Matkakertomus: duuniin Intiaan

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Dopey
  • Aloitettu Aloitettu
Jatka vaan Dopey kirjoittelua! Itse luen aina päivityksesi mielenkiinnolla ja odotan uutta raporttia. Mielenkiintoa löytyy, vaikka aina ei tulekaan kysyttävää tahi kommentoitavaa mieleen. Sehän kertoo sitä paitsi vain siitä, että raportti on tyhjentävä, eli hyvä ;)

Joku kyseli bilettämisestä Intiassa. Bangaloressa paikalliset sanoivat pubien ja baarien menevän (muistaakseni) jo klo 23 kiinni, sillä joku laki oli niin määrätty, koska baarien ollessa pidempään auki,oli niin paljon häiriöitä, kuten tappeluita ja murhia. No intialaisen logiikan mukaan ilmeisesti sitten nuo rähinät vähenee, jos baarit suljetaan ja ihmiset siirtyvät kaduille, koteihin ja salakapakoihin juhlimaan eli rähinöimään.

Yhdessä toisessa kaupungissa kysyimme hotellin pubista, joka oli aika myöhään auki, että missä on lähin yökerho. Pitkään tuumasi baarimikko ja sanoi sitten, että n 25km keskustasta on yksi pimeä yökerho, jossa on kova meno aamuun asti. Päätimme sitten olla menemättä sinne ryöstettäviksi. Pelottava ajatuskin painella taksilla jonnekin keskustan ulkopuolelle, missä kukaan ei kuule avunhuutoasi...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Minkäslaisissa kantimissa terveydenhuolto tuolla päin on?
Firman puolesta on varsin kattavat vakuutukset niin expateille kuin paikallisillekin työntekijöille, mutta ei ole onneksi tarvinnut paljoa testata noita vielä. Sairaaloita on sekä yksityisiä että valtion rahoittamia. Vähän epäilyttäisi jotain isompaa remonttia teettää sillä esim. duunipaikalta yksi intialainen kollega kuoli polvileikkaukseen keväällä.
 
Kevyttä fillarointia

Saa nähdä, paraneeko polvi täällä ollessa siihen kuntoon, että vielä uskaltautuu MTB-harrastajien matkaan. No, tuleepahan sekin aika oltua perheen kanssa. Käväistiin tänä aamuna fillarilenkillä koko porukka ja tässä vähän tunnelmia.

Homma meinas lähteä reisille heti alussa kun maastolenkkejä varten ostetusta "puhkeamattomasta" sisäkumista jäi puolikas venttiili sormien väliin. Nuo kestävät ison määrän piikkejä läpi asti sisäkumiin tyhjenemättä, mutta näköjään ilmaa sinne ei saa pumpattua kuin kerran. Paskan myivät, minkäs teet.



Paikallinen Massey Ferguson duunissa:



Varthurin kylässä oli koululaisia, joiden oli kertakaikkiaan pakko päästä kuvaan. Voikohan hellyttävämmän näköisiä tenavia ollakaan. "Sir, foto!". Kameran näyttö on täynnä rasvaisia sormenjälkiä kun kuvia piti tietty näyttää malleillekin, että pääsi jatkamaan matkaa.



Tykkään kovasti riisiviljelmistä, siis ihan vain katsella niitä. Niistä tulee mieleen Good Morning, Vietnam ja Full Metal Jacket leffat, mutta fiilis on silti rauhallinen ainakin ilman minigunit rätisten pörrääviä helikoptereita.



Biopolttoaineet ovat täälläkin käytössä...



... samoin kuin tehokkuusajattelu logistiikassa.



Muuten vaan maisemia:



Kaikki kuvat on tässä linkkeinä, mutta kuvat näkee kerralla isoina peräkkäin täältä.
 
