BB PRO Marko Savolainen

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Sanotaan näin että Markolle läheinen henkilö on tehnyt sille todella ruman tempun,ei ihmekkään että vähän oireilee.
"vähän oireilee".

Aikuinen mies ajelee fillarilla ja autolla siltaa edes takaisin epäillysti päihtyneenä ja horisee someen epämääräistä sekoilua, ja sä selität sen sillä että vähän oireilee kun joku teki rumasti.

OK.
 
Kuka pakottaa kattomaa, häiritseekö se sun elämääs?
Luetun ymmärtäminen näköjään vähän hakusessa, kun jopa sunkin luulisi ymmärtävän että pointti ei ollut se että se minua mitenkään henkilökohtaisesti häiritsisi. En edes seuraa Markoa somessa joten eipä tuo meno minun elämääni vaikuta.
 
Luetun ymmärtäminen näköjään vähän hakusessa, kun jopa sunkin luulisi ymmärtävän että pointti ei ollut se että se minua mitenkään henkilökohtaisesti häiritsisi. En edes seuraa Markoa somessa joten eipä tuo meno minun elämääni vaikuta.
Ei ollenkaa ole ymmärtämisessä vika, mutta sulla tuntuu olevan ku luulet piri koukusta pääsevän irti tahdon voimalla.
Tunnut tietävän hyvinki tarkkaa mitä Marko touhuaa ilman että seuraat, vai toisteletko kuin papukaija muiden juttuja.
 
Ei ollenkaa ole ymmärtämisessä vika, mutta sulla tuntuu olevan ku luulet piri koukusta pääsevän irti tahdon voimalla.
Tunnut tietävän hyvinki tarkkaa mitä Marko touhuaa ilman että seuraat, vai toisteletko kuin papukaija muiden juttuja.
Sillä, mitä mä luulen amfetamiinikoukusta vieroittautumisesta, ei ole mitään tekemistä minun tai sinun luetun ymmärtämisen kanssa. Enkä edes ole missään vaiheessa sanonut että se olisi helppoa, vaan että ei yleisellä tasolla erittäin kyseenalaista ja vastuutonta toimintaa voi laittaa sen piikkiin että joku on tehnyt rumasti tai että amfetamiinin psyykkisesta riippuvuudesta on vaikea päästä eroon. Oskarin kommentti kun viittaa vähän siihen, että yksilöllä ei olisi mitään vastuuta teoistaan.

Ei minun tarvitse aktiivisesti seurata Markoa somessa tietääkseni mitä se puuhaa, eikä sillä edes ole tämän argumentoinnin kannalta mitään merkitystä. Jos luet mun alkuperäisen kommentin uudestaan, niin huomaat että en edes sanonut Markon käyttävän huumeita koska siitä minulla ei ole varmaa tietoa. Toisin kuin siitä että ajelee fillarilla ja autolla.
 
Ei ollenkaa ole ymmärtämisessä vika, mutta sulla tuntuu olevan ku luulet piri koukusta pääsevän irti tahdon voimalla.
Tunnut tietävän hyvinki tarkkaa mitä Marko touhuaa ilman että seuraat, vai toisteletko kuin papukaija muiden juttuja.
Näppärästi heti toinen lause kumoaa ensimmäisen.
 
Se että jos mies on onnellinen vetäessään piriä, niin ei kai siinä. Kunhan ei tule taas jotain projekteja missä maksaneet asiakkaat jää ilman sovittua palvelua tai tuotetta, kuten edellisellä kerralla maksetut valmennukset jäi hoitamatta ja osa jengistä ilman paitoja, kyllä mä ainakin olisin helvetin kiukkuinen jos olisin maksanut valmennuksesta paljon rahaa, eikä mulle sillon kelpaisi selitykseksi että joku on tehnyt mun valmentajalle paskan tempun. Toinen mikä itseä tossa häiritsee on se että mies selvästi ajelee autolla piripäissään, ja sen näköistä se touhu että on ajan kysymys kun kolaa jonkun yli. Ja onhan tuo nyt ihan perus nistin touhua muutenkin, kerjätään rahaa, myydään millon mitäkin kun on vielä saanut luotolla haettua jne. Ja kyllä, pirikoukku on täysin psyykkinen ja helpommin selätettävissä kuin opiaattiriippuvuus. Mun puolesta vetäköön, ei ole mun asia. Kunhan tekee sen vaarantamatta tai käyttämättä hyväksi muiden hyväuskoisuutta.
 
