AMMATTILAINEN Markku "Sensei" Tikka

Itse en ole kokenut ongelmana sitä, että joka aamu käydään vaakalla rutiininomaisesti. Kun siitä muodostuu rutiini, se minusta nimenomaan helpottaa stressiä, kun vaihteluun tottuu, eikä yksittäisellä lukemalla ole vuosien aikajänteellä merkitystä, kun niitä on niin paljon.

Jos paino on noussut kaksi kiloa edellisestä päivästä, on aivan selvä, että se on nestettä. Mutta jos edellisestä puntarista onkin vierähtänyt viikko, pitää jo miettiä, onko tuosta osa läskiä ja seuraavaa punnitusta odotetaan kauhulla.

Myös niiden reilusti poikkeavien tulosten erottelu on paljon helpompaa, kun mittauspisteitä on enemmän.

3 mittausta: - , 76 , - , 77, - , 75, -
7 mittausta: 75, 76, 75, 77, 75, 75, 74

Jälkimmäisestä on helppo huomata, että paino vaihtelee 75 kilon paikkeilla ja että 77 on satunnainen nestepöhö. Ensimmäisestä taas tulisi helposti siihen käsitykseen, että paino vaihtelee 76 kilon paikkeilla ja se 77 kg pitää laskea mukaan.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Itse en ole kokenut ongelmana sitä, että joka aamu käydään vaakalla rutiininomaisesti. Kun siitä muodostuu rutiini, se minusta nimenomaan helpottaa stressiä, kun vaihteluun tottuu, eikä yksittäisellä lukemalla ole vuosien aikajänteellä merkitystä, kun niitä on niin paljon.

@AndyS, jos sulla on tässä jossain kohti vastassasi

a) vuosikausia painonsa kanssa tuskaillut nainen tai mies
b) urheilija jonka on päästävä tiettyyn painoluokkaan ja dieetti on kestänyt jo kuukausia
c) henkilö jonka kroppa herkästi kerää stressistä nestettä
d) joka vain muuten vaan stressaa painostaan

Niin kokeileppa sitten lähteekö se stressi vähemmäksi perustelemalla että

a) runsaammilla mittapisteillä saadaan tarkempi tulos
b) sinä henkilökohtaisesti et koe ongelmaksi käydä joka päivä vaa'alla
c) sinun mielestäsi yksittäisellä lukemalla ei ole merkitystä

Jos noilla perusteluilla paino lähtee paino taas tippumaan ja stressi vähenemään, suosittelen valmentajan uraa :)
 
Itse en ole kokenut ongelmana sitä, että joka aamu käydään vaakalla rutiininomaisesti. Kun siitä muodostuu rutiini, se minusta nimenomaan helpottaa stressiä, kun vaihteluun tottuu, eikä yksittäisellä lukemalla ole vuosien aikajänteellä merkitystä, kun niitä on niin paljon.
...
Jälkimmäisestä on helppo huomata, että paino vaihtelee 75 kilon paikkeilla ja että 77 on satunnainen nestepöhö. Ensimmäisestä taas tulisi helposti siihen käsitykseen, että paino vaihtelee 76 kilon paikkeilla ja se 77 kg pitää laskea mukaan.

Hieno kuulla, että olet löytänyt itsellesi hyvin toimivan tavan toteuttaa painoseurantaa. Minullakin on valmennettavia, jotka tekevät juuri noin, että rutiininomaisesti vaa'an kautta joka ainoa aamu. Ja toimii heidän kanssa oikein hyvin.

Pointti nyt kuitenkin oli, että jos YKSILÖLLE numeroista stressin ottaminen on ongelma, niin sitä ongelmaa ei korjaa se, että otetaan numeroita enemmän tai useammin. Ainahan ne nopeat nousut ja laskut ovat jotain muuta kuin minkään "pysyvän kudoksen" muutoksia. Aamupainojen määrästä riippumatta. Ja kyllähän ihmiset sen oikeastaan jopa TIETÄVÄT. Mutta se että jonkun asian tietää, niin siitä voi olla vielä pitkä matka siihen, että osaa myös SUHTAUTUA asiaan oikein.

