Makwan Amirkhani

[Reno^^]

Painonnostoliikeidenkään puolivillaisessa tekemisessä en näe mitään järkeä, vahvempi kroppahan sillä saadaan jos tekee oikeaoppisesti painolla X vs. painolla 1/2 X.

Oletko kokeillut tehdä rinnallevetoa koskaan oikeaoppisesti? Tai tempausta? Ns "raakariveä" tekee ihan helvetin monet urheilijat, itsekin tullut harrastettua. Oikeaoppisen rinnallevedon oppiminen ei ole mikään ihan pikkujuttu ja nuo ns raakaversiot ovat ihan mainioita oheisliikkeitä monelle urheilijalle. Täysin oikeaoppisesti tehtynä siitä lienee eniten hyötyä vain jos oma laji on painonnosto. Ja mikä nyt on muutenkaan se oikeaoppinen tekniikka? Onko se se myyttinen täysin lihasta aktivoiva ja venyttävä jossa "ottaa just oikeisiin lihaksiin" ja jännitteen ja supistuksen suhde on täydellinen lihaskasvulle. Se on vaan niin helvetin vaikea monen isompia lihaksia kaipailevan tosi saliharrastajan ymmärtää että useimmissa lajeissa tähtäimenä ei ole se pullea olkapää vaan yleinen suorituskyky ja kyky tuottaa koko kehon potentiaalia hyödyntävä lajinomainen suorite.

Näissä on monia tasoja, ennen ainakin lätkänpelaajille suosittiin Suomessa lähinnä pelkkää puolikyykkyä, kunnes joku Oskar Osala tajusi alkaa tehdä syväkyykkyä ja kaveri olikin melkoinen voimanpesä jäällä sen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että puolikyykky olisi järjetöntä, ja kun tässä penkkiasiassa ollaan niin jos pitäisi tällä kokemuksella lähteä neuvomaan niin sanoisin että ei jäykistetä ja paskota olkapäitä sillä penkkipunnerruksella tangolla lainkaan, ja ei ainakaan tekemällä jotain jatkuvia kymppejä. Vähän asiaan himmeästi liittyvää ramblingia: Tunsin opiskeluaikana yhden entisen koripalloilijan joka hurahti sitten kahvakuulaan, painonnostoon, voimanostoon ja lopulta myös lukkopainiin. Kaveri oli niin luonnollinen lahja kuin olla ja voi urheilullisesti, kyllä olin suorastaan kateellinen. Penkkipunnerrusta ei kuitenkaan tehnyt lainkaan koska tosimiehet eivät kuulemma punnerra makuullaan. Sen sijaan joku bottom up press 56kg kuulalla onnistui komeasti kuten myös yhden käden työntö 100kg tangolla. Mavet ja kyykyt huiteli jossain 220-250 maisemissa. Itse tietty penkkasin minkä kerkesin kaiken muun ohella. Eteenpäin tarinassa, melko lyhyellä painitreenillä kaveri suoritti tatamilla ihan uskomattomalla tasolla. Kun tekniikkaa ei vielä ollut, löytyi voimaa joka positioon. Sitten kun tekniikkaa tuli mukaan tekemiseen, niin tyyppi oli niin vahva että pystyi painamaan ihan mielettömiä sessioita tatamilla ja hyppelehti kuin pupujussi kun muut puuskuttivat x-asennossa. Nimenomaan funktionaalista voimaa löytyi niin helvetisti että kun teknisesti pärjäsi vastustajalle niin pystyi vetämään ihan 60% suoritustasolla eikä väsynyt sitten millään. Tähän toki auttoi myös armottomat HIIT-ylämäkijuoksut mitä painoi minkä kerkesi. Yhteen aikaan myös teki varmaan kuukauden tai pari putkeen melkein pelkkää turkkilaista ylösnousua kunnes käytössä olevat kuulat olivat jo ihan naurettavan isoja. Rinnalleveto, tempaus ja työntö eivät olleet mitään superteknistä tekemistä, mutta eipä se ollutkaan merkittävää koska voimaa kertyi silti. Mutta loppukaneettina, ei penkkiä, ei ikinä penkkipunnerrusta tangolla. Ja ei meikäläisen penkkitulokset siinä paljon auttaneet kun kaveri väänsi itsensä mounttiin kerta toisensa jälkeen. Ja se grippi kun nappasi ranteesta kiinni oli jotain mitä ei unohda, siinä äkkiä tuli paniikinomaisia flashbackeja Jodie Fosterista flipperin päällä.

Mutta joo, horinat seis.