En tiedä oliko tämä sarkasmia, mutta tiivistettynä mistä muusta pitäisi aloittaa? Pitäisikö säälitellä itseään ja vihata maailmaa? Löytää syy kaikkialta muualta paitsi peilistä? Laittaa kaikki paskan lapsuuden tai traumojen piikkiin?

Noi kaikki varmaan useinkin käydään läpi päihderiippuvaisen elämässä. Mutta jäädään jumiin tuohon vaiheseen. Ei suostuta/osata tuntea esimerkiksi vihan takana olevaa surua.

Esim. Jos läheinen pettää luottamuksen, niin on varmasti tervettä tuntea ja ilmaista vihaa. Voidaan kuitenkin jäädä jumiin siihen vihan tunteeseen ja sitä myötä katkeroitua. Tai sitten kohdata suru ja päästä eteenpäin.

Tiedän omasta kokemuksesta, että surusta voi vieraantua niin pahasti, että sitä en enää osaa edes tunnistaa. Tämä aiheuttaa sen, että suru jää kokematta, eikä asioita tule koskaan tunnetasolla kohdattua

Mutta koska jollain tavalla ne on käsiteltävä, on se otollinen paikka addiktion synnylle.
 
En tiedä oliko tämä sarkasmia, mutta tiivistettynä mistä muusta pitäisi aloittaa? Pitäisikö säälitellä itseään ja vihata maailmaa? Löytää syy kaikkialta muualta paitsi peilistä? Laittaa kaikki paskan lapsuuden tai traumojen piikkiin?

Noi kaikki varmaan useinkin käydään läpi päihderiippuvaisen elämässä. Mutta jäädään jumiin tuohon vaiheseen. Ei suostuta/osata tuntea esimerkiksi vihan takana olevaa surua.

Esim. Jos läheinen pettää luottamuksen, niin on varmasti tervettä tuntea ja ilmaista myös vihaa. Voidaan kuitenkin jäädä jumiin siihen vihan tunteeseen ja sitä myötä katkeroitua. Tai sitten kohdata suru ja päästä eteenpäin.

Tiedän omasta kokemuksesta, että surusta voi vieraantua niin pahasti, että sitä en enää osaa edes tunnistaa. Tämä aiheuttaa sen, että suru jää kokematta eikä asioita tule koskaan tunnetasolla kohdattua.

Mutta koska jollain tavalla ne on käsiteltävä, on se otollinen paikka addiktion synnylle. Addiktiosta voin tulla ihmiselle täysin normaali ja automaattinen tapa tunteiden käsittelyyn.

Ne kohtaamattomat tunteet ovat kuitenkin edelleen ihmisen sisällä, olleet siellä jopa lapsuudesta saakka.
 
Viimeksi muokattu:
Monta kertaa voimakkaampi koukku on se mikä on psyykkinen, fyysinen kipu on vain kipua ja sitähän me kestetään.
Se on juuri näin, mutta ei taida Markolla olla haluja edes yrittää. Tosin eihän sitä tiedä mitä miehen päässä liikkuu, voihan siellä olla halujakin, muttei vain luonne anna periksi myöntää että pelkästään omin voimin ei tästä nousta. Ehkä miehen ylpeys ei anna periksi. Ensimmäinen asia olisi myöntää itselleen että on ongelma, ja tarvii siihen apua. Surullista vaan seurata kun miehestä olisi parempaankin.
 
Se on juuri näin, mutta ei taida Markolla olla haluja edes yrittää. Tosin eihän sitä tiedä mitä miehen päässä liikkuu, voihan siellä olla halujakin, muttei vain luonne anna periksi myöntää että pelkästään omin voimin ei tästä nousta. Ehkä miehen ylpeys ei anna periksi. Ensimmäinen asia olisi myöntää itselleen että on ongelma, ja tarvii siihen apua. Surullista vaan seurata kun miehestä olisi parempaankin.

Siitä se lähtis liikkeelle ku myöntäs ongelman ja hakis apua, yksin sitä ei pysty selättämään. Makeki on luultavasti useita kertoja sitä itse kokeillut ja ollut kuivilla joitakin jaksoja, mutta miten on aina käynyt? Perseelleen on mennyt joka kerta.
 
Siitä se lähtis liikkeelle ku myöntäs ongelman ja hakis apua, yksin sitä ei pysty selättämään. Makeki on luultavasti useita kertoja sitä itse kokeillut ja ollut kuivilla joitakin jaksoja, mutta miten on aina käynyt? Perseelleen on mennyt joka kerta.
Jep, nöyryyttähän se vaatii, ja eipä siinä mitään hävettävää ole vaikka ehkä hän niin ajattelee, kuitenkin avoimesti myöntänyt että sen ongelman kanssa paininut pitkään. Pelkkää hyvää tässä toivotaan, jotenkin surullista kattoa noita instan päivityksiä, olis ehkä kannattanut ottaa pientä sometaukoa jos meinaa yhteistyökumppaneita vielä joskus saada.
 
