BB PRO Marko Savolainen

[Roboz]

Tätä olen itsekin aina ihmetellyt, miksi riskeerata terveyttään enemmän tai vähemmän jos tavoitteet ei ole huipulla. Mutta jos siitä saa itselleen jotain sen voitosta saatavan hera purkin lisäksi niin antaa mennä. :P

Haluatko että selitän?

Pahoittelen jo etukäteen lukuisia mutkien suoraksivetoja, yleistyksiä ja muutenkin höttöistä logiikkaa, mutta pääpiirteissään se menee näin: Laji koostuu yksilöistä joilla on eriasteinen dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, joka saa heidät a. ponnistelemaan muuttaakseen ulkoista olemustaan ja b. hakemaan huomiota sillä. Ne jotka lajissa menestyvät parhaiten kärsivät em. häiriöstä vähiten, kun taas ne jotka pakertavat salilla niitä 3 sentin toistoja ja poseeraavat peilin edessä kehojaan, joiden jäsenissä nivelet ovat paksuimmat kohdat, kärisivät oireista eniten. Siihen välimaastoon sijoittuvat sitten ne eri asteet siten, että toisilla on vielä kosketus todellisuuteen, toisilla vähemmän. Esim. Markolla on ollut hyvin realistinen kuva itsestään ja hän on määrätietoisesti kehittänyt sitä päästäkseen lajin huipulle, kun taas joku Bull? En halua millään tavoin väheksyä Mentulan saavutuksia ja panostusta tämän lajin eteen, mutta ikävä kyllä hän on hyvä esimerkki siitä miten käy, kun uskotaan siihen mitä itse näkee peilistä.

Tarkoitan mm. kuntoa viimeisissä kisoissa, rantapallovatsaa jne. ja sitä ilmiselvää itsekritiikin puutetta joka ajoi lavalle tuossa tilassa. Kyse ei voi olla harkiten tehdystä päätöksestä, vaan pikemminkin siitä että omassa silmässä kaikki näyttää hyvältä. Ja kun em. häiriö ruokkii narsismia ihan kivalla tavalla, lopputulos nähdään sitten kisakuvissa: Lavalla tänttäröidään maha pystyssä, olkapäät edessä, selkä köyryssä ja näytetään kuten kisakuvat todistavat, hepulta jonka ei olisi pitänyt lavalle nousta. Toistan: En halua millään tavoin vähätellä Mentulan ansioita, häntä ihmisenä jne. koska hän on kiistatta yksi lajin merkkihenkilöistä. Kisaajat kuten hän tekevät aina kaikkensa, he tekevät parhaansa siinä viitekehyksessä jossa ovat. Ei se ole heidän syytään jos ulkoinen olemus omassa silmässä ja muitten silmässä on kaksi eri asiaa.

Miksi siis riskeerata terveyttään? Koska em. häiriö ajaa koko ajan eteenpäin, ja toisaalta taivaanrannassa houkuttelee maine ja kunnia, ja huomio jota tulvii joka suunnasta. Kuten some on opettanut, ihminen tunkee vaikka ananaksen perseeseensä saadakseen tykkäyksiä somessa, ja mitä bodaus on sen rinnalla? Hiukan tahdikkaampi ja fiksumpi keino hakea huomiota, tai saavuttaa mainetta ja kunniaa. Ongelma on siinä että vaikka pelkästään vartalon mittasuhteista jne. voisi ennustaa kehitys ja tuleva menestys lajissa, tämän kritiikin puuttuessa täysin, vasta historia todistaa miten kukin menestyy niillä keinoin joita on käyttänyt. Kuten kaikessa, eloonjääneet kertovat miten kävi, ja ihmiset tekevät johtopäätöksensä sen perusteella, ei sen että varjoissa xxx tyyppiä on menettänyt terveytensä joka vuosi. Ihmiset eivät ajattele asioita sillä tavoin, koska eivät ymmärrä riskien kohdistuvan itseensä, kumuloituvan jne. paskavuoreksi joka helposti pillaa elämän ja lyhentää sitä merkittävästi. Ei niin käy koskaan itselle, niin käy vain niille tyhmille jotka eivät osaa, ts. kaikille muille..

 

[SUPERMASSA]

Tänään näillä päivä käyntiin.

