Masennus ja puntti

[BodyBoy79]

Moro. Onkos hyviä konsteja (kokemusta) miten masennuksen näivertämän miehen saisi takaisin puntille?

Hei! Ompa hyvinkin, itse olen toipunut masennuksesta ja voin kertoa että ei se helppoa ollut. Tuona aikana en tosiaan jaksanut reenata, juosta tms. ja rupsahdin ihan 10:llä. Nyt olen taas alkanut piestä itseäni bodaamalla, voimailemalla, juoksemalla ja pyöräilemällä.

Mulla motivaatio oli juuri siinä, että tää mun takiani ei kenenkään muun takia tehty. Silloin aloin taas saada voimia takaisia ja usko pois, että masennuksen jälkeen on paikat jumissa ja heikkona.

Urheilu on hyvä ottaa elämän tapana - siihen voi purkaa itseään niin hyvässä kuin pahassa. Kun vituttaa ja puntti ei kulje, niin kokeile jotakin muuta. Kun salille ei jaksa vääntäytyä, niin hommaile painoja kotiin - punnerra jne. Lenkkeilyyn saa purettua turhia huonoja olojaan todella hyvin.

Eli: Siis, toisinaan kun ei kulje, niin ei kulje. Ei pidä pakottaa tekemään juuri sitä - vaan, varsinkin masennuksessa - on syytä vain levätä riittävästi ja ainakin mulla aerobinen liikunta ( juokseminen lisäpainoilla , pyöräily, sauvakävely lisäpainoilla ) auttoi.

Ja muista ne Omega-3:t !!!

Ja sitte se: jos on hyvä reeni porukka, niin se on sitä jotakin. Toivottavasti tästä oli sulle jotakin apua... siis tiedän tosiaan kokemuksesta ton masennuksen. =)

 

[Arikatotoka]

Jos kyseessä oikea masennus ja pelkkä sängystä ylös nouseminen vastaa maratoonin juoksua henkisesti niin ei silloin mielessä todellakaan ole mikään punttis/liikunta! Se on niin helvetin hienoo, kun 'asiantuntijat' neuvovat 'liikunta, hyvä ruokavalio' pälä pälä pälä. Mutta jos mikään ei kiinnosta, ei edes se että onko elossa vai kuollut niin eipä siinä kuule punttikset ja ruokavaliot pahemmin auta. Lääkitys/terapia/osastohoito ja sitten kun pikku hiljaa elämässä alkaa väritkin näkyä niin voi alkaa miettimään punttista/liikuntaa ja ruokavaliota. Ihmiset eivät todellakaan käsitä, että keskivaikea/vaikea masennus on lamauttavat sairaus, joka ei parane 'itseään niskasta kiinni ottamisella'. Pieni alakuloisuus/lievät masennus oireet voivat palautuakin, joita siis usein virheellisesti masennukseksi kutsutaan.
Aloittajalle voimia ja suosittelisin lääkärin luona käyntiä

nimimerkilllä: entinen vaikea masennus. Sen helvetin läpikäynnin jälkeen maailman on 10 kertaa kauniimpi paikka.

 

[Deleted member 5830]

Jos kyseessä oikea masennus ja pelkkä sängystä ylös nouseminen vastaa maratoonin juoksua henkisesti niin ei silloin mielessä todellakaan ole mikään punttis/liikunta! Se on niin helvetin hienoo, kun 'asiantuntijat' neuvovat 'liikunta, hyvä ruokavalio' pälä pälä pälä. Mutta jos mikään ei kiinnosta, ei edes se että onko elossa vai kuollut niin eipä siinä kuule punttikset ja ruokavaliot pahemmin auta. Lääkitys/terapia/osastohoito ja sitten kun pikku hiljaa elämässä alkaa väritkin näkyä niin voi alkaa miettimään punttista/liikuntaa ja ruokavaliota. Ihmiset eivät todellakaan käsitä, että keskivaikea/vaikea masennus on lamauttavat sairaus, joka ei parane 'itseään niskasta kiinni ottamisella'. Pieni alakuloisuus/lievät masennus oireet voivat palautuakin, joita siis usein virheellisesti masennukseksi kutsutaan.
Aloittajalle voimia ja suosittelisin lääkärin luona käyntiä

nimimerkilllä: entinen vaikea masennus. Sen helvetin läpikäynnin jälkeen maailman on 10 kertaa kauniimpi paikka.