Itsekkin ilmottaudun tämän matkakertomuksen lukijaksi. Jatkahan kirjoittelua. Kysyttävää & kommentoitavaa ei ole tullut, mutta mielenkiinnolla sitä lueskelee näitä :)
 
Sama täällä, ahkera lukija olen :) Mukava lukea teidän seikkailuistanne, toivottavasti ne pysyvät teillekin mukavina. Vaikka Gurgaonin ja Mumbain seudut ovat minulle tutumpia lyhyiden pistäytymisteni jälkeen, niin kuvarapsa avaa aina silmiä, kiitos näistä,

Kysynpä minäkin :

- Miten tuntuu, onko Bangalore vielä samanlainen ja samalla tavalla kasvava IT-mekka, mitä 3-4 vuotta sitten julistettiin. Rekrytoivatko kaikki IT-puljut samaan tahtiin, vai onko tasaantumista näkyvissä. Onko aamuruuhka kuukaudesta toiseen pahenemaan päin ?

- miten teidän perheen tai muiden länkkäreiden harrastukset ja vapaa-ajanvietto muuten. Sinä duunissa, vapaapäivät golfatessa, fillaroidessa, raflasssa silloin tällöin. Mitä muuta Bangaloren seutu tarjoaa: shopping malleja, leffateattereita, keilaratoja, punttisaleja, kaupunginkirjasto, wet market tms -- eli miten siellä voisi aikaansa kuluttaa, jos sinne joskus huomaisi muuttavansa ?
 
- Miten tuntuu, onko Bangalore vielä samanlainen ja samalla tavalla kasvava IT-mekka, mitä 3-4 vuotta sitten julistettiin. Rekrytoivatko kaikki IT-puljut samaan tahtiin, vai onko tasaantumista näkyvissä. Onko aamuruuhka kuukaudesta toiseen pahenemaan päin ?

- miten teidän perheen tai muiden länkkäreiden harrastukset ja vapaa-ajanvietto muuten. Sinä duunissa, vapaapäivät golfatessa, fillaroidessa, raflasssa silloin tällöin. Mitä muuta Bangaloren seutu tarjoaa: shopping malleja, leffateattereita, keilaratoja, punttisaleja, kaupunginkirjasto, wet market tms -- eli miten siellä voisi aikaansa kuluttaa, jos sinne joskus huomaisi muuttavansa ?
Katsos vain, tuttu nick :). Rekrytointitahti on kiihtymään päin taas, samaten uusia rakennustyömaita nousee taas ja vanhoja kesken jääneitä jatketaan. Sanoisin, että ihan samassa vauhdissa ei olla vielä, mutta ei paljoa puutukaan.

Länkkäreiden ajanvietto on aika pitkälti liikuntaa ja rafloissa notkumista. Aika paljon aikaa menee normiarkeen vaikka on näitä apulaisiakin, koska joka juttu melkein vaatii eri paikassa käymistä ja noiden hakureissujen junailukin vie oman aikansa. Ulkona tulee syötyä aika usein, sillä ravintolasapuska on halpaa. Ostoskeskukset ovat samanlaisia täällä kuin joka paikassa muuallakin: leffateatteri, samoja brändikauppoja kuin missä tahansa muuallakin ja ravintoloita. Punttiksia täällä on myös, mutta minä en enää juurikaan niissä käy - yksi tosissaan nosteleva tuttu valitti, että vapailla painoilla ei paljoa pysty treenaamaan enkä tosiaan minäkään ole nähnyt missään power rackia tai edes keskikokoisia käsipainoja.

Viikonlopuksi pääsee tästä kyllä helposti parempiin elbailumestoihin: Goalle tai Colomboon (Sri Lanka) lentää reilussa tunnissa eikä nuo lennot ole kalliita. Toinen vaihtoehto viikonlopuksi on Karnatakassa ja naapuriosavaltioissa olevat luonnonpuistot, jonne voi mennä bongaamaan norsuja, tiikereitä tms. Paras puoli Bangaloressa vapaa-ajan vieton kannalta näyttääkin olevan se, että täältä pääsee helposti pois...
 
Uusin Intiapäivitys tulee... Kiinasta. Kävin duunimatkalla Pekingissä eikä aikaa katsella maisemia ollut liikaa, joten laitan minimatkarapsan tänne. Olin viikon päivät Pekingissä kurssireissulla. Ensimmäinen yllätys tuli lentojen kanssa: vaikka Bangalore on jonkun verran lähempänä Pekingiä kuin Helsinki, kestää matka huomattavasti pidempään, sillä suoria lentoja ei ole. Lensin Singaporen kautta ja matka-aikaa tuli kumpaankin suuntaan reilusti yli 10 tuntia.

