Masennus ja puntti

[JohnyV]

Moro. Onkos hyviä konsteja (kokemusta) miten masennuksen näivertämän miehen saisi takaisin puntille? Käyty on joskus paljonkin, nyt ei huvita mikään, mukaanlukien treenit. Kai tässä pitäs ensin saada päätä läjään..

 

[AlfaKalle]

Tähän vaikuttanee, että mistä masennus johtuu, jos nimittäin johtuu siittä että oot ylikunnossa niin ei kannattane pakottautua salille.

 

[PussyGalore]

se on tosi, että kannataa selvittää itselle, mikä/mitkä asiat masentaa. Tiedostamisen jälkeen pitää alkaa työstämään ajatuksilla asiaa. (Haluaisitko kertoa mikä mättää?)
Mutta omasta kokemuksesta toimiva masennuslääke on alkaa panostamaan itseensä, ei vain ajatusten vaan myös ulkoisten yms. asioiden suhteen. Itsestä huolehtiminen, esim. salilla käyminen antaa potkua. se on selviytymiskeino, jos saa huomion jollain keinolla masiksen aiheuttajasta poispäin.
Myös panostaminen ulkonäköön eli vaatteisiin tms, musiikkiin, harrasteisiin... auttavat. Tässä ehkä syy, miksi naiset lohduttautuvat shoppailulla -se toimii.

 

[ojr]

Masennus ensin hoitoon ja sit vasta punttitouhut kehiin kun se on reilassa.

 

[Feel the pain]

Kannattaa tosiaan miettiä mistä masennuksesi vois johtua ja senkin mukaan toimia. Itselläni oli joskus aika pahaakin masennusta, silti pakottauduin välillä salille, mutta tulokset junnasivat paikoillaan useita kuukausia jopa vuosia, joten itsellä masennus vei ainakin loputkin kehitys mahdollisuudet kun ei saanut itsestä kaikkea irti eikä ruokakaan maistunut joka päivä kunnolla.

 

[Denton]

Tuosta Feel the painin mainitsemasta syystä voisi puntin korvaaminen kevyehköllä hikiliikunnalla olla ihan paikallaan. Sillä saisi kuitenkin endorfiinia liikenteeseen, mutta olon kohennusta saisi kevyemmällä työllä kuin että yrittäisi väkisin bodata.

 

[Rotta]

Jos masennus on sairauden kaltaista, eli terapiaa tarvitsevaa, niin se tarvitsee sitä terapiaa. Mielenterveysongemaksi luokiteltava masennus vaatii pitkää hoitosuhdetta, jossa pureudutaan syihin ja seurauksiin, autetaan terapialla sekä lääkityksellä (ei tarpeen aina). Kotikonstein tällaista on hyvin vaikea hoitaa, eikä pelkkä punttaus ole todellakaan vaihtoehtona masennuksen hoitoon. Aivokemiallisen pohjan omaava masennus ei ole ollenkaan yksinkertainen sairaus hoidettavaksi.

Vitutus taas on asia erikseen. Tämä kansantauti on mahdollista hoitaa urheilulla ja itsetunnon kohotuksella. Minäkuvan muokkaaminen positiivisempaan suuntaan antaa pontta elämälaadun parantamiselle kaikin puolin. Jos vaan motivaatiota löytyy, niin täältä varmasti saat vinkkejä sekä tukea onnistuaksesi!

 

[Mupa]

Itsellä ei ole kokemusta masennuksesta, mutta maalaisjärjellä mietittynä juuri punttien kolistelu härän raivolla muutamia kertoja viikossa voisi olla jopa hyväksi pääkopalle, kunhan ottaa vaan vähän tosibodaajaa rennommin tän touhun. Tietysti jos masennuksen syy löytyy jo urheilusta niin ei ehkä kauhean hyvä idea sitten...