Eihän täällä kukaan ookkaan puhunu mistään niskasta kiinni ottamisesta ja monet vastaajat on kertoneet avoimesti omista kokemuksistaan ja tietävät varmasti miltä olo masentuneena tuntuu. Eikä täällä mistään pelkän liikunnan tuomasta avusta oo hehkutettukaan. Useissa vastauksissa on korostettu terapiaa ja lääkkeitä ja aloittajahan on kertonut molempia käyttävänsä.

Monissa tapauksissa liikunta auttaa masentunutta, kuten ihmisten ilmoille hakeutuminenkin, mutta kaiken aloittaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Mutta jos onnistuu pääsemään liikkeelle niin olo voi kummasti parantua. Lisäksi ihmiset on yksilöitä. Toisilla ei lääkkeistä tuu mitään vastetta, vaan toipuminen alkaa terapiasta. Lievissä ja keskivaikeissakin masennuksissa lääkitys voi alkuun auttaa pahaa oloa, jolloin vapautuu energiaa vaikeiden asioiden psyykkiseen käsittelyyn. Ei pidä yleistää omia kokemuksia universaaleiksi totuuksiksi. Kokeilemalla eri muotoja voi löytyä se itseä auttava selviytymisen muoto.

 

[JohnyV]

niin. sitä varmaan vastaa aina omien kokemustensa valossa, itsellä ollu aikamoiset masennukset ja niihin olen sitten terapiassakin apua saanut. Tästä syystä yritin udella aloittajalta, mistä on kyse. Sillä masennusta ei saa yhtäkkiä nyppästyä pois, mutta kitkemisen aloittamiseksi on tiedostettava aiheuttaja.
Masennuksen, raskasmielisyyden, pahan mielen jne. asteesta riippuu, kuinka aktiiviseksi kannattaa mm. fyysisellä rehkimisellä alkaa. Masennus on jokseenki epätoivotila, mikään ai maistu miltään, itsetunto ja minäkuva sirpaleinen. Täyden punttirehkimisen sijaan kuulosti hyvältä joku kevyempi rehkeily -ehdotus ylempänä. Myös melkein mikä muu tahansa rytmin tuoja ja säännöllisyys auttaa, auttoi ainakin itseäni.
Tiedostamisen jälkeen voi alkaa antamaan elämälleen uutta merkitystä, alkaa tekemään töitä ajatuskulkujen murtamiseksi. tässä terapia on oiva apu.

Se onkin hyvä kysymys että mikä mättää. On tietysti paljonkin tekijöitä (esim raha-asiat, työt ja niiden loppuminen, näiden seurauksena perhesuhteiden kiristyminen..) mitkä on kiristänyt viime vuosina, mutta järjellä ajatellen mikään niistä ei ole niin vakavaa. Kuitenkin kaikki on alkanut tuntua aina vaan vaikeemmalta ja vaikeemmalta ja nyt on mielessä enää joku hemmetin harmaa möykky josta ei saa nykästyä yhtäkään järjellistä ajatusta irralleen. Kaikki on vaan niin monimutkaista ja suorastaan mahdottoman tuntuista hoitaa. Väsyttää väsyttää väsyttää..
Jännä muuten miten tässä kirjoittaessa asiat tuntuvat vähän kirkastuvan mutta silti en hetken päästä osaa olla mitenkään päin, enkä uskoa siihen että olo voi joskus vielä helpottaa. Voiko se?
ps. Varmaan vähän väärä palsta tämmöiselle vuodatukselle, mutta toisaalta tätä olen lukenut jo pitkään joten tuntui luontevalta foorumilta ottaa asiaa esille. Eihän se hyvä ole, mutta silti lohdullista että moni muukin on joutunut itsensä kanssa tiukille.