Majoitus ja kurssihommelit oli molemmat Sofitel Wanda -hotellissa. Kokemuksen perusteella voin kyllä suositella ainakin laadun puolesta. Hintakaan ei firma-alennuksen kanssa ollut mahdoton, mutta yksittäisen huoneen hinta tällaisessa kurssipaketissa nyt voi olla ihan mitä tahansa, joten se siitä. Kuvissa näkymä aulasta, huone sisältä ja näköala huoneen ikkunasta (20. kerros).



Hotelli on alueella, jossa on aika paljon länkkäreitä ja businessporukkaa ja sitä kautta ilmeisesti aika paljon prostituoitujakin. Aika monessa paikassa on tullut reissattua eikä edes Bangkokissa tai Amsterdamissa ole törmännyt ilmiöön niinkuin Pekingissä. Hotellin oven alta tuli öisin käyntikortteja "hierontapalveluista" ja pari kertaa kävellessä hotelliin tuli "we go loom?" ehdotuksia. Kuulemma monissa muissa Pekingin hotelleissa tulevat huoneen ovelle asti koputtelemaan. Kansankapitalismia.

Duunin puolesta tuli tutustuttua kopiopuhelintilanteeseen - pari räpsyä aiheen tiimoilta. 10 pistettä sille, joka tunnistaa kuvan kolmois-SIM laitteen "alkuperäismallin". Sinänsä mielenkiintoinen härveli, sillä puhelimessa on sekä GSM että CDMA radiot.



Kaunpungilla tuli kierrettyä jonkun verran. Autot on uusia (ja kalliita, varmaan yleisin Bemari on 700-sarjalainen), talot on uusia, joka puolella on puhdasta ja kaikki on isoa. Taivaallisen rauhan aukio tuli nähtyä, mutta kello oli jo liikaa, että olisi päässyt kiertämään kiellettyä kaupunkia. Aukiolla laskivat lipun auringon laskiessa - särmiä solttuja. Kommunismista ei kyllä voi enää puhua, enemmänkin Kiinaa pyöritetään kuin isoa firmaa.



Vajaan parin tunnin bussimatkan päässä pääsi ihmettelemään muuria. Sekin on iso.



Xiushiun "silkkimarkkinoilla" tuli kierrettyä myös, mutta noissa mestoissa ei olla innoissaan kuvaajista. Näitä kopiotuotteiden markkinapaikkoja on useita, ja ne sijaitsevat aivan uusissa ja isoissa ulkoa modernin ostoskeskuksen näköisissä rakennuksissa. Lopuksi taas kaikki kuvat slide showna.
 
10 pistettä sille, joka tunnistaa kuvan kolmois-SIM laitteen "alkuperäismallin". Sinänsä mielenkiintoinen härveli, sillä puhelimessa on sekä GSM että CDMA radiot

Näyttäs olevan semimuutellun N97 kopio?

Minkä verran tuolla suunnalla maksaa tommone dual/triple-sim kamerapuhelin wifillä? Tai melkein kaikissahan niitä mainostetaan olevan, samoin kuin tv :)

Vaikka kyselijöitä ei hirveesti löydykään, tätä(kin) trediä luetaan ihan haukkana. Kaikki hyvin kuvatut tarinat höystettynä riittävällä verbaliikalla jaksaa kiinnostaa. Vaikka sydämessä ei olisikaan vielä paloa Intiaan.
 
Minkä verran tuolla suunnalla maksaa tommone dual/triple-sim kamerapuhelin wifillä? Tai melkein kaikissahan niitä mainostetaan olevan, samoin kuin tv :)
Satasen huitteilla tuntuivat olevan pyynnöt, tiedä sitten miten paljon noissa on tinkivaraa.
 
oisko n86 mallin kopio.
Salomaha jo tiesi vastauksen, eli N97 ministä on kyse. Sinänsä huvittavaa, ettei ko. mallin id ainakin minusta ole ikinä kovin hyvä ollut.
 
