BB PRO Marko Savolainen

10000 askelta päivässä ei ole kymmenen kilometriä. Mutta se on suositeltu määrä jalkeilla oloa ja liikuntaa käytännössä kansanterveyden parantamiseksi. Ja tavoitteena ollut olemassa jo vuosikymmenet. 10km turistikävely on oikeasti väsyttävää ja raskasta. Jos joku pitää sitä kevyenä ja helppona, ei ole paljon kaupunkiturismia harrastanut.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mitä mä Japanissa kävelin, niin aika saatanan pitkiä matkoja tule vedeltyä päivän aikana kun vähän päälle 10k tuli. Toki aina löytyy joku maailman kovin jätkä joka vähättelee vain siksi, koska sattuu itse kävelemään 20k ja sitten 10k ei olekaan mitään. Kyllä se nyt vain on kun normaali suomalaisten keskimääräinen askelmäärä on 5k vuorokaudessa. Ton 5k päälle siis salitreenaaja kävelee 5k askelta lisää, tekee kaikki treenit jne. Mutta eihän se ole mitään kun yksi jantteri on asettanut rajan jonnekin missä itse kävelee. Miten jotkut vain niin näkee oman napansa.
10 000 askelta on noin 7km.
Ei se oikeasti kummoinen matka ole jos tekee fyysistä työtä tai käyttää vaikka koiraa lenkillä.
 
10000 askelta päivässä ei ole kymmenen kilometriä. Mutta se on suositeltu määrä jalkeilla oloa ja liikuntaa käytännössä kansanterveyden parantamiseksi. Ja tavoitteena ollut olemassa jo vuosikymmenet. 10km turistikävely on oikeasti väsyttävää ja raskasta. Jos joku pitää sitä kevyenä ja helppona, ei ole paljon kaupunkiturismia harrastanut.
Se on aika raskasta jos ei oikeasti tarkkaan kato kenkiä. Kovalla asfaltilla kävely ja seisoskelu pitkiä aikoja ei todellakaan tee hyvää jaloille.
 
Mulla on nyt piikannut 17k askelta päivässä ja keskiarvo nyt kuukaudessa 11500. Ja se on aika väsyttävää jaloille kävellä metsässä ylös alas ja väistellen kantoja sun muita. Siihen jalkatreenit, niin kestää kyllä varmaan hetken aikaa tottua.

IMG_6282.jpg
 
En enää tee kaupunkiturismia kuin lenkkareissa. Silloin joskus nuorena, kun tyylillä oli väliä + sneakerskulttuuri ei vielä näin edistynyttä, tarvoin kilometrejä nahkapohjaisissa hyvissä popoissa jalat ja varpaat suurinpiirtein verellä.

Se on muuten tosi raskasta, varsinkin, kun sulla esim. on mukana vielä kamera ja muut härpäkkeet painona. Itse selviän vähemmällä.
 
En enää tee kaupunkiturismia kuin lenkkareissa. Silloin joskus nuorena, kun tyylillä oli väliä + sneakerskulttuuri ei vielä näin edistynyttä, tarvoin kilometrejä nahkapohjaisissa hyvissä popoissa jalat ja varpaat suurinpiirtein verellä.

Se on muuten tosi raskasta, varsinkin, kun sulla esim. on mukana vielä kamera ja muut härpäkkeet painona. Itse selviän vähemmällä.
Mä muistan yhden Kioton reissun kun mulla oli jalkapohjat niin paskana että ei vain enää pystynyt edes seisomaan vaihtamatta kokoajan tukijalkaa. Sitten hommasin heti seuraavana päivänä kunnon tossut Adidakselta, mutta senhän te tiedätte kun uudet kengät laittaa vaikka olis mitkä barefootsit. Kipeeksihän jalat siitä tulee entisestään.

Pahin idea aikanaan oli reissulla lähteä seikkailemaan Tokiossa Otomixeilla. Ei helvetti miten tyhmä veto, arvatkaa sitä kipua kantapäissä.
 