 

[The Legend]

Haluatko että selitän?

Pahoittelen jo etukäteen lukuisia mutkien suoraksivetoja, yleistyksiä ja muutenkin höttöistä logiikkaa, mutta pääpiirteissään se menee näin: Laji koostuu yksilöistä joilla on eriasteinen dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, joka saa heidät a. ponnistelemaan muuttaakseen ulkoista olemustaan ja b. hakemaan huomiota sillä. Ne jotka lajissa menestyvät parhaiten kärsivät em. häiriöstä vähiten, kun taas ne jotka pakertavat salilla niitä 3 sentin toistoja ja poseeraavat peilin edessä kehojaan, joiden jäsenissä nivelet ovat paksuimmat kohdat, kärisivät oireista eniten. Siihen välimaastoon sijoittuvat sitten ne eri asteet siten, että toisilla on vielä kosketus todellisuuteen, toisilla vähemmän. Esim. Markolla on ollut hyvin realistinen kuva itsestään ja hän on määrätietoisesti kehittänyt sitä päästäkseen lajin huipulle, kun taas joku Bull? En halua millään tavoin väheksyä Mentulan saavutuksia ja panostusta tämän lajin eteen, mutta ikävä kyllä hän on hyvä esimerkki siitä miten käy, kun uskotaan siihen mitä itse näkee peilistä.

Tarkoitan mm. kuntoa viimeisissä kisoissa, rantapallovatsaa jne. ja sitä ilmiselvää itsekritiikin puutetta joka ajoi lavalle tuossa tilassa. Kyse ei voi olla harkiten tehdystä päätöksestä, vaan pikemminkin siitä että omassa silmässä kaikki näyttää hyvältä. Ja kun em. häiriö ruokkii narsismia ihan kivalla tavalla, lopputulos nähdään sitten kisakuvissa: Lavalla tänttäröidään maha pystyssä, olkapäät edessä, selkä köyryssä ja näytetään kuten kisakuvat todistavat, hepulta jonka ei olisi pitänyt lavalle nousta. Toistan: En halua millään tavoin vähätellä Mentulan ansioita, häntä ihmisenä jne. koska hän on kiistatta yksi lajin merkkihenkilöistä. Kisaajat kuten hän tekevät aina kaikkensa, he tekevät parhaansa siinä viitekehyksessä jossa ovat. Ei se ole heidän syytään jos ulkoinen olemus omassa silmässä ja muitten silmässä on kaksi eri asiaa.

Miksi siis riskeerata terveyttään? Koska em. häiriö ajaa koko ajan eteenpäin, ja toisaalta taivaanrannassa houkuttelee maine ja kunnia, ja huomio jota tulvii joka suunnasta. Kuten some on opettanut, ihminen tunkee vaikka ananaksen perseeseensä saadakseen tykkäyksiä somessa, ja mitä bodaus on sen rinnalla? Hiukan tahdikkaampi ja fiksumpi keino hakea huomiota, tai saavuttaa mainetta ja kunniaa. Ongelma on siinä että vaikka pelkästään vartalon mittasuhteista jne. voisi ennustaa kehitys ja tuleva menestys lajissa, tämän kritiikin puuttuessa täysin, vasta historia todistaa miten kukin menestyy niillä keinoin joita on käyttänyt. Kuten kaikessa, eloonjääneet kertovat miten kävi, ja ihmiset tekevät johtopäätöksensä sen perusteella, ei sen että varjoissa xxx tyyppiä on menettänyt terveytensä joka vuosi. Ihmiset eivät ajattele asioita sillä tavoin, koska eivät ymmärrä riskien kohdistuvan itseensä, kumuloituvan jne. paskavuoreksi joka helposti pillaa elämän ja lyhentää sitä merkittävästi. Ei niin käy koskaan itselle, niin käy vain niille tyhmille jotka eivät osaa, ts. kaikille muille..

No näinhän se menee bodauksessa.

 

[Bisley]

Tänään näillä päivä käyntiin.

Breakfast of champions!!

 

[jsjarvn]

Kaikella kunnioituksella ja paskan vitut. Kunnioitusta sun viestissä ei ollut pätkääkään pelkkää turhaa nulikkamaista vittuilua.