Tästä on vähän ristiriitaiset fiilikset: toisaalta palatsi on todella upea. Tämä pitää nyt vain uskoa, sillä sisällä ei saa ottaa kuvia. Nykyaikana ei voi tajuta, että joku on laittanut tuollaisen alaisten selkänahasta revityn rahamäärän palamaan kämppäänsä. Vastaava fiilis on aiemmin tullut Hearst Castlessa Kaliforniassa, mutta tämä palatsi oli n. 100 kertaa isompi ja yhtä pompöösi.
Mysoren palatsista löytyy näköjään hieno virtuaalikierros verkosta. Hienoin paikka ainakin omaan silmään paikan päällä kiertäessä oli osiosta 9 löytyvä "Marriage Pavillion", eli jos ei koko tarinaa jaksa kuunnella ja katsella, niin katsokaa edes se ja suunnatkaa kamera kohti kattoa.
 
Härdelli, bordelli, bordello grosso

Otsikon adjektiivitaivutusoppi on peräisin RUK:n kouluttajalta ja kuvaa melko hyvin Intian uutistarjontaa tällä hetkellä.

Ykkösuutisena pyörii kansainyhteisön kisat, tai siis se, tuleeko kisoista mitään. Intialaiseen aikakäsitykseen sopivasti hommat on jääneet ns. viime tippaan ja kun hommia tehdään kiireellä niin lopputulos ei ole ihan priimalaatua. Muutamia uutislinkkejä aiheesta:

Kisakylä: BBC. Järjestäjien kanta on, että länkkärit odottavat liikoja ja että kehitysmaassa on hyväksyttävä vähän erilainen hygieniastandardi. Kuvista voi päätellä, kuinka erilainen...

Siltatyömaa: Times of India. Stadionille vievä kävelysilta romahti, mutta järjestäjien mukaan kyse on pikkujutusta, sillä silta oli tarkoitettu katsojille eikä urheilijoille. Katsojat ovat näes suurimmalta osin intialaisia...

Turvajärjestelyt: Times of India. Ausseista tulleella TV-kameraryhmällä meni päivä löytää Delhistä myyjä pomminräjäytysboksille ja se kädessä ei ollut mikään ongelma kävellä stadionille. Intiassa turvamiehet ovat yleensä köyhää porukkaa eikä uskallusta pysäyttää itseä selvästi varakkaampia usein löydy.

Maanviljelijät: Times of India: Delhin ympäristön karjankasvattajatkin ovat tulossa kisoihin, mukanaan 200 m i l j o o n a a päätä karjaa mielenosoituksena... jostakin.

Tämän päivän uutisten mukaan useimmat maat ovat poisjääntiuhkauksista huolimatta suostuneet tulemaan kisoihin, joihin on siis reilu viikko aikaa. Intia vielä aikoinaan tiettävästi maksoi jokaiselle maalle 100 kUSD saadakseen ne äänestämään Delhi kisajärjestäjäksi.

Toinen iso uutisaihe koskee temppeliä Aoydhyassa. Paikalla oli ilmeisesti hindutemppeli vuoteen 1528 asti, jonka tilalle silloiset muslimihallitsijat rakensivat moskeijan. Temppeli oli vielä hyvin erityinen, sillä yksi hindujen liki tuhansista jumalista tarinan mukaan syntyi tuolla paikalla. Tai whatever. Vuonna 1992 hindut valtasivat temppelin valtavalla massalla ja sananmukaisesti vasaroivat sen palasiksi muutamassa päivässä.

Tänään piti tulla oikeuden päätös siitä, kumpi rakennetaan tilalle, moskeija vai hindutemppeli, mutta päätöstä lykättiin ensi viikolle. Koulut ovat päätöksen julkistamispäivänä kiinni ja hallitus on jo rajoittanut tekstiviestien lähettämistä vaikeuttaakseen massojen kokoamista. Kumpikin puoli luultavasti ahkerasti palkkaa häiriköitä puolelleen ja oli päätös sitten mikä tahansa niin bordello grosso on tuloksena. Vuonna 1992 maa oli käytännössä pysähtynyt parisen kuukautta ja mellakoissa kuoli parituhatta ihmistä.

