyöreänä kun paikalliset osasivat sanat kaikkiin kappaleisiin. Tässä Late Goodbye esimerkkinä, youtubesta löytyy samalta keikalta paljon videoita:
Toinen video tulee toisesta villasta Palm Meadowsissa. Ketkä on tätä ketjua lukeneet ehkä muistavat pienen rottakäärmeen, joka köllötteli meidän parvekkeella. Missä rottakäärmeitä (ruokaa), siellä kobria (syöjiä)... Yhden naapuritalon sisältä löytyi kobra tällä viikolla, tässä video siitä kun käärmeensieppaaja nappaa sen kaapin takaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Du3CHIi6QFY
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Statistiikan merkkipaaluja
35 000 lukukertaa menee ketjulta rikki ihan näillä näppäimillä, ja samalla poksahti rikki 50 000 flickr kuvalatausta. Blogi on avattu 11 250 kertaa, joista tosin tämän ketjun avaamisen jälkeen on kertynyt reilut 4 000. Flickr-tilastot näyttivät hetki sitten seuraavaa:
Kiitokset Pakkiksen lukijoille! Kyllähän nämä kauas jäävät Hupen numeroista, mutta en minä ikinä ole aikaisemmin tehnyt mitään, mikä olisi kiinnostanut näihin numeroihin verrattuna kuin häviävän pientä murto-osaa.
Perheen kanssa täällä on asuinaikaa jäljellä vajaa kuukausi ja pojalla on viimeinen koejakso jo menossa eli koulukin on sopivasti loppusuoralla. Tulin tänne perustamaan tuokehitysyksikköä ja tulihan sellainen perustettua - tekevät vielä hyvää duunia jos tuloksia katsoo. Olen jo vaihtamassa seuraavaan rooliin ja hyvillä mielin kun asetetut tavoitteet täyttyivät.
Parin kuukauden ajan on varmaan vielä jotain kuvattavaakin tarjolla, jonka jälkeen lienee aika vielä vähän jäsentää tätä kokemusta tänne. Jotain Pakkiksen tavoittavuudesta Suomen skaalassa kertonee se, että nykyisen Intian kotimme todennäköiset seuraavat asukkaatkin löysivät meidät tästä ketjusta! Vielä kerran kiitos kaikille, jotka ovat tänne asti jaksaneet lukea tätä tarinaa - blogia aion kirjoitella jatkossakin, mutta tämä kertomus hiljenee lopullisesti joskus tammi-helmikuussa kun itselläkin on se viimeinen menolippu kourassa. Ei voi vain tajuta, kuinka nopeasti aika voikaan rientää :wtf:.
35 000 lukukertaa menee ketjulta rikki ihan näillä näppäimillä, ja samalla poksahti rikki 50 000 flickr kuvalatausta. Blogi on avattu 11 250 kertaa, joista tosin tämän ketjun avaamisen jälkeen on kertynyt reilut 4 000. Flickr-tilastot näyttivät hetki sitten seuraavaa:
Koodi:
Photos and Videos 39 672
Photostream 5 427
Sets 4 901
Total 50 000Kiitokset Pakkiksen lukijoille! Kyllähän nämä kauas jäävät Hupen numeroista, mutta en minä ikinä ole aikaisemmin tehnyt mitään, mikä olisi kiinnostanut näihin numeroihin verrattuna kuin häviävän pientä murto-osaa.
Perheen kanssa täällä on asuinaikaa jäljellä vajaa kuukausi ja pojalla on viimeinen koejakso jo menossa eli koulukin on sopivasti loppusuoralla. Tulin tänne perustamaan tuokehitysyksikköä ja tulihan sellainen perustettua - tekevät vielä hyvää duunia jos tuloksia katsoo. Olen jo vaihtamassa seuraavaan rooliin ja hyvillä mielin kun asetetut tavoitteet täyttyivät.
Parin kuukauden ajan on varmaan vielä jotain kuvattavaakin tarjolla, jonka jälkeen lienee aika vielä vähän jäsentää tätä kokemusta tänne. Jotain Pakkiksen tavoittavuudesta Suomen skaalassa kertonee se, että nykyisen Intian kotimme todennäköiset seuraavat asukkaatkin löysivät meidät tästä ketjusta! Vielä kerran kiitos kaikille, jotka ovat tänne asti jaksaneet lukea tätä tarinaa - blogia aion kirjoitella jatkossakin, mutta tämä kertomus hiljenee lopullisesti joskus tammi-helmikuussa kun itselläkin on se viimeinen menolippu kourassa. Ei voi vain tajuta, kuinka nopeasti aika voikaan rientää :wtf:.
Millä kiesillä tossa vedettiin kun pörisee välillä kun olis isompikin pytty.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Hyvin kuultu, 4.5 litran V8 diisselihän se siellä nakuttaa. Speksit.