No olihan se nyt ihan hauska läppä. Mauton ehkä, mutta hauska.

Ps. Kunnioitan kaikkia jotka tekee duunia tärkeinä pitämiensä asioiden eteen, kunhan ne asiat ei vahingoita muita. Sekä @SUPERMASSA a että @Nieme ä, kuten muitakin jotka kriteerit täyttää.

 

[SUPERMASSA]

Tuossa noin parin tunnin päästä taas instaliveä treeneistä.

 

[Roti]

Millaisia määriä pystyt Marko nykyään syömään proteiinia?

 

[oldmaster]

"Pahoittelen jo etukäteen lukuisia mutkien suoraksivetoja, yleistyksiä ja muutenkin höttöistä logiikkaa, mutta pääpiirteissään se menee näin: Laji koostuu yksilöistä joilla on eriasteinen dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, joka saa heidät a. ponnistelemaan muuttaakseen ulkoista olemustaan ja b. hakemaan huomiota sillä. Ne jotka lajissa menestyvät parhaiten kärsivät em. häiriöstä vähiten, kun taas ne jotka pakertavat salilla niitä 3 sentin toistoja ja poseeraavat peilin edessä kehojaan, joiden jäsenissä nivelet ovat paksuimmat kohdat, kärisivät oireista eniten"

No ei auennut höttöinenkään logiikka. Tai sitten suurin osa miehistä tai naisista kärsii jossain vaiheessa "dysmorfisesta häiriöstä". Ihminen on, imo, melkein aina, jossain vaiheessa elämäänsä tyytymätön ulkonäköönsä. Tähän perustuu koko kuntosalibisnes, myös laihdutuslääkkeet/dieetit, kauneusleikkaukset yms. Ulkonäöllä haetaan aina huomiota, enemmän tai vähemmän, varsinkin vastakkaiselta sukupuolelta. Missä vaiheessa sitten ihan normaali halu "olla paras painos itsessään" muuttuu ruumiinkuvan häiriöksi, onkin sitten jo vaikeampi juttu. Tavallisia kuntoilijoita en tähän laskisi. Osa bodareista varmaankin kärsii tästä vääristyneestä ruumiinkuvasta siinä missä anorektikot, osa ei. On bodareita, jotka aktiiviuran jälkeen ovat ilman suurempia ongelmia antanut itsensä pienentyä, kuten nyt vaikka Yates. Markokin näyttää olevan nykyään suht normimitoissa, joko omasta halustaan tai olosuhteiden pakosta.

 

[Lari]

Olet Marko maininnut ravinnon suhteen sellaisen seikan että: "Ei hiilaria ja rasvaa yhtä aikaa samalla aterialla." Voisitko avata aihetta enemmän? Tästä aiheesta on moni "vanhan liiton" bodari samaa mieltä, mm Ric Drasin (60 -ja 70-luvun kehonrakentaja) Eikö esim viimeisellä aterialla ennen nukkumaanmenoa ole järkevää yhdistää rasvaa ja hiilaria paremman palautumisen sekä ravinteiden pidempiaikaisen imeytymisen kannalta? Vai syötiinkö ennen vanhaan pelkkää rasvaa ja protskua iltapalla Ettei vaan rasvavarastot täyty

 

[Hammer]

Pahoittelen jo etukäteen lukuisia mutkien suoraksivetoja, yleistyksiä ja muutenkin höttöistä logiikkaa, mutta pääpiirteissään se menee näin: Laji koostuu yksilöistä joilla on eriasteinen dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, joka saa heidät a. ponnistelemaan muuttaakseen ulkoista olemustaan ja b. hakemaan huomiota sillä. Ne jotka lajissa menestyvät parhaiten kärsivät em. häiriöstä vähiten, kun taas ne jotka pakertavat salilla niitä 3 sentin toistoja ja poseeraavat peilin edessä kehojaan, joiden jäsenissä nivelet ovat paksuimmat kohdat, kärisivät oireista eniten. Siihen välimaastoon sijoittuvat sitten ne eri asteet siten, että toisilla on vielä kosketus todellisuuteen, toisilla vähemmän. Esim. Markolla on ollut hyvin realistinen kuva itsestään ja hän on määrätietoisesti kehittänyt sitä päästäkseen lajin huipulle, kun taas joku Bull? En halua millään tavoin väheksyä Mentulan saavutuksia ja panostusta tämän lajin eteen, mutta ikävä kyllä hän on hyvä esimerkki siitä miten käy, kun uskotaan siihen mitä itse näkee peilistä.