Psykologisiin syihin ei oikein matemaattiset ratkaisut toimi :giggle:
 
Itse olen lähtenyt valmennettavien ja muiden autettavien kanssa siitä, että koetetaan mieluiten juniori-iästä lähtien kasvattaa siihen ajattelumalliin, että siitä painosta ei stressata vaan suhtautuminen siihen olisi luonnollinen.

Toki se on ei-fitnesslajeissa vähän eri tilanne, kun valmennettavien kanssa yleensä ollaan tekemisissä ihan treeniuran alusta, eivätkä nämä vain pölähdä paikalle siinä vaiheessa, kun saavat ajatuksen kilpailemisesta.
 
Ootko muuten kirjottanut/tehnyt videota näihin liittyen valmentajanäkökulmasta?

En ole ja tuskinpa olen tekemässäkään. Toki käytännön kokemusta on asiasta 12 vuoden ajalta ja valmentajan ammattitutkintoon urheilupsykologiakin kuuluu, mutta mentaalipuoli jos mikä on äärimmäisen yksilölähtöistä enkä pidä itseäni tässä niin yleiseen teoriaan perehtyneenä, että muille lähtisin opettamaan.

Se on hauskaa, kun joku välillä kysyy, että teenkö mentaalivalmennusta. Kysyn aina takaisin, että onko jotain muunlaista valmennusta edes olemassa :giggle: ... voi kun pystyisikin vain numerodataa valmentamaan, mutta kun siinä on se ihminen välissä minkä kautta pitää kaikki käytännössä toteuttaa.
 
Itse olen lähtenyt valmennettavien ja muiden autettavien kanssa siitä, että koetetaan mieluiten juniori-iästä lähtien kasvattaa siihen ajattelumalliin, että siitä painosta ei stressata vaan suhtautuminen siihen olisi luonnollinen.

Toki se on ei-fitnesslajeissa vähän eri tilanne, kun valmennettavien kanssa yleensä ollaan tekemisissä ihan treeniuran alusta, eivätkä nämä vain pölähdä paikalle siinä vaiheessa, kun saavat ajatuksen kilpailemisesta.

Näinhän se ihannetilanteessa menee. Kamppailupuolellakin kun yleensä jossain kohtaa niiden numeroiden kanssa pelaamisen tarvitsee olla arkipäivää. Ja siinä onkin yksi fitnesslajien "ongelma" mistä kollegoidan kanssa ollut paljon juttua, että moneen muuhun urheiluun verrattuna ei ole minkäänlaista junioritoiminnan kautta lajiin kasvamista.

Tosin ei nyt ainakaan tule mieleen yhtään fitnessurheilijaa kenen kanssa olisi ollut mitään isompaa ongelmaa kilolukemiin suhtautumisen kanssa, vaan kyllä ne ongelmatapaukset ovat olleet perusharrastajien joukossa.
 
Ja noihin on mielestäsi ratkaisu se, että punnitus tehdään 2-3 päivän välein eikä joka aamu? Miten se nyt käytännössä poistaa nuo ongelmat?

@AndyS, pahoitteluni tästä lauseesta: "Jos noilla perusteluilla paino lähtee paino taas tippumaan ja stressi vähenemään, suosittelen valmentajan uraa :)"

En ollut sun signaturea katsonut, enkä huomannut valmennushommien mainintaa siellä, vaikka laji hyvin eri onkin. En erityisemmin tykkää moisen tyyppisestä nettiläyhäämisestä, mihin itse nyt syyllistyin (vaikkakin vahingossa).

Joka tapauksessa, olen monta ihmistä tavannut joille se vaakapaino merkitsee laihdutuksessa paljon. On se sitten lapsuudessa vanhemmilta iskostettu, tai vain itsellä hyvin syvässä, vaikka perustelut nestekertymistä ja heittelyistä sinänsä ymmärretään ja tiedostetaan. Ihmismieli on monimutkainen, varsinkin jos taustalla on epäonnistuneita yrityksiä laihduttaa, tai henkilöllä on menneisyydessä ollut ylipainoa (vaikka siitä olisi eroon päästykin).

Tämmöiselle ihmiselle se esim. 3 kertaa vaakalla käyminen viikossa mahdollistaa sen, että jos jonain aamuna on turvonnut olo, punnituksen lykkääminen vaikka seuraavaan aamuun on helpottava optio. Se vaakapainosta murehtiminen, tai vaihtoehtoisesti murehtimista helpottavien tapojen omaksuminen voi suorittaa lumipalloefektin.. sekä positiiviseen että negatiiviseen suuntaan.
 
