- Liittynyt
- 3.3.2019
- Viestejä
- 62
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Tuliko edes tuolloin mieleen että vittu tää on typerää touhua?Eo ollut tätä nähnyt. Tuossa 98 kisassa oli hengenlähtö aika lähellä, tyhmän kaliumin ja diureettikokeilun myötä. Luulen, että tuolloin munuaiset otti eka kerran osumaa.
Jo lavalla oli pahoja kramppeja, mutta voi pojat ja tytöt, kun pääsin hotellille ja kaikki siis kaikki lihakset löi sellaiseen kramppiin, että putosin polville ja huusin tuskasta. Ainut mitä sain Johannalle (ex avovaimo) sanottua, että laita hätänumero vaimiiksi ja anna suolaa ja vettä.
Sitä kipua on vaikea kuvailla.
Tuli ja monta kertaa ennen ja jälkeen tuon.Tuliko edes tuolloin mieleen että vittu tää on typerää touhua?
Tuon nyt voi liittää mihin tahansa urheiluun ihan toppa housu salilla käynnistä huippu tasolle asti.Tuliko edes tuolloin mieleen että vittu tää on typerää touhua?
Edit: puhelin putos nauraessa ja onnistuin nostaessa heittämään replyt
Ootko ihan tosissasi, että et tiedä miten Scott- penkissä tehdään hauiskääntö korrektisti? Ihan vaan hiukkasen tuntuu siltä, ettet ihan ole hiffannut liikkeen ergonomiaa? Toisessa kädet on toistojen välillä suorana, jäljellä on ainoastaan veto taljan rissaa kohti, ei mitään hauista vastaan eli painovoiman suuntaan. Toisessa liikeradan viimeinen segmentti nostaa kyynärvarren pystyyn, jolloin levytangon paino on kohdistuu kyynervartta pitkin suoraan alas kyynerpäälle. Kummassakin liikkeessä on siis lepovaihe, jossa hauis ei tee yhtään mitään. Toisessa toiston alku- ja negatiivisen loppuosa kevenee koska vastuksen veto kohdistuu taljaa kohti, toisessa kevenee toiston loppuosa, koska em. viimeinen segmentti. Käytännössä sama asia, paitsi että lienee eduksi, että suurin vastus on liikeradan alussa ja liike kevenee loppua kohti hiukan. Taljassa maksimiponnistus on silloin kun hauis on maksimijännityksessä, Scotissa silloin kun toisto lähtee liikkeelle. Sano sinä kumpi on parempi?Ootko ihan tosissasi? Scott-penkissä yläasennossa mennään nivelkannatukseen ellei penkki ole sellainen jossa tuki on pystysuorassa. Ja silloinkin olkanivelen kulma on alaspäin joka vaikuttaa lihaspituuteen verrattuna Tikan esittämään tapaan jossa olkanivel on lähes 180 astetta eri suuntaan.
Aivan. Ja ko. herrat Warren, Jackson, Wolf jne. ovatkin hyvä esimerkki treenitavasta ja sen merkityksestä, vs. Arnold, Haney, Colombo ja kumppanit. On aivan totta, että myös nämä herrat käyttivät "cheat"- tekniikoita, mutta mm. Arnold kertoo ensyklopediassaan, ettei tarkoitus suinkaan ole se, että niitä tehdään jokaisen treenin jokaisella toistolla joka treenipäivä. Cheat- toistojen filosofia on se, että ensin otetaan puhtailla korrekteilla toistoilla kaikki mehut mitä lihaksesta lähtee, ja cheat- toistoilla se hitu joka jäi jäljelle, jos edes jäi. Sitä nämä vanhan koulun kasvatit painottavat joka käänteessä, ei se ole mitään mystiikkaa. Ero tässä "mun idoli kusee kauemmas ja suuremmassa kaaressa kuin sun idoli" on siinä, että minä uskon näiden yhden tai useampia Mr. Olympia- kisoja voittaneiden heppujen tietävän asian aavistuksen paremmin, kuin härmäläiset amatöörit, jotka ovat kovia vain SM kisalavalla. Vai etkö tiedä että siihen on syy, miksi tämä M.Savolainen on ainoa joka on pärjännyt ammattilaiskisoissa?Ei kumoa, mutta herrat Vilponen ja Nyyssölä osaisivat varmasti paremmin kommentoida omia suorituksiaan ja treenifilosofioitansa. Mutta ei tuo isolla painoilla tempominen mitään harvinaista ole, kuten esim. Branch Warrenin ja Johnnie Jacksonin suoritukset osoittavat. Myös Arnold käytti cheat-tekniikoita, jotka éivät aina olleet kauniita. Artturi Kallio tekee välillä hyvin puhtaasti, mutta toisinaan taas rytinällä. Jotkut tekevät jatkuvasti ultrapuhtaasti, jotkut taas suosivat osaliikeratoja yms. Jorma Rädyllä oli maailman top-5 luokan selkä ja kädet, mutta ei Jorma koskaan tehnyt mitään puhtaasti, vaan omaan "elävään" tyylinsä. Ylätaljassa ei tainnut koskaan olla juuri yli 90kg painoja. Mike Mentzerin tekniikat olivat siinä mielessä ainutlaatuisia, että niissä yhdistyi samaan aikaan pyrkimys liikkeen täydelliseen puhtauteen sekä raivohullun apinan rähjähtävyyteen. Yleinen neuvo taitaa olla, että aloitetaan oikeaoppisen puhtaalla tekniikalla, josta sitten ajan myötä siirrytään siihen "omaa" tyyliin (J.Räty&H.Salonen). Ja voihan sitä tyyliä aina muuttaa, jos on tarvetta tai tulee seinä vastaan.