Antzu sanoi:
Ei ole noin yksinkertaista, Allah ei mun käsityksen mukaan ole sama Jumala kuin kristityillä. Lainaan itseäni aiemmin tästä threadista:
tässä muslimien näkemys.. jopa muslimit puhuvat samasta jumalasta? Keitä ovat profeetat?
Profeetat ovat Jumalan valittuja, joita aika ajoin lähetetään tuomaan johdatusta ihmiselle ilmestyksinä annettujen sanomien avulla. Historian aikana on ollut sarja profeettoja. Sarja alkoi Aatamista ja päättyi Muhammediin. Nuh (Nooa), Ibrahim (Aabraham), Musa (Mooses), ja Isa (Jeesus, Marian poika) ovat muita tärkeitä profeettoja, olkoon Jumalan rauha ja siunaukset heidän kanssaan. Nämä profeetat olivat ihmisiä. He nukkuivat ja söivät, heillä oli vaimot ja lapsia (paitsi jeesuksella, joka avioituu kun hän tulee toisen kerran) ja he ansaitsivat elantonsa omalla työllään. He eivät olleet jumalia, puolijumalia, Jumalan poikia eivätkä enkeleitä, eikä heillä ollut jumalallisia ominaisuuksia. He olivat täysin inhimillisiä, ja Jumala puhutteli heitä enkelien välityksellä.
Muhammed, profeettojen sinetti
Muhammed oli viimeinen Jumalan lähettämä profeetta. Hän syntyi Mekassa 570 vuotta edeltäjänsä Isan (Jeesus) jälkeen eikä hän eronnut mitenkään muista ihmisistä ennen 40 ikävuottaan, muuten kuin että hän tinkimättömällä rehellisyydellään oli ansainnut lisänimen "luotettava". Encyclopedia Britannican mukaan "lukuisat varhaisten lähteiden yksityiskohdat osoittavat, että hän oli rehellinen ja suoraselkäinen mies, joka oli saavuttanut toisten rehellisten ja suoraselkäisten miesten kunnioituksen ja uskollisuuden". (Osa 12, s.609 ) Hän oli kirjoitustaidoton.
Neljänkymmenen vuoden iässä Jumala puhutteli häntä enkeli Jibrilin (Gabrielin) välityksellä ja lähetti hänet saarnaamaan Jumalan ykseyttä ja varoittamaan ihmisiä vääristä jumalista. Hänen saarnojensa sisältöä voidaan kuvailla erään hänen seuraajansa sanoin, joka eräiden muiden kanssa pakeni Abessiniaan kansan alettua vainota heitä islamin omaksumisen takia. Paon jälkeen Mekan pakanat lähettivät edustajan Abessiniaan taivuttamaan kuningasta, jotta tämä palauttaisi pakolaiset. Kun kuningas Negus pyysi muslimeja selittämään, miksi he ovat maassa, eräs heistä, Jafer b. Abu Talib, profeetan serkku, puhui seuraavasti:
Oi kuningas, me olimme sivistymätöntä kansaa, palvoimme epäjumalia, söimme epäpuhdasta ruokaa, teimme inhottavaa tekoja, rikoimme luontaisia siteitä, kohtelimme vieraita huonosti ja vahvat meistä sortivat heikkoja. Sellaisia olimme, kunnes Jumala lähetti apostolin jonka sukujuuret, totuudellisuuden, luotettavuuden ja laupeuden me tunnemme. Hän sai meidät ymmärtämään Jumalan ykseyden ja palvomaan Häntä sekä luopumaan kivistä ja epäjumalista, joita isämme ennen palvoivat. Hän käski meitä puhumaan totta, olemaan uskollisia velvollisuuksiamme kohtaan, ymmärtämään sukulaisuuden siteet ja lempeän vieraanvaraisuuden sekä jättämään rikokset ja verenvuodatuksen. Hän kielsi meitä tekemästä pahaa ja valehtelemasta, kaappaamasta orpojen omaisuutta ja pilkkaamasta säädyllisiä naisia, Hän käski meitä palvelemaan Jumalaa yksin eikä yhdistämään Häneen mitään, ja hän antoi meille ohjeet rukouksesta, almuista ja paastosta (antaen islamin käskyt). Me tunnustamme hänen totuutensa ja uskoimme häneen siinä, mitä hän oli saanut Jumalalta, ja me palvelimme Jumalaa pitämättä mitään Hänen vertaisenaan. Me pidimme kiellettynä sitä, minkä hän kielsi ja laillisena sitä, minkä hän julisti lailliseksi. Tämän takia kansamme hyökkäsi kimppuumme, kohteli meitä huonosti ja vietteli meidät uskostamme yrittäen saada meitä taas palvomaan epäjumalia sen sijaan, että palvelisimme Jumalaa, ja pitämään laillisina tekemiämme pahoja tekoja. Kun he olivat päässeet voitolle, kohdelleet meitä epäoikeudenmukaisesti ja rajoittaneet elämämme; tulleet meidän ja uskomme väliin, me tulimme teidän maahanne, valitsimme teidät ennen ketään muuta. Täällä olemme olleet onnellisia suojeluksessanne, ja me toivomme ettei meitä kohdella epäoikeudenmukaisesti kun olemme kanssanne, oi kuningas.(The Life of Muhammed,käännös Alfred Guillaume, ss. 151, 152).