 

[PussyGalore]

niin. sitä varmaan vastaa aina omien kokemustensa valossa, itsellä ollu aikamoiset masennukset ja niihin olen sitten terapiassakin apua saanut. Tästä syystä yritin udella aloittajalta, mistä on kyse. Sillä masennusta ei saa yhtäkkiä nyppästyä pois, mutta kitkemisen aloittamiseksi on tiedostettava aiheuttaja.
Masennuksen, raskasmielisyyden, pahan mielen jne. asteesta riippuu, kuinka aktiiviseksi kannattaa mm. fyysisellä rehkimisellä alkaa. Masennus on jokseenki epätoivotila, mikään ai maistu miltään, itsetunto ja minäkuva sirpaleinen. Täyden punttirehkimisen sijaan kuulosti hyvältä joku kevyempi rehkeily -ehdotus ylempänä. Myös melkein mikä muu tahansa rytmin tuoja ja säännöllisyys auttaa, auttoi ainakin itseäni.
Tiedostamisen jälkeen voi alkaa antamaan elämälleen uutta merkitystä, alkaa tekemään töitä ajatuskulkujen murtamiseksi. tässä terapia on oiva apu.

 

[Rotta]

Itsellä ei ole kokemusta masennuksesta, mutta maalaisjärjellä mietittynä juuri punttien kolistelu härän raivolla muutamia kertoja viikossa voisi olla jopa hyväksi pääkopalle, kunhan ottaa vaan vähän tosibodaajaa rennommin tän touhun.

Eli sun mielestä meidän pitäisi laittaa kaikki maanisdepressiiviset/masentuneet ihmiset vaan kunnon punttikuurille ja that's it? Tietenkin urheilulla on eräänlainen mielenterveysongelmia ehkäisevä vaikutus - mutta mitä olen avohoitopotilaita seurannut, niin pitää sanoa että parin vuoden punttaamisen jälkeen ne on silti avohoitopotilaita.

Jos ihmisellä on huono olo, ei kehityskään välttämättä onnistu sillä stressihormonitasot on helposti tavallista korkeammalla.

 

[Deleted member 5830]

Eli sun mielestä meidän pitäisi laittaa kaikki maanisdepressiiviset/masentuneet ihmiset vaan kunnon punttikuurille ja that's it? Tietenkin urheilulla on eräänlainen mielenterveysongelmia ehkäisevä vaikutus - mutta mitä olen avohoitopotilaita seurannut, niin pitää sanoa että parin vuoden punttaamisen jälkeen ne on silti avohoitopotilaita. Jos ihmisellä on huono olo, ei kehityskään välttämättä onnistu sillä stressihormonitasot on helposti tavallista korkeammalla.

No ei nyt varmasti liikunta yksistään ketään pohjamudista nosta, vaikka liikunnan (varsinkin aerobisen)on tutkimuksissa todettu masennusta ehkäisevän/masentuneisuutta lievittävän. Eiköhän se normaalielämän elämisen yrittäminen ja ihmisten ilmoille hakeutuminenkin ole hyväksi ihan kaikille immeisille psyykkiseen kuntoon katsomatta.

Ja toi alleviivattu kohta... Kauheen negatiiivisesti tunnut suhtautuvan masentuneisiin. Masennus on nykyisin suomalaisten kansallistauti, joka aiheuttaa 40 prossaa sairaslomista ja sairauseläkkeistä. Pessimististä joo. Mutta masennuksesta voi myös parantua ja se voi olla ohimenevä elämäntilanne, joka avaa myös uusia näkökulmia maailmaan. Jos masennuksesta parantuu, on ihmisenä entistäkin vahvempi. Ihminen voi oppia uusia ajattelun ja toiminnan tapoja, jolloin sairaus ei uusiudu. Kuka tahansa voi masentua riitttävästi kolhuja saadessaan ja matkan varrella hukata ittensä. Mut ko tilanne ei ole välttämättä pysyvä eikä masennuskaan useimmissa tapauksissa ole ko ihmisen pysyvä ominaisuus.

Toisekseen termi avohoitopotilas on mun mielestäni erittäin kyseenalainen. Useimmat tuntee paskafiiliksiä välillä ja usein käytetään paskafiiliksistä termiä masennus ilman diagnoosia. Sairaudeksi paskafiilarit muuttuu ollessaan pidempikestoisia, jolloin aivokemiatkin muuttuu hiljalleen. Mut niistäkin muutoksista voi toipua. Ihminen voi masentua ja ihmisellä voi olla masennus mut tollanen avohoitopotilastermi on niin uloslyövä, leimaava ja negatiivissävytteinen et mä en tota lähtis käyttämään.

 

[ohut_mies]

Moro. Onkos hyviä konsteja (kokemusta) miten masennuksen näivertämän miehen saisi takaisin puntille? Käyty on joskus paljonkin, nyt ei huvita mikään, mukaanlukien treenit. Kai tässä pitäs ensin saada päätä läjään..