Riippuu ihan bodarista. Jos otetaan old school bodari joka välttelee kaikkea aerobista ja posket ovat kuin ilmapallot deca kuurista, eihän sellainen jaksa kävellä edes lähikauppaan. Kerran oli sellainen lapsia vahtimassa hoplopissa. Näytti että sydän pysähtyy milloin tahansa. Nyrkkeily treeneissä on myös ollut joitain. Noin minuutin kevyt sparri niin tekevät kuolemaa. Mutta on myös bodareita jotka harrastavat aerobista liikuntaa viikoittain. Sellaisilla voi olla yllättävän hyvä kunto. Bodari on laaja käsite 🙂
Juu, totta. Bodari on laaja käsite, mutta jos ääripäät laskee pois, niin päästää keskivertoon. Itse edustan vähän vanhempaa "old schoolia", joka tarkoitti myös suorituskykyä ja harjoittelua lyhyillä palautuksilla. Monet 70- ja 80-luvun tähdet treenasivat myös tuohon tyyllin. Maken "old school" edustaa taas myöhäisempää, massamonstereiden "what ever it takes" koulukuntaa. Mutta eivät nämäkään kaikki aivan huonokuntoisia ole olleet. Mutta periaatteessa nämä kaksi eroavat toisistaan, kuin yö ja päivä.
Itse en ole koskaan ollut massamiesten mitoissa, vaikka parhaimmillaan paino on hillunut 182/110-120kg kieppeilla. Mutta omalla kohdallani "bodarin lihakset" eivät koskaan ole estäneet ruumiillisen työn tekoa, vain se, että en pidä siitä. Joskus vanhaan aikaan olin hetken satamassa ahtaamassa. Silloin hommia tehtiin myös käsin. Kaverin kanssa heitettiin sateen alla 50kg:n märkiä säkkejä nostolavalle täydet 8 tuntia. Olihan se hyvin epämukavaa hommaa, mutta se mikä eniten vitutti, oli se, että työpäivän jälkeen ei voinut mennä salille - eikä koko viikkona, koska kädet olivat likomärista hanskoista johtuen hankautuneet pahasti rakoille. Itse tiedän monia ruumiillista työtä tehnyttä bodaria, alkaen aina Arskasta, Columbusta, Sergio Olivasta ja monesta itse tuntemastani henkilöstä.
 
Mä muistan yhden Kioton reissun kun mulla oli jalkapohjat niin paskana että ei vain enää pystynyt edes seisomaan vaihtamatta kokoajan tukijalkaa. Sitten hommasin heti seuraavana päivänä kunnon tossut Adidakselta, mutta senhän te tiedätte kun uudet kengät laittaa vaikka olis mitkä barefootsit. Kipeeksihän jalat siitä tulee entisestään.

Pahin idea aikanaan oli reissulla lähteä seikkailemaan Tokiossa Otomixeilla. Ei helvetti miten tyhmä veto, arvatkaa sitä kipua kantapäissä.
Voin vain kuvitella. Auts.
 
Tämä hyllyttäjänyyö mitä teen syö kyllä tosi paljon kun päivän aikana tulee tuhansia nostoja. 10 000 - 15 000 askelta työpäivisin ruokaa saa syödä ihan kunnolla jos aikoo bodatakkin täysillä 😉 viikonloput menee nukkuessa ja palautuessa työrasituksesta 😁 ei tähän pystyy mitään ylimääräisiä säätöjä ottamaan (parisuhde, kaveri suhteet yms)
Minkälaisesta hyllyttäjän työstä puhut? Jossakin varastossa vai kaupassa? Tuossä lähi Prismassa on ollut jo muutaman vuoden hyllyttäjänä hyvin iso ja lihava mies, joka näyttää koko ajan siltä, että kupsahtaisi. Liikkuu tosi hitaasti ja huonosti, kun taas nuoret muijat painavat kuin singerit hyllyjen välissä. Kävely toki kuluttaa, varsinkin jalkoja. Tästä on kokemusta teollisuussiivoojana, siihen aikaan kun ei vielä ollut siivousajoneuvoja, vaan siivousaparaattia sai työntää aivan itse sen 8 tuntia. Työparina oli yksi salikaveri, jolla oli todella kovat reidet, ja joka oli tehnyt hommaa jo vähän pidempään. Sanoi että kävely kyllä kuluttaa jalkoja, mutta show what! Tästä tulee mieleen erään 70-luvun bodytähden lausahdus, joka sopii hyvin tähän aikaan: "Don't baby yourself!", eli älä maitoile! :giggle:
 
10 000 askelta on noin 7km.
Ei se oikeasti kummoinen matka ole jos tekee fyysistä työtä tai käyttää vaikka koiraa lenkillä.
Juuri näin. Baari/ravintola-alan työntekijöille tulee helposti 20-30 tuhatta askelta. Että jos joku väittää 10 000 askeleen jälkeen pitää koko vkonloppu elpyä niin kuulostaa vähän erikoiselta. Tietysti kroppa tottuu kaikkeen. Ite oon pystynyt tekemään treenit kyllä, tosin mitään kauheita lihasmassoja mulla ei reisissä ole.
 