"Aika" tyyris tuontiauto näyttäisi Land Cruiseri olevan täällä, hintaa väittää ystäväni Internet noilla olevan 125k€ uutena. Vertailuna meidän myöskin Toyota valmistama minivan maksaa tuosta alle kymmenesosan, mutta se onkin erityisesti Intian markkinoille tehty malli - ovesta painaa melkein etusormella läpi kun peltien paksuus on alumiinifolion luokkaa.
"Aika" tyyris tuontiauto näyttäisi Land Cruiseri olevan täällä, hintaa väittää ystäväni Internet noilla olevan 125k€ uutena. Vertailuna meidän myöskin Toyota valmistama minivan maksaa tuosta alle kymmenesosan, mutta se onkin erityisesti Intian markkinoille tehty malli - ovesta painaa melkein etusormella läpi kun peltien paksuus on alumiinifolion luokkaa.
Jeps, Suomen autoverolla höystettynä. Täällä on verotuksellisesti iso merkitys auton tyypillä ja valmistusmaalla.
Esimerkiksi tämä paikallinen kopio maksaa vajaat 12k€, joten eipä täkäläisillä teillä noita Land Cruisereita teillä näy yhtään. Enkä tietenkään väitä, että tämä olisi yhtä hyvä auto, mutta kun intialainen saa jotakin vähän sinnepäin saman näköistä "90% alennuksella" niin ei se vaan voi ostaa sitä alkuperäistä.
Esimerkiksi tämä paikallinen kopio maksaa vajaat 12k€, joten eipä täkäläisillä teillä noita Land Cruisereita teillä näy yhtään. Enkä tietenkään väitä, että tämä olisi yhtä hyvä auto, mutta kun intialainen saa jotakin vähän sinnepäin saman näköistä "90% alennuksella" niin ei se vaan voi ostaa sitä alkuperäistä.
Muutettiin toiseen toimistoon täällä Bangaloressa, ja tästä uudesta on jonkunlainen näköalakin keskustaan päin. Tyypillistä Intiaa tämäkin projekti, sillä muuttoa on puuhattu reilut puolitoista vuotta, mutta nyt se siis vihdoin onnistui...
Ei sitten lopulta natsannut. Vuokraisäntä oli vedättänyt joltain korealaispariskunnalta vielä kovemman vuokran. Otin tänään lounaalta takaisin kävellessä kämpän ympäristöstä panoraamakuvan:
Täällä näkyi eilen täydellinen kuunpimennys. Seuraava on ohjelmassa huhtikuussa 2014. Enpä muista ennen nähneeni moista, joten tavallisen telezoomlasin ja kolmijalan kanssa koitin ottaa siitä kuvia. Tosi hankalaa hommaa tavallisen kuun fotaamiseen verrattuna; ei meinaa valo riittää millään.
Unohtui kertoa kuunpimennyksen ja hindujen suhteesta. Meidän kuski kertoi, että kaikki menevät taloonsa lukkojen taakse pimennyksen ajaksi ja koettavat välttää ilmiön näkemistä, sillä se tuo epäonnea. Kuulemma raskaana oleville naisille kuunpimennyksen näkeminen on suurin riski. Vastemielisyys kuuta kohtaan on peruja elefanttijumala Ganeshasta, joka katsoi kuuta, kompastui ja katkaisi toisen syöksyhampaansa. Kuu vielä nauroi päälle. Kuskin äiti vielä tarkasti sulkee kaikki vesiastiat kotona, sillä muuten niissä oleva vesi pilaantuu pimennyksen takia. Ettäs tiedätte sitten jos päivitykset yhtäkkiä loppuvat, että joku epäonni on kohdannut.
Samalla ajoreissulla kun juteltiin kuunpimennyksestä, tuli puhetta myös kypäristä. Aika monella motoristilla on ajaessa kypärä irrallaan tankin päällä eikä päässä. Yksi sankari pudotti pottansa vahingossa bussin alle keskustelun avaukseksi ja pysäytti koko ajokaistan liikenteen jahdatessaan sitä. Poimittuaan kypärän takaisin kuski laittoi sen taas tankin päälle, kuinkas muuten. Kuskimme kertoi, että porukka ei halua pitää kypärää, koska tulee hiki ja hikoilun takia hiukset putoavat päästä. Jep jep...
Samalla ajoreissulla kun juteltiin kuunpimennyksestä, tuli puhetta myös kypäristä. Aika monella motoristilla on ajaessa kypärä irrallaan tankin päällä eikä päässä. Yksi sankari pudotti pottansa vahingossa bussin alle keskustelun avaukseksi ja pysäytti koko ajokaistan liikenteen jahdatessaan sitä. Poimittuaan kypärän takaisin kuski laittoi sen taas tankin päälle, kuinkas muuten. Kuskimme kertoi, että porukka ei halua pitää kypärää, koska tulee hiki ja hikoilun takia hiukset putoavat päästä. Jep jep...
Viimeistä viedään
Do dii, homma alkaa olla puikoissa eli keskiviikkona palataan perheen kanssa Suomeen. Itsellä pesti täällä jatkuu nyt ilmeisesti tammikuun loppuun, mutta perhe ei enää ensi vuoden puolella palaa kun pojankin koulu alkaa Suomessa. Intia TJ siis kolme tänään.
Pitäisi pakata, joten käväisimme Keralassa viimeisellä turistireissulla tämän komennuksen aikana. Suuntana oli tällä kertaa Kerala ja siellä Kumarakom Lake Resort. Ei ollut ihan reppumatkakohde tämäkään ja kuten nimestä voi päätellä, järven eikä meren rannalla.
Perjantaina oli ohjelmassa high tea ja sen jälkeen pakettiin kuulunut auringonlaskuristeily Vembanad-järvellä pakollisine viulunvingutuksineen. Kuvat ovat vähän eri tyyliä normaaliin verrattuna, koska latasin ne suoraan kamerasta iPadiin ja käpistelin sillä (Snapseed) jo paikan päällä. Hotellin WLANin kautta upin vielä flickriinkin samantien. Pirun kätevää!
Kuvat ovat vähän enemmän muokattuja tavalliseen verrattuna, sillä enpä osaa Canonin DPP:llä tai Photoshop Elementsillä saada samanlaista jälkeä aikaan. Lauantaina harrastimme sitten kaljakelluntaa, eli vuokrasimme veneen ja kuskin ja otimme mukaan kylmälaukkuun juotavaa. Kanavilla näkee luonnoneläviä kuten lintuja sekä paikallista kiireetöntä elämänmenoa. Kuvasatoa:
Olipas todella mahtava tapa viettää aamupäivää - jos jotakuta kiinnostaa tulla turistina Intiaan niin unohtakaa ihmeessä Goa ja menkää Keralaan! Loppuaika tuli vietettyä resortin altaissa uiden ja rafloissa syöden. Hotellialueesta on lisää kuvia, mutta ne ovat vielä kamerassa, joten päivitystä on tulossa kunhan ehdin uppia kuvia lisää.
Do dii, homma alkaa olla puikoissa eli keskiviikkona palataan perheen kanssa Suomeen. Itsellä pesti täällä jatkuu nyt ilmeisesti tammikuun loppuun, mutta perhe ei enää ensi vuoden puolella palaa kun pojankin koulu alkaa Suomessa. Intia TJ siis kolme tänään.
Pitäisi pakata, joten käväisimme Keralassa viimeisellä turistireissulla tämän komennuksen aikana. Suuntana oli tällä kertaa Kerala ja siellä Kumarakom Lake Resort. Ei ollut ihan reppumatkakohde tämäkään ja kuten nimestä voi päätellä, järven eikä meren rannalla.
Perjantaina oli ohjelmassa high tea ja sen jälkeen pakettiin kuulunut auringonlaskuristeily Vembanad-järvellä pakollisine viulunvingutuksineen. Kuvat ovat vähän eri tyyliä normaaliin verrattuna, koska latasin ne suoraan kamerasta iPadiin ja käpistelin sillä (Snapseed) jo paikan päällä. Hotellin WLANin kautta upin vielä flickriinkin samantien. Pirun kätevää!
Kuvat ovat vähän enemmän muokattuja tavalliseen verrattuna, sillä enpä osaa Canonin DPP:llä tai Photoshop Elementsillä saada samanlaista jälkeä aikaan. Lauantaina harrastimme sitten kaljakelluntaa, eli vuokrasimme veneen ja kuskin ja otimme mukaan kylmälaukkuun juotavaa. Kanavilla näkee luonnoneläviä kuten lintuja sekä paikallista kiireetöntä elämänmenoa. Kuvasatoa:
Olipas todella mahtava tapa viettää aamupäivää - jos jotakuta kiinnostaa tulla turistina Intiaan niin unohtakaa ihmeessä Goa ja menkää Keralaan! Loppuaika tuli vietettyä resortin altaissa uiden ja rafloissa syöden. Hotellialueesta on lisää kuvia, mutta ne ovat vielä kamerassa, joten päivitystä on tulossa kunhan ehdin uppia kuvia lisää.
Suomi nyt ainakin niin kauan, että pojan koulunkäynnit on jollain järkevällä mallilla. Itse asiassa kävi aika mieletön mäihä, että löytyi nykyiseltä firmalta töitä, joita voi tehdä Suomesta käsin. Kiinaan olisi voinut siirtyä suoraan myös, mutta näin nyt tällä kertaa. Johan niitä pakkasia on ikävä - NOT!
EDIT: kuvapostauksesta unohtui slideshow-linkki.
- Liittynyt
- 28.12.2006
- Viestejä
- 12 893
Juu, sillä kyselin kun on jonkinlainen aavistus firmasta ja kaveri kans komennuksella. Ihan hirveesti ei ainakaan kaverille ole paluulippuja heiluteltu (siellä se on "jumissa" kiinassa just)