Bottom line: Näitä lausuntoja yleensä kuulee about 21-25v kavereilta jotka ovat käyneet sen pari-kolme vuotta salilla ja löytäneet jostain youtuben nettivalmentajien "puhtaat" tavat suorittaa, tai sitten jonkun koodinimi pt-hulkkivatasen touhuja katseltu vierestä. Vähän ajan kuluttua mielellään mennäänkin jo neuvomaan jotain aloittelijaa jos kehtaa ja selitetään vähän omista natutavoitteista CBB-lavoilla. Heitellään sanoja kuten makrot ja aminot ja suositellaan jotain yöksi otettavaa sleepmuscle-macajauhetta. Parisen vuotta sitten joku muutaman vuoden salilla käynyt jantteri tuli kertomaan, että penkkitekniikkani kaipaisi vähän hiomista ja antoi mielestään hyviä neuvoja. Nappailin siinä lyhyitä sarjoja perse vähän ilmassa ja oteleveyttä vähän vaihtelin. Kyselin vähän ystävällisesti että millaisia tuloksia sitä on saavutettu oikein, ja sanotaan että tavoitteena hänellä oli tälle vuodelle nostaa sama paino jonka olen itse nostanut 26 toiston sarjana ns sotilaspenkkinäkin. Intoa kuitenkin riitti joten kiitin neuvosta ja jatkoin runkkupenkkiäni siinä. Ehkä se on vaan minun omaa roskafilosofiaa, mutta aika monella runkkupenkkiä arvostelevilla tekniikkahössöttäjillä jää se vajaa pari markkaa ottamatta ylös edes telineistä. Ja minä ihan mielelläni otan sen vajaa pari markkaa perse vähän ilmassakin mielummin kuin sniffailen omia pierujani ja ähkin täydellisellä tekniikalla sen 5x95 niin hi-taas-ti että lihaksen liikerata on laboratoriossakin mitattuna varmasti hypertrofisesti optimaalinen. Ja kuten Andy jo aiemmin sanoi, se salitreenin tuloksellisuus ja penkkipunnerruksen taso mitataan sitten seuraavassa matsissa kun nähdään paraniko tekeminen kasikulmiossa.

 

[veijari]

Toihan on vähän kuin juoksis väärin ja olettais että kunhan juoksee niin kaikki on hyvin ja tietämättömät vinkuu...
Punttisali on kuitenkin sen verta helppo, antoisa ja sitten väärintehtynä turhan riskin paikka että siellä kannattaa opetella tekniikat.
Ei sillä, kyllä mekin tehtiin alle 70kg voimissa runkkupenkkiä 15 vuotiaana, siinä tottuu isompiin painoihin ja saa nopeammin rinnalta asti nostettua
kun on hartiat ja kädet jo tottunut painoon, se vain jäi voimanostoa ajatellessa itsestään pois.
Melkein väittäisin että erilaiset uuno-suoritukset alkaa olla historiaa, ainakin meilläpäin kukaan ei tee niitä juttuja nykyään mitkä päätyy salikomediaan.
Ja ei kannata välttis 2mk penkkaajan vertailla itseään alta markannostajiin, ajatukset näyttää vähän samalta kuin varmaan on niillä jotka nostaa
vertailtavia rautoja stopiella ja kattovat kun toisen on pakko puskea perse ilmassa ees lähes samat...

Suomessa ymmärrys tekemisestä on tosiaan vaan sillä tasolla että epäilen että kyse on tietämyksen puutteesta huonoissa saliharjoitteissa,
kuin jostain "uudesta oivaltavasta lajiteknisesti siirtyvämmästä suoritteesta". Toki hienoa jos täällä on ruvettu sellaista keksimään.

 

[kahlaajalintu]

Toihan on vähän kuin juoksis väärin ja olettais että kunhan juoksee niin kaikki on hyvin ja tietämättömät vinkuu...

Ei nyt ihan noinkaan. Huipulla on paljonkin väkeä juoksemassa joiden tekniikka ei ole oppikirjamaisen kaunis, mutta silti hyvin tehokas ja heille ominainen. Suolaisista nyt ekana rumasta juoksusta tulee mieleen Annemari Kiekara os.Sandell.

Ja en toki väheksy nyt tässä hyvän tekniikan merkitystä. Joskus se vaan ei ole olennaista

 

[aidan]

Ei nyt ihan noinkaan. Huipulla on paljonkin väkeä juoksemassa joiden tekniikka ei ole oppikirjamaisen kaunis, mutta silti hyvin tehokas ja heille ominainen. Suolaisista nyt ekana rumasta juoksusta tulee mieleen Annemari Kiekara os.Sandell.

Ja en toki väheksy nyt tässä hyvän tekniikan merkitystä. Joskus se vaan ei ole olennaista

"Täydellistä" tekniikkaa painotetaan varsinkin fanien puolelta ihan liikaa. Täydellinen tekniikka toki yleensä auttaa ja on optimaalisempaa, mutta tekniikan tehokkuus lopulta ratkaisee. Tyylipisteitä ei jaeta. Askren on paras esimerkki. Miehen pystyottelussa ei ollut oikein mitään hyvää missään mielessä, mutta silti kesti 20 matsia ennen kuin siitä rankaistiin ja voittoputkelle pistettiin loppu.