Tarkoitan mm. kuntoa viimeisissä kisoissa, rantapallovatsaa jne. ja sitä ilmiselvää itsekritiikin puutetta joka ajoi lavalle tuossa tilassa. Kyse ei voi olla harkiten tehdystä päätöksestä, vaan pikemminkin siitä että omassa silmässä kaikki näyttää hyvältä. Ja kun em. häiriö ruokkii narsismia ihan kivalla tavalla, lopputulos nähdään sitten kisakuvissa: Lavalla tänttäröidään maha pystyssä, olkapäät edessä, selkä köyryssä ja näytetään kuten kisakuvat todistavat, hepulta jonka ei olisi pitänyt lavalle nousta. Toistan: En halua millään tavoin vähätellä Mentulan ansioita, häntä ihmisenä jne. koska hän on kiistatta yksi lajin merkkihenkilöistä. Kisaajat kuten hän tekevät aina kaikkensa, he tekevät parhaansa siinä viitekehyksessä jossa ovat. Ei se ole heidän syytään jos ulkoinen olemus omassa silmässä ja muitten silmässä on kaksi eri asiaa.

Miksi siis riskeerata terveyttään? Koska em. häiriö ajaa koko ajan eteenpäin, ja toisaalta taivaanrannassa houkuttelee maine ja kunnia, ja huomio jota tulvii joka suunnasta. Kuten some on opettanut, ihminen tunkee vaikka ananaksen perseeseensä saadakseen tykkäyksiä somessa, ja mitä bodaus on sen rinnalla? Hiukan tahdikkaampi ja fiksumpi keino hakea huomiota, tai saavuttaa mainetta ja kunniaa. Ongelma on siinä että vaikka pelkästään vartalon mittasuhteista jne. voisi ennustaa kehitys ja tuleva menestys lajissa, tämän kritiikin puuttuessa täysin, vasta historia todistaa miten kukin menestyy niillä keinoin joita on käyttänyt. Kuten kaikessa, eloonjääneet kertovat miten kävi, ja ihmiset tekevät johtopäätöksensä sen perusteella, ei sen että varjoissa xxx tyyppiä on menettänyt terveytensä joka vuosi. Ihmiset eivät ajattele asioita sillä tavoin, koska eivät ymmärrä riskien kohdistuvan itseensä, kumuloituvan jne. paskavuoreksi joka helposti pillaa elämän ja lyhentää sitä merkittävästi. Ei niin käy koskaan itselle, niin käy vain niille tyhmille jotka eivät osaa, ts. kaikille muille..

Tuohon vastaan mutkat suoristaen pahoittelujeni kera, että höpö,höpö....

Vaikka tunnetkin ilmeisesti lajia ja totuuden siementäkin on mukana, niin muutenhan toi kirjoitus on osittain kuin malliesimerkki katkeroituneen ja äärinegatiivisen sosiologin kynästä, jolla ei ole tarkoituskaan yrittää ymmärtää kehonrakennusta ja lajin harrastajien sielunelämää, vaan omassa erinomaisuudessaan piehtaroiden ladata kaiken vihansa, halveksuntansa ja ylimielisyytensä mukamas objektiivisesti yhteen erilaisilla stereotypioilla siististi paketoituna! No ei siinä mitään. Räväkkä ja herättävä kirjoitus kaikesta huolimatta.

Realismista.

..että toisilla on vielä kosketus todellisuuteen, toisilla vähemmän. Esim. Markolla on ollut hyvin realistinen kuva itsestään ja hän on määrätietoisesti kehittänyt sitä päästäkseen lajin huipulle, kun taas joku Bull? En halua millään tavoin väheksyä Mentulan saavutuksia ja panostusta tämän lajin eteen, mutta ikävä kyllä hän on hyvä esimerkki siitä miten käy, kun uskotaan siihen mitä itse näkee peilistä...

