Kiinassa taidetaan vielä olla usein paikallisella sopparilla, joten se siitä paluulipusta sitten. Eipä expattidiililläkään nykyään osta käytännössä kuin pari kuukautta lisää palkanmaksua paluun jälkeen. Itse olin tämän kyllä tiedostanut jo lähtiessä eli olen täällä ollut sillä mielellä, että suurella todennäköisyydellä saa palatessa heti miettiä firmankin vaihtoa. Pessimisti ei pety koskaan, mutta tällä kertaa iloisesti yllättyi...
Matkakertomus: duuniin Intiaan
- Keskustelun aloittaja Dopey
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 1.6.2004
- Viestejä
- 16 123
- Ikä
- 48
Hienoa rapsaa ollut tämä ja upeita kuvia. Täytyy myöntää että on jäänyt hieman vähälle tämän seuraaminen, omien kiireiden vuoksi.
On varmasti ollut antoisa reissu kokemuksien suhteen.
En itse vähättelisi lainkaan "hupen rapsojen" rinnalla, joissa lähinnä kärjistetään ja valitetaan asiasta jos toisestakin sekä on haettu hieman provosoivallakin tekstinsävyllä lukijakuntaa, tosin ei ole varsinaisesti haettu ketään lukijoita, sanotaan että on purettu tuntemuksia paremminkin
:thumbs:
Nimim. "Ei mennyt kuin Strömsössä"
On varmasti ollut antoisa reissu kokemuksien suhteen.
En itse vähättelisi lainkaan "hupen rapsojen" rinnalla, joissa lähinnä kärjistetään ja valitetaan asiasta jos toisestakin sekä on haettu hieman provosoivallakin tekstinsävyllä lukijakuntaa, tosin ei ole varsinaisesti haettu ketään lukijoita, sanotaan että on purettu tuntemuksia paremminkin
:thumbs:
Nimim. "Ei mennyt kuin Strömsössä"
Kännykästä jotain räpsyjä reissulta - perhe halusi ajaa Ambassadorilla (vanha brittiauto, jota tehdään Intiassa edelleen):
Kochin lentoasemalla oli hyvä palvelu - taksimatkan pystyi maksamaan etukäteen kentällä. Matkaa Kumarakomiin oli reilut 50km, joka siis taittui leppoisasti tällaisella vajaan parin tuhannen rupian hintaan. Vielä ensimmäiseltä illalta yksi auringonlaskukuva:
Loput kuvat ovat hotellista. Meillä oli mutkittelevan uima-altaan vierestä villa, jossa oli ulkokylppäri. Hieman huolestuttava ajatuksena, mutta hyttysiä ei juurikaan alueella ollut.
Jos joskus erehtyy rakentamaan niin tuollainen ulkosuihku on kyllä aielistalla, vaikkei Suomessa tietty kausi kovin pitkä olekaan...
Kochin lentoasemalla oli hyvä palvelu - taksimatkan pystyi maksamaan etukäteen kentällä. Matkaa Kumarakomiin oli reilut 50km, joka siis taittui leppoisasti tällaisella vajaan parin tuhannen rupian hintaan. Vielä ensimmäiseltä illalta yksi auringonlaskukuva:
Loput kuvat ovat hotellista. Meillä oli mutkittelevan uima-altaan vierestä villa, jossa oli ulkokylppäri. Hieman huolestuttava ajatuksena, mutta hyttysiä ei juurikaan alueella ollut.
Jos joskus erehtyy rakentamaan niin tuollainen ulkosuihku on kyllä aielistalla, vaikkei Suomessa tietty kausi kovin pitkä olekaan...
