Matkakertomus: duuniin Intiaan

[Dopey]

... jatkoa

... huh, onnistui ...

Sitten varsinaiseen puutarhakäyntiin; Vuokralle olisi ollut tarjolla golfkärryjä kuskilla ja moni totesi puutarhan niin valtavaksi, ettei siellä kävellen pärjää. No ei paikka niin iso ollut ja parissa tunnissa tuli talsittua koko paikka koko lailla läpi. Jotain jäi kuitenkin ensi kerrallekin. Puisto on peri-brittiläisen oloinen tai siis on ollut. Sen jälkeen kun britit lähtivät on tilalle tullut intialainen järjestelmällisyys eli oli polkuja ei minnekään ja "japanilainen" puutarha, joka näytti villiltä sademetsältä. Näistä pikkujutuista huolimatta puisto on toki hieno edelleen ja varsikin isot puut olivat komeita katsella.



Suurinpiirtein jokainen hotelli ja moni ravintolakin tarjoaa sunnuntaibrunssia, jossa siis on sapuskat ja (alkoholijuomat) noin kello 12-16 tarjolla kiinteään hintaan. Näitä on nyt pari tullut koluttua ja eilen vuorossa oli Leela Hotellin Zen. Salaattia, sushia, dim sumia ja lopuksi kymmeniä jälkiruokavaihtoehtoja. Huvittava yksityiskohta oli loppulasku, jossa kaikki kitattu kuohuviini ja tenavan Fanta kuuluivat hintaan, mutta vesipullo ei. No joka tapauksessa herkullista ruokaa ihan sopuhintaan eikä tosiaan tarvitse loppupäivänä käydä jääkaapilla:



Paluumatkalla sai tosiaan väistellä lehmiä - olivat joukolla päättäneet ruokailla tänään liikenteenjakajista, eikä vain tässä yhdessä kohdassa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, kun kaksikaistaisella tiellä on 3-6 kulkupeliä rinnakkain 10-70km/h nopeuksilla ja välillä yhden "kaistan" tukkii pyhä nisäkäs.



Seuraava päivitys onkin vähän erinäköisiä kuvia toivon mukaan, sillä tarkoitus olisi käväistä katsomassa, miltä Thaimaa näyttää kesäisin. Lento Bangaloresta Kuala Lumpuriin kestää reilut 4 tuntia ja sieltä on reilun tunnin pyrähdys Phuketiin. Sitä odotellessa...

 

[Sinalco]

Jos käy niinkin huono tuuri, että vaikkapa ajaa autolla lehmän kuoliaaksi, niin onko oma kohtalo myös sinetöity vai millainen kurinpalautus tulee? :D

 

[Andy]

Kiinnostaisi myös tietää tuo lehmä-case.

Intialaiset kertoivat mulle, että etenkin maaseudulla autolla ajellessa jos ajaa ihmisen onnettomuudessa kuoliaaksi, niin kannattaa paeta paikalta ja ilmoittautua itse poliisille (ellei yritä päästä kuin koira veräjästä). Syy tälle on se, että ohikulkijat suuttuvat ja tilanne karkaa käsistä ja autokuski hakataan jopa kuoliaaksi. Ei ole mitään väliä kenen syy koko tilanne on alun perin ollut, joukkohysteriassa sitä ei kysellä, vaan kaikki raivoissaan käyvät päälle. Pelottavaa.

Edelleen propsit Dopeylle ja hänen kaltaisilleen. Ihailtavaa sinnikkyyttä vaatii olla tuolla vuosikaupalla töissä. Itse en tosiaan lähtisi ikuna tuonne expatiksi.