Faktahan lienee se että tommonen kevyt istumatyö jne on varmasti lisääntynyt hirmuisesti vuosikymmenten saatossa, mikä taas tarkoittaa että perus hyöty/arkiliikunta jää kovin vähäiseksi todella monella. Tämänkin topicin tekstit sen osoittaa kun jengi pitää 10k askelia jonain temppuna mistä pitää palautua. Mitenköhän kovasti sitä kehittyiskään jos vaihtais johkiin konttorirotan duuniin missä fyysinen puoli pääsis oikeasti palautumaan työpäivän aikana. Terveisin rimpula jonka päälaji ei ole punttien kolistelu.
 
Itse olen sosiaalialalla sijaishuoltoyksikössä hommissa ja vuorosta riippuen tulee askelia se 9000- 12 000. Enkä kyllä koe homman olevan millään lailla fyysisesti rankkaa. Toki nyt mikään bodari olekaan, mutta olisin kyllä hieman huolestunut omasta kondiksesta mikäli 10 000 askelta/pv ottaisi voimille.
 
10 tonni tulee tosiaan jollain jo töissä. Itellä työ + pieni kävelylenkki illalla ni 10k kasassa. Tuntuu että noi kävelylenkit vaan edistää jalkojen palautumista.
 
Ei se 10000 askelta ole väsyttävä suoritus. Ei sen ainakaan pitäisi olla, sillä ellei kävelylle lähde, niin ne askeleet työpaikalla ovat kyllä lyhyempiä ja vähemmän tehokkaita. Istumatyössä, siis ihan oikeaa toimistotyötä tehdessä 10,000 askelta ei tule päivässä täyteen, ellei sitä erityisesti tavoittele. Varsinkin, jos vielä näin Covid-aikana tekee töitä kotoa.
 
Minkälaisesta hyllyttäjän työstä puhut? Jossakin varastossa vai kaupassa? Tuossä lähi Prismassa on ollut jo muutaman vuoden hyllyttäjänä hyvin iso ja lihava mies, joka näyttää koko ajan siltä, että kupsahtaisi. Liikkuu tosi hitaasti ja huonosti, kun taas nuoret muijat painavat kuin singerit hyllyjen välissä. Kävely toki kuluttaa, varsinkin jalkoja. Tästä on kokemusta teollisuussiivoojana, siihen aikaan kun ei vielä ollut siivousajoneuvoja, vaan siivousaparaattia sai työntää aivan itse sen 8 tuntia. Työparina oli yksi salikaveri, jolla oli todella kovat reidet, ja joka oli tehnyt hommaa jo vähän pidempään. Sanoi että kävely kyllä kuluttaa jalkoja, mutta show what! Tästä tulee mieleen erään 70-luvun bodytähden lausahdus, joka sopii hyvin tähän aikaan: "Don't baby yourself!", eli älä maitoile! :giggle:
Prismassa oon hyllyttäjänä 😁 ihan kaikkee mahdollista teen siellä 💁‍♂️ tauot päivän aikana sen 40min, muuten oon kokoajan jalkojen päällä 😁 elopainoa on semmoiset 90kg ja offi menossa nyt 😁 Dietillä oli enempi vauhtia töissä mutta oli aivan tööt kun pääs istumaan kotia 😂
 
Askeleista puheenollen. Nyt korona-aikana ei tule askeleita paljon paskaakaan, kun teen etänä töitä kotoa käsin koneeen ääressä. Polttelin rasvaa tammikuusta kesäkuuhun ja sitä varten piti oikein varmistaa, että tulisi se 5k-10k askelta päivässä. Se kävi alussa kyllä ihan työstä, kun piti lähteä ulos tekemään jalkamarssia ja kävellä 4km-8km. Alussa jalat ja sisäreidet kipeytyi, mutta kuukauden jälkeen ei tuntunut enää missään. Eli kyllä sitä aika tavoitteellinen saa toimistorotta olla ja mittaamassa askeleita, että saa ton 5k-10k täyteen päivässä
 
Back
Ylös Bottom