Omakohtaista samanaikaista kokemusta puntista ja masennuksesta ei ole, mutta molemmista kyllä erikseen.

Sanoisin, että ihan ensimmäinen juttu on mennä puhumaan asiasta psykiatrin kanssa. Suomessa masennusta ja muita psyykkisiä ongelmia käsiteltäessä usein painotetaan keskusteluhoitoa, mutta oman kokemuksen perusteella suosittelisin että mömmöt heti päälle. Terapiaa sitten tarpeen ja mieltymyksen mukaan. Jos lääkityksestä ei ole apua, siitä voi kyllä myöhemmin luopua.

Yrittäisin pitää siitä puntista kiinni, koska masennuksella on sairautena taipumus kutistaa elinpiiriä ja ruokkia itseään. Lisäksi liikunnalla on merkittävä vaikutus myös henkiseen hyvinvointiin. Käytännössä riskinä puntin jättämisessä on se, että tilalle tulee kotona makaamista ja omassa pahassa olossa kieriskelyä. Siinä voi kuitenkin olla järkeä, että keventää harjoitusohjelmaa, siirtyy esimerkiksi joksikin aikaa enemmän kestävyyspuoleiseen treeniin vähän kevyemmällä vastuksella maksimipainoilla repimisen sijaan.

Itseäni auttoi (paradoksaalisesti) helvetisti kun tajusin, että maailma on sen verran paha ettei mua tule kukaan sieltä kotoa jeesaamaan ja asioita kuntoon laittamaan, vaan se on pakko tehdä itse. Tämä ei tarkoita tietenkään sitä etteikö apua saisi ja kannattaisi hakea, mutta valitettavasti monet jutut sun täytyy vaan jaksaa hoitaa itse kuntoon.

Itse suosittelen siis että apinan raivolla vaan potkit itsesi sinne salille, vaikkei niin huvittaisikaan. Tsemppiä, et ole ongelmasi kanssa yksin!

 

[JohnyV]

Kiitos jo nyt asiallisista vastauksista. Tropit on jo päällä ja psykologilla käydään.. Tää on kyllä raskasta ja ihmeellistä että ennen niin mielekkäät ja hyvää mieltä tuovat asiat eivät kiinnosta, puhumattakaan mistään muustakaan. Täytyy ihmetellä tätä ihmismieltä.. Ei edes ole kyse motivaatiopulasta vaan totaalisesta kiinnostuksen puutteessa. Mahtava kierre, taas vituttaa vaan lisää kun mikään ei kiinnosta ja kessi vaan kasvaa ja lihat hupenee silmissä.

 

[Kappukiino]

Eli sun mielestä meidän pitäisi laittaa kaikki maanisdepressiiviset/masentuneet ihmiset vaan kunnon punttikuurille ja that's it? Tietenkin urheilulla on eräänlainen mielenterveysongelmia ehkäisevä vaikutus - mutta mitä olen avohoitopotilaita seurannut, niin pitää sanoa että parin vuoden punttaamisen jälkeen ne on silti avohoitopotilaita.

Jos ihmisellä on huono olo, ei kehityskään välttämättä onnistu sillä stressihormonitasot on helposti tavallista korkeammalla.

Ei se selvästikään sitä sanonu?

Ja aika hauskaa kuinka mustavalkonen näkemys sulla on tästäki aiheesta.

 

[laatikko]

Tässä yksi vakavasta masennuksesta kärsinyt, kerron vähän kokemuksiani:

Pitkäaikaisen väsymyksen ja raskaan stressin seurauksena iski rankka masennus. Siinä vaiheessa kun minut raahattiin lääkäriin olin jo vajoamassa apaattiseen tilaan. Lääkitys aloitettiin n. kaksi vuotta sitten. Lääkitys auttoi hyvin, pääsin sillä takaisin elävien kirjoihin, mutta parhaimman hyödyn sain kun juttelin terapeutin kanssa. En ole aiemmin uskonut masennukseen ja vielä vähemmän terapiaan, mutta pyörrän aiemmat puheeni: Terapia oli uskomattoman tehokasta, vaikka terapeutti ei ehkä ulkopuolisen mielestä tehnyt mitään ihmeitä.