Mielestäni, sekä Bull että Make ovat molemmat olleet hyvinkin realistisia "what ever it takes" tyyppisiä tekijämiehiä. Mutta silloin kun tavoitellaan äärirajoja, niin panokset ovat myös kovat, ja silloin varsinkin mukana on todellisuuden katvealueita, joissa on pakko mennä riskillä ja osittain sokkona. Mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella. Realismi voi silloin tulla vastaan, joko oman huolimattomuuden tähden tai sitten aivan puskista. Mutta kummalle tuli realismi kovemmin vastaan Makelle vai Bullille? Bull sai vain huomata, että ei pysty pärjäämään pro-tasolla, koska fysiikka ei sinne asti rittänyt, mutta terveys ei kuitenkaan romahtanut. Taas muilta osin Bullilla näyttää menevän loistavasti. Makella taas realismi antoi huomattavasti kovemmat iskut terveyteen, jotka estivät äärimmäisen lahjakasta kehonrakentajaa edes yrittämästä enää koskaan pääsemästä lajin huipulle. Ja muitakin vastoinkäymisiä tuli. Pahemminkin olisi voinut käydä. Realismin kovimmat iskut ovat nimittäin ne, jotka kohdistuvat henkeen ja terveyteen. Mutta Bulli voisi halutessaan yrittää huipulle vielä uudelleen, kun taas Make ei koskaan.

 

[Konaa]

 

[Konaa]

Part 2

 

[SUPERMASSA]

Ehdit näköjään ensin Siellä on toinenkin, en varma oliko nämä vielä täällä.

 

[enthy]

Kiitos Markolle, kun jaksaa ruokkia faneja olemalla esillä! Aina sitä pysähtyy kuuntelemaan/katsomaan, kun jotain uutta tulee.

 

[Roboz]

"Pahoittelen jo etukäteen lukuisia mutkien suoraksivetoja, yleistyksiä ja muutenkin höttöistä logiikkaa, mutta pääpiirteissään se menee näin: Laji koostuu yksilöistä joilla on eriasteinen dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö, joka saa heidät a. ponnistelemaan muuttaakseen ulkoista olemustaan ja b. hakemaan huomiota sillä. Ne jotka lajissa menestyvät parhaiten kärsivät em. häiriöstä vähiten, kun taas ne jotka pakertavat salilla niitä 3 sentin toistoja ja poseeraavat peilin edessä kehojaan, joiden jäsenissä nivelet ovat paksuimmat kohdat, kärisivät oireista eniten"

No ei auennut höttöinenkään logiikka. Tai sitten suurin osa miehistä tai naisista kärsii jossain vaiheessa "dysmorfisesta häiriöstä". Ihminen on, imo, melkein aina, jossain vaiheessa elämäänsä tyytymätön ulkonäköönsä. Tähän perustuu koko kuntosalibisnes, myös laihdutuslääkkeet/dieetit, kauneusleikkaukset yms. Ulkonäöllä haetaan aina huomiota, enemmän tai vähemmän, varsinkin vastakkaiselta sukupuolelta. Missä vaiheessa sitten ihan normaali halu "olla paras painos itsessään" muuttuu ruumiinkuvan häiriöksi, onkin sitten jo vaikeampi juttu. Tavallisia kuntoilijoita en tähän laskisi. Osa bodareista varmaankin kärsii tästä vääristyneestä ruumiinkuvasta siinä missä anorektikot, osa ei. On bodareita, jotka aktiiviuran jälkeen ovat ilman suurempia ongelmia antanut itsensä pienentyä, kuten nyt vaikka Yates. Markokin näyttää olevan nykyään suht normimitoissa, joko omasta halustaan tai olosuhteiden pakosta.