Mitä mieltä olet Zercher-kyykystä pääliikkeenä? Tarkemmin, osana suht. minimalistista treeniä, jossa tavoitteena arjen funktionaalinen voima.
 
Mitä mieltä olet Zercher-kyykystä pääliikkeenä? Tarkemmin, osana suht. minimalistista treeniä, jossa tavoitteena arjen funktionaalinen voima.

En voi väittää ikinä pääliikkeeksi laittaneeni, mutta toimii se varmasti siinäkin kohtaa treeniä. Riittävän iso liikekin eli sen verran absoluuttista rautaa mahdollisuus saada laitettua, että pystyy kätevästi jonkun fiksun progressio-kuvionkin siihen toteuttamaan ilman, että heti on seinä vastassa.

Tosin pidän aina hieman "hassuna" kun jonkun tavoite on "arjen funktionaalinen voima" tai jotain sen suuntaista, niin miksi ihmeessä sitä pitää aina yrittää toteuttaa jollain poikkeuksellisen erikoisilla treeniliikkeillä?! Tosin tässä mielessä Zercher-kyykky ei ole ollenkaan erikoisimmasta päästä. Mutta pointtina, että ikään kuin ihan tavallinen vapaiden painojen perusliikepohjainen treenaaminen ei toisi funktionaalisuutta arkeen.

Ja jos ihan tosissaan mietitään arkea ja funktionaalisuutta, niin Zercher-kyykystä myös sitten puuttuu yksi erittäin oleellinen osatekijä... nimittäin puristusvoima :giggle:

En ole Markku, mutta se toimii paremmin jalkaliikkeenä.

tumblr_nm8xulLHns1u2ragso1_500.gif
 
Tosin pidän aina hieman "hassuna" kun jonkun tavoite on "arjen funktionaalinen voima" tai jotain sen suuntaista, niin miksi ihmeessä sitä pitää aina yrittää toteuttaa jollain poikkeuksellisen erikoisilla treeniliikkeillä?! Tosin tässä mielessä Zercher-kyykky ei ole ollenkaan erikoisimmasta päästä. Mutta pointtina, että ikään kuin ihan tavallinen vapaiden painojen perusliikepohjainen treenaaminen ei toisi funktionaalisuutta arkeen.
Kiitos vastauksesta, hyviä pointteja!

Mä mietin miten tuon tavoitteen ilmaisisin, enkä oikein keksinyt parempaakaan. Parempi määritelmä olisi voinut olla, että mitä mieltä olet Zercheristä pääliikkeenä, kun tavoitteena on mahdollisimman voimakas ja yleisesti suorituskykyinen keho. Eli näetkö liikkeen sen verran kokonaisvaltaisena, että se voisi olla jopa pääliikkeen asemassa tällaisessa treenissä. Tähän jo vastasitkin. Arjen mainitsin ihan sen vuoksi, että ei ole tarvetta miettiä mitään lajeihin liittyviä asioita.

Olen ihan samaa mieltä tuosta "vapaiden painojen perusliikepohjaisesta treenaamisesta", ja se tässä tarkoituksena olisikin. Enkä itse nää Zercheriä minään erikoisliikkeenä, vaikka harvemmin salilla näkee tätä tehtävän. Kyseinen liike tuntuu sopivan minulle hyvin ja sen tekeminen tuntuu vaan pirun hyvältä, sillä rasitus tuntuu koko kropassa ja corekin saa kyytiä.

Kuten Pavel Tsatsouline sanoi:
"Last but not least, when you are done with your set, you feel ready to walk through walls." :giggle:

On tämän lyhyen treenihistorian aikana jo ehtinyt sentään käydä perusliikkeet suurinpiirtein läpi variaatioineen, ja muodostunut alustava käsitys siitä, mitkä liikkeet itselle sopivat ja mitä ei välttämättä kannata tehdä. Toki itse treenin mielekkyyskin on huipputärkeää, mutta pitäisi sen silti tukea tavoitteita, ja tämän vuoksi pohdin vain, tuleeko sulle jotain mieleen minkä vuoksi se ei olisi hyvä pääliike.
 
Terve Markku!