 

[Dopey]

Firma kustantaa meille auton ja kuljettajan. Tällä hetkellä kuskin hommista vastaa hyväntuulinen kaveri nimeltään Manjun, joka osaa ajaa autoa (väärennetty ajokortti on halpa) puhuu kohtuullisen hyvin englantiakin. Kuskin kanssa on jatkuva tinkaaminen siitä, mitä kuskin hommaan kuuluu ja mitä ei. Joidenkin veijarien kanssa on saanut olla tarkkana myös matkamittarin ja polttoaineenkulutuksen kanssa (lisää tästä aiheesta ja muutenkin Intiasta kannattaa lukea Aravind Adigan mainiosta romaanista Valkoinen Tiikeri). Auton leasingfirma maksaa kuskille 6500 rupiaa kuussa (reilun sata euroa), jolla mies ajaa 8-20 välillä kuutena päivänä viikossa. Reilu korvaus näiden aikojen ulkopuolella autoilusta on sitten ilmeisen ikuinen neuvottelukysymys minun ja kuskin välillä.

Ajaminen itse ei sinänsä niin vaarallista olisi, mutta täällä tosiaan onnettomuuspaikalle (oli uhri sitten lehmä, toisen auton maalipinta tai skootterin kyydissä olleet kaasupulloja kannatelleet kaksospojati eikä todellakaan vain maalla, vaan myös täällä kaupungeissa) nopeasti kerääntyvä väkijoukko päättää syyllisen osapuolen enemmistöpäätöksellä ja jakaa fyysisen rangaistuksen samantien. Kuulemma teiden varsilla notkuva porukka lähinnä odottelee mahdollisuutta nostaa kunnon mellakka. Esimerkkinä eräs täällä aikaisemmin asustanut länkkäriperhe avasi autonoven varomattomasti ja teilasi sillä skootterikuljettajan. Perhe sai ohjeet puhelimitse poistua välittömästi paikalta, joten väkijoukko hakkasi tila-autoa vahtimaan jääneen kuljettajan sairaalakuntoon. Oma arvaukseni on, että vakuutuksen ottaminen itse Intiassa autoilevalle länkkärille maksaisi ainakin 10 kuljettajan palkan verran kuukaudessa joten firma säästää rahaa kieltämällä autoilun työntekijöiltään.

EDIT: sen verran vielä liikennesäännöistä, että pääsääntöisesti isomman vehkeen kuljettajan todetaan olleeen onnettomuustapauksessa väärässä. Paradoksaalisesti isommalla härvelillä tuntuu olevan aina etuajo-oikeus eli kuorma-autot eivät paljoa jarruttele. Pahinta on pimeällä liikkuminen, sillä ihmiset säästävät ajovaloja (!) ja vain vilkauttavat pitkiä valoja ilmoittaakseen, että ovat tulossa samalla kaistalla vastaan. Koska monilla on säästämmisestä huolimatta toisen puolen pitkät palaneet, tuosta vilkautuksesta on välillä hankalaa päätellä, miten täynnä terästä tie edessäpäin on...

 

[Dopey]

Kuvat ovat tällä kertaa Thaimaasta. Khao Lakiin pääsee Bangaloresta useampaakin reittiä. Lensimme Bangaloresta Kuala Lumpuriin ja sieltä Phuketiin Malaysianilla - vaihtoineen noin 7 tuntia ja tietystä automatkat lentokentälle tuohon päälle. Thaimaassa on todella matalasesonki kesän ja mielenosoitushärdellien takia. Hotelli oli nimeltään Seaview Resort. Kuvassa alaoikealla oleva 110m2 huvila irtosi hintaan 5800 THB per yö kolmelle hengelle.

Hotellissa oli parina päivänä paikallisen Coca Colan joku damagement tapaaminen, mutta muuten paikka oli koko lailla autio. Olisiko kymmenkunta vierasta ollut paikalla keskimäärin. Uima-altaista ei kokoa puuttunut ja viereinen rantakin oli hieno. Muutama oma räpsy aiheesta:



Parilla retkelläkin tuli käytyä - kumpikin kanooteilla. Ensimmäisellä käytiin Phuketin itäpuolisia sokeritoppasaaria ja niiden luolia ihmettelemässä ja jälkimmäinen melontareissu tapahtui Khao Lakin pohjoispuolella luonnonpuiston läpi virtaavaa jokea pitkin. Hienoja reissuja kumpikin. Khao Lakin ympäristössä päristeltiin skootterilla (kolme päällä). Liikennekin oli varsin hiljaista.