 

[byääää 136940]

Oletko kokeillut tehdä rinnallevetoa koskaan oikeaoppisesti? Tai tempausta? Ns "raakariveä" tekee ihan helvetin monet urheilijat, itsekin tullut harrastettua. Oikeaoppisen rinnallevedon oppiminen ei ole mikään ihan pikkujuttu ja nuo ns raakaversiot ovat ihan mainioita oheisliikkeitä monelle urheilijalle. Täysin oikeaoppisesti tehtynä siitä lienee eniten hyötyä vain jos oma laji on painonnosto. Ja mikä nyt on muutenkaan se oikeaoppinen tekniikka? Onko se se myyttinen täysin lihasta aktivoiva ja venyttävä jossa "ottaa just oikeisiin lihaksiin" ja jännitteen ja supistuksen suhde on täydellinen lihaskasvulle. Se on vaan niin helvetin vaikea monen isompia lihaksia kaipailevan tosi saliharrastajan ymmärtää että useimmissa lajeissa tähtäimenä ei ole se pullea olkapää vaan yleinen suorituskyky ja kyky tuottaa koko kehon potentiaalia hyödyntävä lajinomainen suorite.

Näissä on monia tasoja, ennen ainakin lätkänpelaajille suosittiin Suomessa lähinnä pelkkää puolikyykkyä, kunnes joku Oskar Osala tajusi alkaa tehdä syväkyykkyä ja kaveri olikin melkoinen voimanpesä jäällä sen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että puolikyykky olisi järjetöntä, ja kun tässä penkkiasiassa ollaan niin jos pitäisi tällä kokemuksella lähteä neuvomaan niin sanoisin että ei jäykistetä ja paskota olkapäitä sillä penkkipunnerruksella tangolla lainkaan, ja ei ainakaan tekemällä jotain jatkuvia kymppejä. Vähän asiaan himmeästi liittyvää ramblingia: Tunsin opiskeluaikana yhden entisen koripalloilijan joka hurahti sitten kahvakuulaan, painonnostoon, voimanostoon ja lopulta myös lukkopainiin. Kaveri oli niin luonnollinen lahja kuin olla ja voi urheilullisesti, kyllä olin suorastaan kateellinen. Penkkipunnerrusta ei kuitenkaan tehnyt lainkaan koska tosimiehet eivät kuulemma punnerra makuullaan. Sen sijaan joku bottom up press 56kg kuulalla onnistui komeasti kuten myös yhden käden työntö 100kg tangolla. Mavet ja kyykyt huiteli jossain 220-250 maisemissa. Itse tietty penkkasin minkä kerkesin kaiken muun ohella. Eteenpäin tarinassa, melko lyhyellä painitreenillä kaveri suoritti tatamilla ihan uskomattomalla tasolla. Kun tekniikkaa ei vielä ollut, löytyi voimaa joka positioon. Sitten kun tekniikkaa tuli mukaan tekemiseen, niin tyyppi oli niin vahva että pystyi painamaan ihan mielettömiä sessioita tatamilla ja hyppelehti kuin pupujussi kun muut puuskuttivat x-asennossa. Nimenomaan funktionaalista voimaa löytyi niin helvetisti että kun teknisesti pärjäsi vastustajalle niin pystyi vetämään ihan 60% suoritustasolla eikä väsynyt sitten millään. Tähän toki auttoi myös armottomat HIIT-ylämäkijuoksut mitä painoi minkä kerkesi. Yhteen aikaan myös teki varmaan kuukauden tai pari putkeen melkein pelkkää turkkilaista ylösnousua kunnes käytössä olevat kuulat olivat jo ihan naurettavan isoja. Rinnalleveto, tempaus ja työntö eivät olleet mitään superteknistä tekemistä, mutta eipä se ollutkaan merkittävää koska voimaa kertyi silti. Mutta loppukaneettina, ei penkkiä, ei ikinä penkkipunnerrusta tangolla. Ja ei meikäläisen penkkitulokset siinä paljon auttaneet kun kaveri väänsi itsensä mounttiin kerta toisensa jälkeen. Ja se grippi kun nappasi ranteesta kiinni oli jotain mitä ei unohda, siinä äkkiä tuli paniikinomaisia flashbackeja Jodie Fosterista flipperin päällä.

Mutta joo, horinat seis.