Täytyy ymmärtää että a. ko. häiriö on lähes yhtä yleinen kuin hengittäminen ja b. harva, äärimmäisen harva tunnistaa sitä esim. itsestään. Se ei ole varsinaisesti vika ihmisessä, ennen kuin mennään äärimmäisyyksiin kuten esim. anoreksia, bulimia, kehonrakennus ilman vähäisintäkään edellytystä menestyä jne. Kyse on enemmänkin siitä miten aivot toimivat ja esittävät asioita niiden kantajalle. Ikään kuin optinen illuusio jolla voi olla haittavaikutusensa, kuten em. oireyhtymät. Se olisi hyvä tunnistaa, koska vasta sitten peiliin realisoituu se mitä siinä oikeasti tulisi näkyä. Ihmisen systeemissä on paljon tällaisia evoluution jäänteitä jotka liittyvät lajin selviytymiseen, ts. yritetään parantaa ulkoista olemusta jotta pääsee lisääntymään jne. Nykyaika vaan aiheuttaa tiettyjä vääristymiä tietyissä asiayhteyksissä, kuten juuri bodauksessa: Jos kehon mittasuhteet ovat pielessä, jos rakenne on kuin rystysiään raahavalla apinalla, naama kuin Esa Pakarisella ja ne kuuluisat geenit olisivat erinomaiset vaikkapa postimerkkeilyyn, niin silti treenataan ja vedetään kaikki maailman roinat, koska on illuusio siitä että lavalla voi pärjätä. Ei voi, siellä lavalla näyttää yhä rystysiään raahaavalta apinalta, on vain suurempi. Viereen astuu heppu jolla on hyvä rakenne ja oikeat mittasuhteet, mutta vain 2/3 massasta, ja kumartaa pokaalin hymyillen...joka kerta kunnes löytyy kisa jossa tämä rystysiään raahaava on yksin tai muitten yhtä huono-osaisten rinnalla.

 

[Roboz]

Tuohon vastaan mutkat suoristaen pahoittelujeni kera, että höpö,höpö....

Vaikka tunnetkin ilmeisesti lajia ja totuuden siementäkin on mukana, niin muutenhan toi kirjoitus on osittain kuin malliesimerkki katkeroituneen ja äärinegatiivisen sosiologin kynästä, jolla ei ole tarkoituskaan yrittää ymmärtää kehonrakennusta ja lajin harrastajien sielunelämää, vaan omassa erinomaisuudessaan piehtaroiden ladata kaiken vihansa, halveksuntansa ja ylimielisyytensä mukamas objektiivisesti yhteen erilaisilla stereotypioilla siististi paketoituna! No ei siinä mitään. Räväkkä ja herättävä kirjoitus kaikesta huolimatta.

Realismista.



Mielestäni, sekä Bull että Make ovat molemmat olleet hyvinkin realistisia "what ever it takes" tyyppisiä tekijämiehiä. Mutta silloin kun tavoitellaan äärirajoja, niin panokset ovat myös kovat, ja silloin varsinkin mukana on todellisuuden katvealueita, joissa on pakko mennä riskillä ja osittain sokkona. Mitä tahansa voi tapahtua matkan varrella. Realismi voi silloin tulla vastaan, joko oman huolimattomuuden tähden tai sitten aivan puskista. Mutta kummalle tuli realismi kovemmin vastaan Makelle vai Bullille? Bull sai vain huomata, että ei pysty pärjäämään pro-tasolla, koska fysiikka ei sinne asti rittänyt, mutta terveys ei kuitenkaan romahtanut. Taas muilta osin Bullilla näyttää menevän loistavasti. Makella taas realismi antoi huomattavasti kovemmat iskut terveyteen, jotka estivät äärimmäisen lahjakasta kehonrakentajaa edes yrittämästä enää koskaan pääsemästä lajin huipulle. Ja muitakin vastoinkäymisiä tuli. Pahemminkin olisi voinut käydä. Realismin kovimmat iskut ovat nimittäin ne, jotka kohdistuvat henkeen ja terveyteen. Mutta Bulli voisi halutessaan yrittää huipulle vielä uudelleen, kun taas Make ei koskaan.

Faktoissa on se ikävä puoli, että ne eivät mieleistele ketään. Ne vain ovat, kunnes toisin todistetaan, eikä niiden totuusarvo riipu lainkaan siitä uskotko niitä vai et. Mistä olen katkera? Siitä että jollain toisella on isompi hauis, pidempi mulkku tms.? Ne joilla on toimivat aivot, tajuavat kyllä melko nopeasti että on ihan sama paljonko nostat, paljonko käsivarren ympärys on jne jne. aina tulee joku joka pistää vaivatta paremmaksi ellet omista koko eläämäsi tähän yhteen asiaan...kuten Marko teki. Ja kuten minä tai kukaan muukaan harrastava amatööri ei tee, koska elämälle on muutakin käyttöä kuin vertailla itseään toisiin. Jos et pidä siitä mitä kirjoitan, älä lue.