Phuket Townissa käväistiin päiväseltään bussilla. Pari temppelifotoa todisteena:



Kokonaisuutena aivan loistava reissu vastapainona duunille, jota onkin kiitettävästi riittänyt. Organisaatiossa on lähes 70 henkeä jo puurtamassa ja vähän väliä tulee jotain säätämisen tarvetta. Porukka on edelleen hyvin innoissaan. Viime viikolla oli ensimmäinen off-site tiimitapahtuma, josta on näköjään useampikin laittanut kuvia nettiin yleiseen jakoon. Meikäläistä ei liene vaikeuksia noista kuvista bongata kun paikalla oli tasan 2 valkoihoista .

Kuvia, kuvia ja lisää kuvia. Verrattuna suomalaisiin pikkujouluihin ja vastaaviin tiimitapahtumiin viihtyvät sukupuolet Intiassa soveliaisuussyistä aika erillään. Toisaalta viinaa ei tarvita tanssilattian täyttämiseksi kun paikalliset Travoltat pääsevät toteuttamaan itseään.

 

[Dopey]

Uusi viikonloppu ja lisää Bangaloren "turistinähtävyyksiä". Lainausmerkit, koska niitä ei oikeasti taida olla. Paikkakunnan palatsinähtävyyden rakennutti sulttaan Tipu vuonna 1790 kesämökiksi, joten hirveästi ei voinut odottaa eikä sitäkään vähää ollut nähtävää. Homma ei sinänsä harmittanut, koska saimme puhuttua itsemme sisään intialaisen hinnalla (5 rupiaa, eli 0.1 senttiä per naama) kun ulkomaalaisilta hinta on 200 rupiaa. Palatsin tiikistä tehty pylväsrakenne on kyllä komea, mutta juuri muuta nähtävää ei sitten ollutkaan.



Vieressä oli tuntemattomaksi jäänyt hindutemppeli kun ei oikein tajuttu kuskin selitystä paluumatkalla. Temppeli oli hienompi nähtävyys kuin tuo palatsi, sillä palatsissä pällistelevien turistien sijaan temppelissä oli sunnuntaina uskontoaan tosissaan harjoittavia natiiveja.



Ennen päivän F1-kisaa oli taas aikaa käväistä juomassa kuoharia ja ylensyömässä brunssilla.



Seuraavasta päivityksestä eteenpäin pitäisi kuvanlaadun parantua - tilasin TZ-5:n rinnalle digijärkkärin ja optiikkaa paikallisesta ebay:sta. Toivottavasti tulevat ehjänä huomenna perille. Ovat Suomen hinnoissa täällä kun elektroniikalla on kovat tullimaksut, mutta paikallinen 2 vuoden takuu saattaa auttaa ehjän kameran tuonnissa Suomeen aikanaan. Tässä vanhan kameran joutsenlaulu tältä päivältä vielä:

 

[Dopey]

5 rupiaa, eli 0.1 senttiä per naama

5 rupiaa on tietysti 0.1 euroa eli 10 senttiä.

 

[Dopey]

Pientä päivitystä:

Sunnuntaiaamujen ratoksi löytyi uusi harrastus Whitefield Riders -ryhmän järjestämien maastolenkkien muodossa. Just tulin toiselta takaisin ja vasen polvi vihoittelee. Saas nähdä kuin usein tuolla voi käydä. Anyways todella mahtava pujotella maastofillarilla pienten kylien ja peltojen halki, näkee paljon sellaista, mitä ei muuten pääteitä pitkin huristellessa tulisi nähtyä. Vauhtia on vaan porukalla sen verran, ettei kuvaamaan ehdi pysähtyä :(

Eilen käväistiin Bhannergattan eläintarhassa. Normaalin Korkeasaarimeiningin lisäksi ohjelmassa oli Safari vanhalla dösällä isojen villieläinhäkkien läpi. Intialaiseen tyyliin puisto ei ollut ihan vimpan päälle viimeistelty, mutta sai sieltä ainakin kivoja fotoja muistoksi. Linkistä näkee kaikki keeperit slide showna, en jaksa nysvätä niitä kaikkia tänne :laiska:



Kuvanlaatu on "vähän" parantunut edellisistä postauksista. Laitteistona eläintarhareissulla toimi Canon 550D ja 70-300mm f/4-5.6 zoomi - poika räpsi kuvia Panan TZ-5 pokkarilla, jolla suurin osa tämän matkakertomuksen aikaisemmista kuvista on otettu. Tää on tietty hifistelyä jne. mutta hyvän kuvauslaitteiston kanssa eläintarhassa käyntikin saa ihan uusia ulottuvuuksia.