Bottom line: Näitä lausuntoja yleensä kuulee about 21-25v kavereilta jotka ovat käyneet sen pari-kolme vuotta salilla ja löytäneet jostain youtuben nettivalmentajien "puhtaat" tavat suorittaa, tai sitten jonkun koodinimi pt-hulkkivatasen touhuja katseltu vierestä. Vähän ajan kuluttua mielellään mennäänkin jo neuvomaan jotain aloittelijaa jos kehtaa ja selitetään vähän omista natutavoitteista CBB-lavoilla. Heitellään sanoja kuten makrot ja aminot ja suositellaan jotain yöksi otettavaa sleepmuscle-macajauhetta. Parisen vuotta sitten joku muutaman vuoden salilla käynyt jantteri tuli kertomaan, että penkkitekniikkani kaipaisi vähän hiomista ja antoi mielestään hyviä neuvoja. Nappailin siinä lyhyitä sarjoja perse vähän ilmassa ja oteleveyttä vähän vaihtelin. Kyselin vähän ystävällisesti että millaisia tuloksia sitä on saavutettu oikein, ja sanotaan että tavoitteena hänellä oli tälle vuodelle nostaa sama paino jonka olen itse nostanut 26 toiston sarjana ns sotilaspenkkinäkin. Intoa kuitenkin riitti joten kiitin neuvosta ja jatkoin runkkupenkkiäni siinä. Ehkä se on vaan minun omaa roskafilosofiaa, mutta aika monella runkkupenkkiä arvostelevilla tekniikkahössöttäjillä jää se vajaa pari markkaa ottamatta ylös edes telineistä. Ja minä ihan mielelläni otan sen vajaa pari markkaa perse vähän ilmassakin mielummin kuin sniffailen omia pierujani ja ähkin täydellisellä tekniikalla sen 5x95 niin hi-taas-ti että lihaksen liikerata on laboratoriossakin mitattuna varmasti hypertrofisesti optimaalinen. Ja kuten Andy jo aiemmin sanoi, se salitreenin tuloksellisuus ja penkkipunnerruksen taso mitataan sitten seuraavassa matsissa kun nähdään paraniko tekeminen kasikulmiossa.

Yrititköhän ymmärtää ollenkaan mitä aiemmin kirjoitin? Perusteiden opettelu on eri asia kuin liiallinen tekniikkavouhotus. Mutta eihän tästä mitään keskustelua saa aikaiseksi jos kehotan opettelemaan salinostojen perusteet ja asenne on; ''ihan mielelläni otan sen vajaa pari markkaa perse vähän ilmassakin mielummin kuin sniffailen omia pierujani ja ähkin täydellisellä tekniikalla sen 5x95 niin hi-taas-ti että lihaksen liikerata on laboratoriossakin mitattuna varmasti hypertrofisesti optimaalinen.''

 

[Vieraissa]

Miehen pystyottelussa ei ollut oikein mitään hyvää missään mielessä, mutta silti kesti 20 matsia ennen kuin siitä rankaistiin ja voittoputkelle pistettiin loppu.

Perustuiko tämä siihen, että vastustajaa analysoitiin ja toimittiin heikkouksien kautta? Vai oliko vastustaja pelkästään "parempi"?

 

[aidan]

Perustuiko tämä siihen, että vastustajaa analysoitiin ja toimittiin heikkouksien kautta? Vai oliko vastustaja pelkästään "parempi"?

En minä tiedä. Pointti oli, että ilmiselvistäkään tekniikkavirheistä on joskus todella vaikea rokottaa. Eli tehokkuus>tekniikan puhtaus.

 

[Vieraissa]

En minä tiedä. Pointti oli, että ilmiselvistäkään tekniikkavirheistä on joskus todella vaikea rokottaa. Eli tehokkuus>tekniikan puhtaus.

OK. Ajattelin, että olisit nähnyt ottelun.

 

[Reno^^]

Yrititköhän ymmärtää ollenkaan mitä aiemmin kirjoitin? Perusteiden opettelu on eri asia kuin liiallinen tekniikkavouhotus. Mutta eihän tästä mitään keskustelua saa aikaiseksi jos kehotan opettelemaan salinostojen perusteet ja asenne on; ''ihan mielelläni otan sen vajaa pari markkaa perse vähän ilmassakin mielummin kuin sniffailen omia pierujani ja ähkin täydellisellä tekniikalla sen 5x95 niin hi-taas-ti että lihaksen liikerata on laboratoriossakin mitattuna varmasti hypertrofisesti optimaalinen.''

Yritin ja ymmärsin, mutta sinä et nyt vaan tunnu ymmärtävän että ei ole mitään yhtä universaalia tapaa punttitreeniin joka sopii kaikille urheilijoille järkeväksi oheisharjoitteluksi. Tai sitten ymmärrät mutta tässä menee jotenkin piuhat ristiin niin että pointit eivät löydä maaliin. Kehonrakentajan ja häkkitappelijan ei kannata tehdä (tietenkään) samalla ohjelmalla, mutta edes samalla tavalla/tekniikalla liikkeitä kuntosalilla. Makwanin valmennus yhä varmaan tietää paremmin mikä edellä nyt kannattaa mennä palstavalmentajia paremmin, joten eiköhän siihen perusteiden opettelemiseen käytetä ihan juuri se määrä aikaa kuin on tarvis.