Onko Bullin mittasuhteet, rakenne, tapa treenata jne. muuttuneet niin että hän voisi sijoittua ylemmäs kuin jaetulle 16 sijalle missään ammattilaiskisassa? Ei ole. Toki voi yrittää huipulle uudelleen, mutta täytyy myös muistaa ettei se terveys hänelläkään mitenkään tästä parane. Kannattaisi ymmärtää ettei kukaan näistä sankareista ole täällä jäädäkseen, vaan eliniänodotteesta on saksittu muutama vuosikymmen nykyisellä insuliini-kasvu jne. Sacrev-metodilla. Kun sydämet alkavat olla 2-3 x normaali, vatsaonetelossa pullottaa ylikasvanut suolisto jne. elimet, niin käytännössä se lähtö voi tulla millä tahansa kellonlyömällä. Tiedätkö esim. miksi nämä massamonsterit hengästyvät pienestäkin rasituksesta niin hillittömästi kuin monissa videoissa on nähty? Koska se palloamaha, se ylikasvu siellä sisäelimistössä käyttää sen tilan, joka keuhkoilla olisi tilaa laajentua hengittämistä varten. Ts. torso on niin täynnä ettei keuhkot enää voi toimia optimaalisesti = hapenpuute =hengästyminen. Samaa potee läskit ja raskaana olevat naiset, kenellekään se ei ole mitenkään terveellistä. Mitä vähemmän happea keuhkot tuottaa, sen enemmän se laajentunut lussuksi veltostunut tuplaksi-triplaksi laajentunut sydän sitä joutuu kierrättämään, ja sitä enemmän se rasittuu. Jännä hei mitä Pianalle ja McCarverille kävi, kuka ois voinut arvata..

 

[Meitherson]

Hauska mite pakkiksella ollaa aina täysin perillä kaikkien kisaajien terveydentilasta ja kaikesta muustakin siviilielämästä

 

[duude]

Faktoissa on se ikävä puoli, että ne eivät mieleistele ketään. Ne vain ovat, kunnes toisin todistetaan, eikä niiden totuusarvo riipu lainkaan siitä uskotko niitä vai et. Mistä olen katkera? Siitä että jollain toisella on isompi hauis, pidempi mulkku tms.? Ne joilla on toimivat aivot, tajuavat kyllä melko nopeasti että on ihan sama paljonko nostat, paljonko käsivarren ympärys on jne jne. aina tulee joku joka pistää vaivatta paremmaksi ellet omista koko eläämäsi tähän yhteen asiaan...kuten Marko teki. Ja kuten minä tai kukaan muukaan harrastava amatööri ei tee, koska elämälle on muutakin käyttöä kuin vertailla itseään toisiin. Jos et pidä siitä mitä kirjoitan, älä lue.

Onko Bullin mittasuhteet, rakenne, tapa treenata jne. muuttuneet niin että hän voisi sijoittua ylemmäs kuin jaetulle 16 sijalle missään ammattilaiskisassa? Ei ole. Toki voi yrittää huipulle uudelleen, mutta täytyy myös muistaa ettei se terveys hänelläkään mitenkään tästä parane. Kannattaisi ymmärtää ettei kukaan näistä sankareista ole täällä jäädäkseen, vaan eliniänodotteesta on saksittu muutama vuosikymmen nykyisellä insuliini-kasvu jne. Sacrev-metodilla. Kun sydämet alkavat olla 2-3 x normaali, vatsaonetelossa pullottaa ylikasvanut suolisto jne. elimet, niin käytännössä se lähtö voi tulla millä tahansa kellonlyömällä. Tiedätkö esim. miksi nämä massamonsterit hengästyvät pienestäkin rasituksesta niin hillittömästi kuin monissa videoissa on nähty? Koska se palloamaha, se ylikasvu siellä sisäelimistössä käyttää sen tilan, joka keuhkoilla olisi tilaa laajentua hengittämistä varten. Ts. torso on niin täynnä ettei keuhkot enää voi toimia optimaalisesti = hapenpuute =hengästyminen. Samaa potee läskit ja raskaana olevat naiset, kenellekään se ei ole mitenkään terveellistä. Mitä vähemmän happea keuhkot tuottaa, sen enemmän se laajentunut lussuksi veltostunut tuplaksi-triplaksi laajentunut sydän sitä joutuu kierrättämään, ja sitä enemmän se rasittuu. Jännä hei mitä Pianalle ja McCarverille kävi, kuka ois voinut arvata..