 

[Dopey]

Road trip: Mysore

Vajaan parin sadan kilsan päässä Bangaloresta on Karnatakan osavaltion 2. suurin kaupunki, Mysore. Toisin kuin Bangaloressa, Mysoressa on kovasti historiallista nähtävää joten pitkän viikonlopun kunniaksi suuntasimme Innovan nokan sinnepäin. Kalansilmävaroitus: kuriiri toi lähtöä edellisenä päivänä kalansilmäobjektiivin - olen lukenut, että efektiin on jo kyllästytty. No, minä en ole, joten aika moni kuva on "vähän" pyöreä kun en ole vielä ehtinyt rectfishiä kokeilemaan.

Ensimmäinen pysähdys matkalla oli katsella monsuunin lihottamia vesiputouksia. Putousten nimet olivat Shivanasamudram ja Barachukki ja kyllähän noita katsella ja kuvata kelpasi, vaikka taivas oli harmaa ja koko matkan oli tihuttanut vettä.



Viimeinen kuva on tuolta Barachukki putouksilta. Alas vei "portaat", joka tässä tapauksessa tarkoitti sateen liukastamaa louhikkoa jyrkässä rinteessä. Paikalliset juoksivat varvassandaalit jalassa kantamus pään päällä noita alas, mutta oma kipuaminen jäi puolimatkaan parin läheltäpiti -tilanteen jälkeen uusi järkkäri kaulassa.

Seuraava pysähdys oli n. 800-vuotta vanha hindutemppeli Keshava Somnathpurissa. Temppeli ei ilmeisesti ole enää aktiivisessa käytössä, joten tämä paikka oli tosi löytö. Normaalisti temppeleissa on iso massa ihmisiä ja kova meteli, mutta täällä tuli viihdyttyä pitkään kun sai olla omassa rauhassa. Kivileikkaukset ovat aivan mielettömän hienoja eikä tosiaan yhtään paikkaa ole jätetty koristelematta.



Seuraavaksi ajelimme Mysoreen hotlaan, jossa vetäisimme lounaan. Hotelli on rakennettu entisöityyn palatsiin, joten olihan se hieno... ollut. Intialaiseen tyyliin kaikki ei aina ihan toiminut, mutta rakennuksen arkkitehtuurin takia antoi kyllä paljon anteeksi.



Vaikka hotelli on rakennuksena todella upea, ei huoneiden hinta päätä huimaa. Meidän huone oli veroineen ja aamiaisella 3:lle hengelle 9600 rupiaa, eli jotain 150€. Oli varmaan ainakin kuutiometreissä mitattuna isoin hotellihuone, missä olen ikinä ollut. Hinnan kääntöpuoli on sitten kaupustelijat - hotellin alakerrassa on kauppoja joiden pitäjät muistavat kyllä joka käänteessä houkutella ostamaan krääsää länkkärihinnoilla.



Seuraava osoite oli Mysoressa sijaitseva Maharajan palatsi.