Olen tässä nyt viikon sisällä töiden ohessa ahminut tämän topaasin lähes kokonaan läpi ja pakko sanoa, että olen viisastunut enemmän kuin ikinä. Vaikka paljon on tullut erilaisia blogeja, artikkeleita, ig-tilejä jne. luettua. Hienoa, että jaksat täällä vastailla ja jakaa vinkkejä meille muille. (y) Tämän myötä uskallan itsekin tänne pari kysymystä heittää ilmoille. Valota myös hiukan taustaa, joten pahoittelut pitkästä viestistä. :LOL:

Hiukan taustaa: olen 34-vuotias mies ja mitat tällä hetkellä 168cm/73kg. Kuten päätellä voi, on hiukan ylimääräistä kehossa kiinni ja valitettavasti rasvan muodossa ja lähes kaikki naamassa ja vyötäröllä. Lähes koko (aikuis)ikäni on hieman ylipainoa ollut, huolimatta siitä, että esimerkiksi salibandya on tullut pelailtua ihan korkeallakin tasolla ja muutenkin elämä on ollut suhteellisen urheilullista. Enemmän tai vähemmän. Useita erilaisia "kuureja" on tullut kokeiltua ja nämä nyt on loppunut samantien kuin on kerennyt alkaakin ja nuorempana viikonlopun koittaessa, alettiin vetämään brenkkua sitten kaksin käsin kaksi päivää ja ruokittiin kehoa kebulla ja pizzalla. Nyt hiukan vanhempana kun tuo juopottelu on jäänyt (nykyään menee ehkä 1 olut kuukaudessa) niin tilalle on tullut muut herkut ja pahimmassa tapauksessa päivän aikana on mennyt alas sipsipussi, karkkipussi sekä suklaalevy ja nämä on huuhdottu alas 1,5L limpparilla. :sick: Herkkupäiviä on tullut pideltyä pitkin viikkoa ja en edes muista, koska olisi ollut kokonainen viikko putkeen, ettei olisi esimerkiksi tuota karkkipussia syönyt. Ihan pienestä pitäen on näitä ollut tarjolla, joten vaikeaa on olla ilman. Mutta eiköhän tuokin mahdollista ole.

Sanotaan tähän 10 vuoden sisään kun olen enemmän ja vähemmän painon kanssa kamppaillut, niin mukaan on mahtunut sellaisia päiviäkin jolloin päivän energian saanti on ollut varmasti alle 1000kcal. Huolimatta siitä, että olisi käyty vaikka vetämässä hirveä mäkitreeni (silloin kun tuli enemmän tosissaan pelailtua). Tuon päätteeksi nautin kokonaisen maitorahkan, koska ajattelin treenin menevän muuten hukkaan. :mad:

Mutta jos nyt mennään tähän päivään ja itse asiaankin niin... Parin pienen naperon, työn ja vaimon kanssa, elämä on hiukan hektisempää ja aina ei ole voimia taikka aikaa lähteä salille. Yömyöhään en halua käydä, koska pitää välillä nukkuakin ja tykkään muutenkin suhteellisen ajoissa petiin mennä. Mutta kyllä aikaa kuitenkin ihan hyvin löytyy aina töiden päälle ja riippuen esimerkiksi vuorosta, pääsen treenaamaan viikossa sen 1-5 kertaa. Mikäli 5 kertaa saan mahdutettua viikkoon, on yleensä salitreenejä 3 kpl ja sitten pieni juoksulenkki (30-45min) ja/tai pyörälenkki (lähinnä mielenterveysmielessä maisemia katsellen) ja tuo on sellaista 25km/h vauhtia ja reilun tunnin mittaiseksi yleensä venyy. Salilla on tullut varmaan käytyä jokin 7 vuotta, mikä tosin on siis ollut sellaista satunnaisen epäsatunnaista ja varsinaisesti ei mitenkään tavoitteellisesti ole treenailtu. Tai siis ei ollenkaan tavoitteellisesti. Ja aina on tullut tehtyä 1-jakoista (pääasiassa arnoldin g6 tai hiukan mukautettua versiota siitä).