Markolle olisi paras mahdollinen paikka kuntoukseen Kontiolahdella Joensuun kupeessa sijaitseva Päihdekuntoutus Helppi. Paikan sielu, Tiitisen Make on henkeen ja vereen voimailumiehiä.

Mm. Mika Törrö sai Helpin avulla uuden elämän ja on tänä päivänä juuri se mitä hän on saavutuksineen. Helppi tukee valtaosalla panostuksella Mikan kisauraa kuten myös joitain muitakin alueen voimamies/-nais kisailijoita sekä kisaavia kehonrakentajia.

Voi kun joku Markon tunteva voisi vinkata hänelle tästä mahdollisuudesta, maksusitoumuksen saaminen muutaman kuukauden kestävään kuntoukseen Oulun kaupungilta tuskin hänen kohdallaan olisi ongelma.
 
Markolle olisi paras mahdollinen paikka kuntoukseen Kontiolahdella Joensuun kupeessa sijaitseva Päihdekuntoutus Helppi. Paikan sielu, Tiitisen Make on henkeen ja vereen voimailumiehiä.

Mm. Mika Törrö sai Helpin avulla uuden elämän ja on tänä päivänä juuri se mitä hän on saavutuksineen. Helppi tukee valtaosalla panostuksella Mikan kisauraa kuten myös joitain muitakin alueen voimamies/-nais kisailijoita sekä kisaavia kehonrakentajia.

Voi kun joku Markon tunteva voisi vinkata hänelle tästä mahdollisuudesta, maksusitoumuksen saaminen muutaman kuukauden kestävään kuntoukseen Oulun kaupungilta tuskin hänen kohdallaan olisi ongelma.

Makella on jo elämässä puntti ja Jeesus, ne ei sitä nyt auta.

Johonki minnesota malliseen laitokseen mää sen tunkisin ja melko vauhdilla. Nuo viimesimmätki stoorit on taas aika surullista katottavaa.

Tästä mäestä se mies ei sitten enään pääse kuiville omalla yrityksellä, se on nyt niin pitkällä. Joko se on hoitoon tai hautaan.
 
Makella on jo elämässä puntti ja Jeesus, ne ei sitä nyt auta.

Johonki minnesota malliseen laitokseen mää sen tunkisin ja melko vauhdilla. Nuo viimesimmätki stoorit on taas aika surullista katottavaa.

Tästä mäestä se mies ei sitten enään pääse kuiville omalla yrityksellä, se on nyt niin pitkällä. Joko se on hoitoon tai hautaan.
Terapiaan sen pitäs päästä, jotakin on nyt vinksallaan päässä kun aina vastoinkäymisten kohdalla retkahtaa eikä osaa käsitellä niitä terveellä tavalla.

Veikkaan yhä sitä kaksisuuntaista mielialahäiriötä, muutamalla tutulla on se ja käytös on ihan samanlaista. Raha polttelee taskuissa ja päihteet maistuu.
 
Terapiaan sen pitäs päästä, jotakin on nyt vinksallaan päässä kun aina vastoinkäymisten kohdalla retkahtaa eikä osaa käsitellä niitä terveellä tavalla.

Veikkaan yhä sitä kaksisuuntaista mielialahäiriötä, muutamalla tutulla on se ja käytös on ihan samanlaista. Raha polttelee taskuissa ja päihteet maistuu.

Kaikki nuot oireet on myös päihderiippuvuudessa, ensin tulee hoitaa se pois alta ja sitten katsella mitä jää jäljelle. Siis että onko sen jälkeen enään muita MT oireita.

Minnesodan kautta ensin ja sitten hommaa hoitosuhteen johki MT lafkaan.
 
Toista kymmentä vuotta, alakoulu ikäisestä eteenpäin. Näin pojan kossin kasvavan, elohopea hän oli. Ulkona kun oli, niin ei hetkeäkään paikallaan. Milloin juoksivat aitoja pitkin, milloin, käppäilivät puihin. Notkea, ketterä, ja erottui kyllä muista ikäisistään. Lääkäri kun en ole, niin en uskalla diagnisoida. Mutta jostain adhd:sta nykyään ruukaavat puhua, mitä minun aikakunnan pojista ruukattiin Vilperteiksi sanoa.
 
Back
Ylös Bottom