Voitko nyt sitten perustella miksi vaikka yleisurheilijan ei kannata tehdä esim rinnallevetoa ilman että suoritus näyttää samalta kuin painonnostokisoissa? Sinähän näin sanoit kuitenkin, tai ainakin puutteellisella tekniikalla tms, tunnistitko itsesi kuvauksestani? Kuitenkin tätä hölmön hommaa tänäkin päivänä tehdään aika lailla kautta linjan ihan ammattilaisurheilijoiden toimesta. Ehkä pitäisi puhua liikkeistä eri nimillä ihan yleisesti ottaenkin, johon tuo raakarive yms viittaakin jotta tulee selväksi, että tarkoitus ei ole kehittyä painonnostajana vaan urheilijana. Tuo on siis ihan tyypillistä yleensä ihmisille jotka ovat sen pari-kolme vuotta punttia vetäneet ja hommasta innostuneet, että kerrotaan kaikille mitä ja miten kannattaa tehdä, vaikka toisen tavoitteista ei ole välttämättä mitään hajua. Ei se ole syytös vaan ihan yleinen piirre ihmisessä. Tämän takia en ala yleensä kertomaan juuri mitään faktoina, kun tullaan kysymään että "miten mun kannattaisi nyt treenata" ja homma on vasta alkutekijöissä. Ensin pitäisi tietää mitä yritetään saada aikaan, sitten vasta päättää mitä lähdetään tekemään. Tämä on usein tosi vaikeaa, mutta silti fiksumpaa kuin alkaa kertoa peruslinjana että miten vaikka itse tekee kolmijakoisella ja sinunkin kannattaisi, tehdään eristäviä liikkeitä jne. Tätä näkee ihan tarpeeksi jo niiden toimesta jotka eivät ole keneltäkään PT:ltä tai muulta osaajalta ikinä kysyneetkään, että kuinka tässä kannattaisi aikansa käyttää salilla. Useimmilla kokemattomilla salilla kävijöillä menee usein sekaisin se, miten treenataan ollakseen vahva, nopea tai suorituskykyinen, ja sitten mitä kannattaa tehdä jos haluaa lähinnä näyttää sellaiselta.

Tämä nyt ei sinun juttuasi enää koske, mutta siitä pidän kuitenkin ihan kiinni että jollekin perse vähän ilmassa isoja rautoja veivaaville penkkaajille on ihan turhaa tuhautella, jos painot ovat sellaisia että ne ei edes raudoista itsellä lähtisi. Mielipideasioitahan nämä pitkälle on tietty, oma treeni on aika kauan jo painottunut vaan isoihin liikkeisiin tangolla ja kahvakuulilla, jonkin verran apuliikkeitä käsipainoilla, mahdollisimman paljon core-treeniä vaikka se on kovin inhaa puuhaa ja eristetymmät liikkeet ovat lähinnä jumppaa tukilihaksille, joten joka kerta kun joku ojentaa ohjelmansa näytille ja siellä lukee "päivä 3: olkapäät, ojentajat jne", niin en jaksa edes lukea loppuun ennen kuin annan paperin takaisin ja ystävällisesti kerron etten osaa auttaa estetiikkahommissa.

 

[byääää 136940]

Yritin ja ymmärsin, mutta sinä et nyt vaan tunnu ymmärtävän että ei ole mitään yhtä universaalia tapaa punttitreeniin joka sopii kaikille urheilijoille järkeväksi oheisharjoitteluksi. Tai sitten ymmärrät mutta tässä menee jotenkin piuhat ristiin niin että pointit eivät löydä maaliin. Kehonrakentajan ja häkkitappelijan ei kannata tehdä (tietenkään) samalla ohjelmalla, mutta edes samalla tavalla/tekniikalla liikkeitä kuntosalilla. Makwanin valmennus yhä varmaan tietää paremmin mikä edellä nyt kannattaa mennä palstavalmentajia paremmin, joten eiköhän siihen perusteiden opettelemiseen käytetä ihan juuri se määrä aikaa kuin on tarvis.

On erilaisia tapoja ja tyylejä suorittaa liike, mutta väitän että esim. pomppupenkki perse ilmassa on yksinkertaisesti väärin. Maven hallitsematon repiminen on väärin ja vajaita kyykkyjä on fiksumpi tehdä laatikolle. Rivestä en tiedä kuin perusteet videoiden perusteella mutta tuskin aivoton riuhtominen siinäkään on järkevää. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, jos se palvelee tavoitetta eikä luo ylimääräistä riskiä niin antaa mennä vaan.

Ohjelmointipuoli on sitten asia erikseen.

 

[zakabara]

On erilaisia tapoja ja tyylejä suorittaa liike, mutta väitän että esim. pomppupenkki perse ilmassa on yksinkertaisesti väärin. Maven hallitsematon repiminen on väärin ja vajaita kyykkyjä on fiksumpi tehdä laatikolle. Rivestä en tiedä kuin perusteet videoiden perusteella mutta tuskin aivoton riuhtominen siinäkään on järkevää. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, jos se palvelee tavoitetta eikä luo ylimääräistä riskiä niin antaa mennä vaan.

Ohjelmointipuoli on sitten asia erikseen.

Pomppupenkillä on paikkansa, samoin kuin vajaita kyykkyjä tehdään raskailla painoilla silloin kun lajispesifiset nivelkulmat sitä vaatii, eikä siihen mitään boksia silloin tarvi. Alla on vielä keihäänheittäjien pomppupenkistä Tuomas Rytkösen kirjotus.