Aluksi profeetta onnistui saamaan seuraajia. Mutta uusi uskonto ei palvellut valtaapitävien luokkien etuja. Heitä kiusasi syvästi se, että heidän itselleen rakentamansa uskonto ja yhteiskuntajärjestelmä asetettiin kyseenalaiseksi. He olivat varmoja että jos islamin annetaan kasvaa, se tuhoaa heidän etuoikeutensa ja painaa heidät alas tavallisten ihmisten tasolle. Tätä he eivät voineet hyväksyä. He alkoivat vastustaa islamia ja vainota muslimeja. Puolustuskyvyttömät muslimit, ovat ja alemmat yhteiskuntakerrokset olivat helppoja kohteita vainolle. Heitä kohdeltiin kaltoin, piestiin ja kidutettiin sellaisella voimalla, että profeetan oli lopulta sallittava heidän pakonsa Abessiniaan ja myöhemmin Medinaan. Kun lopulta toiveet Mekan pakanoiden kääntymyksestä valuivat tyhjiin, Jumala käski häntä itseään muuttamaan Medinaan, jonka asukkaat olivat kiinnostuneet islamista ja kutsuneet hänet sinne luvaten suojella häntä. Mutta heti kun hän astui Medinan maaperälle, lähiseudun juutalaiset ryhtyivät yhdessä Mekkalaisten kanssa salaliittoon tuhotakseen hänet ja hänen lähetystyönsä. Tästä alkoivat keskinäiset vihamielisyydet: toisella puolella olivat muslimit ja toisella puolella Arabit vaikutusvaltaisimman, johtavan Quraychiheimon johdolla. Seuraavissa taisteluissa muslimit olivat joskus voittoisia, joskus taas heidän vihollisensa. Lopulta solmittiin rauhansopimus kuudentena vuonna maastamuuton alkamisesta. Tämän ansiosta muslimit ja ei-muslimit voivat vapaasti elää keskenään, ja ei-muslimit saivat vapaasti tutustua islamin sanomaan. Kahden seuraavan vuoden aikana kääntyi enemmän ihmisiä muslimeiksi kuin islamin historian ensimmäisen yhdeksäntoista vuoden aikana. Mutta jonkun ajan kuluttua mekkalaiset rikkoivat rauhansopimuksen. Profeetta hyökkäsi heitä vastaan mukanaan kymmenentuhatta seuraajaa ja Mekka vallattiin ilman vastarintaa. Loput arabit, jotka olivat odottaneet Profeetan ja pakanapäälliköiden välisen kamppailun ratkeamista, alkoivat kääntyä islamiin sadoin tuhansin. Profeetta kuoli kaksi vuotta myöhemmin.
| Top || bottom |
Muhammed ihmisenä
Profeetta Muhammed, rauha olkoon hänen kanssaan, on eräs historian kiehtovimpia henkilöitä. Yksikään uudistaja ei ole kokenut karumpia oloja kuin hän. hän syntyi Arabiassa, kun se eli pimeintä aikaansa, ja hänen kansaansa pidettiin tuohon aikaan kaikkein alhaisinpana. Arabialaisia pidettiin niin huonossa arvossa, että naapurikansat roomalaiset ja persialaiset, jotka pitivät heitä parantumattomina, eivät edes halunneet ulottaa valtaansa heihin. Profeettakaan ei nauttinut oman kansansa tukea eikä saanut siltä apua. Päinvastoin, he olivat jyrkästi häntä vastaan. Häntä ei myöskään auttanut jalosukuisuus. Itseasiassa tärkeät heimopäälliköt valittivat sitä, että profeettaa ympäröivät aina sellaiset ihmiset joita he pitivät alhaisina ja joiden seuraa he inhosivat. Häntä vastustivat myös juutalaiset ja kristityt, joille Jumalan sanansaattajat eivät olleet uusi ilmiö. Voittaen lähetystehtäväänsä kohdistuvan yleisen vastustuksen hän kuitenkin onnistui käännyttämään niskoittelevat aavikon asukkaat kaikkien aikojen sivistyneimmäksi ja dynaamisimmaksi kansaksi. Pian hänen kuolemansa jälkeen muslimit saavuttivat voiton vuosisatoja vanhoja Rooman ja Persian valtakuntaa vastaan. Omaksumalla silloin tunnetun maailman parhaat ominaisuudet muslimit perustivat oman valtakuntansa, uskontonsa, kulttuurinsa ja kielensä, jotka ovat kestäneet nykyaikaan asti. Epäilemättä Muhammedin vangitsevalla ja voimakkaalla persoonallisuudella oli tärkeä osa tässä muutoksessa. Sitä on siis syytä tutkia tarkemmin. Allah akbar..