Tästä on vähän ristiriitaiset fiilikset: toisaalta palatsi on todella upea. Tämä pitää nyt vain uskoa, sillä sisällä ei saa ottaa kuvia. Nykyaikana ei voi tajuta, että joku on laittanut tuollaisen alaisten selkänahasta revityn rahamäärän palamaan kämppäänsä. Vastaava fiilis on aiemmin tullut Hearst Castlessa Kaliforniassa, mutta tämä palatsi oli n. 100 kertaa isompi ja yhtä pompöösi. Sitten käytännön seikkoihin: hätistettyäsi palatsin ulkopuolelle pesiytyneet kaupustelijat ja maksettuasi 200 rupiaa per pää (20 jos olet Intian kansalainen) sisään, jonotat toiselle tiskille ja maksat 10 rupiaa per kameja ja jätät ne säilytykseen. Sitten jono kolmannelle tiskille, mihin jätät kengät / sandaalit (0,50 rupiaa per pari). Sisään pääsee vain paljain jaloin tai sukkasillaan. Sitten jonot turvatarkastukseen ja lipuntarkastukseen. Lopulta palatsi kierretään valtavan massan mukana lippusiimojen välissä kuin Ikean tavaratalossa. Kaikesta tästä härdellistä huolimatta paikka on näkemisen arvoinen, mutta varmaan paikalla kannattaa olla arkiaamuna eikä lauantai-iltapäivänä.

Palatsi on valaistu tuhansilla lampuilla ulkoa sunnuntaisin ja juhlapyhinä. Joskus ilmeisesti myös lauantaisin kuten hotellin partsilta saatoimme huomata, mutta en tohtinut soitella kuskia takaisin viemään meitä fotaamaan lähemmäs. Kun autoa ajaa kuski niin tietty hänelle pitää olla oma majoitus myös kun reissussa ollaan, sillä palkolliset eivät koskaan yövy samassa majoituksessa. Jotkut hotellit tarjoavat majoitusta "palvelusväelle" erikseen, nyt kuski oli jossain motellissa tms. yötä.

Seuraava aamu ja uusi temppeli, 2000-vuotias Chamundi heti hotellin vieressä nousevan kukkulan huipulla. Päälle vie tie ja raput, käytimme tietä ja minibussia. Sunnuntai on huono päivä vierailla temppeleissä koska siellä on seremoniat käynnissä. Väkeä oli paikalla rutosti ja sitä myöten tietty meteliä, kaupustelijoita ja tungosta. Eipä huvittanut mennä sisään, mutta kiertelimme sitten kukkulaa muuten ja sieltä oli hienot näkymät kaupunkiin. Noita edellämainittuja rappuja tuli talsittua myös pieni pätkä ja vastaan tuli ehdottomasti isoin ikinä näkemäni hämähäkki tai kaksikin itse asiassa vierekkäin. Oikea Lukitar, kroppa oli sellaiset 6cm pitkä ja jalat päälle.



Viimeksi käväisimme Devarajan markkinoilla. Täälläkin ollaan kaupustelemassa innokkaasti, mutta eivät tule niin iholle kuin palatsien tai temppelien ympärillä Mysoressa. Huomaa kyllä, että Bangalore ei ole turistimesta, sillä vastaavaa ilmiötä ei siellä ole lainkaan. Poika halusi palatsikauppialla näkemänsä cowboy-hatun (tyypillinen intialainen matkamuisto ), mutta eihän sitä markkinoilta löytynyt. Eihän siinä muu auttanut kuin käydä palatsilla portilla uudestaan. Hatun ostettuamme ei meinannut autoon päästä kun kauppiaat ja kerjäläiset olivat kimpussa kuin verta haistanut hailauma.



Pari matkakuvaa auton sisältä vielä:



Koko satsia voi toljotella slideshowna flicr:ssä. Lopuksi home sweet home:

 

[Dopey]

Epänähtävyyksiä

Viimeaikaiset kuvat ovat olleet lähinnä turistimestoista, joten ajattelin kuvata vähän myös Intialaista normisettiä. Käppäilin tänään aamulla aidatun asuinalueen portille ja räpsin sieltä satsin kuvia. Aidan sisäpuolella on hoidettuja istutuksia, siistiä, hiljaista ja rauhallista. Samantien portin ulkopuolella vastassa on lähes täydellinen vastakohta, joka siis edustaa sitä suurinta osaa tästä valtavasta maasta.



Koko satsin voi taas katsoa slide showna myös.