Päivän update on sellainen, että aamuneljältä pitäisi lähteä kentälle ja pojalla nousi kuume eilisiltana. Sitä on lääkitty alemmas, joten jos konkassa oleva Kingfisher lentää meidän aamulennon ajallaan Helsinkiin, niin 2011 olisi kotomaan joululoman viettoa sitten vaille valmis. Kingfisheristä (joka on siis sekä lentoyhtiö, että Intian suurin olut- ja viskifirma) sen verran vielä, että ko. lafkalla näyttäisi olevan joku sosiaalisen median markkinointiosasto, joka lähestyi tänään kommentilla tänne:
Niin ja kiitos kehuista vaikka parantamisen varaa jäikin - kaveri ei juurikaan posetellut vaan pää heilui kuin Stevie Wonderilla, joten sitä tilaa katseelle olisi pitänyt olla joka puolella, ja cropata sitten. Aina oppii lisää. Kuvasin pätkän noista jampoista kännykällä:
Niin ja kiitos kehuista vaikka parantamisen varaa jäikin - kaveri ei juurikaan posetellut vaan pää heilui kuin Stevie Wonderilla, joten sitä tilaa katseelle olisi pitänyt olla joka puolella, ja cropata sitten. Aina oppii lisää. Kuvasin pätkän noista jampoista kännykällä:
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Hyvät joulut kaikille! Matka Suomeen sujui pojan sairastelusta huolimatta ihan hyvin ja vaikkei kelit Etelä-Suomessa ihan ole suosineetkaan, niin hienoa silti vietttää joulua kotona. Oma kämppäkin on vastaanotettu vuokralaisilta ja hyvässä kunnossa olivat sitä pitäneet. Tässä pari kännyräpsyä paluumatkalta:
The muutto
Vuodenvaihde vierähti vauhdilla Suomessa. Valitettavasti ohjelmassa oli aika tavalla sairastelua kun poika sai lopulta puolentoista viikon flunssaksi osoittautuneen taudin viittä vaille viimeisenä päivänään Intiassa. Kun poika oli parantunut, oli vaimon vuoro sairastaa sama. Vaikka kelit oli mitä oli, tuntui kyllä mahtavalta olla taas kotimaassa.
Kotipuolen kämppä oli tietysti tyhjä, joten Ikeasta haettiin kärryllinen kamaa, Kodin Anttilasta tuli mukaan ilmasängyt ja Ambientdirecte:stä Fatboy-kamaa olohuoneeseen. Siinä se kalustus sitten onkin huhtikuulle asti.
Suoraan sanottuna kyllä vitutti lähteä takaisin Intiaan. Kämpän muuttokuntoon laittamisessa on oma hommansa, olin juuri päässyt hommiin sisään Suomessa ja niihin tuli aika tavalla etäisyyttä tullessa tänne. Lisäksi koti oli selvästi taas Suomessa missä perhekin asuu ja ovesta sisään astuessa täällä tuntui kuin olisi tullut vieraaseen taloon.
Purin itse kotiteatterikamat ja ei ikinä uskoisi, miten lujasti oli jalustan kumitassut imeneet itsensä kiinni TV-tasoon. Telkkarille oli onneksi alkuperäinen laatikko tallella (kertoo siitä, miten paljon kämpässä oli säilytystilaa), joten voisi kuvitella sen tulevan Suomeen ehjänä.
Jos ei ole koskaan kokenut ammattilaisten tekemää muuttoa, niin on vaikea käsittää, miten nopeasti kamat pakataan. Ongelma tässä on se, että jos kämpässä on sekaisin tavaraa, jota ei pitäisi pakata, niin ei ole inhimillisesti mahdollista ohjailla noita pakkaamaan vain ne oikeat kamat. Hyvä esimerkki on täysi roskapussi, jonka muutimme USAhan reilut kymmenen vuotta sitten. Täällä on vielä hankaluutena se, että pakkaajat eivät ole mitään kielimiehiä ja noita oli kämpässä kolme paria. Teippailin tälläisia "no-pack-zone" alueita pari kappaletta, ettei myytävät tai matkatavaroissani tulevat tavarat olisi menneet konttiin. Toimi hyvin niiltä osin, miten muistin noihin kerätä tavaraa.
Kokemusta on nyt pakkaajista Suomessa, USAssa ja Intiassa ja todella tehokasta työporukkaa ovat joka paikassa. Edellisistä muutoista poiketen veivät ensimmäisen päivän pakatut kamat mennessään.