 

[PussyGalore]

kyllä mielestäni ihan hyvä paikka ottaa asia esille. Päinvastoin: liian paljon ihmiset uskaltavat avautua näissä asioissa.
Itselläkin pahimmassa jamassa oli lähinnä noita perheen sisäisiä asioita, jotka ohjasivat ojasta allikkoon.. Itsetunto se siellä herkisti ja herkistää edelleen. Ne on juuri erilaiset pettymykset ja epäonnistumiset (koulu ja työ mm.) jotka saa aina laskusuunnan mieleen. Ja niin se on itsekullakin, mutta varmasti henkilöhistoriasta riippuen se notkahdus on syvempi ja joskus pitkäkestoisempi.
Itse irtosin kuplasta terapiakeskusteluiden avulla, aloin antamaan enemmän arvoa itselleni ja ajatuksille, tunteille. Kirjoitit JohnyV, että et usko asioiden olevan vakavia, älä ajattele noin, itsekin vähättelin pieleen meneviä asioita ympärilläni. Lopulta otin etäisyyttä perheestä muuttamalla toiseen kolkkaan suomea.kaikki tarvitsimmekin aikalisän. Aikalisä perheestä tuli myös harrastusten ja omien juttujen kehittämisellä: sen ei tarvi olla yksistään puntti
Kuulostaa hyvälle, että saat tänne kirjoittamalla piristystä ja selkeyttä ainakin hetkellisesti. Sulla on täällä vähän niiku oma "yhteisö" johon riippumattomana ongelmistasi kuulut. Voi vitsi ku voisin kirjoitella paljon, mut sen vielä sanon, että itsestäkin tuntui omituiselle ku aina hetkittäin sai irtioton mustamielisyydestä ja joutui palaamaan takaisin vanhoihin ajatuskulkuihin: mutta se vaihe on tärkeä!

Kuinka vanha muuten olet?

 

[jojo81]

Suosittelen puntin sijaan lenkkeilyä. Ainakin mun kokemuksen mukaan juuri punttis aiheuttaa masennuksen syvenemistä kun taas lenkkeilystä tulee virkeä ja hyvä olo.

 

[Joakim]

http://www.wannabebig.com/forums/showthread.php?t=262 Tää on musta hyvä teksti Henry Rollinsilta.

 

[BodyBoy79]

Jos kyseessä oikea masennus ja pelkkä sängystä ylös nouseminen vastaa maratoonin juoksua henkisesti niin ei silloin mielessä todellakaan ole mikään punttis/liikunta! Se on niin helvetin hienoo, kun 'asiantuntijat' neuvovat 'liikunta, hyvä ruokavalio' pälä pälä pälä. Mutta jos mikään ei kiinnosta, ei edes se että onko elossa vai kuollut niin eipä siinä kuule punttikset ja ruokavaliot pahemmin auta. Lääkitys/terapia/osastohoito ja sitten kun pikku hiljaa elämässä alkaa väritkin näkyä niin voi alkaa miettimään punttista/liikuntaa ja ruokavaliota. Ihmiset eivät todellakaan käsitä, että keskivaikea/vaikea masennus on lamauttavat sairaus, joka ei parane 'itseään niskasta kiinni ottamisella'. Pieni alakuloisuus/lievät masennus oireet voivat palautuakin, joita siis usein virheellisesti masennukseksi kutsutaan.
Aloittajalle voimia ja suosittelisin lääkärin luona käyntiä

nimimerkilllä: entinen vaikea masennus. Sen helvetin läpikäynnin jälkeen maailman on 10 kertaa kauniimpi paikka.

Joo - entinen psykoosipotilas, jonka aiheutti masennus, ainakin psykiatrian erikoislääkärin mukaan.

Kyllä siis tiedän erittäin hyvin mistä puhun :thumbs:

Itse en tosin tarvinnut laitoshoitoa, mutta en mä sen kestäessä mitään liikuntaa vuosiin kyennytkään harrastamaan.