”Minuun otettiin yhteyttä, kun somessa oli kuulemma taas kohistu keihäänheittäjien pomppupenkkipunnerruksista ja pohdittu paljonko penkkaisivat voimanostotyylillä ja onko pomppupenkkaamisessa mitään järkeä. Päätin vastata myös julkisesti omien kanavieni kautta.

Tutkimustulosten mukaan penkkipunnerrustuloksen korrelaatio keihäänheittosuoritukseen loppuu miehillä noin 150-160 kg raudoissa. Tietty maksimivoimareservi tarvitaan pohjaksi voimantuottonopeudelle ja kimmoisuudelle, mutta loputtomiin ei keihäänheittäjän kannata panostaa penkkimaksimin kehittämiseen.

Keihäänheitossa korostuvat tuki- ja sidekudosten kyky hyödyntää elastista energiaa sekä äärimmäisen nopea voimantuottonopeus. Vetovaihe kestää noin 120 ms. Pomppupenkki ei ole isoilla kuormilla tehtynä missään nimeessä riski-hyötysuhteiltaan paras harjoite tarkoitukseen, mutta nopea eksentrinen vaihe vahvistaa venymislyhenemissykluksen toiminnassa tärkeitä lihasten viskoosisia titiini- ja kollageenirakenteita, ja nopeassa suunnanmuutoksessa pystytään hyödyntämään voimakkaasti jänteisiin, muihin tuki- ja sidekudoksiin (intramuskulaarinen sidekudos, faskiat ja ligamentit) sekä lihasten titiiniproteiineihin eksentrisessä vaiheessa varastoituvaa elastista energiaa sekä lihasspindelien venytysrefleksiä. Elastisen energian hyödyntämisen kehittyminen ja nopean eksentriskonsentrisen venymislyhenemissykluksen tehostuminen ovat erittäin hyödyllisiä keihäänheitossa, jossa heittovaihe on hyvin linkomainen suoritus, jossa keho toimii elastisena jousena ja konsentrista voimantuottoaikaa on vähän. Lisäksi pomppupenkissä konsentrinen vaihe saadaan tehtyä suuremmalla liikenopeudella kuin vähemmän elastisessa penkkipunnerruksessa, jolloin myös konsentrisen voimantuoton hermostolliset adaptaatiot motoristen yksiköiden impulssitiheydessä ovat suotuisempia nopeusvoimasuoritukseen jalostettavan maksimivoimareservin treenaamiseen kuin hitaassa vääntämisessä.

On tärkeää ymmärtää eri rakenteiden vaikutus kimmoisuuteen ja eri lihastyötapojen ja liikenopeuksien vaikutus eri rakenteiden adaptaatioihin sekä hermostollisen käskytyksen kehittämiseen. Keihäänheitossa voimantuotto ei ole hidasta konsentrista junttaamista, kuten voimanoston tärkeimmissä liikevaiheissa. Monelta voimanostajaltakin saattaisi hajota nosto sekä paikat samalla penkkipunnerrustekniikalla 200 kilolla, jonka Thorkildsenin kroppa kestää, koska todennäköisesti Thorkildsenin tuki- ja sidekudokset sekä lihasten titiinirakenteet ovat vahvistuneet ja nopean suuren voimantuoton eksentriskonsentrisen venymislyhenemssykluksen hermostollinen liikkeensäätely on kehittynyt niin kovaksi vuosien noita ominaisuuksia kehittävällä treenillä.”

 

[byääää 136940]

Pomppupenkillä on paikkansa, samoin kuin vajaita kyykkyjä tehdään raskailla painoilla silloin kun lajispesifiset nivelkulmat sitä vaatii, eikä siihen mitään boksia silloin tarvi. Alla on vielä keihäänheittäjien pomppupenkistä Tuomas Rytkösen kirjotus.

”Minuun otettiin yhteyttä, kun somessa oli kuulemma taas kohistu keihäänheittäjien pomppupenkkipunnerruksista ja pohdittu paljonko penkkaisivat voimanostotyylillä ja onko pomppupenkkaamisessa mitään järkeä. Päätin vastata myös julkisesti omien kanavieni kautta.

Tutkimustulosten mukaan penkkipunnerrustuloksen korrelaatio keihäänheittosuoritukseen loppuu miehillä noin 150-160 kg raudoissa. Tietty maksimivoimareservi tarvitaan pohjaksi voimantuottonopeudelle ja kimmoisuudelle, mutta loputtomiin ei keihäänheittäjän kannata panostaa penkkimaksimin kehittämiseen.

Keihäänheitossa korostuvat tuki- ja sidekudosten kyky hyödyntää elastista energiaa sekä äärimmäisen nopea voimantuottonopeus. Vetovaihe kestää noin 120 ms. Pomppupenkki ei ole isoilla kuormilla tehtynä missään nimeessä riski-hyötysuhteiltaan paras harjoite tarkoitukseen, mutta nopea eksentrinen vaihe vahvistaa venymislyhenemissykluksen toiminnassa tärkeitä lihasten viskoosisia titiini- ja kollageenirakenteita, ja nopeassa suunnanmuutoksessa pystytään hyödyntämään voimakkaasti jänteisiin, muihin tuki- ja sidekudoksiin (intramuskulaarinen sidekudos, faskiat ja ligamentit) sekä lihasten titiiniproteiineihin eksentrisessä vaiheessa varastoituvaa elastista energiaa sekä lihasspindelien venytysrefleksiä. Elastisen energian hyödyntämisen kehittyminen ja nopean eksentriskonsentrisen venymislyhenemissykluksen tehostuminen ovat erittäin hyödyllisiä keihäänheitossa, jossa heittovaihe on hyvin linkomainen suoritus, jossa keho toimii elastisena jousena ja konsentrista voimantuottoaikaa on vähän. Lisäksi pomppupenkissä konsentrinen vaihe saadaan tehtyä suuremmalla liikenopeudella kuin vähemmän elastisessa penkkipunnerruksessa, jolloin myös konsentrisen voimantuoton hermostolliset adaptaatiot motoristen yksiköiden impulssitiheydessä ovat suotuisempia nopeusvoimasuoritukseen jalostettavan maksimivoimareservin treenaamiseen kuin hitaassa vääntämisessä.

On tärkeää ymmärtää eri rakenteiden vaikutus kimmoisuuteen ja eri lihastyötapojen ja liikenopeuksien vaikutus eri rakenteiden adaptaatioihin sekä hermostollisen käskytyksen kehittämiseen. Keihäänheitossa voimantuotto ei ole hidasta konsentrista junttaamista, kuten voimanoston tärkeimmissä liikevaiheissa. Monelta voimanostajaltakin saattaisi hajota nosto sekä paikat samalla penkkipunnerrustekniikalla 200 kilolla, jonka Thorkildsenin kroppa kestää, koska todennäköisesti Thorkildsenin tuki- ja sidekudokset sekä lihasten titiinirakenteet ovat vahvistuneet ja nopean suuren voimantuoton eksentriskonsentrisen venymislyhenemssykluksen hermostollinen liikkeensäätely on kehittynyt niin kovaksi vuosien noita ominaisuuksia kehittävällä treenillä.”

Ostan tämän, nopea suunnanvaihto on tärkeää voimanostossakin. Mutta oleellista on taas se että se on hallittua ja tarkoituksenmukaista, eikä rintalastan käyttöä trampoliinina.

 

[illbeback]

https://www.iltalehti.fi/kamppailulajit/a/12ae8dda-3946-4e9a-ab6d-548e81d49bb2

Uutta lehtijuttua Makwanista. Itseäni näin sivustaseuraajana alkaa jo huvittaa tämä Makun ''seuraavaan matsiin treenaan täysillä'' -tyylinen mantra, jota toistellaan eri muodoissa miltei jokaisen matsin - erityisesti häviöiden - jälkeen Toisaalta kyllähän julkisuusmielessä on suurelle yleisölle mielenkiintoisempaa lukea siitä, kuinka Maku hairahtui houkutusten tielle ja ponnisti sieltä vaikeuksien kautta voittoon kuin siitä, että kaurapuuro maistui tänäkin aamuna hyvältä ja samalla tavalla jumppaillaan kuukaudesta toiseen.

Lisäksi voihan se olla urheilijan kannalta parempi vaihtoehto, että hän ajattelee häviöiden tai vastoinkäymisten johtuvan lähtökohtaisesti siitä, että tekemisessä on jotakin parannettavaa eikä vaikka siitä, että hän olisi tasollisesti saavuttanut jo oman huippunsa. Makun tapauksessa on mielestäni myös muistettava, että hän todella kehittynyt UFC-uransa aikana jatkuvasti. Silti pistää miettimään, että kuinka ns. tuulella käyvä Maku loppujen lopuksi on kun tuntuu nuo treenikuviot (ja treenimotivaatio) vaihtelevan ainakin lehtijuttujen perusteella jatkuvasti. Nytkin ilmeisesti SBG (ja SSL?) on heitetty romukoppaan ja jatkossa treenataan omalla salilla kodin vieressä?

 

[Deleted member 99008]

https://www.iltalehti.fi/kamppailulajit/a/12ae8dda-3946-4e9a-ab6d-548e81d49bb2

Uutta lehtijuttua Makwanista. Itseäni näin sivustaseuraajana alkaa jo huvittaa tämä Makun ''seuraavaan matsiin treenaan täysillä'' -tyylinen mantra, jota toistellaan eri muodoissa miltei jokaisen matsin - erityisesti häviöiden - jälkeen Toisaalta kyllähän julkisuusmielessä on suurelle yleisölle mielenkiintoisempaa lukea siitä, kuinka Maku hairahtui houkutusten tielle ja ponnisti sieltä vaikeuksien kautta voittoon kuin siitä, että kaurapuuro maistui tänäkin aamuna hyvältä ja samalla tavalla jumppaillaan kuukaudesta toiseen.

Lisäksi voihan se olla urheilijan kannalta parempi vaihtoehto, että hän ajattelee häviöiden tai vastoinkäymisten johtuvan lähtökohtaisesti siitä, että tekemisessä on jotakin parannettavaa eikä vaikka siitä, että hän olisi tasollisesti saavuttanut jo oman huippunsa. Makun tapauksessa on mielestäni myös muistettava, että hän todella kehittynyt UFC-uransa aikana jatkuvasti. Silti pistää miettimään, että kuinka ns. tuulella käyvä Maku loppujen lopuksi on kun tuntuu nuo treenikuviot (ja treenimotivaatio) vaihtelevan ainakin lehtijuttujen perusteella jatkuvasti. Nytkin ilmeisesti SBG (ja SSL?) on heitetty romukoppaan ja jatkossa treenataan omalla salilla kodin vieressä?

Lievästi kyllä soi sama nauha näissä Makun haastiksissa. Eikö Burgos-matsinkin jälkeen ollut sama keissi, että nyt tiedetään mitä pitää tehdä ja se fiksaantuu X ajassa. Makun motivaatio tuntuu vain heilahtelevan aikalailla sen mukaan, onko edellinen matsi voitettu vai hävitty. Liekö elämä häkinkin ulkopuolella aina niin paljon mukavampaa voiton jälkeen (haastattelut, huomio jne.), että motivaatio lipsahtaa laskuun kunnes tulee herätys seuraavassa tappiossa?

Mielestäni osa ammattivapaaottelua on kurinalaisuus ja se että pää sekä motivaatio pysyy kasassa. Ei tässäkään lajissa jaeta palkintoja potentiaalin tai "mitäjossittelun" perusteella.

Vaikken Khabibista muuten yhtään perustakaan, niin hän on hyvä esimerkki tästä. Menestynyt ottelija, jolla varmasti ollut elämässä ties minkälaista houkutusta ja vastoinkäymistä. Henkinen kantti ollut kuitenkin niin kova, ettei nämä ole näkynyt häkissä.

Spoiler

Jos halutaan vetää keittiöpsykolointi uudelle tasolle, on ihan hyvä, että Makwan etsii virheitä (esim. väärät ihmiset ympärillä) ja miettii, kuinka niitä saadaan kehitettyä. Ehkä kuitenkin kannattaisi miettiä ja korjata juurisyytä, joka johtaa siihen, että uudestaan ja uudestaan vääriä kavereita eksyy ympärille ja motivaatio dippaa vähän väliä.

 

[wigga]

Sama nauha vuodesta toiseen

 

[JEKJEK]

Sama tarinaa on kuultu jostain vuodesta 2013 lähtien.

Eniten Maku luultavasti tarvitsisi vapaaotteluvalmentajaa ja vapaaottelijoita treenikavereiksi.

 

[paskahousu]

Sama nauha joo, mitä väliä. Tuskin näitä iltalehden haastatteluja tehdään lajia seuraavalle yleisölle, joka muistaa mitä Burgos matsin jälkeen sanottiin saman lehden sivuilla. Pääasia, että jokin kehitysaskel on kiikarissa. Tulos nähdään taas seuraavassa matsissa. Mukava kuitenkin, että voidaan spekuloida suomalaisen ottelijan tekemisellä UFC tasolla. Toivottavasti tulevat 50-60 leikkausta rosterista ei osu Makuun.

 

[rampe68]

Kuvitelkaa juttu jossa Maku kertoisi että ”me on hävitty tää peli. Mitään ei ole enää tehtävissä. Häviän kerta toisensa jälkeen, kunnes roikun hirressä. Koska en koskaan tule olemaan paras, kuten Pakkotoiston harrastelijat, jotka ovat jokaisessa asiassa mitä ovat koskaan tehneet, olleet aina maailman parhaita.”

 

[Phenomi]

Kuvitelkaa juttu jossa Maku kertoisi että ”me on hävitty tää peli. Mitään ei ole enää tehtävissä. Häviän kerta toisensa jälkeen, kunnes roikun hirressä. Koska en koskaan tule olemaan paras, kuten Pakkotoiston harrastelijat, jotka ovat jokaisessa asiassa mitä ovat koskaan tehneet, olleet aina maailman parhaita.”

Tämä. Toisaalta voisi myös alkaa syyttämään vääränlaisia hanskoja, huonosti nukuttuja öitä, liian painavaa pukua häkkiin astellessa, väärää kuun ja tähtien asentoa, nuhaista nenää tai vääränlaista voinappia aamupuurossa jne jne.
Eiköhän tää nykymeininki ole ihan tervettä ja uppoaa suureen massaan parhaiten.

 

[AndyS]

Itse en suosittelisi Makwanin tyylistä treenimallia kellekään ja monet muut suomalaiset vapaaottelijat ovat mielestäni järjestäneet harjoittelunsa järkevämmin. Jostain syystä Makwan kuitenkin on pärjännyt paljon paremmin kuin muut suomalaiset.

Ehkä se Makwan sitten tietää vapaaottelun harjoittelusta jotain sellaista, mitä minä en tiedä.