Jos laitan johonkin laskuriin päivän kaloritarpeeni ja aktiivisuus kertoimen 1,5 lisäotsikolla "kevyt työ, jonkin verran vapaa-ajan aktiivisuutta", saan tulokseksi 2422kcal. Oma aktiivisuuteni tieten saattaa olla hieman korkeampi sillä esimerkiksi työmatkat kuljen joka päivä pyörällä (5km suunta) ja työkin on varastohommaa, joten siellä tulee liikuttua jonkin verran. Kun tätä uutta elämäntapamuutosta aloin päässä pyörittelemään, suunnittelin päivittäiset kalorini 2000kcal kieppeille lepopäiville. Salin päätteeksi yleensä menee hera-annos+banaani, joten siinä aavistuksen isompi olisi. Tätä topicia selatessa, viisastuin ja nuo taitaa olla aivan liian pienet, varsinkin aloitusmääräksi. Josta päästäänkin sitten kätevästi aasinsiltaa käyttäen minun kysymyksiini.

1. Näillä lyhkäisen pitkillä tiedoilla.. kuinka lähtisit toteuttamaan dieettiäni? Paljoonko päivän kaloritarve tulisi alkuun nostaa? Aineenvaihduntani on tässä elämän aikana varmasti jotain damagea (?) ottanut näillä erilaisilla kitupäivillä/tankkauspäivillä. Tulisiko tämä huomioida tässä jollain tapaa?

2. Kuten mainitsin, olen salilla tehnyt vain ja ainoastaan tuota 1-jakoista. Johtuen satunnaisista käynneistä. En tosin siis mitenkään tavoitteellisesti tuota ole suorittanut, mutta tulisiko tämä vaihtaa esimerkiksi 2-jakoiseen? Huolimatta siitä, että saattaa tulla viikko, jolloin salille pääsen vain kertaalleen. Vai voiko tuota 1-jakoista nyt ikäänkuin aloittaa alusta, mutta tällä kertaa hiukan tavoitteellisemmin? Vai onko tuo edes dieetin aikana mahdollista? Jossakin täällä olin lukevinani, että dieetin aikana painojen noston ajatus on vain ylläpitää lihaksistoa? Vai olenko tämän asian ymmärtänyt aivan väärin? :D

3. Ajattelin makrojakauman menevän seuraavanlaisesti. R: noin 1g/kg, P: noin 2g/kg ja hiilaria loput. Onko järkevä?

4. Ja viimeisenä. Onko esimerkiksi puhelimeen saatava FatSecretin kalorilaskuri pätevä vehje seuraamaan näitä? Ainakin näin maallikon silmään vaikuttaa hyvältä peliltä.

Jos tästä sekavasta annista jotain sai irti ja niihin saa edes jonkilaiset vastaukset niin iso kiitos jo etukäteen ja todella hienoa työtä teet! :worship:
 
Terve Markku!

1. Näillä lyhkäisen pitkillä tiedoilla.. kuinka lähtisit toteuttamaan dieettiäni? Paljoonko päivän kaloritarve tulisi alkuun nostaa? Aineenvaihduntani on tässä elämän aikana varmasti jotain damagea (?) ottanut näillä erilaisilla kitupäivillä/tankkauspäivillä. Tulisiko tämä huomioida tässä jollain tapaa?

2. Kuten mainitsin, olen salilla tehnyt vain ja ainoastaan tuota 1-jakoista. Johtuen satunnaisista käynneistä. En tosin siis mitenkään tavoitteellisesti tuota ole suorittanut, mutta tulisiko tämä vaihtaa esimerkiksi 2-jakoiseen? Huolimatta siitä, että saattaa tulla viikko, jolloin salille pääsen vain kertaalleen. Vai voiko tuota 1-jakoista nyt ikäänkuin aloittaa alusta, mutta tällä kertaa hiukan tavoitteellisemmin? Vai onko tuo edes dieetin aikana mahdollista? Jossakin täällä olin lukevinani, että dieetin aikana painojen noston ajatus on vain ylläpitää lihaksistoa? Vai olenko tämän asian ymmärtänyt aivan väärin? :D

3. Ajattelin makrojakauman menevän seuraavanlaisesti. R: noin 1g/kg, P: noin 2g/kg ja hiilaria loput. Onko järkevä?

4. Ja viimeisenä. Onko esimerkiksi puhelimeen saatava FatSecretin kalorilaskuri pätevä vehje seuraamaan näitä? Ainakin näin maallikon silmään vaikuttaa hyvältä peliltä.