Muun ohella terapeutti patisti urheilemaan ja palasin viiden vuoden tauon jälkeen salille. Nyt vuoden jälkeen olen päässyt takaisin jaloilleni ja yksi mielestäni tärkeimpiä tekijöitä kuntoutumiseeni on punttitreeni. En tiedä, miten treeni vaikuttaa hormonituotantoon (dopamiini, serotoniini), mutta ainakin itselläni kunnon ja voimatasojen parantuminen on parantanut koko elämänlaatua ja parantunut kunto/voima tekee itsetunnolle hyvää. Nyt olen hiljalleen jättämässä lääkitystä pois.

Vakavassa masennuksessa on lähes mahdotonta saada itseään raahattua salille, tiedän sen kokemuksesta. Väsyttää, ei pysty aloittamaan mitään tai lähtemään mihinkään. Itselläni potku tuli siitä, että sain lääkityksen kuntoon, sain levättyä ja sitten terapeutti patisti liikkeelle.

 

[Rotta]

Ja aika hauskaa kuinka mustavalkonen näkemys sulla on tästäki aiheesta.

Enkä minä selvästikään sanonut että; ehdottomasti ei onnistu. Totesin urheilun olevan toissijainen apu. ''Tietenkin urheilulla on eräänlainen mielenterveysongelmia ehkäisevä vaikutus''-ei ole kovin mustavalkoinen näkemys IMO.

Painotan ammattiavun hankkimista, en mollaa urheilua.

 

[Moksu]

Mä jaksoin mennä parin kuukauden makaamisen jälkeen salille. Siitä tuli kyllä hyvä fiilis. Ei ollut mitään suorituspaineita. Hyvään oloon riitti se, että veri pumppas lihaksiin. Siks kait jumppasinki paljon hauista ja ojentajaa. Mikäs sen mukavampaa ku kuvitella, että on isot tumput.

En oikein enää muista kuinka vaikeeta sinne salille meneminen oli siinä jaksamattomuuden tilassa.

En ite ottanu koskaan lääkitystä, mut psykologin ja lopuksi psykiatrin juttusilla kävin. Ne oli kyllä loistavaa apua, vaikka kuten aikaisemmin sanottu, ei vaikuta siltä, että ne tekis oikeastaan mitään.

Lopuks vielä se, että mä en näe masennusta sairautena. Se on muutos.

 

[kaunotar]

HIeno homma...

Mulla alkoi masennusoireet 2003 vasta 2005 syksyllä hakeuduin lääkäriin. Sain lääkityksen ja samalla aloitin salilla käymisen. Ilman suurempia paineita kehityksestä tms kunhan vaan pääs hikoilemaan. Sama se oikeestaan mitä liikuntaa harrastaa koska kaikki vapauttaa endorfiineja. Liikkumisesta tuli ihan mielettömän hyvä olo ja terapeutti sit kannustikin jaksamaan. Ilman muuta kannattaa se lääkitys siihen avuksi ottaa koska pelkästään se liikunta ei auta, sen tuoma hyvä olo on kuitenkin niin lyhytaikaista. Mulla itsellä se liikunta auttoi jaksamaan, kävinkin salilla sillon 5krt viikossa.
KUKAAN joka ei oo kokenut omakohtaisesti masennusta ei voi sanoa oikeestaan mitään asiaan. Tsemppiä vaan..

 

[Moksu]

Ilman muuta kannattaa se lääkitys siihen avuksi ottaa koska pelkästään se liikunta ei auta, sen tuoma hyvä olo on kuitenkin niin lyhytaikaista.

Mä en ymmärrä tuota lääkityksen suosimista keskivaikeassa/lievässä -masennuksessa. Niitä syitähän pitäisi hoitaa eikä seurausta. Vai auttaako lääkkeet jotenkin syiden selvittämisessä? Itsestä tuntuu, että ne ovat vain helpotusta siihen hetkeen ja mitä sillä on väliä. Jostain se ahdistus johtuu ja jos sitä ei hoida pois, niin eihän itse asia ole muuttunut mihinkään.

 

[laatikko]

Lääkityksen avulla mahdollisuudet vaikuttaa niihin masennuksen syihin paranee ja todennäköisesti pääsee nopeammin jaloilleen. Yksi psykiatri sanoi sen hyvin: "Masennusta ei voi vain ajatella pois".