mites esim cutler on niin hyvakuntoisen oloinen videoillaan? sisaelimet pienentynyt takaisin? prime cutler pyyhkis lattiaa massoissa kaikilla ramia lukuunottamatta mita tulee nyky olympia-kisaajiin

ma luulen etta aika suuri osa tosta hengastymisesta johtuu ihan vaan siita etta aerobista ei tehda juurikaan ja lihasmassa joka sita happea kayttaa on niin jarkyttavan iso

EDIT. tykkaan kylla tasta uudesta classic physique sarjasta tai miten hommat tehtiin arskan aikoihin, bodaaminen ilman HGH ja insua on jees, mutta on noita massamonstereitakin mukava kattella (tosin moni varmaan tuolla classicin puolellakin vetaa HGH ja insua en tiia)

 

[SUPERMASSA]

Kiitos Markolle, kun jaksaa ruokkia faneja olemalla esillä! Aina sitä pysähtyy kuuntelemaan/katsomaan, kun jotain uutta tulee.

Kiitos!

 

[D.vitamiini]

Täytyy ymmärtää että a. ko. häiriö on lähes yhtä yleinen kuin hengittäminen ja b. harva, äärimmäisen harva tunnistaa sitä esim. itsestään. Se ei ole varsinaisesti vika ihmisessä, ennen kuin mennään äärimmäisyyksiin kuten esim. anoreksia, bulimia, kehonrakennus ilman vähäisintäkään edellytystä menestyä jne. Kyse on enemmänkin siitä miten aivot toimivat ja esittävät asioita niiden kantajalle. Ikään kuin optinen illuusio jolla voi olla haittavaikutusensa, kuten em. oireyhtymät. Se olisi hyvä tunnistaa, koska vasta sitten peiliin realisoituu se mitä siinä oikeasti tulisi näkyä. Ihmisen systeemissä on paljon tällaisia evoluution jäänteitä jotka liittyvät lajin selviytymiseen, ts. yritetään parantaa ulkoista olemusta jotta pääsee lisääntymään jne. Nykyaika vaan aiheuttaa tiettyjä vääristymiä tietyissä asiayhteyksissä, kuten juuri bodauksessa: Jos kehon mittasuhteet ovat pielessä, jos rakenne on kuin rystysiään raahavalla apinalla, naama kuin Esa Pakarisella ja ne kuuluisat geenit olisivat erinomaiset vaikkapa postimerkkeilyyn, niin silti treenataan ja vedetään kaikki maailman roinat, koska on illuusio siitä että lavalla voi pärjätä. Ei voi, siellä lavalla näyttää yhä rystysiään raahaavalta apinalta, on vain suurempi. Viereen astuu heppu jolla on hyvä rakenne ja oikeat mittasuhteet, mutta vain 2/3 massasta, ja kumartaa pokaalin hymyillen...joka kerta kunnes löytyy kisa jossa tämä rystysiään raahaava on yksin tai muitten yhtä huono-osaisten rinnalla.

Nuo häiriöt minä kuvassa ovat varmasti todella yleisiä.
Mutta tuosta häiriön esiintymisestä kehonrakentajilla olen kyllä vähän eri mieltä.

Väität tuossa että kehonrakentaja näkee itsensä parempana/isompana/kireämpänä kuin mitä todellisuudessa on.

Itse olen täysin toisella kannalla ja sanoisin että suurin osa kehoilijoista näkee itsensä pienempänä/löysempänä/huonompana kuin mitä todellisuudessa on.
Samalla tavalla kuin anorektikko näkee itsensä lihavana vaikka ei sitä todellisuudessa ole.


Toki niitä sysi paskoja suorituksia lavalla sillointällöin näkee, mutta kyllä ne on enemmän poikkeus kuin sääntö.