 

[Dopey]

Kontrasti

Tässä pari tämänpäiväistä HDR kuvaa betoni- ja piikkilanka-aidan sisäpuolelta. Adarsh Palm Meadows, Whitefield:



Eilisen satsin kuvat olivat tästä kuvanottopaikasta noin puolen kilsan päässä. Aidatun ja vartioidun alueen keskellä olevalta klubitalolta löytyy kentät tennikselle, korikselle, squashille ja sulkikselle sekä pingis-, biljardi- ja snookerpöytiä, pari ravintolaa, hotelli, kauneushoitola ja liuta uima-altaita. Siellä ei saa ottaa fotoja, mutta joku hotellivieras on näköjään rikkonut sääntöjä :

 

[Dopey]

... ja monologi jatkuu:

Alkaa tulla 6kk (neljäsosa) sopparista täyteen, joten jotain on ehkä täälläolosta jo oppinut ja on aika pitää välitilinpäätös. Duunissa on tullut rekrytoitua kuutisenkymmentä henkeä ja aika hyvin on saatu porukka tuottamaan toimivaa softaakin. Ihmeen paljon jaksavat riidellä keskenään ja sitten valittaa pomolle, mitä toinen sanoi tai teki. Paikalliseen kiinteistöbusinekseenkin on saanut näköalapaikan firman muuttaessa toimistoa, tai ainakin yrittäessä sitä. Taloudellisesti komennus vaikuttaa aika hyvältä päätökseltä varsinkin kun kämppään Suomessa löytyi vuokralaiset melkein heti perheen muutettua tänne.

Kotioloissa rutiinit ovat koko lailla löytyneet myös, enimmäkseen kiitos vaimon, joka koettaa pyörittää taloutta päivien aikana. Kokemus on kuulemma lähinnä lastentarhanopettajan pestiä ja kotiapulaisen sekä kuskin perheasioista on ehkä paremmin perillä kuin mikä olisi välttämätöntä. Sukulaisten kuolemat, vanhempien sairastelut ja ehkä mustimpana hetkenä kotiapulaisen vanhimman pojan itsemurhayritys (!) ovat tietysti koskettaneet meitäkin, samoinkuin ilon hetkistä esimerkkinä vaikka vastikään hääpäivänä vastaanotetut lahjat, jotka nämä olivat vähistä rahoistaan ostaneet. Merkkipäivät ovat täällä todella tärkeitä uskontokunnasta riippumatta (kuski on hindu ja kotiapulainen katolilaiskristitty, puutarhuri on sen verran hiljainen kaveri, että uskontosuunta on jäänyt toistaiseksi arvoitukseksi). Odottamattomat sairastelut perhepiirissä aiheuttavat näillä ihmisillä automaattisesti akuutin kassakriisin, jolloin työnantajasta tulee pankki josta haetaan lainaa. Pidemmän aikaa jo suurin osa talon vermeistä on toiminut niin hyvin kuin nyt täällä toimia mikään voi.

Pojan koulunkäynti on suurin yksittäinen huolenaihe. Koulu on yksityinen asiakaskuntanaan kunnianhimoiset intialaiset vanhemmat ja sitämyöten opetustahti on kova - toisaalta opetuksen tasosta ei ole kovin mairittelevaa kuvaa toistaiseksi saanut. Aika paljon pitää näköjään varata opetuksen täydentämiseen, että saadaan pojan kotitehtävät hoidettua kunnialla. Matematiikan kirja kuudesluokkalaisille näyttää päättyvän toisen asteen yhtälöihin ja ATK-tuntien oppimateriaalina on WWW-sivujen tuottaminen Dreamweaverillä, HTML, CSS ja Javascriptin perusteet jne. Asuinyhteisön webbifoorumilla matematiikan tms. tutoreita kysytään lapsille harva se päivä - joku juuri haki Java-ohjelmoinnin opettajaa kahdeksasluokkalaiselle. Tuo foorumi on muuten ehkä paras näköikkuna intialaisten psyykeen. Hirveästi jengi jaksaa valittaa vaikka mistä ja sitten vähän myöhemmin siitä, miten mitään ei ole tapahtunut vaikka valituksesta on kulunut jo pitkä aika. Eri yhteiskuntaluokissa tai kasteissa olevat ihmiset kohtelevat alempiaan muutenkin kuin roskaa ja ehkä typerin esimerkki tästä on duunipaikalla paskantärkeä vessansiivoojien esimies, joka suurinpiirtein sekuntikello kädessä äänekkäästi haukkuu jatkuvasti alaisiaan. Käy siinä nyt rauhassa kusella sitten.

Säiden puolesta vettä on sadellut pitkin kesää niinkuin monsuuniaikaan pitääkin ja pilvistä on pitkin päivää. Saisi jo aurinko tulla esiin, tosin samalla lämmöt hujahtaa kolmenkymmenenviiden tienoille ja pitää ottaa sisällä ilmastointi käyttöön. Nyt täällä on sellaista reilua kahtaviittä lämmöt eikä totuttelun jälkeen enää yhtään ihmetytä paikallisten pitkät rotsit päällä kun kerran viileä kausi on meneillään. Duunissa tosin on ilmastointi sen verran viileällä, että kuumillakin keleillä siellä pitää mieluusti pitkähihaista paitaa.



Loppukevennykseksi vähän asioita, jotka ovat Intiassa päinvastoin kuin Suomessa:
- autoa ajetaan eri puolelta, mutta 50% autoista kiertää liikenneympyrät samaan suuntaan kuin mitä ne Suomessakin ajetaan
- Suomessa viranomaiset rakentavat teille hidasteita - täällä noita pusaavat tienvarsikylien asukkaat ja viranomaiset käyvät noita purkamassa rakentajien perässä
- Intiassa normisafka on vegeä - jos haluat prodepitoista safkaa, tilaat jotain non-vegetarian listalta
- joka juomaan sotketaan täällä sokeria defaulttina - duunissa pitää kahvin sekaan aina etsiä "sugarless milk"
- työvoima on käytännössä ilmaista, joten kaikki kannattaa teettää paikan päällä - mainoskylttikin on halvempaa maalata suoraan seinään kuin painattaa jossain; jos tänne joskus Ikea tulee niin jokaisen ostoksen mukana tulee "puuseppä" kotiin kasaamaan ostoksen
- luuttomat lihan ja kananpalat ovat huomattavasti halvempia kuin luulliset - kananrinnat maksavat murto-osan koipiin verrattuna ja sama juttu lampaanlihan kanssa

Vaihtelun vuoksi olisi toivottavaa, että joku kysyisi / kommentoisi jotain. Jos ei lukukertalaskuri tikkaisi tasaisesti ylöspäin niin kuvittelisin, että itselleni näitä vain kirjoittelen...

 

[Stu]

Vaihtelun vuoksi olisi toivottavaa, että joku kysyisi / kommentoisi jotain. Jos ei lukukertalaskuri tikkaisi tasaisesti ylöspäin niin kuvittelisin, että itselleni näitä vain kirjoittelen...

Eipä paljonkaan ole tullut kysyttävää tai kommentoitavaa mieleen, mutta suurella mielenkiinnolla näitä raportteja olen seurannut. Itse vasta alkuvuodesta palannut Suomeen eräästä toisesta kehitysmaasta, joten kiva seurata, mikä on samanlaista/erilaista siellä. Jos kysymystä kaipaat, niin voisit vähän valoittaa meille, miten siellä bilettäminen onnistuu erityisesti sinkku-expattien kannalta? Varmaan jotain osaat kertoa, vaikket itse porukkaan kuulukaan...

 

[Alyssa]

Tiedatko yhtaan, miten helppo ulkomaalaisen on saada Intiasta duunia? Tarkoitan nyt siis lahinna turismin parista tms ja muutamaksi kuukaudeksi. Himottaisi vahan lahtea jossain vaiheessa sinne pain...

 

[kohtis]

ruoka/majoituspalkalla kohtuu helppoa..ainakin pohjoisessa ja etelässä.

 

[koubi]

jatkahan Dopey päivittelyä, mielenkiintoista lukea miten elämä Intiassa pyörii. Haaveena on ollut itsellänikin joskus tehdä duunia ulkomailla joten tästä saa kyllä loistavaa tietoa. Keep it up!

 

[Dopey]

Jos kysymystä kaipaat, niin voisit vähän valoittaa meille, miten siellä bilettäminen onnistuu erityisesti sinkku-expattien kannalta? Varmaan jotain osaat kertoa, vaikket itse porukkaan kuulukaan...

Keskustassa on standalone baareja ja hotelleissa "yökerhot". Lainausmerkit siksi, että valomerkki tulee puoli kahdeltatoista. Ko. aikaa päätettiin jatkaa kahteen aamuyöllä, mutta tuo päätös kumottiin samantien ymmärtääkseni jo ennenkuin se tuli voimaan. Kaikennäköisistä asioista on täällä poliittista suhmurointia ja tämä on yksi niistä. Tyypillisesti joku paljon näitä busineksia omistava taho joko tukee väärää puoluetta tai ei ole maksanut nyt valtaapitävälle tarpeeksi lahjuksia.

Tietysti tällainen kieltolaki synnyttää monenlaista harmaata taloutta kuten tietysti tässäkin tapauksessa salakapakoita, mutta noista olen kuullut vain huhuja näiltä sinkku-expateilta .

 

[Dopey]

ruoka/majoituspalkalla kohtuu helppoa..ainakin pohjoisessa ja etelässä.

Joo samaa olisin vastannut. Employment viisumin saaminen onkin sitten enemmän kuin kiven alla, luulisin. Goa varmaan olisi se helpoin paikka aloittaa etsintä. Turistiviisumia ei sitten Intiassa enää ihan helposti uusita kiertämällä rajalle ja takaisin kuten muissa Aasian maissa on tapana, sillä maasta poistumisen jälkeen on karenssiaika, jolloin ei uutta viisumia voi saada.

 

[Jami2003]

Millasta työaikaa siellä pusketaan esim teollisuudessa ja näkyykö nuo uskontokuntaerot mitenkään töissä. Pitääkö tiimit ryhmitellä sen mukaan mihin uskontokuntaan kuulutaan ?

 

[Dopey]

Millasta työaikaa siellä pusketaan esim teollisuudessa ja näkyykö nuo uskontokuntaerot mitenkään töissä. Pitääkö tiimit ryhmitellä sen mukaan mihin uskontokuntaan kuulutaan ?

Teollisuudesta en osaa sanoa, mutta IT puolella on "pieniä" haasteita saada jengi pysymään pelipaikalla sen ajan, mitä työsopparissa on sovittu. Työmatkat kestävät sitä pitempään mitä myöhemmin lähtee duunista, joten kiusaus on iso varastaa vähän kummastakin päästä. Teollisuudessa varmaan pidetään vaan ulko-ovet kiinni .

Uskontokunnista ei ole työpaikalla näkyvää haittaa, tosin veikkaan kyllä, että samankielisten ja samaan jumalaan uskovien välillä kahinoita on vähemmän. Tiimirakenne perustuu täysin siihen, mitä tiimin pitäisi saada aikaan - tosin tässä voi vähän vaikuttaa sekin, että alaisillani on intialaisen sijasta suomalainen kummajainen esimiehenä. Tällä hetkellä tietysti muslimien työpanokseen vaikuttaa ramadan kun eivät sa syödä tai juoda ja välillä viettävät moskeijassa koko yön valveilla. Uskontokunnasta riippumatta ihmiset ovat varsin tosissaan tuon uskomisen kanssa ja matkustavat pitkiä matkoja käydäkseen jossain temppelissä tms.

Uskontoja isompi hajauttava tekijä on kyllä kielitaito. Intiassa on viitisentoista kieltä, ja Bangaloressa alkuperäiskieliset (Kannada) ovat jo vähemmistöä valtavan IT-buumin aikaansaaman väestönkasvun seurauksena. Aina välillä duunissa joku tulee valittamaan kun tiimissä samalta seudulta kotoisin olevat alkavat puhua kotikieltään eivätkä Intia-englantia. Monella tosin aksentti on aika mieto, kun ovat asuneet USAssa pitkän ajanjakson ennen muuttoa takaisin Intiaan.