Illalla oli aika syödä hyvin. Suosikkiraflaksi Bangaloressa tuli Chez Mariannick, ranskalais-intialainen leipomo, josta saa viikolla pizzaa ja viikonloppuisin krepsejä. Unohdin ottaa pepperoni-pekoni-sienipizzasta kuvan, mutta sekin oli tautisen hyvää. Alkusalaatti on täällä herkkua, sillä juuri mistään ei saa tuoreita vihanneksia.
Toinen päivä sujui vähän turhankin tehokkaasti, sillä sain sängyn myytyä patjoineen paikallisilla keltaisilla sivuilla. Sängyn alta löytyi isoin torakka, jonka olen ikinä nähnyt - onneksi kuolleena. Montakohan noita on öisin vilistänyt lattioilla? :wtf:
Piti sitten kirjautua klubitalon hotlaan, sillä etukäteen järkätty majoitus oli alkamassa vasta seuraavana päivänä. Sieltä marssin toiseen hyvään raflaan, The Fat Chefiin. Jälkiruoat nautin kuitenkin huoneessa, kun ei viitsinyt kämpässä kaataa punkkuja viemäriin.
Tänään hakivat viimeiset laatikot kämpästä, luovutin avaimet vuokraisännälle ja siirryin Park Plazaan, jossa pitäisi asua loppuaika täällä. Huone on todella hyvä tähän tilanteeseen kun on pari isoa laukkua ja pitäisi viettää täällä aika tovi. Huonepalvelun listaltakin löytyi heti hyvää VHH-sapuskaa.
Nyt on muuttohomma siis pulkassa ja toistaiseksi ei ole tullut mieleen mitään muuta konttiin vahingossa mennyttä kuin ainoa talvirotsini ja yksi kämpän ilmastoinnin kaukosäätimistä. Viikonlopuksi olisi tiedossa ihan mielenkiintoista ohjelmaa, josta varmaan alkuviikosta lisää tarinaa.
Vuodenvaihde vierähti vauhdilla Suomessa. Valitettavasti ohjelmassa oli aika tavalla sairastelua kun poika sai lopulta puolentoista viikon flunssaksi osoittautuneen taudin viittä vaille viimeisenä päivänään Intiassa. Kun poika oli parantunut, oli vaimon vuoro sairastaa sama. Vaikka kelit oli mitä oli, tuntui kyllä mahtavalta olla taas kotimaassa.
Kotipuolen kämppä oli tietysti tyhjä, joten Ikeasta haettiin kärryllinen kamaa, Kodin Anttilasta tuli mukaan ilmasängyt ja Ambientdirecte:stä Fatboy-kamaa olohuoneeseen. Siinä se kalustus sitten onkin huhtikuulle asti.
Suoraan sanottuna kyllä vitutti lähteä takaisin Intiaan. Kämpän muuttokuntoon laittamisessa on oma hommansa, olin juuri päässyt hommiin sisään Suomessa ja niihin tuli aika tavalla etäisyyttä tullessa tänne. Lisäksi koti oli selvästi taas Suomessa missä perhekin asuu ja ovesta sisään astuessa täällä tuntui kuin olisi tullut vieraaseen taloon.
Purin itse kotiteatterikamat ja ei ikinä uskoisi, miten lujasti oli jalustan kumitassut imeneet itsensä kiinni TV-tasoon. Telkkarille oli onneksi alkuperäinen laatikko tallella (kertoo siitä, miten paljon kämpässä oli säilytystilaa), joten voisi kuvitella sen tulevan Suomeen ehjänä.
Jos ei ole koskaan kokenut ammattilaisten tekemää muuttoa, niin on vaikea käsittää, miten nopeasti kamat pakataan. Ongelma tässä on se, että jos kämpässä on sekaisin tavaraa, jota ei pitäisi pakata, niin ei ole inhimillisesti mahdollista ohjailla noita pakkaamaan vain ne oikeat kamat. Hyvä esimerkki on täysi roskapussi, jonka muutimme USAhan reilut kymmenen vuotta sitten. Täällä on vielä hankaluutena se, että pakkaajat eivät ole mitään kielimiehiä ja noita oli kämpässä kolme paria. Teippailin tälläisia "no-pack-zone" alueita pari kappaletta, ettei myytävät tai matkatavaroissani tulevat tavarat olisi menneet konttiin. Toimi hyvin niiltä osin, miten muistin noihin kerätä tavaraa.
Kokemusta on nyt pakkaajista Suomessa, USAssa ja Intiassa ja todella tehokasta työporukkaa ovat joka paikassa. Edellisistä muutoista poiketen veivät ensimmäisen päivän pakatut kamat mennessään.
Illalla oli aika syödä hyvin. Suosikkiraflaksi Bangaloressa tuli Chez Mariannick, ranskalais-intialainen leipomo, josta saa viikolla pizzaa ja viikonloppuisin krepsejä. Unohdin ottaa pepperoni-pekoni-sienipizzasta kuvan, mutta sekin oli tautisen hyvää. Alkusalaatti on täällä herkkua, sillä juuri mistään ei saa tuoreita vihanneksia.
Toinen päivä sujui vähän turhankin tehokkaasti, sillä sain sängyn myytyä patjoineen paikallisilla keltaisilla sivuilla. Sängyn alta löytyi isoin torakka, jonka olen ikinä nähnyt - onneksi kuolleena. Montakohan noita on öisin vilistänyt lattioilla? :wtf:
Piti sitten kirjautua klubitalon hotlaan, sillä etukäteen järkätty majoitus oli alkamassa vasta seuraavana päivänä. Sieltä marssin toiseen hyvään raflaan, The Fat Chefiin. Jälkiruoat nautin kuitenkin huoneessa, kun ei viitsinyt kämpässä kaataa punkkuja viemäriin.
Tänään hakivat viimeiset laatikot kämpästä, luovutin avaimet vuokraisännälle ja siirryin Park Plazaan, jossa pitäisi asua loppuaika täällä. Huone on todella hyvä tähän tilanteeseen kun on pari isoa laukkua ja pitäisi viettää täällä aika tovi. Huonepalvelun listaltakin löytyi heti hyvää VHH-sapuskaa.
Nyt on muuttohomma siis pulkassa ja toistaiseksi ei ole tullut mieleen mitään muuta konttiin vahingossa mennyttä kuin ainoa talvirotsini ja yksi kämpän ilmastoinnin kaukosäätimistä. Viikonlopuksi olisi tiedossa ihan mielenkiintoista ohjelmaa, josta varmaan alkuviikosta lisää tarinaa.
Käväisin vielä vanhan tiimin kanssa Goalla. Henkilökuvat ainakin pitäisi olla privaatteina, mutta maisemia voi ihailla täältä. Matka Goalle kolkuteltiin junalla, mikä kyllä kesti ihan tolkuttoman kauan - ilmeisesti nopeampiakin junayhteyksiä olisi tarjolla, mutta näin nyt tällä kertaa. Ilmastointi oli vaunussa todella tehokas, joten yö tuli nukkumisen sijaan lähinnä paleltua. Makoilin ensimmäisessä vaunussa heti veturin takana ja kulutin aikaa laskemalla keskiarvoa junapillin vihellystiheydelle: noin 10 kertaa minuutissa. Vaikka oli tulpat korvissa niin tuokin kieltämättä "vähän" häiritsi...
Perillä majoituimme Taj Vivanta Fort Aguadaan, joka oli oikein miellyttävä majoituspaikka. Lähellä on iso julkinen uimaranta, mutta resortin alueella on rauhallista ja hienoja istutuksia. Oma majoitukseni oli kahden huoneen villassa mäenrinteellä, myös normaaleja huoneita on tarjolla. Ruokapuoli on sama kuin kaikissa muissakin Vivanta-ketjun hotelleissa, mutta rannalla on paljon ravintoloita joten tästä ei liene isoa murhetta.
Lensin eilen illalla takaisin Bangaloreen ja tänään alkoi viimeinen täysi työviikko täällä.
Kotiin maitojunalla
Tiistaina koitti suuri päivä kun silmät ristissä puoli neljältä Intian aikaa (Intiassa on maan koosta huolimatta vain yksi aikavyöhyke, muuten) viimeistä kertaa oman kuskin ajamaan Toyotan tila-autoon nokka kohti Bangaloren lentoasemaa.
Olin maanantaina vielä ottanut auton ikkunasta muutaman kännykkäräpsyn kun onnistuin bongaamaan vielä yhden hengenvaarallisen tavan matkustaa moottoripyörällä edellisten jatkoksi:
Sitten Kingfisherin check-in jonoon. Minulla oli Finskin lennolle sallitut kaksi laukkua, mutta KF sallii Intian sisäisillä lennoilla vain yhden. Tunnin siinä selvittivät, miten paljon ja kelle pitäisi maksaa. Selvityksen lopputuloksena selvittivät matkatavarat Hesaan asti (liian lyhyt vaihto hoitaa itse matkatavarat) ja kertoivat, että Delhissä pitäisi maksaa ylipainosta. En ollut kovin yllättynyt kun Delhissäkään ei vapaaehtoisia rahastajia löytynyt joten jatkoin sitten suoraan Finskin koneen portille. Viimeinen Intian kamaralla ottamani valokuva:
On se vaan tosi hienoa olla taas Suomessa, vaikka vähän pienemmät pakkaset kyllä riittäisi. On hienoa juoda vettä hanasta, saada sähköä töpselistä, vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa, käydä ruokakaupassa josta saa kaikkea, nähdä jotain katsomisen arvoista telkkarista ja saada syötävää ruokaa duunipaikalla lounaaksi.
Kontti ei ole vielä edes satamassa Intiassa, eli leirielämää on vielä odotettavissa hyvä tovi, mutta tätä lukuunottamatta tälle seikkailulle on nyt laitettu piste perään.
Tiistaina koitti suuri päivä kun silmät ristissä puoli neljältä Intian aikaa (Intiassa on maan koosta huolimatta vain yksi aikavyöhyke, muuten) viimeistä kertaa oman kuskin ajamaan Toyotan tila-autoon nokka kohti Bangaloren lentoasemaa.
Olin maanantaina vielä ottanut auton ikkunasta muutaman kännykkäräpsyn kun onnistuin bongaamaan vielä yhden hengenvaarallisen tavan matkustaa moottoripyörällä edellisten jatkoksi:
Sitten Kingfisherin check-in jonoon. Minulla oli Finskin lennolle sallitut kaksi laukkua, mutta KF sallii Intian sisäisillä lennoilla vain yhden. Tunnin siinä selvittivät, miten paljon ja kelle pitäisi maksaa. Selvityksen lopputuloksena selvittivät matkatavarat Hesaan asti (liian lyhyt vaihto hoitaa itse matkatavarat) ja kertoivat, että Delhissä pitäisi maksaa ylipainosta. En ollut kovin yllättynyt kun Delhissäkään ei vapaaehtoisia rahastajia löytynyt joten jatkoin sitten suoraan Finskin koneen portille. Viimeinen Intian kamaralla ottamani valokuva:
On se vaan tosi hienoa olla taas Suomessa, vaikka vähän pienemmät pakkaset kyllä riittäisi. On hienoa juoda vettä hanasta, saada sähköä töpselistä, vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa, käydä ruokakaupassa josta saa kaikkea, nähdä jotain katsomisen arvoista telkkarista ja saada syötävää ruokaa duunipaikalla lounaaksi.
Kontti ei ole vielä edes satamassa Intiassa, eli leirielämää on vielä odotettavissa hyvä tovi, mutta tätä lukuunottamatta tälle seikkailulle on nyt laitettu piste perään.
Lopuksi käsittelemättömiä kännykkäkuvia
Nonni, nyt on muutettu tavaratkin kämppään. Muutto Intiaan oli helppo kuin heinänteko, koska melkein kaikki laatikot sai autotalliin pois tieltä. Autotallista oli suora yhteys kämppään, joten kun kalusteet olivat paikallaan laatikoita pystyi purkamaan sieltä yksi kerrallaan ja laittamaan tavarat kämpän moniin komeroihin. Täällä päässä homma on taas todella vaikeaa, koska laatikoita on joka puolella ja niitä pitää jatkuvasti siirrellä, että tavaroita saisi paikalleen. Lisäksi yllätys yllätys tavaraa on jotenkin Intiassa kertynyt joten sitä on enemmän kuin lähtiessä, joten kaikelle ei yksinkertaisesti ole paikkaa. Tämä tietysti hidastaa tavaroiden purkamista entisestään ja vuokrasinkin ylimääräistä varastotilaa, johon osan rojuista voi siirtää.
Kaikesta kämpässä vallitsevasta sekasorrosta huolimatta on tietysti valtaisa nautinto nukkua oikealla patjalla ja istua olkkarissa sohvalla kuten allaolevassa kuvassa.
Sopeutuminen on tapahtunut hyvin nopeasti. Kaksi vuotta oli niin lyhyt aika, että eipä tässä juuri mikään Suomessa ole muuttunut. Intiaan ei taida olla ikävä kuin vaimolla. Luminen talvi hyvine hiihtokeleineen oli täällä etelässä valitettavan lyhyt. Lisäksi kropassa on ollut kaikenlaista kremppaa, joten liikunnan harrastaminen on jäänyt vähän turhan vähälle. Onneksi fillarit (jotka oli turha ottaa Intiaan mukaan saasteiden ja liikennetiheyden takia) tulivat muuttokuorman mukana, joten jahka ne saa huollettua ajokuntoon niin voisi alkaa taas pyöräillä duuniin.
Tämä oli kai tässä jos ei kellekään jäänyt mitään kysyttävää. Itselle oli iso mutta mieluinen yllätys, miten moni täällä jaksoi lukea tätä ketjua. Ellei kenellekään jäänyt mitään kysyttävää niin tämä on varmaan viimeinen postaus. Kiitos mielenkiinnosta, hyvää kevättä ja toivottavasti itselle tulee vielä joskus jotain yhtä kiinnostavaa kerrottavaa.
Nonni, nyt on muutettu tavaratkin kämppään. Muutto Intiaan oli helppo kuin heinänteko, koska melkein kaikki laatikot sai autotalliin pois tieltä. Autotallista oli suora yhteys kämppään, joten kun kalusteet olivat paikallaan laatikoita pystyi purkamaan sieltä yksi kerrallaan ja laittamaan tavarat kämpän moniin komeroihin. Täällä päässä homma on taas todella vaikeaa, koska laatikoita on joka puolella ja niitä pitää jatkuvasti siirrellä, että tavaroita saisi paikalleen. Lisäksi yllätys yllätys tavaraa on jotenkin Intiassa kertynyt joten sitä on enemmän kuin lähtiessä, joten kaikelle ei yksinkertaisesti ole paikkaa. Tämä tietysti hidastaa tavaroiden purkamista entisestään ja vuokrasinkin ylimääräistä varastotilaa, johon osan rojuista voi siirtää.
Kaikesta kämpässä vallitsevasta sekasorrosta huolimatta on tietysti valtaisa nautinto nukkua oikealla patjalla ja istua olkkarissa sohvalla kuten allaolevassa kuvassa.
Sopeutuminen on tapahtunut hyvin nopeasti. Kaksi vuotta oli niin lyhyt aika, että eipä tässä juuri mikään Suomessa ole muuttunut. Intiaan ei taida olla ikävä kuin vaimolla. Luminen talvi hyvine hiihtokeleineen oli täällä etelässä valitettavan lyhyt. Lisäksi kropassa on ollut kaikenlaista kremppaa, joten liikunnan harrastaminen on jäänyt vähän turhan vähälle. Onneksi fillarit (jotka oli turha ottaa Intiaan mukaan saasteiden ja liikennetiheyden takia) tulivat muuttokuorman mukana, joten jahka ne saa huollettua ajokuntoon niin voisi alkaa taas pyöräillä duuniin.
Tämä oli kai tässä jos ei kellekään jäänyt mitään kysyttävää. Itselle oli iso mutta mieluinen yllätys, miten moni täällä jaksoi lukea tätä ketjua. Ellei kenellekään jäänyt mitään kysyttävää niin tämä on varmaan viimeinen postaus. Kiitos mielenkiinnosta, hyvää kevättä ja toivottavasti itselle tulee vielä joskus jotain yhtä kiinnostavaa kerrottavaa
.