Tällainen mesta on Intia. Bordello grosso. Paikka on parinkymmenen vuoden kuluttua maailman väkirikkain maa, jota ei oikein kukaan tai mikään tunnu pystyvän pitämään kasassa vaan jossa tunnetilat ja ihmismassat vellovat nopeasti yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja takaisin. Juuri Kiinassa käyneenä sikäläistä yksipuoluejärjestelmää kyllä osaa arvostaakin - Pekingissä pystyivät puhdistamaan ilman Olympialaisiin simppelisti vain kieltämällä yksityisautoilun kisojen ajaksi. Delhissä hallitus voisi kieltää autoilun myös, mutta kukaan ei tottelisi vaan kaupungilla luultavasti ajelisivat myös ne, jotka eivät autolla normaalisti edes ajaisi.
 
Räpsyjä kadulta

Käväisin ottamassa fotoja kadulla. Täällä ei tarvitse kauaa odotella, että jotain kuvattavaa ilmaantuisi paikalle...

Mopoja:

Viimeisen kuvan kuskilla on pieni uskottavuuskriisi menossa, kun leopardikuvioiseksi maalatun pärrän jalka ei pysy ylhäällä...

Kasvonilmeitä:


Kulkukoiria:


Muuta:


Täällä on joku uskonnollinen festivaali taas, minkä kunniaksi menopelit on koristeltu kukkaseppelein ja palmunlehvin. Koko kuvasatsi on taas tarjolla myös slide showna.
 
Hyvää rapsaa ja tätä on hieno seurata :) Oon aina vannonu että en koskaan mee Intiaan niin tää on sellainen hyvä tapa kurkkia :D
 
Lomille lomps taas, tällä kertaa Sri Lankaan (vai Sri Lankalle?)

Klusterimatkakertomus jatkuu... Olisi pitänyt kirjoitella kaikki nää tarinat eri ketjuihin niin olisi vipit kohta 10 vuodeksi taskussa. Asiaan: Intia juhli viime viikolla Diwalia, joten junnullakin oli reilu viikko lomaa koulusta. Minne mennä?

Sri Lanka on maa, jolla ei ole aina mennyt hommat ihan putkeen. Ensin tulivat portugalilaiset, sitten hollantilaiset, sitten britit. Itsenäistymisen jälkeen alettiin känistä sisäisesti ja 70-luvulla alkanut kunnon sisällissota päättyi viime vuoden keväällä kapinallisten sotilaalliseen kukistamiseen (eli siis mitään rauhaa ei solmittu ja kapinan alkusyitä ei mitenkään ratkottu). Saarella enemmistönä olevat buddhalaiset singaleset juhlivat ja muistavat tietysti sotilaitaan. 2005 iski sitten tsunami tännekin ja huuhtoi saaren joka puolelta ihmiset ja asumukset. Molemmista vähän muistomerkkejä:



Viimeiset kaksi on pystytetty tsunamin mereen huuhtoman junan muistoksi - kaikki 1270 matkustajaa kuolivat.

Bangaloresta on hyvä lentoyhteys Colomboon Air Sri Lankan lennoilla. Matkalle lähdettiin 30.10. iltakahdeksan maissa ja lento kesti vähän yli tunnin. Sri Lankaan ei tartte edes viisumia, joten eipä reissu paljoa rasittanut. Hotla oli varattu Dikwellasta (jep, ja osa paikallisista vielä kirjoittaa tuon Dickwella :)) eli pitkältä rannalta käännettynä suomeksi. Viiden tunnin öinen automatka suoraan lentokentältä etelärannikolle ei houkuttanut, joten ensimmäinen yö vietettiin parin miljoonan asukkaan Colombossa (hotelli oli Taj Samudra, joka oli oikein OK tähän tarkoitukseen).

Aamuysiltä 31.10. soittelivat respasta, että kuski olis lähdössä, joten matkaan siis. Reitti kulki Galle Roadia pitkin eli siis koko matkan aivan rannan vieressä eikä näköaloissa todellakaan ollut valittamista. Pitkään hiekkarantaan lyöviä aaltoja ja mukavia pikkukyliä koko matka. Matkalla käväistiin ostamassa pari naamaria kaupasta:



Nuo naamarit ovat osa Sri Lankalaisia kansantansseja, joissa siis esiintyjillä on roolihahmon mukaiset useamman kilon puunaamarit päässä. Joskus iltapäivällä oltiin perillä Dikwella Resort & Spa hotellissa, mistä meillä oli neljän hengen "perhesviitti". Huoneesta ei tullut otettua kuvia kun siellä oli niin tuskaisen vähän valoa, mutta kyseessä oli korkea rivarinpätkä, jossa oli parisänky alakerrassa ja kaksi sänkyä yläparvella. Sisustus sellainen rustic, eli ei krumeluureja. Meillä oli puolihoito, eli lounas piti syödä jossain maksua vastaan ja muut safkat kuului hotlasta hintaan. Hintaa moisella paketilla oli reilut sata USD per yö. Hotelli oli kallioisen niemen kärjessä, jonka kummallakin puolella oli hiekkarannat - toinen näistä se dik, "pitkä". Rannat olivat enimmäkseen lähes autiot, sillä vaikka rannalla oli muitakin hotelleja, tämä taisi olla ainoa, jossa oli vieraita. Muut paikalle eksyneet olivat venäläisiä (jippii) ja myöhemmin ranskalaisia. Venäläisten, vähän kypsempien daamien pukeutumismakua jaksoimme ihmetellä, sillä butt-floss thongien käyttöön ei heillä ilmeisesti ole yläpainoa eikä -ikärajaa. Edes aamiaisella. Hotlassa oli panostettu tunnelmallisiin yksityiskohtiin ja niitä tulikin kuvattua:



Säitten puolesta Sri Lanka on niitä sateisimpia mestoja koko pallolla, mutta sateen jälkeen paistaa taas aurinko. Pilvisiä päiviä oli pari viikon aikana, joten keleissä ei ollut valittamista.

Hotellista parin tunnin ajomatkan päässä oli Yalan luonnonpuisto. Puisto on lähes tuhannen neliökilometrin kokoinen ja siellä asustaa jos jonkinlaisia elukoita. Ajomatkaa kertyi hotellilta reilut pari tuntia per suunta, joten kun safarikin tehtiin jeepeillä pääsi tuossa persaus kyllä puutumaan. Näkymät kyllä korvasivat puutumukset. Hyvä aika katsella elikoita on juuri ennen puiston sulkemisaikaa, koska puolestapäivästä kaikki elikot makaavat varjossa jossain. Valokuvauksen kannalta tämä oli vähän haastavaa, sillä päivä oli pilvinen eikä pitkän putken pitkä pää ole kovin valovoimainen. Lisäksi jeepin alusta oli todella pehmeä ja matkustajien penkit nostettu ylös, eli jokainen liike heilutti autoa melkoisesti. Eli selityksiä ainakin on, kai näistä jotain tolkkua saa silti:



Safarin kohokohtana on nähdä leopardi. Kuskit pälättävät joka kohtaamisella keskenään, onko joku nähnyt sellaisen. Sitten kun jossain sellainen nähdään, niin kaikki kaasuttavat paikalle aiheuttaen liikenneruuhkan näin isossa luonnonpuistossa. Nähtiin sitten leopardi mekin, tosin enemmän tuolla pääsi bongaamaan kallista kameraoptiikkaa:



On saarella muutakin nähtävää kuin rannat ja luonnonpuistot. Rannalla Colombon ja Dikwellan välillä on mukavia pikkukaupunkeja myös, joissa katseltiin vähän nähtävyyksiä ja shoppailtiin. Kuvat ovat Dondrasta (saaren eteläkärki), Matarasta ja Gallesta. Jälkimmäiseen rakensivat hollantilaiset rantalinnoituksen, joka näyttää ulkopuolelta ihan Suomen Linnalta. Räpsyjä:



Joo, tykkään majakoista. Dondra pointin majakassa oli laivaston pojat touhuamassa jotain, joten kiipeäminen jäi haaveeksi. 500 rupian "lahjoituksella" Gallessa pääsi kipuamaan huipulle. Kaikki kuvat slide showna taas tarjolla myös. Osa kuvista on kuvattu Noksun N8:lla.
 
On kyl hienoa, et porukka jaksaa tämmösiä matkakertomuksia kirjotella ja blogeja. Ei kyl pitäis näitä lukea aina, kun tekee ittekkin mieli lähteä johonkin ulkomaille :(
 
Kewl. Millainen hintataso tuolla Sri Lankassa on suhteessa Intiaan? Aika monenmoista elävää näyttäisi olevan :o
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom