Mun ensimmäinen postaus tänne jo pitkään sivusta seuratulle foorumille. Tähän on kuitenkin jo pakko älähtää samaa kuin jo niin moni muukin täällä, et ensimmäinen ja ehkä ainoa ongelma threadin aloittajalla on päässä. Eli ihan ensiksi psykiatrin tai minkä hyvänsä vastaavan terapeutin kautta, joka osais auttaa sua ton uskomattoman matalan itsetunnon, asenneongelman ja neuroosia lähentelevän angstisi kanssa...
Sä puhut siitä, et sä oot VAAN 178 senttiä pitkä. Mä oon kuule peräti 168 senttiä pitkä ja vielä samaa sukupuolta eikä pituudelle voi kasvukauden päätyttyä enää yhtään mitään. Sun ensimmäinen askelees on hyväksyä ne asiat itsessäs mitä et voi muuttaa ja keskittyä niihin, joille voi tehdä jotain, jos ne on sellaisia asioita, jotka eivät sellaisenaan miellytä. Mä en voi pituudelleni mitään, mut ei se koskaan ole mulle mikään ongelma ollu (no okei... kaupassa tosin Ehrmannit on aina laitettu ylimmälle hyllylle ja mun pitää astua aina siihen alimmalle hyllylle ulottuakseni niihin...mut ei sekään mikään ongelma oo).
Mä kyl silti ymmärrän sun ongelmas, sillä mul on ihan sama kehon massan/painon nostamisen ongelma. Itelläni hommaa mutkistaa vielä se, et mun geneettinen perintö tekee lisämassan keräämisen hieman tavallist vaikeammaks, mut mä en odotakaan tältä harrastukselta pikavoittoja vaan tiedän painon nostamisen (mittasuhteet säilyttäen tai rasvat poissa pitäen) kestävän kauan ja vaativan säännöllistä ja määrätietoista työtä. Ymmärsin jopa, mitä tarkoitit tolla käsittämättömältä kuulostaneelta selitykseltä samanpituisista ja samanpainoisista, mutta erinäköisistä ihmisistä jos toinen on treenattu sellaiseksi ja toinen on luonnostaan sellainen. Sä et kuitenkaan ymmärtänyt, että vastaus siihen on sanottu täällä jo monta kertaa ja kyse tosiaan on vain lihaksen ja rasvan suhteesta. Pientä hienosäätöä voi toki yleismalliin tulla luuston rakenteesta ja vartalon eri osien keskinäisistä mittasuhteista ja lihasten rakenteesta, mutta yleisesti ottaen, esim. käsivarsi näyttää tasapaksummalta vain, jos rasva häivyttää lihaserottuvuutta. Ota huomioon, et rasvaa ei tarvitse tähänkään tehtävään olla paljoa eikä lihaserottuvuudessa menettävä välttämättä näytä vielä ollenkaan "läskiltä" tai ylipäätään sellaiselta, et sitä rasvamäärää voisi silmämääräisesti sanoa, et onko sitä paljon vai vähän (vrt. vaikka ihan ammattikehonrakentajat kisakunnossa ja muuna aikana... jo pieni ero rasvasuhteessa on merkittävä ero kun rasvaprosentti on ylipäätään pieni).
Mä en kans koko ketjun nyt lukeneena ymmärrä tota, et ensin sulla oli tarkoituksena lisätä massaa ja nyt sulla onkin tarkoituksena lisätä voimaa (koska sun mielestä massaa ei voi sun kohdalla lisätä) ja ylipäätään kaikki pitäis tehdä niin, et sä et näytä treenatulta. Sun ruokavalio on aika olematon sun kulutukseen nähden ja sisältää paljon väärää, jopa haitallista tavaraa. Käyt salilla kerran pari viikossa, teet siellä mitä sattuu ja kukaan ei edes tiedä, teetkö niitä edes oikein. Kerrassaan mieletön yhtälö. En yhtään ihmettele, jos kaipaamiasi tuloksia ei synny. Kovan työn takana se on mullakin, mut mä en oikeastaan kato puntaria vaan peiliä ja tarkkailen yleistä oloani. Välillä tulee antoisa ja palkitseva buusti, rauta tuntuu kevyeltä ja treeni soljuu eteenpäin kuin saukon mahaliuku lumirännissä. Välillä treeni taas on sellaista aapasuojuoksua et se on melkein motivaatioloukkaus samanaikaisia kanssapunttaajia kohtaan. Kun ei kulje ni ei kulje ja aina ei kulje. Joskus on vain huono päivä ja on parempi lähteä tekemään jotain muuta kuin vääntää väkisin itsensä hajalle. Ja siks niitä treenipäiviä, edes potentiaalisia, kandee olla useita, jotta ei jää viikon treenit yhden epävarman kortin varaan. Toisaalta, mä oon sua kymmenen senttiä lyhyempi, syön kolme kertaa enemmän päivässä ku sä ja silti paino ei paljoa ole noussut, vaikka lihaserottuvuus on kyl kasvanut ja lihasten kokokin näinä muutamana hassuna kuukautena, joina oon yrittäny aktiivisemmin salilla käydä. Eli jos todella syöt noin vähän niin ei sun useammin salilla kannata käydäkään. Laihdut vaan vielä enemmän. Mä pidin puolentoista kuukauden tauon ulkomaan matkan vuoksi vähän aikaa sit ja kuihduin silmissä kun ei tullu ravintoakaan mätettyä enää samalla volyymillä ku ei käyny juuri salillakaan. Mut se sama taso palaa aika pian takaisin, kun pääsee vaan takas samaan rutiiniin. Eli ei huolta. Se vanha kunnon perustotuus mitä täälläkin toitotetaan väsymiseen asti on se paras ja oikea. Syö enemmän kuin kulutat, treenaa säännöllisesti ja oikein, lepää riittävästi ja oikein. Ja tuloksia tulee. Jos ei tule, jossain kohtaa edellisistä mättää. Piste.
Mikä siis on se juttu, et sä et oikeasti pääse kuin kahtenä päivänä salille? Onko tosiaan niin, et sul ei oo minään muuna päivänä aikaa käydä missään vaiheessa edes aamulla tai myöhään illalla? Ja kuten täällä jo sanottiin, saliharrastuksen ei tarvii joka kerta kestää pari tuntia, ei edes yhtenä kertana. Se voi kestää puolesta tunnista puoleentoista. Joskus joku 40 minuutin pikatreenikin on aivan mahtava piristysruiske päivään ja antaa samalla lihaksille myös muistutuksen, et homma jatkuu yhä ja liialliseen inaktivoitumiseen ei ole mitään aihetta. Jos sulla ei ole aikaa muutamaa tuntia viikossa tuollaiseen harrastukseen, jonka annoit aluksi ymmärtää olevan hyvinkin tärkeä uusi osa sun elämää, ni toivottavasti et hanki koiraa tai jotain muuta vastaavaa, joka vie vieläkin enemmän aikaa.
Yks juttu vielä. Sanopa niille vanhemmilles, et kuinka hemmetissä teillä ei ole varaa ruokkia sua niin paljoa kuin sä haluat syödä, jos heillä on kuitenkin varaa täyttää sun kalorintarpeita hemuilla ja kaikella muulla roskalla, joka maksaa paljon enemmän? Täällä on jo nyt tullut helvetillisen iso lasti vinkkejä eri safkoista ja sellaisten tekoaineksista, jotka ei maksa paljoa mitään ja ovat erinomaista sapuskaa paljon kuluttaville salihöperöille. Seuraavan kerran kun ne sanoo, et muidenkin pitää saada ruokaa ja sä et voi syödä kaikkea, niin pyydät niitä yksinkertaisesti ostamaan enemmän ruokaa. Jos se on rahasta kiinni, niin pyydät jättämään ne karkit, jädet, keksit ja pitsat pois kokonaan ja ostamaan perusruoka-aineksia. Välillä oikein hirvittää katsella tollaisten suurtalouksien ostoskärryjä kassajonoissa kun kärryssä on 8/10 kaikkea paskaa ja täysin turhaa. Tarjoudu vaikka välillä tekemään itse koko perheelle kunnon kotiruokaa vastineeks. Ei aikuinen ihminen voi odottaa, et pötyä vaan tipahtaa pöytään säännöllisin väliajoin. Eli kauppalistaa kirjoittamaan, vanhemmat kauppaan ja jos et maksa ruokia itse, niin ainakin tee ne itse. Mielellään koko perheelle. Jos et osaa, ni tässä on hyvä sauma opetella, ja kaikki teidän perheessä tulee syömään paremmin ja terveellisemmin tästä lähtien.
Ja kitinä nyt ainakin lopetetaan heti alkuunsa. Joko haluat kehittyä ja kasvaa (kuten ymmärsin) ja raahaat sen lipputanko-olemukses sinne salille kunnon pöperöjen kera useaks vuodeks ja jätät turhat sösseilyt muissa aktiviteeteissa vähän vähemmälle (kuten jo uhkailit, muttet kuitenkaan niin tehnyt) TAI unohdat yksinkertaisesti koko homman, alat harrastaa jotain aivan muuta tai, vaikka kävisitkin salilla, niin ainakin unohdat tuollaiset kunnianhimoisemmat tavoitteet ja käyt salilla korkeintaan noita sun aerobisia liikuntoja tukevana lisämausteena, jos ensinmainittu vaihtoehto ei sulta mitenkään onnistu tai luonnistu. Niin yksinkertaista se on. Todelliset tulokset missä hyvänsä asiassa vaativat aina omistautumista ja sitoutumista, luonnetta ja asennetta, määrätietoisuutta ja sinnikkyyttä. Uskoa ja pitkäjänteisyyttä ja ennen muuta, realistisia tavoitteita, priorisoimista ja valintoja. Mun ohje sulle kaikessa elämässä: jos et nauti siitä tai et voi edes oppia nauttimaan siitä, älä tee sitä. Ei tässä ole mitään taikatemppuja olemassa. Ei tää ole mitään rakettitiedettä. Päinvastoin. Helppoa kuin lipunmyyntivaunuun astuminen...
Sori heti alkuun pitkästä viestistä. Pakko...