Jos tästä sekavasta annista jotain sai irti ja niihin saa edes jonkilaiset vastaukset niin iso kiitos jo etukäteen ja todella hienoa työtä teet! :worship:

1. ja 2. ... kaikelle hyvällä, mutta nyt mentiin jo kysymysten yksilöllisyydessä heittämällä yli siitä, mihin on minun järkevää ottaa foorumiolosuhteissa kantaa. Käytännössä vaatii siis ihan oikeasti aikaa ja vaivaa sekä asiaan perehtymistä ja se on sitä mitä teen työkseni rahasta: www.ProTrainer.fi ja sitä rataa, jos ammattivalmentajan asiantuntemusta asiaansa ihan oikeasti haluaa.

3. Proteiini 2g per painokg ok. Rasvaa nyt välttämättä ihan noin paljoa mihinkään tarvitse, vaan voi jo mennä kovasti kaloria siihen mitä olisi kivempi sijoittaa hiilariin, että treeni kulkee paremmin. Yksilöstä riippuu.

4. FatSecret on ihan pätevä kyllä.

Ja ennen kuin kukaan saa päähänsä alkaa antamaan kohtiin 1. ja 2. "En ole Markku mutta..." -tyyppisiä vastauksia, niin siihen löytynee joku muu ketju kuin tämä, missä näin voi tehdä. Tässä kyseisessä emme ala kenenkään yksilön yksilöllistä dieettikokonaisuutta postitolkulla vatvomaan. Kiitos.
 
Tuli mieleen tuosta viimeisimmästä viestistä, että oletko törmännyt työssäsi tuollaisiin tapauksiin missä henkilöllä olisi ajoittain "ahmimisvimmaa" tai mikä olisikaan sopivampi sana tuolle? :D Eräs tuttavani joskus sanoi kun asiasta tuli jotenkin puhetta, että hänellä tulee joskus tuollaisia "kohtauksia" että syömistä ei vain voi lopettaa ja suuhun tulee niin kauan tavaraa lapottua, että olo tulee huonoks. Että se voi kuulemma olla ruokaa, karkkia, ihan mitä vain mitä syötyä tulee. Onko tälle olemassa jotain psykologista/tieteellistä termiä, onko kyseessä syömishäiriö vai ihan vain itsehillinnän puute? Kuinka tämä on korjattu?
 
Tuli mieleen tuosta viimeisimmästä viestistä, että oletko törmännyt työssäsi tuollaisiin tapauksiin missä henkilöllä olisi ajoittain "ahmimisvimmaa" tai mikä olisikaan sopivampi sana tuolle? :D Eräs tuttavani joskus sanoi kun asiasta tuli jotenkin puhetta, että hänellä tulee joskus tuollaisia "kohtauksia" että syömistä ei vain voi lopettaa ja suuhun tulee niin kauan tavaraa lapottua, että olo tulee huonoks. Että se voi kuulemma olla ruokaa, karkkia, ihan mitä vain mitä syötyä tulee. Onko tälle olemassa jotain psykologista/tieteellistä termiä, onko kyseessä syömishäiriö vai ihan vain itsehillinnän puute? Kuinka tämä on korjattu?
No kyllä tuo ihan syömishäiriöltä vaikuttaa, ahmimishäiriö vai miksikä sitä nyt kutsutaankaan.
 
Tuli mieleen tuosta viimeisimmästä viestistä, että oletko törmännyt työssäsi tuollaisiin tapauksiin missä henkilöllä olisi ajoittain "ahmimisvimmaa" tai mikä olisikaan sopivampi sana tuolle? :D Eräs tuttavani joskus sanoi kun asiasta tuli jotenkin puhetta, että hänellä tulee joskus tuollaisia "kohtauksia" että syömistä ei vain voi lopettaa ja suuhun tulee niin kauan tavaraa lapottua, että olo tulee huonoks. Että se voi kuulemma olla ruokaa, karkkia, ihan mitä vain mitä syötyä tulee. Onko tälle olemassa jotain psykologista/tieteellistä termiä, onko kyseessä syömishäiriö vai ihan vain itsehillinnän puute? Kuinka tämä on korjattu?

Tuo Taitaa olla aika yleistä myös ihan "terveillä" ihmisillä esim. kisa dietin jälkeen.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom